Ei tätä oikein vieläkään meinaa todeksi uskoa, mutta pakko kai se on, kun se kisakirjassakin lukee ihan mustaa valkoisella, eikä kukaan ole tullut mua vielä nipistämään hereille! Mun ensimmäinen tuplavaliokoiruus ja myös ensimmäinen joku-muu-kuin-näyttelyvalio on nyt tosiasia. <3

Kyllähän mie olen tästä päivästä haaveillut ja jopa ihan rehellisesti uskonutkin, että se viimeinen SERT-A vielä meidän kohdalle jossain kohtaa osuu. Mutta että näinkin lyhyen ajan (5kk) sisällä siitä, kun määräaika ekasta agisertistä tuli täyteen.. Ja vielä oman seuran kisoissa! On se viimeinen serti ehtinyt suht lähellä käydä jo useampaankin otteeseen, mutta jotenkin olen aina onnistunut radalla jotain pientä sössimään, jonka vuoksi se on lipsunut ohi kuonon.. Vaan ei tällä kertaa!

Me olimme Mörkön kanssa näissä kisoissa suoritusvuorossa melkein viimeisimpien joukossa, eikä tällä keskimmäisellä agiradalla ollut meidän vuoroon mennessä tullut vielä yhtään puhdasta nollatulosta. Kuuluttajakin muisti mainita, että serti olisi vielä jakamatta.. Että ei mitään suorituspaineita, pois ne minusta! :D Sanoin kyllä Mörkölle ääneen siinä lähtövuoroa odotellessa, että tehtäisiinkö nyt nolla, mutta rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että niin olen sanonut aika monta kertaa ennenkin, eikä se silti aina ole johtanut toivottuun lopputulokseen.. x)

Eikä tältäkään radalta kyllä jännitystä puuttunut, kun Mörkö mm. karkasi lähdöstä, jonka vuoksi mun ohjaus meni uusiksi heti kakkosesteen jälkeen. Mutta onneksi, ONNEKSI mun hätäkorjausliike (valssi muuttuikin joksikin sylkkärin tapaiseksi) toimi ja esteet tuli suoritettua oikeassa järjestyksessä, vaikka aikaa melkoisesti tuhrautuikin.. Puomin alasmenolla Mörkö ei pysähtynyt, mutta näin kuitenkin sivusilmällä, että se osui kontaktille hyvin. Oletin, että joutuisimme nyt jossain määrin juoksemaan aikaa vastaan, kun radan alussa oli mennyt hukkaan arvokkaita sekunteja. Tällä radalla oli tullut jonkin verran virheitä siitä, että koirat juoksivat putkista ohi tai väärille esteille, joten yritin kuitenkin muistaa kaikessa kiireessä katsoa, että tein putkiin lähetykset kunnolla. 

Keinun kontakti näytti mun vinkkelistä vähän ilmavalta (videolta jälkikäteen tarkistin, että etutassut osui!), mutta en ehtinyt siinä nähdä, että nostiko tuomari kättä virheen merkiksi vai ei.. Ja vähän sama fiilis tuli A-esteellä. Mutta ei auttanut siinä kohtaa märehtiä, vaan nyt juostaisiin Mörkön kanssa loppuun saakka ja ihmettelisin tulosta sitten jälkikäteen.

Maaliin tullessamme en kuullut yleistöstä mitään vinkkiä (esim. taputuksia) siitä, että mikä meidän tulos oli ollut, joten arvelin, että ei se varmaan sitten ollut nolla. Mutta Ari sanoi, että ei hän ainakaan nähnyt, että tuomari olisi virheitä meille antanut. No oliko radan alkuun sitten tuhlautunut niin paljon aikaa, että ei päästy ihanneaikaan? Piinaavan pitkät sekunnit kuluivat, kun odotin kuuluttajan julistavan viimeisen tuomion.. Ja puhdas nollatulos se sittenkin oli ja sillä hetkellä mentiin kärkipaikalle!

Koirakoita oli meidän jälkeen vielä neljä jäljellä, joten käytännössä kaikki oli yhä mahdollista ja tästä syystä yritin sulkea pois mielestä sen ajatuksen, että nyt oltiin tosi lähellä sertiä. Neljänneksi viimeinen koira hylkääntyi, kolmanneksi viimeinen teki yliaikanollan.. Toiseksi viimeinen koirakko teki puhtaan nollaradan ja meitä nopeammalla ajalla meni ykköspaikalle. Kyseessä oli kuitenkin tuttu koira ja muistelin, että se ei voisi sertiä ottaa vastaan, joten 2. sijakin kelpaisi mulle paremmin kuin hyvin, kun osallistujia radalla oli kaikkiaan 24 eli serti siirtyisi. Viimeinen koira siis ratkaisisi tilanteen.. Heille tuli tulokseksi 10, eli kakkossija oli kuin olikin mun ja Mörkön!

Ensimmäiseksi piti tietenkin juosta Miialta varmistamaan, että muistinko oikein, että hänen koirallaan jo olisi agivalioon vaadittavat sertit kasassa. Sydän jätti varmaan pari lyöntiä väliin, kun Miia vastasikin, että ei hänen koiransa vielä ole valio... MUTTA kaksi sertiä heillä on ja määräaika ekasta sertistä tulee täyteen helmikuussa! Eli kaiken järjen mukaan serti siis siirtyisi Mörkölle.. Vaan enhän mie sitä voinut uskoa todeksi ennen kuin kävin varmistamassa asian tulostoimituksesta. "Kyllä, te valioiduitte", sain sieltä vastaukseksi ja siitä se leijailu sitten lähti..

Valiovarmistuksen saatuani uskalsin jo uskoa asian olevan totta ja laitoin viestiä Mörkön kasvattajalle ja Tuija heti perään soittikin onnittelupuhelun. Myös kanssakisaajilta sateli onnitteluita ja halauksia. Ja mulla oli ihan uskomattoman huikea fiilis! Ja on yhä edelleenkin. Olen aika varma, että näillä endorfiinipöllyillä leijaillaan vielä piiiiiiiitkään.. :) Niin ja tämän aginollan myötähän meillä on nyt myös kasassa vaadittavat tulokset ensi kesän SM-kisoihin Lappeenrantaan!

http://youtu.be/y0xyoDy8WU0

Niillä päivän kahdella muulla radalla tehtiin jokuset kiellot ja rimantiputukset, mutta mitäs pienistä.. Kivoja ja mukavasti rullaavia ratoja olivat nekin ja ekalla agiradalla Mörkö myös teki ehkä onnistuneimman kisapuominsa koskaan! Hyppyrata oli vuorossa valioradan jälkeen ja se tuntui kieltämättä menevän melkein kuin jossain pöljässä saippuankuplassa sisäinen hymy idioottivirneessä.. :D

Uunituore Suomen agilityvalio