Viime viikolla Nala joutui peräti kahteen otteeseen eläinlääkäriin. Onneksi ei minkään varsinaisen vaivan vuoksi, vaan virallisiin terveystutkimuksiin. Maanantaina Nala tutkittiin eläinlääkäriasema Ouluvetissä polvien, lonkkien ja kyynärien osalta, ja torstaina neidille suoritettiin virallinen silmätarkastus. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin jo ensimmäistä aikaa varatessani kysynyt, jotta milloin tuolla on seuraava silmätarkastuspäivä, niin olisi ehkä saatu kaikki tsydeemit samalle päivälle.. Mutta enpäs älynnyt moista tehdä ennen kuin vasta maanantaina muiden tutkimusten lomassa, joten näin tällä kertaa.

Nalan kanssa ei ollakaan kovin montaa kertaa vielä tähän mennessä jouduttu käymään eläinlääkärin vastaanotolla - perusrokotuskertojen lisäksi muistaakseni vaan hilsepunkin ja nielutulehduksen takia joskus peenenä. Joten kieltämättä hieman jännitti, miten tuo arkajalka suhtautuu asiaan. Mutta hyvinhän siellä meni.

Tosin se oli uutta, että Nala meinasi vastaanottohuoneessa aluksi haukahdella muille koirille/ihmisille. Varsinkin niille, jotka sattui tulemaan ovesta sisään, kun me jo oltiin istumassa penkillä. Meidän vahticorgi ei vissiin oikein ymmärrä, ettei ovestatunkeutujia tarvisi ilmiantaa muuten kuin kotioloissa. Ja taisipa tuohon haukkumiseen sisältyä myös ripaus sellaista epävarmuudesta johtuvaa varmuuden vuoksi pöhisemistäkin, kun sattui vastaanotossa olemaan isoja koiria..

Eläinlääkärin vaa'an mukaan Nala painaa tällä hetkellä 10,50kg, eli paino on pysynyt aika lailla samana jo ainakin reilun puoli vuotta. Ja hyvä niin, aikuinen koirahan tuo jo tuppaa olemaan, joten ei ainakaan nousta tarvisi painon enää yhtään (jos ei sitten sen vuoksi, että lihaskunto kasvaa - lihashan painaa enemmän kuin läski ;)).

Itse asiassa mulla olisi nyt tarkoitus kokeilla, jotta saisiko tuota Nalan kroppaa hieman solakoitumaan. Nala kun on muodoiltaan vähän semmoinen tynnyri (hah, tullut omistajaansa :DD); kylkiluut kyllä tuntuu, mutta vyötäröä ei kauheasti erota ylhäältä päin, eikä vatsalinja näytä sivusta katsoen nousevan juurikaan (ainakaan verrattuna moniin muihin tapaamiini corgeihin). Minusta Nala näyttää huomattavasti isommalta/painavammalta kuin mitä tuon reilun kymmenen kilon perusteella olettaisi. Toki se vaikutelma voi osittain johtua turkistakin ("En mä oo lihava. Se on tää turkki kun pullistaa mua"), mutta katotaan nyt..

Pikkuisen mua vieläkin vaivaa semmoinen epävarmuus tuon Nalan koon suhteen, kun viime talvena yhdessä mätsärissä tuomari sanoi, että Nalalla saisi olla painoa hieman vähemmän.. Tuomari itse harrasti muistaakseni kiinanharjakoiria tms. vähäturkkista ja "sporttisen näköistä" rotua. Sen jälkeen kyselin muutamalta corgi-kasvattajalta ja lisäksi yhdessä näyttelyssä ihan corgeihin erikoistuneelta ulkomuototuomariltakin tuosta Nalan painosta ja he kaikki ovat kyllä olleet sitä mieltä, että ihan normaalin kokoinen se on. Että mene ja tiedä.

Omaan silmään Nala kuitenkin näyttää vähän lylleröltä ja koitetaan nyt ainakin, muuttuuko tilanne miksikään, jos painoa vähän tippuu (tai painon ei tarvis pakosta tippua, mutta tuo ulkoinen olemus saisi muuttua kevyemmäksi). Mie kun oon ite vähän sitä mieltä, että koira saa mieluummin olla vaikka vähän laiha kuin yhtään lihava - varsinkin, jos kyseessä on tällainen rakenteeltaan "poikkeava" rotu, kuten welsh corgit. Nälkäkuurille en kuitenkaan ole Nalaa pistämässä, vaan yritetään ensisijaisesti saada muutosta aikaan ihan kulutusta lisäämällä, eli liikunnan keinoin.

Myös toimintatarmoa kaipailisin Nalalle hieman lisää, että jaksaisi kunnolla liikkua jne. Ja toivoa sopii, että painon tippumisen myötä olo kevenisi sen verran, että sitten jaksaa paremmin touhutakin. Tai voi kyllä olla niinkin, että tuohon jaksamiseen helpottaa jo ihan sekin, kun menee nämä lämpimät kelit ohi ja tulee talvi, jolloin Nala ei oo niin kuumissaan tuon karvansa kanssa. Ei sitä varmaan itekään olis kaikkein virkeimmillään, jos pitäis talvitakissa tai kerrospukeutuneena kipittää kesällä..

Ja hups vaan, kun aihe karkasi ihan sivuraiteille. Että jos vaikka palattaisiin takaisin sinne eläinlääkärin vastaanotolle ja niihin terveystutkimuksiin. :D

Eli kun sitten päästiin eläinlääkärin tutkimushuoneeseen, niin ensimmäisenä ennen rauhoitusta Nalalta tutkittiin polvet. Pöydällä olemista Nala ei kauheasti jännitä, mutta siinä vaiheessa koiran ilme hieman venähti, kun lääkäri rupesi vääntelemään ja kääntelemään jalkoja (tai tarkemmin sanottuna polvilumpioita). Nala-rassukka vissiin odotti, että luvassa on ihan vaan peruskopelointi, jollaisiin se on näyttelyissä ja mätsäreissä tottunut.. Mutta ihan hyvin se antoi eläinlääkärin (hitto ku meinaan koko ajan kirjoittaa, että tuomarin xD) nuo polvet tutkia, mutta sitten kun sai jalkansa vapaaksi, niin siirtyi kyllä samantien niin kauas lääkäristä kuin pöydällä suinkin pääsi. Lääkärin diagnoosi polvista oli 0/0, eli terveet on; ei patella luksaatiota (= polvilumpiot pysyi oikeilla urilla painelusta huolimatta).

Sitten Nala sai takalistoonsa rauhoituspiikin röntgenkuvausta varten ja varmaan viidessä minuutissa koiruus veteli sikeitä, eikä reagoinut mitenkään, kun eläinlääkäri nosti sen röntgenpöydälle ja asetteli selälleen kuvauskouruun lonkkakuvausta varten.

Taju kankaalla..

Muutaman koevedoksen jälkeen eläinlääkäri sai Nalan lonkista räpsäistyä mielestään onnistuneen kuvan, jota sitten ruvettiin valotaululla ihmettelemään. Koska alkuperäiset röntgenkuvat lähetetään Kennelliittoon, halusin ottaa niistä itselleni digikameralla omat versiot muistoksi. Suosittelen sitä kyllä kaikille muillekin (joilla ei ole mahdollisuutta saada röntgenkuvia esim. sähköisessä muodossa). On nimittäin ihan mielenkiintoista vertailla oman koiran kuvia muiden kuviin ja etsiä eroavaisuuksia. Ja nyt pystyn laittamaan kuvat Nalan lonkista ja kyynäristä esim. tänne blogiinkin, jolloin on helpompi havainnollistaa noita asioita, joita eläinlääkäri minulle kuvista kertoi.

Minähän en noita röntgenkuvia osaa kauhean hyvin tulkita, mutta sen verran kuitenkin erotin, että ainakin oikeassa lonkkamaljassa (kuvassa vasemmalla) on jonkin verran löysyyttä, ja eläinlääkäri vahvisti tämän "diagnoosini" oikeaksi.

Tyypilliset corgin lonkatko?

Muutapa minä en sitten tuosta kuvasta kauheasti osannut sanoa, mutta eläinlääkärin mukaan lonkkamaljoissa ja reisiluiden päissä ei löysyyden lisäksi näyttänyt muuta häikkää olevan. Norbergin asteikolla tutkailtaessa vasen lonkka näytti asettuvan sinne 105 asteen tuntumaan, eikä oikeakaan puoli löysyydestä huolimatta kovin kauas siitä heittänyt. Lääkäri tosin sanoi, että koska erot tuossa asteikossa ovat niin pieniä, ei hän pysty tarkkaa arviota antamaan, vaan se on sitten Kennelliiton kuvienarvioijan heiniä.

Valitettavasti vasemman lonkan sivussa näkyi myös laattamainen "uloke", joka kiinnitti eläinlääkärin huomion (alla olevassa suurennoksessa ympyröity punaisella. Eron huomaa selvästi, kun vertaa toiseen lonkkaan). Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että tuo saattaisi olla ihan synnynnäinenkin juttu, koska nivelrikkomuutokset eivät kuulemma tyypillisesti ole tuollaisia tasaisen laattamaisia, vaan ennemmin piikkejä/röpelöä, mutta jos Kennelliitossa tulkitsevat tuon nivelrikoksi, niin se saattaa sitten alentaa lonkan arvosanaa huomattavastikin. Joten jännityksellä odottelemme tuloksia..

Kieltämättä tympii jo valmiiksi, jos Nala sitten saa huonon lonkkalausunnon tuollaisen vuoksi, jos kyse kerran voi olla jostain "normaalista" jutustakin, joka ei vaikuta koiraan mitenkään. Tosin kirjaimiahan ne Kennelliiton lausunnotkin vaan on (ja yhden ainoan ihmisen tulkitsemana), joten jos koira itse vaikuttaa olevan ok, niin eipä niillä lonkkien kirjaimilla ole normaalielämän kannalta kauheasti merkitystä (varsinkaan, jos kyseessä ei ole jalostuskoira). Netistä löytämissäni lonkkakuvissa ei yhdessäkään näkynyt vastaavaa "ongelmaa" kuin tuossa Nalan kuvassa..

Lonkkakuvasta näkyi myös Nalan lanneranka (eli selkä kylkiluiden jälkeen) kokonaisuudessaan, ja siitä selvisi sellainen erikoisuus, että Nalalla on yksi ylimääräinen lannenikama. Kun koiralla normaalisti nikamia on seitsemän, niin Nalalta niitä löytyy kahdeksan. Eläinlääkärin mukaan tuo ei välttämättä vaikuta koiran normaaliin elämään mitenkään, mutta toisaalta hänen hoidettavanaan käy myös sellainen koira, jolla on selkä jatkuvasti jumissa, mutta jonka oireille ei ole löytynyt mitään muuta syytä kuin ylimääräinen lannenikama..

Eli pitää seurailla tuota Nalan tilannetta. Tarkoitus olisi myös jossain vaiheessa varata sille aika hierontaan, jotta mahdolliset jumipaikat sun muut löytyy. Sen verran, mitä itse olen Nalaa hieronut, niin jumeja tuntuu löytyvän ennemminkin selän yläosasta, heti lapojen takaa. Muilta osin selkä kuulemma näytti tuon lonkkakuvan perusteella olevan ok. Täytyy kyllä jossain vaiheessa käydä sekin kuvauttamassa ihan kokonaisuudessaan kaularankaa myöten.

Lonkkien jälkeen otettiin kyynärkuva ja eläinlääkärin mukaan molemmat kyynärät näyttivät olevan ihan kunnossa ja "puhtaat". Toivottavasti Kennelliitossa ovat samaa mieltä. Noita virallisia lonkka- ja kyynärlausuntoja saadaankin nyt sitten odotella saapuvaksi varmaan kuukauden päivät.. Ei kyllä millään malttaisi. :D

Kyynärät (oikea kyynärä kuvassa vasemmalla, vasen oikealla)

Röntgenkuvausten jälkeen Nala sai herätteen, eikä aikaakaan kun se jo aukaisi silmiään ja nosti päätään. Hieman yritti häntääkin heilutella. Pikkuhiljaa Nala virkosi sen verran, että pääsi jaloilleen ja hoiperteli ensitöikseen tutkimushuoneen ovelle sellainen ilme naamalla, että nyt jos vaikka lähdettäis pois..

Pieni on vielä vähän tokkurassa

Ja omin jaloin asteli kookikoiruus lääkäristä pihalle. Hieman se tosin oli vielä pyörällä päästään; pisti makuulle melkeinpä samantien jos pysähdyttiin, eikä hypännyt itse autoon. Kotona rappukäytävässä kannettiin portaat ylös ja sisälle päästyään Nala meni tutulle paikalle tietokonepöydän alle nukkumaan.. Ja nukkui hyvän aikaa, kunnes iltasella alkoi jo olla oma itsensä. :) Ruoka maistui ja Jedin kanssakin piti jo ottaa vähän painimatsia.

*     *     *

Torstaina oli sitten vuorossa virallinen silmätarkastus. Olin ennakkoon vähän miettinyt, jotta mahtoikohan Nalalle jäädä kovinkin negatiivinen mielikuva tuosta edelliskertaisesta eläinlääkärireissusta (niiltä osin kuin sillä jotain muistikuvia siitä oli) ja näkyisikö se jotenkin Nalan olemuksessa, kun se nyt lyhyen ajan sisällä joutuisi samaan paikkaan uudelleen (tuo kun on melko pehmeä tapaus). Mutta ihan ennakkoluulottomasti se sisään asteli. Vähän samanlaista haukkuhöseltämistä sillä oli kuin maanantainakin, mutta ei mitään tempauksia tyyliin "jarrut pohjaan lääkärin ovella" tai "joka välissä kauhealla angstilla ulospyrkimistä" - onneksi. :D

Nala ei vierastanut tai arkaillut lainkaan eläinlääkärin avustajaa, joka tuli laittamaan sille pupilleja laajentavat tipat silmiin. Olin oikeastaan aika ihmeissäni, ettei Nala reagoinut silmätippoihin mitenkään. Tapitti vain avustajaa ilmekään värähtämättä. Ja sama homma taas, kun avustaja tuli 10 minuutin kuluttua laittamaan toisen satsin tippoja. Hieno koira. :)

Tiesin ennestään, että silmätarkastus tehtäisiin pimeässä ja arvelin, että Nala alkaisi protestoida viimeistään siinä vaiheessa, kun valot sammutettaisiin ja vieras ihminen tulee aivan lähelle (protestoinnilla tarkoitan siis lähinnä pakoon pyrkimistä, en aggressiota). Mutta osaa se Nalakin näköjään joskus yllättää. Liekö tuo tilanne kokonaisuudessaan ollut Nalalle niin kummallinen, ettei se älynnyt edes pahemmin pelätä. :D Tai siltä minusta ainakin tuntui, kun Nala istua napotti pöydällä, eikä tehnyt elettäkään pakittaakseen, vaikka minä pidin sitä vain kevyesti paikoillaan ja silmälääkäri (ell Sari Jalomäki) lähestyi kummallisten valovekottimiensa - joita viisaammat taitavat kutsua oftalmoskoopiksi ja biomikroskoopiksi - kanssa.

Varsinainen tutkimus ei kestänyt varmaan viittä minuuttiakaan ja eläinlääkäri selosti koko ajan, mitä osia milloinkin silmästä tutki ja millaisia muutoksia etsi. Niistä minä en enää muista hölkäsen pöläystä, mutta tärkeintä oli kuulla lääkärin toteamus, että Nalan silmät ovat terveet. Itse asiassa lääkäri sanoi, että harvemmin tapaa koiria, joiden tutkimuslomakkeeseen ei tarvitse tehdä yhtään mitään merkintöjä - ja Nala oli yksi niistä. Parempaa tulosta ei olisi silmätarkastuksesta voinut toivoa. :)

Tutkimuksen jälkeen Nala hieman siristeli silmiään kirkkaassa valossa, kunnes pupilleja laajentavien tippojen vaikutus oli mennyt ohi. Näkökykyyn tipat eivät kuulemma koirilla vaikuta samalla tavalla kuin ihmisillä, mutta oli se silti aika säälittävän näköistä, kun Nala ei pystynyt kunnolla pitämään silmiään auki. Siksipä laitettiin kotona verhot ja ylimääräiset valot kiinni ja vältettiin ulosmenemistä joidenkin tuntien ajan, ettei aurinko tai valaistus suotta häikäisisi toista.

Vaan nytpä olisi viralliset terveystutkimukset Nalan osalta purkissa. Silmien ja polvien osalta saatiin tosiaan jo terveen paperit, mutta kyynär- ja lonkkatuloksia odotellaan vielä Kennelliitosta. Silmät ja mahdollisesti lonkatkin tulen kyllä varmaan tutkituttamaan vielä uudemman kerran joskus myöhemmin, mutta se on sitten sen ajan "murhe". Seuraava virallisempi hommeli Nalan osalta on varmaan luonnetesti, johon suunnataan näillä näkymin vuoden päästä, jolloin Nala on n. kolmevuotias. :)