Hukkaharrastajat järjesti tänään Oulussa mätsärin ja pitkällisen harkinnan ja pohdiskelun jälkeen päätin lähteä sinne osallistumaan korkeahkosta osallistumismaksusta huolimatta - ja molempien koirien kanssa. Kyseessä oli siis Jedin ensimmäinen mätsäri ja meikäläisen vanha tuttu nimeltä "hitonmoinen jännitys" tuli pitkästä aikaa tervehtimään. Samalla lailla minua jännitti silloin, kun olin menossa ensimmäistä kertaa mätsäriin Nalan kanssa (tosin silloin jännitys taisi olla vielä astetta pahempaa, koska kyseessä oli tuolloin myös minun ensimmäinen mätsärini koskaan). Ah, nostalgista..

Kyllähän tuo kehään meno edelleenkin pistää perhoset mahassa liikkeelle, mutta ei (ONNEKSI!) enää ihan samassa mittakaavassa kuin silloin aikoinaan. Nykyään pystyn hyvässä lykyssä jopa syömään mätsäriaamuna jotain ilman pelkoa siitä, että kaikki tulee samantien ylös.. Tänä aamuna kyllä jännitti Jedin puolesta sen verran paljon enemmän kuin normaalisti, että jätin syömisetkin suosiolla myöhemmäksi. Onhan se ensimmäinen kerta kehässä kuitenkin aina ensimmäinen kerta ja sikäli ainutlaatuinen. :)

Kun sitten saavuttiin mätsäripaikalle, niin ilmoittaumispisteessä ollut mies kysäisi heti ensimmäisenä Jedin ja Nalan nähdessään, että "onkos nämä äiti ja tytär". Kanssaihmisiä (mies itse mukaanlukien) rupesi hieman naurattamaan, kun sanoin, että ei, kun nämä on tyttö ja poika. Ja eri rotua.. :DD

Toisin kuin yleensä, tässä mätsärissä ei ollut omia sarjoja isoille ja pienille pennuille, vaan kaikki pennut kisasivat samassa sarjassa. Kaikkiaan pentuja taisi olla reilu parisenkymmentä, eli ihan kiitettävä osallistujamäärä. Parikehässä Jedin kanssa kisaamassa oli kultainennoutaja. Sattuneesta syystä en kauheasti kerinnyt meidän kilpakumppanin esiintymistä seuraamaan, kun keskityin varmaan 110%:sti Jediin koko ajan..

Ja pakko se on hehkuttaa, että omasta mielestäni Jedillä meni esiintyminen todella hienosti! Ei paljon paremmin olisi ensikertalaisella voinut mennä. :) Liikkeessä Jedi meni hihna löysällä, eikä tainnut noteerata toista koiraa kehässä oikeastaan mitenkään - ei edes silloin, kun lähdettiin kiertämään kehää niin, että kultsu juoksi edellä ja me Jedin kanssa perässä! Järkevässä asennossa seisomista pitää vielä harjoitella, mutta eiköhän sekin siitä ala sujua pikkuhiljaa, kun tirriäinen saa hieman lisää kärsivällisyyttä ja oppii lisää jalkojenhallintaa. ;)

Parikehästä Jedi sai punaisen nauhan, mutta punaisen nauhan saaneiden ryhmäkehässä ei ihan yltänyt sijoituksille asti: Punaisia pentuja oli kaikkiaan kymmenkunta, joista Jedi oli viides, eli ei ollenkaan huonosti! :)

Se tosin hieman jäi kaihertamaan (huom! tuomarin kritisoimista luvassa, eli ei kannata lukea pidemmälle, jos sellainen ärsyttää), että tuomari tiputti meidät jatkosta sanomalla "tosi reipas pentu, mutta kehitys on niin hassussa vaiheessa" (tarkoitti kaiketi mm. ison rintakehän takia leveitä etuliikkeitä, joista saatiin kommenttia jo parikehässä). Aivan keskeneräinenhän Jedi vielä rakenteeltaan onkin (mitä muuta voi odottaa reilun neljän kuukauden ikäiseltä pennulta?), mutta eipä kieltämättä tullut mieleen, että se mätsärissä haittaisi. Virallisissa näyttelyissä voisi haitata, mutta mie kun olen ymmärtänyt, että mätsäreissä ulkomuotoa/rodunomaisuutta tärkeämpää olisi nimenomaan koiran luonne, käyttäytyminen yms.?

Tuomari tuntui muutenkin (minun mielestäni ja kuullakseni) kiinnittävän jonkin verran enemmän huomiota koirien ulkonäköön ja rakenteeseen kuin mätsäreissä keskimäärin on  minun kokemuksieni mukaan ollut tapana. Esim. pienissä aikuisissa pudotti yhden tiibetinspanielin jatkosta liian reilun alapurennan vuoksi ja pennuissa mietti pitkään, antaako punaisen nauhan mieluummin vielä selältään kehittymättömälle tanskandoggille vaiko vastaavan "ongelman" kanssa painiskelevalle bordeauxindoggille (en ole ihan varma, tunnistinko rodun oikein). Kehässä tai kehän laidalle siis kuulin, kun tuomari pohdiskeli taikka perusteli päätöksiään ääneen. Nuo ihan vain esimerkkinä, ettei Jedi ollut tosiaan ainoa, joka sai palautetta ennemmin rakenteen - ei käyttäytymisen - vuoksi.

Suoraan sanoen jos olisin tiennyt meidän joutuvan ulkomuotoarvosteluun, niin en olisi Jediä ilmoittanut mukaan ollenkaan, koska näenhän mie itsekin, että sen keho on vielä reippaasti kehitysvaiheessa ja liikkeet ym. sen mukaiset. :)

Noh, mutta näin tällä kertaa. Teh Greit AVAUTUMINEN on nyt päättynyt - tuomarikritiikistä tykkäämättömätkin uskaltaa taas lukia. ;) Eipä tästä blogissa kitisemisestä varmastikaan mitään hyötyä ole, mutta pakko vaan johonkin purkaa (ihan kuin en olisi jo mätsäripaikallakin kavereille sitä tehnyt :D), ettei vallan turhaudu. Toivottavasti kukaan ei ota henkilökohtaisesti. Mie vaan toivoisin, että mätsärit pidettäisiin mätsäreinä ja viralliset näyttelyt ulkomuodon arvosteluineen olisi sitten erikseen.

Jediin oon kuitenkin superhypertyytyväinen ja se on tärkeintä - joten nyt ei muuta kuin kuono kohti uusia haasteita ja mätsäreitä! :)

*     *     *

Nalan kanssa käytiin myös kehässä ja saatiin parikehästä sininen nauha. Heh, meikäläinen ei kauheasti ehtinyt kehäänmenoon valmistautua, kun enhän mie hölmö hoksannut, että Jedin kehän jälkeen mun pitäisikin seuraavaksi olla samantien menossa sinne Nalan kanssa, koska satuttiin olemaan ensimmäiset ilmoittautujat pieniin aikuisiin, joten kehäänkin päästiin/jouduttiin tietenkin ensimmäisenä.. :'D

Kehäsihteeri huhuili meidän numeroa kehään, enkä olisi varmaan vielä siinäkään vaiheessa tajunnut toimia, ellei Jenna olisi kysynyt, että mikä se teidän kisanumero oli. Sitten vaan äkkiä siirtämään näyttelyhihnaa Jediltä Nalalle ja kehään huikkaus, että tulossa ollaan - koiranvaihto vaan vielä vähän kesken!

Ja sellaisen alkuhäsellyksen jälkeen Nala käyttäytyi kehässä juuri niinkuin ounastelinkin, eli kaikkea muuta kuin rauhallisesti; veti hihnassa, seisoi rauhattomasti, yritti jopa hetken aikaa päästä vetämällä meidän kanssakilpailijakoiran luo, mitä se ei olekaan tainnut vielä kertaakaan kehässä tehdä.. Vähän tuntuu, että Nala ei oikein ehtinyt edes sisäistää, että nyt tosiaan mentiin kehään, eikä vaan oltu siirtymässä paikasta A paikkaan B. Siinä vaiheessa se sitten vähän rauhoittui, kun tuomari tuli tutkimaan sen maassa. Vähän niinkuin olisi lamppu syttynyt korvien väliin, että ai tää olikin tätä hommaa!

Sinisen nauhan saaneiden ryhmäkehässä menikin esiintyminen sitten jo huomattavasti paremmin, tosin TAAS Nala yritti monta kertaa ruveta istumaan kesken seisotuksen. Ja tällä kertaa ei edes mitenkään EVVK-ilmeellä vaan ihan niinkuin olisi vaan tarjonnut istumista temppuna, tapitti mua koko ajan silmiin korvat kysyvästi pystyssä.. En tajua, mistä se tuon istumisen on nyt yhtäkkiä keksinyt, kun aikaisemmin se on malttanut seisoa kehässä tosi hyvin. Tietääkseni en ole muuttanut palkkaustapojakaan tms., joten vähän kieltämättä ihmetyttää.. Seisomistreeniä siis luvassa Nalallekin ennen Seinäjoen ja Jyväskylän virallisia! :D

Tuomari pähkäili pitkään sinisten ryhmäkehän kolmen kärkeä johon vaihtoehtoina olivat Nala, vissiin joku saksanpystykorvista (mittelspitz?) ja Taavi-pemu. Varsinkin valinta Nalan ja Taavin välillä tuntui olevan vaikea. Nalalla kuulemma oli miellyttävämpi rakenne, mutta liian isot korvat ja pyöreät silmät, kun taas Taavilla puolestaan oli parempi pää. :D Koirien esiintymisestä/luonteista tuomari ei tainnut kommentoida mitään. Lopulta tuomari sanoi minulle ja Nalalle, että olkaa te nyt vaikka sitten kolmansia. Spitz oli kakkonen ja Taavi pääsi BIS-kehään, jossa sijoittui yhdeksänneksi. Onnea vielä kertaalleen Jennalle!

Ja kiitoksia mätsäriseurasta, kyydistä ja koirien pitoavusta! :)