Aattelinpa päivittää pikaisesti meikäläisten kuulumisia, kun ei ole vähään aikaan tullut mitään kirjoiteltua.

Eipä meille kyllä kauheasti ole tässä vajaan kuukauden aikana tapahtunutkaan.. Mutta nyt on sitten sekä Nalan, että Jedin kanssa aloitettu "virallisesti" tokon harrastaminen. ;) Toisin sanoen käydään nyt ohjatuissa treeneissä kerran viikossa per koira: Jedin kanssa torstaisin OKK:n pentutokossa ja Nalan kanssa perjantaisin "corgitokossa", joka on siis alkeiskurssi myöskin.

Kotonakin ollaan nyt pyritty opettelemaan treeneissä läpikäytyjä asioita - jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin melkein. :D Aika pitkällehän se tuossa tokossa edistyminen on kiinni siitä, kuinka motivoitunut on ite koiran/koirien kanssa hommailemaan.

Itellä meinaa olla vähän hankaluuksia tuossa koulutustuokioiden ajoittamisessa.. Saatan nimittäin monesti hoksata tyyliin just kun olen aikeissa mennä nukkumaan, että ei olla tälle päivälle vielä muistettu treenata yhtään ja sitten otetaan muutamat toistot siinä keskellä yötä.. :D Vaikka tehokkainta tuo koirien oppiminen olis varmasti silloin, jos sais treenailtua yhden pidemmän tuokion sijaan lyhyempiä jaksoja pitkin päivää. Mutta siinä mulla on tosiaan vielä vähän opettelua, että muistan ja saan aikaiseksi järkätä noita oppimishetkiä.

Ja nyt olenkin tässä muutamana päivänä tehnyt sitten niin, että koirat saa aamuruuan ihan normaalisti kupista yhtenä annoksena, mutta "iltaruoka" tulee sitten tarjoiltua pienissä osissa palkkionameina, kun treenataan tokojuttuja. Mulla siis oma aktiivisuus ajoittuu pääasiassa tuonne iltaselle, joten silloin mun on myös luontevinta touhuta koirien kanssa. Aamuaktiivista ohjaajaa/koiranomistajaa meikäläisestä ei varmaan saisi tekemälläkään.. :DD

Ihmeen hyvin tuntuu kyllä nuo peruskuivamuonanappulat kelpaavan palkkioksi ei-niin-ahneelle Nalallekin, kun varsinaisia aterioita tulee vaan yksi/vrk. Ja toisaalta myös ahmatti-Jedin läsnäolo varmasti osaltaan vaikuttaa Nalan ruokahaluun - pakko kelpuuttaa nappulat mukisematta palkinnoksi tai ne menee Jedin kitaan! "Kateus" (tai siis semmoinen "toinen ei saa saada mitään mitä ei ite saa" -tyylinen ajatusmalli) tuntuu olevan Nalalle varsin hyvä motivaattori - oli kyseessä sitten ruoka, joku lelu taikka esim. ihmisiltä saatu huomio.. :D

Nalan kanssa ollaan nyt treenattu pääasiassa perusasentoa ja siihen tulemista, ja se sujuukin käsiohjauksella jo aika hyvin. Ongelmia tulee sitten siinä vaiheessa, kun koitan jättää kädellä avustamisen pois, jolloin Nala ei joko hoksaa yrittää sivulletuloa ollenkaan, tai sitten perusasennosta tulee vino (useimmiten niin päin, että Nala kiertyy liikaa mun eteen). Lisäksi ollaan pikkuisen harjoiteltu seuraamista, tai siis lähinnä sitä oikeaa seuraamispaikkaa, paikallamakuuta, luoksepäästävyyttä ja nyt uusimpana juttuna pysähtymistä (eli liikkeestä seisomaan jäämistä).

Jedin kanssa saatiin kotiläksyksi opetella seuraavaan kertaan mennessä vähintään 10 askeleen mittainen seuraamispätkä, jonka ei tarvi pakosta olla vielä oikeaoppista seuraamista, vaan ihan kontaktikävelykin riittää (eli koira sen kävelytuokion ajan katsoo ohjaajaa ja on kiinnostunut hänestä, eikä esim. maan haistelusta tms.).

Jedin kanssa meillä meinaa harjoittelun yhteydessä olla ongelmana pienoinen vouhotus/"yliyrittäminen". Tuo tirpana kun on niin hirviän ahne, että se meinaa vähän ylikuumeta, kun tietää että mulla on jotain (melkeinpä ihan yks hailee mitä) syötävää tarjolla. :D Jedin kanssa motivaation löytäminen ei siis ole ongelma, vaan pikemminkin se, miten herran ruuanhimon ja energian saisi pysymään sen verran aisoissa, että se malttaisi kunnolla keskittyä tekemisiinsä, eikä sinkoile sinne, tänne ja tuonne, ja tee sen halutun toiminnon lisäksi samaan aikaan myös miljoonaa muuta asiaa. ;)

Perusasentoa kun ollaan Jedin kanssa harjoiteltu, niin vauhtia ja intoa siltä löytyy ihan eri tavalla kuin Nalalta, mutta sen lisäksi Jediltä löytyy myös kaikkia "sijaistoimintoja", joita maltillisemmalla Nalalla puolestaan ei ilmene. Jedi saattaa esim. välillä tehdä niin, että kun se istuu perusasentoon ja sanon samalla hetkellä "sivu", niin Jedi tulkitsee sen luvaksi ottaa palkkionami, jolloin se singahtaa ylöspäin ja nappaa mua sormista.. Tai lievempänä versiona Jedi nousee "mangusti-asentoon" istumaan ja odottamaan namia.

Nyt on sitten kokeilussa palkata Jediä vasemman käden sijaan välillä oikeasta, jotta siltä jäisi tuo ennakoiminen pois (nami ei välttämättä aina tulekaan siitä vasemmasta kädestä). Tosin pelkään vähän, että tuosta namikäden vaihtamisesta saattaa puolestaan olla seurauksena vino perusasento, mutta katotaan nyt.. :D

Siinäpä tämänkertainen sepostus. Seuraavalla kerralla lieneekin sitten luvassa ainakin näyttelyraportti Jyväskylän KV:stä, joka on siis nyt tulevana viikonloppuna.