RALLY-TOKO

Mörkön kanssa rally-tokovalion arvon tavoittelu jatkuu... myös vuonna 2019. Ei onnistuttu vieläkään saamaan yhtään vähintään 95 pisteen tulosta, vaikka tuskastuttavan lähellä se muutaman kerran kävi. 92 pistettä oli meidän paras tulos tänä vuonna eli ysivitonen jäi käytännössä yhdestä uusimisesta kiinni. Yhdestä toisesta kisasta saatiin 82p, mutta silloin meidän melkein kaikki virheet tuli merkin kierrosta (2 x uusiminen, -10p ja -1p = -17p). Eli jos se yksi kyltti olisi onnistunut "normaalisti", niin taas olisi oltu ysivitosessa kiinni. Mutta ei auta. Jatkamme harjoituksia ja kisaamista taas tänä vuonna. Kaikkiaan kisasimme vuoden aikana yhdeksän kisaa ja viidestä saimme hyväksytyn tuloksen eli yli puolesta kuitenkin. 😄

Kuva: -sary-

Vuosi 2018 oli rally-tokon osalta siinä mielessä mulle erityinen ja merkityksellinen, että pääsin korkkaamaan kisauran myös Nalan (piirua vaille 11v) kanssa. Nala on luonteensa puolesta ollut aika haastava harrastuksia ajatellen, enkä sen vuoksi ole enää vuosikausiin edes haaveillut mistään harrastusurasta sen kanssa. Temppuja Nala kyllä mielellään tekee ja oppiikin aika nopeasti, mutta se on ehkä enemmän sellainen olkkaritokoilija kuin kisakaveri. Omassa kodissa kun ei tarvi pelätä, että taivas tippuu niskaan.. Paitsi jos sattuu lumet tulemaan katolta. Tai ammutaan raketteja. Tai ukkostaa.

Keväällä aloin kuitenkin mietiskellä, että olisikohan se ihan mahdoton ajatus, että kävisimme kesällä Nalan kanssa ainakin kokeilemassa rally-tokossa kisaamista. Rally-tokossa alokasluokka on kuitenkin verrattain helppo ja suurin osa tehtävistä onnistuisi Nalalta varmasti vanhastaan, koska olemme aikoinaan hömppäilleet jonkin verran tokoa. Lisäksi koiraa saa rallyssä kannustaa ja kehua, ja se saattaisi auttaa Nalaa tsemppaamaan ja keskittymään asiaan. Alokasluokassa koira on myös kytkettynä, mikä toisi lisäturvaa sen varalle JOS pahin mahdollinen kävisi ja Nala säikähtäisi jotain niin paljon, että pyrkisi pakoon.

Kotona testailin, että Nalalla on vielä muistissa vanhat tokoliikkeet (seuraaminen, istuminen, maahanmeno, odottaminen). Ihan uutena temppuna piti opettaa oikeastaan vain saksalainen täyskäännös, jossa koira kiertää ohjaajan selän takaa. Tämän Nala oppi ihan muutamalla toistolla. Ja tietenkin piti vahvistaa sitä, että Nala osaa tulla istumaan myös ohjaajan eteen ja malttaa pysyä istuallaan/maassa, kun kierrän sen ympäri. Otin Nalan myös muutaman kerran Mörkön tilalle rally-tokon ohjattuihin treeneihin, jotta pystyin kokeilemaan, että miten Nala kykenee työskentelemään vieraassa paikassa, vieraiden koirien ja ihmisten läsnäollessa. Ja kykenihän se, joten lopulta uskaltauduin ilmoittamaan meidät ensimmäisiin virallisiin kisoihin..

Heinäkuun alussa oli sitten vuorossa meidän rally-toko debyytti. Toiveena ja tavoitteena oli selvitä radasta ilman, että Nala saa paniikkikohtausta, mutta sen lisäksi tulikin vielä hyväksytty tulos 93 pisteellä ja 3. sija! Jonkin verran Nala seurailee ympäristöä ja jää kuuntelemaan ääniä, mutta kokonaistilanteeseen ja Nalan ilmeeseen olen hyvinkin tyytyväinen. Kun itse maltoin pysyä rauhallisena ja odottaa, että Nala ehtii ohjauksiin mukaan, niin ihan kivastihan ne temputkin meni. ☺️

http://youtu.be/V24b6pa0dz4

Toisen kerran kisattiin jo reilun viikon päästä ensimmäisestä kisasta. Sieltäkin irtosi hyväksytty tulos 82 pisteellä! Tästä radasta mulla ei ole vielä videota muokattuna.

Kolmas kisa osui elokuun alkupuolelle. Se oli ensimmäinen kisa nurmikentällä, mutta en uskonut, että tästä olisi Nalalle ongelmaa, kunhan muuten pysyisi pakka kasassa. Tuohon aikaan oli Suomessa ne monen viikon tosi kovat helteet, joten Nala oli saanut itselleen kevyemmän kesäturkin, ettei ihan läkähtyisi kaiken karvansa alle ja tämä look sai tuomariltakin kehuja. Ja pakko se on myöntää, että aika soma Nalasta kyllä tuli ajeltuna, vaikka pelkäsin etukäteen paljon rumempaa lopputulosta! 😁 

Myös tästä kolmannesta kisasta saimme hyväksytyn tuloksen (96p), joten sen myötä Nala sai koulutustunnuksen RTK1! Tällä kertaa Nala sai myös tuomarinpalkinnon. 😍

http://youtu.be/BF4gtI9Fz7w

* * * 

TOKO

Tokosta teinkin tuossa lokakuussa yksityiskohtaisemman päivityksen, joten tähän riittänee tällainen hyvin lyhyt ja ytimekäs tiivistelmä:

Osallistuimme Mörkön kanssa ensimmäistä kertaa tokon SM-kisoihin (OKK:n joukkueessa)! Saimme myös tänä vuonna kaksi I-tulosta tokon avoimesta luokasta, joten vihdoinkin kauan kaivattu koulutustunnus TK2 on totta! Eikä paljon paremmin olisi tuo viimeinen avoimen luokan koe voinut mennä, kun teimme myös meidän henkilökohtaisen piste-ennätyksen: 301,5 + KP! 🤩

* * * 

AGILITY

Agilityssä teimme Mörkön kanssa vuoden 2018 aikana kaikkiaan 15 nollatulosta ja näiden joukossa kaksi voittonollaa, kolme 2. sijaa ja kolme 3. sijaa (sekä yksi tuplanolla keväällä ja yksi tuplanolla loppuvuodesta).

Keväällä osallistuimme HalliSM-kisoihin toista kertaa ja kesällä SM-kisoihin neljättä kertaa peräkkäin (tällä kertaa emme olleet joukkueessa, vaan ainoastaan yksilökisassa). MM-karsinnat jäivät välistä sen takia, että olimme kyseisen viikonlopun corgien erikoisnäyttelyssä.

Piirimestaruuskisoissa kävimme juoksemassa finaaliradan jesarinpätkä hännässä.. Ihmettelin, kun rimoja tipahteli ja vasta maalissa tajusin moisen häiriötekijän tarttuneen Mörkön matkaan jostain rata-aitojen näkösuojakiinnityksistä ennen radalle menoa. 😅 Yksilökisassa ei sijoitusta herunut, mutta joukkuekisassa saimme pronssia. Saimme kesällä myös meidän toisen hyppysertin, joten nyt sitten jännitetään, että milloin se kolmas ja viimeinen osuisi kohdalle..

Kuva: Titta Lähdesmäki

* * * 

NÄYTTELYT

Meillä on tainnut viimeiset pari vuotta olla totaalista näyttelytaukoa, mutta viime kesänä Nala pääsi pitkästä aikaa pyörähtämään kehässä muutaman kerran. Onhan se kuitenkin jo yli 10-vuotias ja sen ikäiset koirat saavat useimmissa näyttelyissä varsin tuntuvan alennuksen osallistumismaksuissa, moniin pääsevät jopa ihan ilmaiseksi. Ja kun koira kerran on ikäisekseen hyvässä kunnossa, niin miksipä sitä ei hyödyntäisi tilaisuutta päästä sanomaan, että kerrankin näyttelyyn ilmoittautuminen oli halapaa ku saippua! 

Kävimme siis kesällä tekemässä reissun corgien erikoisnäyttelyyn Helsinkiin ja sen lisäksi osallistuimme Oulun KV-näyttelyyn. Molemmissa näyttelyissä Nala sai erinomaisen ja Oulun näyttelyssä lisäksi SA:n. 🧡

* * *

Mitäs muuhun elämään sitten.. Koirat taisivat pysyä koko vuoden varsin terveenä. Nalalla oli muistaakseni joskus kevättalvella pientä etujalan ontumista, jonka vuoksi syötin sille parin viikon kipulääkekuurin, eikä ontuminen ole sen jälkeen uusinut. Kesäkuumuus yhdistettynä vedessä viilentelyihin aiheutti Nalalle hotspotin poikasen takamukseen (ja se oli oikeastaan se viimeinen niitti päätöksenteossa vetää Nalan turkki pois loppukesäksi).

Jedi ja Mörkö puolestaan pääsivät syksyllä hammaslääkäriin: Mörköltä poistettiin muutama käytössä lohjennut hammas ja Jediltä yksi virheasentoinen poskihammas, joka virheasentonsa takia keräsi runsaasti hammaskiveä ja sen kohdalta ientaskukin oli jo huomattavasti syventynyt ja ien ärtynyt (suu haisi kuin rankkitynnyri).

Kaikki koirat kävivät alkukesästä luovuttamassa verta Hannes Lohen metabolomiikka-tutkimukseen.

Nala 11 vuotta

Jedi 9 vuotta

Mörkö 6 vuotta

Tälle vuodelle toivon, että terveystilanne pysyy kaikkien koirien osalta hyvänä. Mörkölle pitää tänä vuonna uusia silmätarkastuslausunto, kun viimeisimmästä on jo pari vuotta aikaa. Toivottavasti silmät on edelleen terveet ja "naimalupa" pysyisi sen myötä voimassa. Kun Ruuti viime keväänä jäi onnistuneesta astumisesta huolimatta tyhjäksi, päätin käyttää Mörkön kesällä varmuuden vuoksi spermatutkimuksessa (Vantaan Opaskoirakoululla, kun siellä suunnalla sopivasti agilityn SM-viikonloppuna olimme). Ja sperma todettiin tutkineen eläinlääkärin mukaan erinomaiseksi, joten ainakaan siitä ei jälkikasvun saaminen pitäisi jäädä kiinni. Toivon mukaan Mörköstä vielä jossain vaiheessa tulisi toistamiseen isä. 💕

Nala täyttää tänä vuonna jo 12 vuotta. Tällä hetkellä mummocorgi on vielä oikein hyvässä kunnossa, mutta tottakai sitä jo tiedostaa, että vuosia alkaa olla jo reilusti enemmän takana kuin mitä niitä tulee olemaan edessä.. Mutta nautitaan elämästä niin pitkään kuin se on sen arvoista. Nala käy edelleen päivittäin samat lenkit kuin Jedi ja Mörkökin, enkä ole huomannut jaksamisessa ongelmia. Jedilläkin tulee keväällä täyteen jo täysi kymppi, mutta siitä koirasta ei kyllä ikä tule näkymään varmaan koskaan.. Mörkö täyttää maaliskuussa seitsemän, eli sekin on muka jo vuotta vaille veteraani! Minne mun pikkuipana on hävinnyt?? 😂 Tokihan 7-vuotias göötti on vasta koira parhaassa iässä, jos vaan suinkin terveenä pysyy! 

Mites vuoden 2019 harrastukset? Mörkö jatkaa tänä vuonna kisaamista ainakin agilityssä ja rally-tokossa.

Tämän vuoden rallykisoja odotan innolla ihan jo sen vuoksi, että käytösruutu jäi vuoden alussa kokonaan pois. Se on ollut mun inhokki ja turhista turhin kylttitehtävä, enkä voinut uskoa silmiäni, kun syksyllä näin netissä tiedon sääntöjen muuttumisesta vuodelle 2019 ja käytösruudun poistumisesta. Ihan huippu juttu! Muutama uusi kyltti tuli "tilalle", mutta ne vaikuttaa ensimmäisten tutustelujen perusteella ihan mukavilta.

Agilityssä vuoden 2019 SM-nollista puuttuisi enää kaksi irtonollaa, joten kovasti yritetään, että päästään SM-kisoihin myös tänä vuonna! Ne onkin tänä vuonna vasta elokuussa. Ehkä lähdemme myös tänä keväänä halliSM:iin. MM-karsinnoista en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata.. Piirimestaruuskisoihin toivottavasti pääsemme osallistumaan. Ja haaveilen tänä(kin) vuonna siitä viimeisestä hyppysertistä, mutta aika näyttää, että onko meillä sen suhteen tuuria vaiko ei.. 

Tokon voittajaluokan liikkeitä ei varmaankaan vielä tänä vuonna saada kisavalmiiksi (vai onko se vannomatta paras?), joten tokokisoja en tule kyllä pitkään aikaan edes miettimään. Tällä hetkellä tilanne on se, että eniten vaiheessa meillä taitaa olla ohjattu nouto ja tunnistusnouto (ohjatussa olen vasta opettamassa Mörkölle suuntia ja tunnarissa Mörkö haeskelee yhtä mun hajuista kapulaa, joka on piilotettu).

Kaukoissa Mörkö on alkanut yllättävänkin kivasti hoksaamaan seisomisen idean ja matkaakin on välillä jo kokeiltu kasvatella. Toki tekemistä vielä riittää, kun kyseessä on aika pikkutarkka liike (esim. seisomisesta istuminen tai maahanmeno niin, että takajalat pysyvät paikallaan, vaatii vielä kovasti työstämistä). Hyppynouto metallikapulalla alkaisi olla muuten melko valmis, mutta hyvää loppuperusasentoa pitää vielä vahvistaa. Jäävissä istuminen on yhä heikoin asento, mutta jotain edistystä on siinäkin jo saatu aikaan. L-kuvio onnistuu hyvin.

Ruutu on aika samassa vaiheessa kuin aiemminkin, eli välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Voittajaluokassa uutena tulevaa ohjaajan kävelyä ja koiran kutsumista ruudusta seuraamaan, ei olla vielä otettu, mutta uskoisin, että siinä ei pitäisi isompia ongelmia olla. Seuraamisessa meidän pääongelma on edelleen edistäminen ja sitä yritän pikkuhiljaa hioa paremmaksi, mutta en aio repiä siitä itselleni stressiä. Pääasia, että Mörkö jaksaisi seurata hyvällä asenteella. Piilopaikkis on meille periaatteessa tuttu juttu jo vanhoista avoimen luokan säännöistä, mutta nyt yritän opettaa sitä siinä mielessä uusiksi, että saisin Mörkölle paikallaoloon paremman (= rauhallisemman) mielentilan. Samoin luoksetulo stopilla on tuttu juttu ennestään.

Yhden kokonaan uuden harrastuksen aloittamistakin olen tässä harkinnut, mutta toistaiseksi se vielä junnaa paikallaan, kun en ole alkeiskurssia mistään onnistunut löytämään..

Loppuun vielä laumakuvia vuoden varrelta. 🐶

Tässä kuvassa Nalan, Mörkön ja Jedin lisäksi parhaista parhaimmat lenkkikaverit Ilo ja Jeni. 💜

Maaliskuun lopussa osallistuimme meidän 13:nteen AVO-kokeeseen, joka järjestettiin Torniossa. Tuomarina kisoissa oli Heli Kelhälä. Helin tuomaroimasta kokeesta olemme saaneet meidän ensimmäisen AVO1-tuloksen vuonna 2015 (vanhoilla säännöillä).

Alkuvuodesta sain yhdeltä meidän treeniryhmäläiseltä hyviä vinkkejä koiran viretilan kannatteluun kisoissa ja näitä pyrin nyt soveltamaan. Käytännössä vinkki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että keskity kehässä vain koiraan ja panosta sosiaaliseen palkkaan, vaikka tokossa sääntöjen puitteissa sallittua onkin vain "hillitty kehuminen" liikkeiden välissä. Kuitenkin jos koiran viretilalle hieman innostuneempi kehu on paikallaan, niin käytä sitä. Kyllä tuomari sitten huomauttaa, jos hänen mielestään menee överiksi.

Ja mehän Mörkön kanssa menimme tällä uudella asenteella ja en tiedä, että vaikuttiko se vai johtuiko jostain muusta, mutta kotiinviemiseksi saimme vihdoinkin meidän toisen I-tuloksen! Ja sijoitus 1/5. 🤩

Pisteet menivät näin:

Paikallaolosta lähti yksi piste siitä, että Mörkö oli pikkuisen levottoman oloinen (mm. haistoi jonkun kerran maata). Yksilöliikkeet näkyvät videolta, mutta eipä siellä isompia ongelmia ollut. Seuraamisissa Mörkö meinasi "vähän" keulia ja tästä tuomari sanoikin, että mie näytin ajoittain siltä, että joudun menemään käsijarru päällä (siltä se kieltämättä vähän tuntuikin). 😅 Ruutu meni nollille, mutta sekin onnistui nyt paremmin kuin vielä kertaakaan kokeessa, eli Mörkö lähti hyvin etenemään ruutua kohti! Usko vaan loppui vähän liian aikaisin kesken, jolloin Mörkö lähti tulemaan takaisin mun luo.

Video:
http://youtu.be/uCVMCJYeYF4
(Jos videot eivät näy, niin kokeile päivittää sivu)

Tuomari sanoi loppupalautteessaan, että mun ja Mörkön yhteistyöstä näkee, että meillä on hyvä suhde. Ja liikkuri sanoi, että hänestä oli ihana katsoa, kun ohjaaja hymyilee kehässä. 💜 Tämän kokeen jälkeen fiilis oli todella loistava ja mun tokomotivaatio ampaisi pilviin - koulutustunnuskin tuntui nyt huomattavasti realistisemmalta, kun oli enää yhden ykköstuloksen päässä!

* * * 

Seuraava koe meillä oli kesäkuun alussa Rovaniemellä. Siellä tuomarina oli Allan Aula. Tämä koe alkoi meillä todella loistavasti, kun tehtiin tasaista kymppiriviä. Mutta sitten tapahtui jotain ja kaikki irtoamisliikkeet (ruutu, merkin kierto ja nouto) menivät jostain syystä plörinäksi. Saimme siis tällä kertaa tyytyä III-tulokseen. Ehkä se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, jos se kolmas ja viimeinen I-tulos olisi tullut heti edellisen perään.. 😂

* * * 

Vuoden kolmas koe olikin meillä - ei enempää eikä vähempää kuin - tokon SM-kilpailut Limingassa elokuussa. Alkuvuoden I-tuloksella lunastimme paikan Oulun Koirakerhon joukkueeseen, joten pääsimme ensimmäistä kertaa kokemaan Suomenmestaruuskisojen tunnelmaa myös tokossa (aiemmat SM-kisakokemukset meillä on agilitystä).

SM-kisat poikkesivat normaaleista kisoista ehkä eniten siinä, että yhtä luokkaa oli arvioimassa useampi tuomari ja luokka oli jaettu useampaan kehään. Esimerkiksi avoimen luokan tuomaroi kolme tuomaria kolmessa vierekkäisessä kehässä. Minusta tuntuu, että avoin luokka on nykyisellään todella pitkän tuntuinen, joten itse tykkäsin tuosta luokan jakamisesta useampaan kehään. Joissain normikisoissakin yksilöliikkeet on jaettu nykyään kahtia, mutta meidän kohdalle ei yhtään sellaista koetta ole vielä sattunut. Siksi oli mukava päästä kokeilemaan, että miten tuollainen jaettu koesuoritus vaikutti Mörkön tekemiseen. Oli se ainakin vaihtelua jos ei muuta, kun pääsi palkkaamaan koiraa kehien välissä.

Kehät pyörivät kaikki samanaikaisesti, joten häiriötä oli vähän eri tavalla kuin normikisoissa. Mörköä tämä ei onneksi tuntunut haittaavan - liekö se edes huomasi, että viereisissäkin kehissä oli koiria tokoilemassa. Poikkeavaa oli sekin, että aamulla jokaisen kisoihin osallistuvan koiran piti läpäistä eläinlääkärintarkastus (tämä vaatimus on kaikissa Palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa). Kaikkien koirien piti siis tulla heti aamusta paikalle, vaikka oma kisavuoro olisikin vasta myöhemmin päivällä. Aika kuitenkin kului kisapaikalla varsin nopeasti ja me olimme Mörkön kanssa sattuneet avoimen luokan alkupäähän, joten odottelua ei ihan älyttömästi tullut.

Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Osa luokista järjestettiin Limingan urheilukentän keskusnurmella ja tämä vähän jännitti minua etukäteen, koska pelkäsin, että nurmikko saattaisi houkutella Mörköä haistelemaan. Toki kyseessä oli ihmisten urheilukenttä, joten siellä ei ainakaan pitäisi mitään muiden koirien hajujälkiä olla häiriötekijänä. Kävimme myös ennen SM:iä treenaamassa muutamilla eri nurmikentillä ja hyvin Mörkö silloinkin työskenteli, joten ehkä tämä mun haistelupelko on osittain turhaa.. 

Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Haistelun sijaan nurmikentän ongelmaksi muodostuikin vesisade, joka oli edellisenä iltana ja yönä kastellut kisakentän läpimäräksi. Ja koska kyseessä ei ollut normaali luonnonnurmi, ei vesi ollut kisapäivän alkuun mennessä ehtinyt imeytyä tai haihtua, vaan kenttä oli ihan litslätsmärkä. Tämän huomasi varsinkin silloin, kun katsoi muutamien isompien koirien suorituksia: esimerkiksi luoksetulossa ja noudossa vesi vaan lensi kaaressa, kun koirat tulivat vauhdilla ohjaajien luo ja jarruttivat perusasentoon. Märän kentän liukkauden vuoksi seuraavan päivän EVL-finaalikin päädyttiin siirtämään keskikentältä läheiselle luonnonnurmelle, joka ei olisi niin liukas vauhdikkaille suorituksille.

Mörkö ei todellakaan ole mikään märän nurmikon fani, joten ennen meidän kisavuoroa mietin, että saan olla tyytyväinen, jos yksikin perusasento tai maahanmeno tulee onnistumaan.. No, tyytyväinen täytynee olla, kun mun yllätykseksi Mörkö tekikin perusasennot aika normaalisti! Maahanmenot kuitenkin olivat liikaa: liikkeestä maahanmeno meni nollille ja ruudussa Mörkö istui (sain sen kuitenkin ohjattua ruutuun asti!) ja kaukoissa maahanmenot vaativat ylimääräisiä käskyjä. Näistä huolimatta ylsimme kuitenkin ihan hyvään II-tulokseen! Voisipa jopa sanoa, että yhdestä liikkeestä jäi ykköstulos kiinni, eli lähellä oltiin ja olen kyllä todella iloinen, että isoissa kisoissa ja märällä kentällä onnistuimme näinkin hyvin. 😊  

Video ja osa-aluepisteet:
http://youtu.be/po8Aao1799E

* * *

Lokakuun 13. päivä oli vuorossa meidän neljäs tokokoe tälle vuodelle. Koe oli Kokkolassa ja tuomarina Allan Aula. Käytännössä mun fiilis oli, että jos se ykköstulos ei tule tänään, niin sitten se varmaan taas jää hamaan tulevaisuuteen. En kuitenkaan uskaltanut ladata tähän kokeeseen juurikaan odotuksia, koska niin monta kertaa ennenkin on rimaa hipoen epäonnistuttu. Fiiliksen kuitenkin pyrin pitämään positiivisena ja omasta mielestä siinä ihan hyvin onnistuinkin. Kisapaikalla mulle ojennettiin numerolappu, jossa koreili numero 13. Onnekasta! 😆 

Paikkikseen jouduttiin vähän heittämällä, koska kisat olivat niin hyvin etuajassa, että avoin luokka pystyttiin aloittamaan käytännössä melkein samantien, kun me saavuimme paikalle (olimme paikalla n. 35 minuuttia ennen arvioitua luokan alkamisaikaa). Sen verran pyysin odottamaan, että ehtisin käyttää Mörkön tarpeillaan. Hallissa oleiluun/totutteluun aikaa ei juurikaan jäänyt, joten odotetusti Mörkö oli paikalla istumisessa turhan kierroksilla ja levoton. Pysyi kuitenkin istumassa, joten pisteitä saimme 8. Huh! 

Yksilöliikkeissä olimme suoritusvuorossa kolmantena. Olin jo ensimmäistä koirakkoa seuratessa pistänyt merkille, että liikkurointi oli jossain määrin aika erilaista kuin mitä meidän aiemmissa kokeissa on ollut. Oli ehkä meidän onni, että ei oltu ensimmäisenä suoritusvuorossa, niin osasin näihin poikkeamiin pikkuisen varautua etukäteen, eikä mennyt pasmat ihan sekaisin.

Liikkeet lähtivätkin rullaamaan aika kivasti. En kovin tarkasti seurannut meidän saamia pisteitä, kun keskityin pitämään mun ja Mörkön "kuplaa" yllä. Koska meillä on jo useamman kerran jäänyt I-tulos kiinni niinkin helposta liikkeestä kuin liikkeestä maahanmeno, niin tällä kertaa päädyin varmistelemaan sitä aika isoilla avuilla (koska huonommatkin pisteet ovat parempi kuin ei pisteitä ollenkaan). Ja koska ruutu todennäköisesti tulisi myös menemään nollille, ei muihin nolliin olisi varaa.. Mutta ei meidän ruututreenit ilmeisesti ole ihan harakoille menneet, koska liike onnistuikin yli odotusten: saimme ruudusta täydet kymmenen pistettä!

Muutamia isompia ja pienempiä kauneusvirheitä meidän liikkeisiin eksyi, mutta kokeen lopussa mietin häkeltyneenä, että yksikään liike ei tainnut mennä nollille, eikä meille tainnut kasia huonompaa tulla arvosanaksi mistään. Joten tämän kai oli pakko tarkoittaa sitä, että meidän kolmas I-tulos ja TK2 olisi oikeasti tosiasia?!

Oli kieltämättä tunteet aika pinnassa ja hyvä, ettei itku (ilosta) päässyt kehässä. Tunnekuohussa olin jo syöksymässä pois kehästä, kun tuomari vielä pysäytti minut ja sanoi kaikille yleisesti, että "tässä näette koiran, jolla on aina tosi hauskaa kehässä". Näihin sanoihin voisi kaiketi kiteyttää tämän meidän tähän astisen tokotaipaleen. Välillä onnistutaan paremmin ja välillä huonommin, mutta järkiään aina ollaan saatu tuomareilta positiivista palautetta meidän yhteistyöstä ja koiran innokkuudesta tehdä töitä mun kanssa. Mörkö 💕

Pisteitä saimme tästä kokeesta huimat 301,5 eli ylivoimaisesti meidän parhaimmat pisteet tähän saakka ja se oikeutti myös kunniapalkintoon ja sijoitukseen 3/7. En olisi ikinä uskonut, että meidän muutamien aallonpohjien ja kaikkien "läheltä piti" -tulosten jälkeen saadaan lopulta päättää avoin luokka tällaiseen huippuonnistumiseen! 😍

http://youtu.be/DVyWHD4Zc6U

💚 TK2 Kompiaisen Baras Kaveri 🏆

Mie odotin näitä pentuja tosi kovasti, joten pettymys ja suru oli myös sen mukainen.. Vaikka kuinka yritin asennoitua siten, että en elättelisi liikaa toiveita ennen kuin tiineys on varmistunut, niin ilmeisesti sitä alitajuisesti kumminkin ajatteli, että miksei niitä pentuja tulisi, kun astutus meni hyvin ja Mörköllä kuitenkin on pentue ennestäänkin. 

Mutta tämä meni nyt näin, eikä auta kuin yrittää siirtää katse tulevaisuuteen..

Lauantaina kokeiltiin astutushommia ekan kerran, mutta silloin ei vielä hommat mennyt ns. loppuun saakka. Kiinnostusta oli kyllä molemmin puolin, mutta jotain jäi vielä puuttumaan.. Sunnuntaina sitten uusintayritys ja lopputuloksena n. 15-20 minuutin nalkki. Yritettiin pariskunnalle tarjota alustaksi sulaa (ja pitävää) hiekkakenttää, mutta eihän se kelvannut, vaan kenttää reunustavaan lumipenkkaan piti päästä touhuamaan. Ja kylläpä nuo näemmä itse tiesivät mitä tekivät.. 😅

Nyt sitten pidetään peukut pystyssä, että pennunsiemenet lähtevät itämään ja toukokuun lopussa Tulikäpälän kenneliin syntyisi kesäpentuja. 💖 Ruuti käytetään huhtikuun lopussa ultrassa, joten sinne asti pitää nyt malttaa odotella tietoa siitä, että onko pentuja tulossa.. Voin kertoa, että mulla tulee olemaan ikuisuudelta tuntuva kuukausi! 😬 

Pennuista kiinnostuneille lisää tietoa Tulikäpälän blogissa. 

Mites ne halliSM:t sitten? Lauantaina kisattiin minien osalta kolmesta karsintaradasta kaksi: agility- ja hyppyrata, jotka molemmat olivat ihan mukavia ja mentävissä. Hyppyradalla Mörkö meni yhden hypyn takaakiertona, kun en hoksannut näyttää sille vastakättä merkiksi, että olisi muuttanut linjaa mua kohti. Agirata oli muuten virheetön, mutta yksi harmillinen rima tipahti alas.. Hyppyradasta ei ole videota, mutta agiradat meille kuvasi Milla. Kiitos!

http://youtu.be/1FK4ojNFNhQ

Sunnuntaina aamusta oli sitten vuorossa viimeinen karsintarata. Tämä oli profiililtaan paljon haastavamman oloinen kuin edellisen päivän radat ja se näkyi myös radan tuloksissa. Mörkön kanssa onnistuttiin tekemään ihan mukiinmenevä nolla ja siinä vaiheessa mentiin muistaakseni tuloslistan neljänneksi. Jokaiselta karsintaradalta pääsi suoraan 10 parasta koirakkoa sunnuntai-iltapäivän halliSM-yksilöfinaaliin ja mie sain jännittää mun ja Mörkön sijoitusta ihan viimeisimpiin suorituksiin saakka.. Meidän lopullinen sijoitus oli 12/104 (pienellä yliajalla), eli finaaliin pääsy oli todella lähellä. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, että selvittiin haastavasta radasta noinkin hyvin!

http://youtu.be/mNnHJiQAeIY

Yksilöfinaali koettiin siis katsojan roolissa jännittäen, mutta ei meidän kisapäivä vielä siihen loppunut. Päivän päätteeksi oli tiedossa vielä halliSM-joukkuefinaali, johon pääsi 10 minijoukkuetta aiempien karsintaratojen tulosten perusteella (kaikkiaan joukkueita oli ilmoitettu mukaan parisenkymmentä). Meillä oli mukana sama Oulun Koirakerhon minijoukkue kuin viime vuonnakin, eli Pao-sheltti, Muru-kääpiöpinseri ja Mörkö.

Lunastimme viikonlopun radoilta finaalipaikan joukkuekisaan, joten päivälle tuli vielä vähän lisämittaa ennen kotimatkalle pääsyä. Pientä säätöä vaan meinasi olla, kun meidän joukkue oli joistain syystä tippunut lähtölistalta pois kokonaan, vaikka numeroliivitkin olimme hakeneet, eli luulimme kaiken olevan ok. Aloimme ihmetellä asiaa vasta, kun emme kuulleet kisojen selostajan kuuluttavan OKK:a ollenkaan hänen kertoessaan joukkueiden lähtöjärjestystä.. No, pääsimme kuitenkin lopulta starttaamaan kisaan ihan oikealta paikalta.

HalliSM-joukkuekisa suoritetaan viestityyppisesti, eli joukkueen koirakot suorittavat vuorotellen samalla kentällä omat, toisistaan poikkeavat ratapätkänsä ja seuraava koira lähtee radalle heti edellisen tultua maaliin. Tämä on minusta varsin hauska idea, josta saatiin esimakua jo vuosi sitten, jolloin halliSM-kisat järjestettiin ensimmäisen kerran. Täksi vuodeksi kilpailuaformaattia oli muutettu sen verran, että joukkueen maksimikoko oli muutettu kolmesta neljään. Kolmellakin koiralla sai osallistua, mutta silloin yksi koirakoista juoksisi kaksi rataosuutta. Näin siis myös me OKK:laiset teimme. Onneksi ratojen lähtö- ja maalialueet oli suunniteltu viime vuotta järkevämmin, joten kolmella koiralla osallistuminen ei aiheuttanut isompia ongelmia lähtöjärjestyksen yms. päättämiseen. 

Mörkö ja minä lähdimme radalle joukkueesta toisena ja suoritimme hyppyrataosion. Se ei ollut mikään kovin hankala, joten pääsimme kunnolla baanailemaan. Fiilis radalla oli tosi hyvä, eikä minusta vauhtikaan ollut hidastunut, vaikka meillä Mörkön kanssa varsin aktiivinen viikonloppu olikin pohjalla. 😁 Harmillisesti yksi ylimääräinen putki osui Mörkön matkalle, joten HYL tulokseksi, muuten hieno rata. Meidän joukkue hyllytti radoista 3/4, joten jumbosijoille jäätiin, mutta hauskaa oli kuitenkin päästä osallistumaan. Omalta osaltamme pidettiin pohjoisemman Suomen lippua korkealla, koska muita joukkueita ei tältä suunnalta finaalissa ollutkaan.

Finaalin jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Fiilis oli väsynyt, mutta onnellinen. 😊

Ratapiirros vaikutti muuten ihan "mentävältä", mutta kaksi viimeistä kylttiä meinasivat jo ennen rataantutustumista aiheuttaa vähän harmaita hiuksia. Kyseessä kun oli 360 asteen ja 270 asteen oikeaan kääntymiset oikealla sivulla seuraten. Kas kun on pikkuisen jäänyt vähälle harjoittelulle tuollaiset, joten yritin siinä ennen tutustumista hätäisesti opettaa niitä Mörkölle. Vähän sillä ajatuksella, että jos nyt jompi kumpi onnistuisi edes siinä määrin, ettei kymmentä virhepistettä repäistä kummaltakin kyltiltä.. :'D

Radalle mennessä Mörkö tuntui olevan aika mukavassa vireessä, eikä se tainnut koko radan aikana yrittää haistella maata kertaakaan. Intoakin oli sillä lailla sopivasti, että keskittyminen käskyihin ei jäänyt paitsioon. Neljännellä kyltillä Mörkö jotain hidasteli (kyseessä oli 90 asteen oikea käännös oikealla seuraten) ja tästä oli pistelomakkeeseen tullut -1 TVÄ. Videolta jälkeenpäin katsottuna Mörkö näköjään meinasi siinä kohtaa istahtaa, mutta onneksi tätä ei sentään kympin virheeksi ollu tulkittu (voi olla, ettei se tuomarin suunnasta näyttänyt istumiselta samalla lailla kuin kameran kuvakulmasta). :)

7. kyltiltä (valkovuokko oikealla seuraten) oli meillä sen verran epätarkka ja ehkä hieman hätäinenkin, että siitä saimme -3 TVÄ:n. Sen jälkeen teimmekin virheetöntä rataa aina sinne toiseksi viimeiselle kyltille asti, joka oli siis tuo 360 asteen käännös, josta jo aiemmin kirjoitin. En toki itse siellä radalla ollessa tiennyt, että rata oli mennyt noinkin virheettömästi, vaan tämä selvisi vasta pistelomaketta ihmetellessä.. Mutta tosiaan sen 360 asteen käännöksen aikana Mörkö istui, mikä oli odotettavissa. En alkanut kyseistä kylttiä uusimaan, koska todennäköisesti se ei siitä uusinnalla olisi muuttunut kummemmaksi. 270 asteen käännös menikin sitten jo vähän sujuvammin.

Käytösruudun asento oli ohjaajan edessä maaten, eikä tässä ollut isompia ongelmia. Kerran Mörkö taisi haistella maata ja tästä tuli -1 PY.

Meinasin kieltämättä lentää persiilleni, kun tuomari mulle radan jälkeen sanoi, että olimme toiseksi viimeiselle kyltille asti olleet kiinni 95 pisteen tuloksessa! Rally-tokossa valioitumiseen tarvitaan kolme vähintään 95 pisteen tulosta, joten niitä siis yritetään tavoitella. Enpä olisi uskonut, että jo tässä vaiheessa (3. kisa MES-luokassa) käytäisiin noin lähellä sitä ekaa ysivitosta! :D Mutta hyvältä tuo rata oli tuntunutkin, eli ihan kiva, että kerrankin myös pistelomake oli linjassa sen kanssa, eikä radalla ollut tullut mitään "yllärikymppejä" tai vastaavia mokia. Me siis saimme tältä radalta tulokseksi 85p ja sen lisäksi tuli 2. sija. Eli ensimmäinen hyväksytty tulos mestariluokasta oli nyt plakkarissa! :)

Tässä video suorituksesta:
http://youtu.be/94n4bHnBBos

* * * 

Viime viikonloppuna rallattelimme sitten oikein urakalla, kun lauantaina kävimme Rovaniemellä tuplakisoissa ja sunnuntaina Sievissä, jossa oli yksi rata kaikille luokille.

Rovaniemen tournee osoittautui tulosten puolesta vähän hukkareissuksi, mutta ei kauheasti edes harmita, kun muilta osin oli mukavaa. Päiväkin kului loppupeleissä yllättävän nopeasti, vaikka odottelua ratojen välillä olikin likemmäs 5 tuntia. Meillä oli kaikki koiruudet mukana reissussa ja Ounasvaaran maastoissa oli hyvä käydä kävelyllä. :) 

Tuomarina Rovaniemen kisoissa toimi Hannele Pirttimaa, jonka radoilla olemme Mörkön kanssa käyneet yhden kisan alokasluokassa (96p, RTK1) ja yhden kisan voittajaluokassa (86p, RTK3).

Tällä kertaa radoille sattui useita meille vähän hankalampia tehtäviä, joten niistä sitten ropisi virhepisteitä. Ehkä havaittavissa oli myös vähän sellaista yleistä sähläystä enemmän kuin mitä noissa meidän viime aikojen rallykisoissa on ollut. Muistaapa sitten taas toisella kertaa arvostaa sitä "flow"-fiilistä radalla kun sellainen sattuu eteen.. :D

Ekalla radalla keräsimme (käytösruutu mukaanlukien) kaikkiaan neljä yhden pisteen virhettä, kolme kolmen pisteen virhettä (joista yksi uusiminen) ja kolme kymmenen pisteen virhettä, eli miinuksia tuli yhteensä 43 ja loppupisteiksi jäi siis 57 (0-tulos). Kympin virheet tuli yhdestä liian laajasta käännöksestä (270 astetta oikeaan oikealla seuraten), yhdestä vääränlaisesta puolenvaihtokäännöksestä (Mörkö ei valkovuokossa pyörähtänytkään ympäri, mutta itse en sitä huomannut, joten jäi uusimatta) ja 270 asteen vasemmalle kääntymisessä Mörkö kerkesi tuomarin mielestä istua (tätäkään en itse hoksannut edes miettiä uusivani, kun en istumista nähnyt). Eli jonakin toisena päivänä tämä olisi hyvin voinut olla myös hyväksytty rata, mutta näin tällä kertaa. :)

Toisella radalla käytösruudun asennoksi sattui edessä seisominen ja siitä tiesin meille tulevan yksi varma miinuskymppi, koska Mörkölle kolme minuuttia on (ainakin vielä tällä hetkellä) liian pitkä aika paikallaan seisomiseen. Jotenkin se ei ehkä miellä seisomista samalla tapaa paikallaolotehtäväksi kuin istumisen ja makaamisen, mutta jatkamme harjoituksia.. Yhden istumisyrityksen kerkesin tuolla kisassa "pelastaa" uudella seisomiskäskyllä, mutta toisella kertaa Mörkön takamus painui niin päättäväisesti kenttään, että eipä siinä meikäläinen ehtinyt reagoida yhtään mitenkään. :D Eli Mörkö sai sitten istua loppuajan, kun se miinuskymppi oli joka tapauksessa jo tienattu.

Radalla meillä tuli kokoelma -3p ohjaajavirheitä ja pari uusimista. Yhteensä -18p pelkästään niistä. Siihen lisäksi sitten kuusi -1p virhettä ja yksi kymppi tuon käytösruudun lisäksi. Radan kymppi tuli meille toooodella vaikeasta kyltistä (istu - täyskäännös oikeaan - istu, koira oikealla sivulla) ja Mörköllä tuli siis tuossa ylimääräinen istuminen. Kaikkineen miinuksia tuli 44, eli kokonaispisteiksi jäi 56 (0-tulos). Noh, aina ei voi voittaa. :D

Videot näistä radoista tulee ehkä vähän myöhemmin, kun saadaan ne muokattua julkaisukuntoon..

* * * 

Sunnuntaina oli koko aamupäivän satanut kaatamalla vettä, mutta onneksi iltapäivään mennessä sade taukosi (sopivasti juuri niihin aikoihin, kun saavuimme kisapaikalle Sievissä). Sievissä tuomarina toimi Tytti Lintenhofer ja hänen suunnittelemansa rata vaikutti aika kivalta. Ei mitään mahdottomalta tuntuvaa, mutta sen olen tähän päivään mennessä oppinut, että meille rallyssä ei tosiaankaan ole olemassa sellaista käsitettä kuin "helppo rata", koska aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, vaikka kyltit periaatteessa olisikin hallussa ja niitä ns. "varmoja".. :'D

Esimerkiksi tällä kertaa Mörkölle meinasi osoittautua ylitsepääsemättömän vaikeaksi tehdä liikkeestä istuminen, vaikka se yleensä onnistuu hyvin. Käytin molemmat uusimiset tuohon tehtävään ja toisen uusinnan jälkeen vielä varmistelin istumista hidastamalla vauhtia aika reilusti, mutta se onneksi kannatti ja saatiin lopulta istuminen aikaiseksi. Miinuksiahan tuosta tuli 3 x 3 (2 uusintaa ja hidastus), vaan eipähän jäänyt tehtävä suorittamatta, jolloin miinuksia olisi tullut vielä enemmän!

Jonkin verran jouduin myös houkuttelemaan Mörköä radalla enemmän kuin viime aikoina yleensä ja tämä näkyi joillain kylteillä siten, että mun piti kumarrella tavallista isommin. Sitä en radalla ollessa osannut arvioida, että kuinka isosti noista kumarruksista tulisi miinuksia, joten lopputulosta sai taas jännittää siihen saakka, että se kirjattiin meidän radan jälkeen seinällä olevaan tuloslistaukseen..

Ja sepäs oli kuin olikin hyväksytty suoritus, 80 pistettä! Kympin virheitä ei tullut ollenkaan, ykkösiä yhteensä -5p ja kolmosia -15p. Sievin kisasta mulla ei ikävä kyllä ole videota ollenkaan, joten rata on ihan omien muistikuvien, ratapiirroksen ja tuloslapun varassa.

Nyt meillä on siis jo kaksi hyväksyttyä tulosta MES-luokasta, joten seuraavissa kisoissa meillä on ekaa kertaa mahdollisuus mestariluokan koulutustunnukseen. PAITSI jos tämä MES-luokan kaava jatkuu samanlaisena kuin tähän asti, niin seuraavaksi tehdään taas pari 0-tulosta ja sitten vasta se hyväksytty.. xD Mutta katsellaanpa mitä tulevat viikonloput tuo mukanaan!

Tänä vuonna hain kesäkaudelle jälleen tokopaikkaa meidän seuran treeniryhmästä ja ollaan treenattu nyt alkukeväästä asti kerran viikossa ohjatusti AVO-VOI-tasoisessa ryhmässä. Monet treenit on menneet niin kivasti, että pikkuhiljaa alkoi kypsyä ajatus kisakentille palaamisesta. Kyllähän Mörkö vaaditut liikkeet osaa (ehkä ruutu poislukien), mutta eipä se liikkeiden osaamattomuus meidän ongelma ole ennenkään ollut, mutta kun ei vaan saada sellaista ehjää kokonaisuutta osumaan sinne koetilanteeseen.

No, ilmoitin meidät siis Oulun Koirakerhon tokokokeeseen, jossa tuomarina oli Allan Aula. Ennen koetta mulla oli jopa aika optimistinen fiilis hyvien treenien ansiosta. Nyt sattui koepäiväksi tosi aurinkoinen ja hiostavan kuuma keli, joka taisi jossain määrin näkyä ehkä myös Mörkön suorituksessa, vaikka se iloisesti hommia tekikin. Yksilöliikkeissä olimme suoritusvuorossa viimeisenä, eli paikalla istumisessa saimme reunapaikan (holsku-uroksen vierestä). 

Tässäpä kokeen pisteet ja kootut selitykset:

1. Paikalla istuminen ryhmässä 1 min = 10p. Mörkö hieman käänteli päätä ja taisi ehkä kerran haistaa maatakin, mutta tästä ei tullut vähennyksiä. Muuten pojotti hyvin paikallaan.

2. Seuraaminen = 9p. Kiva seuraamiskaavio meille, kun ei ollut sellaista pitkää tylsää suoraa, vaan melkein koko ajan tapahtui jotain! Oli juoksupätkää, käännöksiä joka suuntaan, kolmen askeleen peruutus yms. Mörkö teki ihan ok työtä, pikkuisen ehkä normaalia matalammassa vireessä ja vähän meinasi joissain käännöksissä jäädä, mutta eipähän ainakaan isommin edistänyt - se kun yleensä on meillä isompi ongelma!

3. Seisominen seuraamisen yhteydessä = 8p. Mörkö oli kuulemma vähän valunut eteenpäin käskyn jälkeen, eli ei pysähtynyt niin ripeästi kuin ihanne olisi. Tämä liike oli toiseksi viimeisenä vuorossa, eli liekö jo kuumuus, palkattomuus yms. näkyi suorituksessa selkeämmin? Tai sitten Mörkö vaan sattui justiinsa käskyhetkellä miettimään muita asioita, eikä aivot ihan sillä sekunnilla rekisteröineet, että mitä pitikään tehdä. :D

4. Luoksetulo = 10p. Mitäpä tähän lisäämään - se oli hieno, kuten luoksetulot Mörköllä yleensäkin. Tässä vaiheessa Mörkö vielä noudatti alun "maahan"-käskyäkin mukisematta, kun luoksetulo oli heti kolmantena yksilöliikkeenä.

5. Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä = 0p. Tähän kaatui meidän ykköstulos. Helppo liike, jonka Mörkö tasan varmasti osaa, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut ja syitä voidaan vaan arvailla. Justiinsa siinä liikkeen alkupuolella kuului viereisestä metsiköstä Mörkön selän takaa koiran haukkumista tai rähinää, johon Mörkö selvästi kiinnitti huomiota (käänsi päätä äänien suuntaan). Se seurasi kuitenkin ihan ok ja piti kontaktia minuun, joten yllätyin kyllä, kun se ei sitten ekalla käskyllä mennytkään maahan. Eikä mennyt toisellakaan, vaan vasta kolmannella ja silloinkin piti antaa jo ihan kunnon vartaloapu. Mietin, että jäikö Mörkölle epävarma fiilis siitä piilossa olevan koiran ääntelystä, eikä se siksi halunnut tai kyennyt noudattamaan mun käskyä normaalisti? Tiedä häntä, mutta harmittaaaaa..

6. Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno = 0p. Ruutu the murheenkryyni, joka tosin on viime aikoina onnistunut treeneissä sen verran ok, että pienesti uskalsin muka elätellä toiveita, että se saattaisi joten kuten onnistua kokeessakin, kun oli vielä heti toisena liikkeenä seuraamisen jälkeen. Vaan ei. Mun suuntamisvihjeet meni ihan harakoille, kun Mörkö katseli vaan sivuilleen, eikä yhtään eteenpäin. Käskystä se kävi tekemässä piruetteja sekä tuomarin että liikkurin tykönä oikealla ja vasemmalla, eli höpöksihän se meni. ^^' Lopulta kävelin lähemmäs ruutua, jolloin Mörkö kiersi ruutuun sen TAKAKAUTTA. Ihan ok sitten pysähtyi ja meni maahan käskystä. Eipä tuolle oikein osannut muuta kuin nauraa. :D

7. Noutaminen = 7p. Muuten ok, mutta takaisin tullessa Mörkö tiputti kapulan mun jalkoihin ja tuli vasta sitten perusasentoon!? Mikähän lie aivopieru.

8. Kauko-ohjaus = 10p. Tästä tuomari sanoi, että antoi armon käydä oikeudessa, eli saatiin enemmän pisteitä kuin olisimme ansainneet. Nyt Mörkö ei nimittäin mennyt liikkeen alussa ekalla käskyllä maahan, mutta saatiin silti täydet pisteet. Ne varsinaiset istu-maahan-vaihdot menikin tosi kivasti, eli kyllä olisi harmittanut jos siihen liikkeen alkuun olisi homma kaatunut! Olen nyt kaukoissa yrittänyt opettaa Mörkölle, etten enää "istu"-käskyyn yhdistä käsimerkkiä. Käsimerkki kun tuntuu välillä aina sekoittavan Mörkön pasmat niin, että se lähteekin liikkeelle. Ainakin tässä kokeessa toimi istumiseen ihan hyvin pelkkä suullinen käskykin! Eikä ollut ennakointia, jota Mörkö on viime aikoina treeneissä ja ruokakuppiharjoituksissa välillä harrastellut.

9. Estehyppy = 10p. Nou probleemos, meni kivasti.

10. Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon = 8p. Annoin liikkeen alussa varmuuden vuoksi suullisen käskyn lisäksi myös käsimerkin, kun en ollut ihan varma, että rekisteröikö Mörkö mun ennen liikkeen alkua antaneen suuntaavan "missä merkki?" -vihjeen. Vähän jänskätti myös, että lähteekö Mörkö mun käskystä täysiä juoksemaan kehästä ulos loppupalkalle, kun merkki suoritettiin suoraan kehäänmenoaukkoa kohti. :'D No ei onneksi lähtenyt. Takaisin mun luo palatessa vähän kyllä haahuili, kun kehän laidalla ollut toisenlainen merkkikartio tai sitten joku muu kiinnostava juttu veti huomion. Tästä ei kuitenkaan tainnut vähennyksiä tulla, kun oletan tuon -2p tulleen tuosta alun käsimerkistä.

11. Kokonaisvaikutus = 9p. Mörkö sai tuomarilta hirveästi kehuja, kun on niin reipas ja iloinen. Kuulemma mulla on tässä palveluskoira, joka tykkää tehdä mulle töitä, aww. :') Meikäläisen piikkiin meni tuo yhden pisteen vähennys, kun mie kuulemma vähän hätäilin suotta muutamia käskyjä antaessa. Mulle vaan on teroitettu päähän, että tokossa ei saisi hirveästi jäädä odottelemaan vaan omat käskyt pitää antaa melko ripeästi heti liikkurin käskyjen jälkeen. Mutta ihan hyvä tietää, että ainakin Allun kokeessa uskaltaa ehkä jatkossa ottaa vähän rennommin tuon asian suhteen. 

Liikekohtaisten kertoimien jälkeen meidän loppupisteiksi tuli 241 (II-tulos). Tällä kertaa jäätiin 15 pistettä ykköstuloksesta, eli harmillisen lähelle päästiin taas. Kuten sanottua, niin jos tuo maahanmeno olisi mennyt normaalisti tai edes vaikka kasin arvoisesti, niin se olisi ollut siinä, yhyy.. Kylläpä osaakin turhauttaa kun taas oli niin pienestä kiinni, vaikka itse koesuoritukseen kohtuu tyytyväinen olenkin.

Nyt näyttää vielä ikävästi siltä, että tämä saattaa jäädä meidän vuoden ainoaksi tokokokeeksi, kun kaikki muut potentiaaliset kokeet tällä suunnalla menevät pahimmoilleen päällekäin joidenkin muiden menojen kanssa. Eli jos ei muiden menojen suhteen ilmaannu muuttujia, niin näillä näkymin kisataan tokossa seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella. 

Mister Mustikkarohmu erään metsälenkin jälkeen. :D

Agilityn SM-kilpailut pidettiin tänä vuonna Lappeenrannassa 16.-18.6. Se sopi meille paremmin kuin hyvin pitkästä matkasta huolimatta, koska meillä asuu siellä suunnalla monia kavereita. Eli saatiin yhdistettyä samalle reissulle mun harrastukset ja kaukana asuvien kavereiden kanssa hengailu. Mikäs sen kivempaa. <3 Nala ja Jedi jätettiin matkan varrella hoitoon Arin äidille ja vain Mörkö lähti reissukoiraksi mukaan. Se on niin helppo ja vaivaton reissukaveri, ettei kyllä parempaa voisi toivoa!

SM-kilpailut avattiin perinteisesti perjantaina normaaleilla 3-luokan kisoilla, johon oli kaikilla vapaa pääsy. Me osallistuimme Mörkön kanssa vain hyppyradalle, kun muuten olisi pitänyt aamulla lähteä ajamaan niin hirveän aikaisin. Hyppyrata oli Anne Saviojan käsialaa ja mukavan vauhdikas rata olikin. Mörkön kanssa tehtiin tulokseksi 5 (yksi rima tipahti) ja sillä sijoituksemme oli 48/102. 

Lauantaina oli sitten joukkuekilpailun vuoro. Olimme Mörkön kanssa tänäkin vuonna mukana oman seuramme (Oulun Koirakerho) joukkueessa ja starttasimme kakkoskoirakkona. Meidän joukkueemme teki tasaisen hylkysuoran, poislukien viimeisenä startannut ankkurikoirakko, joka teki hienon nollan. :) Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja tästä kertoi myös tuloslista: muistaakseni mineissä ei kovin montaa sellaista joukkuetta ollut, jossa kaikki koirakot olisivat yltäneet nollatulokseen. Olisikohan sellaisia ollut vain yksi? Minien joukkueradan tuomaroi Sandra Deidda Italiasta.

Kuva: Niina Koho

Sunnuntaina oli sitten SM-yksilökilpailun vuoro, joka aloitettiin hyppyradalla. Hyppyradan perusteella karsittaisiin varsinaiselle finaaliradalle pääsijät. Me ollaan Mörkön kanssa onnistuttu tekemään ratavirheetön suoritus kummallakin aiemmalla kerralla, kun ollaan SM-kisoihin osallistuttu, mutta pienoinen yliaika on tiputtanut meidät lopulta finaalista. Tällä kertaa rata oli sen verran haastava, että kerrankin myös yliaikanollalla olisi päässyt finaaliin.. Mutta tietenkin juuri tällä kertaa meidän ratavirheettömyysputki katkesi! :D Muurin palikat tipahtivat ja sen lisäksi Mörkö tuli ohi yhdestä hypystä, eli lopputulokseksi saatiin 10 (sijoitus 86/206). Olin kuitenkin tosi mielissään, että ne kohdat, joita pidin itse radan haastavimpina ja joihin monen huippukoirakonkin meno tyssäsi, selvitettiin ongelmitta! Eli hyvä fiilis jäi tästäkin kerrasta SM-kisoissa.

Jäin itse seuraamaan minikoirien finaalin loppuun saakka ja kyllä se kieltämättä kysyi pienoista urheiluhenkeä, kun siellä katsomossa melkein taukoamattomassa vesisateessa hytisin sateenvarjon alla monen monituista tuntia shortseissa ja lenkkareissa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni!? :D :D Kivasti oli syväjäädytetty olo siinä vaiheessa kun vihdoin lähdin pois kisapaikalta. Onneksi kavereiden luona oli sauna lämpiämässä!

Viivyttiin Lappeenrannassa vielä muutama päivä, kun meillä alkoi sopivasti kesäloman eka pätkä tuosta viikonlopusta. Käytiin mm. ekaa kertaa elämässä pelaamassa frisbeegolfia ja Mörkökin siellä hengaili mukana. Lappeenrannan torilla piti tietenkin käydä testaamassa Vedyt! Vai atomiko se nyt oli ilman munaa..? :D Oli hyvvää!

* * *

SM-reissun jälkeen saatiinkin sitten jäädä odottelemaan kesän toisia arvokisoja, eli MM-karsintoja, jotka järjestettiin heinäkuun ekana viikonloppuna Turussa. Mörkön agituloksilla menolippu noihin karkeloihin irtosikin loppuviimein aika helposti (taisimme parhaimmillaan olla agilityrankingin sijalla 68/712, jos en ihan väärin muista). Mutta meidän osallistuminen kariutuikin aivan kalkkiviivoilla, kun Mörkö loukkasi karsintoja edeltävänä päivänä toisen etujalkansa ulkona Jedin kanssa riehuessaan ja alkoi sen seurauksena ontua.

Ontuminen onneksi hävisi muutamissa päivissä, mutta olemme silti varmuuden vuoksi pitäneet taukoa agilitystä ihan näihin päiviin saakka (n. 1,5kk) ja muutenkin liikuimme alkuvaiheessa varovaisemmin, jotta todennäköinen pehmytkudosvamma saisi parantua rauhassa. Takapakkeja ei ainakaan vielä ole tullut missään vaiheessa, joten toivottavasti tämä episodi alkaa jo olla taputeltu.

* * *

Heinäkuun puolivälissä käväistiin Mörkön kanssa sen verran pyörähtämässä Oulun KV-näyttelyssä lauantaina, että kävimme vastaanottamassa kaverikoiramitalin ja diplomin, jotka myönnetään kaverikoirille, jotka ovat olleet mukana toiminnassa riittävän pitkään ja käyneet vähintään tietyn määrän itsenäisillä vierailukäynneillä eri kohteissa. Jokainen kaverikoira voi saada tämän muistamisen vain kerran elämässään ja nyt oli sitten Mörkönkin vuoro olla mukana palkitsemistilaisuudessa. Mörkö ja minä olemme olleet kaverikoiratoiminnassa mukana vuodesta 2014 lähtien. :)

* * * 

Kun loppukesän kisasuunnitelmat agilityn osalta menivät tuon karsintoja edeltäneen loukkaantumisen vuoksi plörinäksi, ollaan sen sijaan keskitytty Mörkön kanssa tokon ja rally-tokon treenaamiseen (tietty alussa varovasti, ettei etuosa kuormittuisi liikaa).

Heinäkuussa uskaltauduttiin jopa korkkaamaan rally-tokon mestariluokka, eli käytiin yksissä kisoissa. Eihän sieltä mitään hyväksyttyä tulosta tullut, vaikka rata sinällään ei ollut edes vaikeimmasta päästä.. Onnistuttiin silti mm. sössimään -10p arvoisesti kahdella alokasluokan kyltillä! Ja käytösruudun paikkamakuussa Mörkö aivasti, jonka seurauksena se nousi hetkeksi istumaan, eli -10p siitäkin. Ja näiden lisäksi useita pienempiä virheitä. Voisi sanoa, että pikkuisen turha reissu, mutta tulipahan käytyä. :'D Pisteitä saatiin kaikkiaan "huimat" 51 ja tuomarin kommentti "Lievää hössötystä. Iloinen koira, hyvä ohjaus".

Totesin tuon kisan jälkeen Virkkua selatessani, että onneksi tässä syksyn mittaan näyttäisi kuitenkin noita rally-tokokisoja olevan ihan kivasti tarjolla, eli jospa se hyväksytty tuloskin jostain niistä onnistuttaisiin taiteilemaan!

Itse asiassa toisenkin kerran ehdittiin jo käydä mestariluokkaa kokeilemassa kuluneella viikolla, kun tässä lähellä järjestettiin kisat arki-iltana. Tuomarina oli mulle kokonaan uusi tuttavuus Taru Leskinen. Hän oli suunnitellut tosi mukavan tuntuisen radan, joka ei kuitenkaan silti vaikuttanut ihan helpolta (rata sisälsi mm. kohtuu paljon oikealla seuraamista sisältäen myös useita oikeaan käännöksiä, jotka on meille vielä aika haastavia).

Pelkäsin, että myös kisakenttä aiheuttaisi omat haasteensa, kun se oli sellainen vanha urheilukaukalo, jossa oli pehmeähkö hiekkapohja ja paikoitellen kentän pohja oli ihan ruohotuppaiden peitossa. Eli sellainen hajuista kiinnostuneen uroskoiran painajainen - näin tiivistettynä. :D Kuulemma monella alempien luokkien koirakolla oli mennyt koko suoritus pieleen juurikin tuon pohjan ja sen hajujen vuoksi, joten olin melko varma, että Mörkönkin kanssa saisin keskustella radalla useaan otteeseen siitä, että pidetäänkö se nokka maassa vai ilmassa. Mutta vielä mitä! Mörkö ei ole varmaan vielä kertaakaan pitänyt niin hyvin rallykisoissa kontaktia kuin tuolla! Nenä ei tainnut laskea maahan kertaakaan, eikä muutenkaan ilmennyt sellaista yleistä häseltämistä, mitä Mörköllä toisinaan saattaa olla kun innokkuus vähän ylitsepursuilee.

Olin jotenkin niin shokissa (hyvällä tavalla) tuosta koko asiasta, että huomaamani virheetkin jätin kokonaan uusimatta, joka sitten kostautui loppupisteissä. Olin itse laskenut, että meille tuli kaksi -10p virhettä, mutta rata tuntui muilta osin menneen niin hyvin, että uskoin meidän silti yltäneen hyväksyttyyn tulokseen. Mutta tuomari olikin huomannut radan loppupuolella vielä kolmannen -10p arvoisen virheen, jota en itse ollut hoksannut ollenkaan, joten siihen kaatui se hyväksytty tulos. Noiden kolmen kympin lisäksi saimme vain yhden -1p ja yhden -3p virheen, joka kertonee jotain siitä, miten kivasti tuo rata muuten sujui. Yleensä meidän pistelappu ei todellakaan näytä virheiden osalta noin tyhjältä! :D

Meidän loppupisteet oli siis 66, eli hyväksytty tulos jäi neljän pisteen päähän. Jälkeenpäin tietenkin harmittaa, kun ajattelen, että jos olisin uusinut edes jomman kumman noista huomaamistani virheistä, niin onnistuneella uusinnalla tulos olisi ollut hyväksytty. Mutta tietenkään ei ole sanottua, että radan hyvä fiilis olisi jatkunut samanlaisena enää uusinnan jälkeen, joten ehkä tämä oli miinuksista huolimatta ihan hyvä päätös.. Ei auta kuin toivoa, että tällaisia "flow-ratoja" tulee eteen vielä vastaisuudessakin ja jospa ne sitten joku kerta palkittaisiin hyväksytyllä tuloksella. Mörkö ainakin olisi sen ansainnut, vaikka se ei itse noista pisteistä mitään ymmärräkään. :)

Makoisaa syntymäpäivää rakas hönttipääkoira. <3

Mun ja Mörkön alkuvuosi agilityssä on ollut parilla sanalla sanoen aika mahtava. Teen varmaan ainakin joistain kisoista jossain kohtaa ihan omatkin postaukset, mutta nämä muutamat kuukaudet voisi tiivistää vaikkapa niin, että ollaan tehty vähintään yksi nollatulos melkein kaikissa virallisissa kisoissa, joihin ollaan osallistuttu. Jotain kertonee sekin, että meillä on jo tässä vaiheessa vuotta kasassa enemmän nollatuloksia kuin mitä saatiin koko viime vuoden aikana tehtyä yhteensä!

Homman kruunasi eiliset kisat Raahessa, jotka olivat myös meidän ekat ulkokisat tälle vuotta. Mehän Mörkön kanssa mentiin ja polkaistiin ulkokausi käyntiin ekalla radalla komiasti voittonollalla! Tämä oli meille nyt kolmas voittonolla peräkkäisistä kisoista ja neljäs voitto, kun Kokkolassa voitettiin huhtikuun kisoissa yksi rata vitosella.. ^^' 

Ikävä kyllä videota mulla ei ole Raahen ensimmäiseltä agiradalta ollenkaan, kun meidän videokamera oli jotain alkanut kenkkuilemaan sopivasti h-hetkellä. Harmittaa vähän, kun minusta eka rata oli kokonaisuutena parempi kuin päivän toinen agirata, mutta minkäs näille mahtaa. Tekniikka petti ja sen kanssa pitää vaan elää. :)

Mun omille jaloille tuo Raahen kentän pohja tuntui ekalla radalla vähän raskaalta juosta, mutta jälkeenpäin totesin, että se taisikin johtua enimmäkseen siitä, että en ollut syönyt mitään koko päivänä (koska alitajuinen kisajännitys) ja nämä kisat kuitenkin alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä, eikä aamusta.. Ekan radan jälkeen käveltiin jäähdyttelylenkki läheiselle kaupalle ja kummasti marjasmoothie ja pala suklaapatukkaa auttoivat, eikä juokseminen sen jälkeen tuntunut enää yhtään niin tahmealta.

Toisella radalla Mörkön puomin alasmeno näytti vähän turhan ilmavalta (ekalla radalla Mörkö pysähtyi kontaktille ok). En nähnyt, että nostiko tuomari kättä virheen merkiksi, joten jatkettiin matkaa. Ennen A-estettä olevaan putkeen ohjaus meni vähän toisin kuin olin suunnitellut, kun poispäinkäännös ei onnistunutkaan normaalisti, vaan siitä muotoutui lennossa joku persjätön tapainen. :'D Mutta ei virheitä siitä, joten matka jatkui ja ihan sujuvasti pötkittiin maaliin saakka.

Maalissa menin tietty ensimmäisenä kysymään Arilta, että nostiko tuomari kättä puomilla, eikä ollut nostanut, joten sehän oli sitten tuplanolla! Videolta jälkikäteen katsottuna Mörkön etutassut näyttäisi osuvan iiiihan puomin kontaktin alaosaan, joten oikein tuomari oli nähnyt, kun ei virhettä meille tuominnut. :) Tällä radalla sijoituimme toiseksi.

http://youtu.be/-tNp4UA0Z6k

Sitten olikin enää hyppyrata jäljellä. Kuten olen tainnut tänne blogin puolellekin joskus kirjoittaa, niin meitä on tuntunut koko kolmosluokan ajan vaivaavan jonkinlainen hyppyratojen kirous. Joko ei onnistuta tekemään nollia hyppäreillä ollenkaan tai sitten kisaajamäärät on ollut niin pieniä, ettei meidän sijoituksilla sertejä ole irronnut (esim. pari viikkoa sitten olimme toisena 18 koirakon kisassa, eli pari koiraa lisää, niin serti olisi siirtynyt). Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.. :'D

Raahessakin oli sen verran vähän minikolmosia, että nolla ja voitto pitäisi osua kohdalle jos mieli sertin saada. Hyppyrata vaikutti rataprofiililtaan sellaiselta, että virheettömän suorituksen pitäisi ainakin teoriassa olla ihan mahdollinen, mutta mikään ei tietenkään ole itsestäänselvää - ei varsinkaan agilityssä. Ja kun nollan lisäksi pitäisi vielä saada se nopein aikakin..

Radalle mahtui mulla ja Mörköllä muutama jännempi kohta, mutta ei virheitä, eli nollatuloksella maaliin. Aika huikeaa, että olimme oikeasti tehneet triplanollan! Ollaan onnistuttu siinä vaan kerran aikaisemmin (vuonna 2015 Ylöjärvellä), joten mikään ihan pikkujuttu tämä ei meille ollut. 

Eikä siinä vielä kaikki.. Me nimittäin myös voitettiin se hyppyrata, joten eka HYPPYSERTI on kuin onkin todellisuutta! Ei oikein tahdo sanat riittää, mutta hienolta tuntuu. Ihan käsittämättömän hienolta! Nyt on kello saatu käyntiin sitä varten, että jos kaikki menee hyvin, niin vuoden päästä meillä on mahikset alkaa tavoitella hyppyvalion arvoa. Toki ennen sitä yritetään vielä se toinen mahdollinen sert-h saada jostain metsästettyä. No, aika näyttää, että kuin meidän käy. Nyt joka tapauksessa vähän rauhoitetaan kisatahtia ennen kesäkuun SM-kisoja. Toivottavasti saadaan pidettyä tämä hyvä kisafiilis ja tulostahti myös siellä arvokisoissa! :)

http://youtu.be/HJ1rAJ2yHOk

Näihin kuviin ja tunnelmiin. <3

"Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisena poimii,
saman rytminkö mukaan?"

(Anssi Kela - Miten sydämet toimii)

Viikon sisällä patin löytymisestä Nalan nisäkasvain leikattiin ja leikkauksen yhteydessä todettiin, että patteja olikin itseasiassa kaksi melkein samassa "ryppäässä". Molemmat saatiin poistettua ja ne lähetettiin patologille tutkittavaksi, jotta saisin vähän lisätietoja siitä, että minkä tyyppisiä kasvaimia ne ovat, ja millainen uusiutumisriski ja ennuste tulee olemaan.

Patologin vastaus saatiinkin nopeasti muutamassa päivässä ja uutiset olivat parempia kuin olin uskaltanut toivoakaan, sillä kumpikaan ei ollut mikään pahanlaatuinen ällötys!

Tällaisen lausunnon Seppo Saari Patovetiltä oli kirjannut:

Tuumori 1) Maitorauhasen adenooma, complex
Tutkitussa näytteessä todettiin hyvin rajoittunut hyvänlaatuinen maitorauhaskasvain (...). Kyseessä on maitorauhasen complex adenooma, joka vaikuttaa kokonaan poistetulta. Tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä uusiudu paikallisesti kirurgisen poiston jälkeen.

Tuumori 2) Maitorauhastiehyiden duktektasia
Tutkitussa näytteessä todettiin lievä maitorauhaskudoksen liikakasvu ja voimakas maitorauhastiehyiden kystinen laajentuminen, johon liittyy kalkkeutumaa ja lymfosytäärinen tulehdusreaktio. Kyseessä on paikallinen maitorauhastiehyiden kehitys- tai toimintahäiriö. Kasvaimeen viittaavaa ei tässä tuumorissa todettu.

Nala oli ennen kasvainoperaatiota ja joitain päiviä sen jälkeen antibiootilla (nisästä tulleen eritteen vuoksi) ja kipulääkettä se sai muutamana päivänä. Olin todella yllättynyt siitä, miten nopeasti Nala leikkauksesta toipui, koska usein nisäkasvainleikkaukset voivat olla kohtuullisen kivuliaita. Ensimmäisen illan se oli tottakai tokkurassa leikkausanestesiasta, mutta jo seuraavana päivänä sen vointi alkoi olla aika lailla normaali.

Missään vaiheessa Nala ei ole valittanut tai muutoin näyttänyt kipua (paitsi haavalapun irrotuksesta se ei ollut kovin innoissaan..). Heti seuraavana päivänä se olisi halunnut telmuta pihalla Jedin ja Mörkön kanssa, joten jouduin vähän toppuuttelemaan menoa, ettei sattuisi vahinkoja. Kävelylenkit pidettiin aluksi lyhyinä, mutta parin viikon sisällä olimme jo tainneet palata ihan normaaliliikuntaan.

Leikkauksen aikoihin ulkona oli "mukavat" rapakelit, mutta tarvittaessa suihkuttelin leikkaushaavaa ulkoilun jälkeen, jotta se pysyisi puhtaana. Suojakauluria Nala sai pitää lähinnä öisin ja työpäivien aikana varmuuden vuoksi, mutta yleisesti ottaen se ei vaikuttanut olevan haavastaan erityisen kiinnostunut.

Tässäpä vielä kuvasarjaa haavan parantumisesta:

Haava leikkauspäivänä.
Haavassa on ihonalaiset sulavat tikit, eli tikkejä ei tarvitse poistaa.

Haavalappu irrotettiin parin päivän kuluttua leikkauksesta ja siihen mennessä haava-alueelle oli tullut "kivasti" mustelmaa. Näyttää hurjalta, mutta on aika tyypillistä tällaisen operaation jälkeen, eikä aiheuttanut mitään toimenpiteitä.

"Onko pakko kuvata?"

Viitisen päivää leikkauksesta.
Mustelma-alue on vielä vähän levinnyt, mutta sen väri on alkanut jo haalenemaan.

Leikkauksesta aikaa tasan viikko ja selvä muutos havaittavissa mustelmien suhteen. Pikkuisen iho meinasi ärtyä tuosta haavan loppuosasta, joten laitoin siihen aina suihkuttelun jälkeen paikallishoidoksi Vetramil-hunajasalvaa.

Reilu 1,5 viikkoa leikkauksesta.
Karvansänkeä alkaa jo näkyä, mustelmat ovat aikalailla hävinneet. Leikkausalueelle on pikkuisen kertynyt nestettä, mutta sille ei tehty mitään, kun ei vaivannut koiraa mitenkään. Pikkuhiljaa tuo pieni "pullotus" laski itsekseen.

Syyllistävä tuijotus..

2 viikkoa leikkauksesta: Hyvältä näyttää! :)

"Oon jo ihan terve!"

Alle kolmen viikon kuluttua leikkauksesta käytiin jo koirakavereiden kanssa metsälenkillä. :) Maha on vielä jossain määrin vähäkarvainen, mutta eiköhän se siitä ajan myötä normalisoidu.