Viikko sitten sunnuntaina (10.1.) korkattiin vuoden 2010 näyttelykausi avatuksi - missäs muualla kuin Kajaanin Tamminäyttelyssä, joka oli siis kansainvälinen koiranäyttely. Matkaan lähdettiin kolmen koiran (Nala, Siiri ja Romi) ja kolmen emännän porukalla. Olipa mukava vaihteeksi päästä lähtemään näyttelyyn vähän inhimillisempään aikaan, eikä keskellä yötä, kun näyttelypaikalle oli kerrankin vain parin tunnin ajomatka. :) Kahdeksan aikaan startattiin Oulusta liikkeelle ja oltiin Kajaanissa muistaakseni vähän kymmenen jälkeen.

Kajaanin pallohalli ei tunnetusti ole yleensä mikään maailman lämpimin näyttelypaikka maapohjineen, joten vaatetta oli päällä monet kerrokset ja meikäläinen oli varustautunut jopa kertakäyttölämmittimillä, jotka sai tungettua kenkiin! Aikaisemmin en ollut moisia kapistuksia testannut, joten en tiennyt yhtään, miten hyvin ne toimisivat.. Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis kokeilemaan, jotta kerrankin välttyisi varpaiden kylmettymiseltä? :D

Nalalle olin saanut Arttu-pemun emännältä lainaan kangashäkin (kiitos Meiju!), jossa koiruus voisi pötkötellä ennen omaa kehävuoroa. Aiemmin Nala ei ole juurikaan näyttelyhäkeissä ollut, mutta yllättävän hyvin se siellä asettui kuitenkin olemaan. Kunhan kattoluukku oli aluksi sen verran auki, että neiti pystyi pitämään meikäläistä silmällä! :D

Pemuja oli näyttelyyn ilmoitettu huimat 35 (vai 36?) kappaletta (joista muutama oli poissa) ja kehät alkoivat vasta yhden aikaan iltapäivällä, joten meillä oli rutkasti aikaa ihmetellä kehän laidalla ja Nalakin vaikutti ennen kehiä jopa yllättävän rauhalliselta ollakseen hallinäyttelyssä sen kaiken tungoksen ja metelin keskellä. Saatiin näyttelyhäkit sijoitettua ihan corgikehän laitaan, josta olikin hyvä seurata sen etenemistä.

Corgit arvosteli virolainen tuomari nimeltä Helin Kasuk-Tenson, josta en tiennyt entuudestaan oikeastaan yhtään mitään, joten en siis osannut yhtään arvioida myöskään sitä, millaisen arvostelun Nala todennäköisesti tulisi saamaan (en kyllä osaa arvioida sitä yleensä kenestäkään tuomareista). Ajattelin, että jos EH tulee ja hyvä arvostelu, niin olen tyytyväinen. Tuomari jakoi pemuille pääasiassa ERI:ä ja EH:ta, mutta myös jokusen H:n ja jopa yhden hylätyn, joten oman vuoron lähestyessä rupesi oikeasti jännittämään, että olikohan se EH sittenkin liikaa toivottu..

Lopulta oli avoimen luokan narttujen vuoro mennä kehään. Luokassa oli yhteensä kymmenen koiraa ja me Nalan kanssa oltiin arvosteluvuorossa toiseksi viimeisiä. Kun odoteltiin kehässä omaa yksilöarvostelua, Nala rupesi yhtäkkiä pelkäämään - häntä painui koipien väliin, ilme oli hermostunut, takajalat tutisi ja se yritti monta kertaa vetää itseään kohti kehän laitaa (sinne, missä meidän näyttelyhäkit oli).

Olin ihan ihmeissäni, että mikä Nalalle oikein tuli, kun vielä hetkeä aiemmin se oli käyttäytynyt normaalisti (eikä meillä ole enää aikoihin ollut ongelmia kehähommien kanssa, vaikka hallinäyttelyistä olisikin kyse). Nala oli sen verran vauhkona, että katsoin parhaaksi nostaa sen syliin ja kantaa hetkeksi pois kehästä. Kehän laidalla Nala näyttikin melko nopeasti taas vähän rentoutuvan - kunnes jostain naapurikehästä alkoi kuulua aplodeja! Ilmeisesti Nala oli siis kehässäkin jostain kumman syystä säikähtänyt taputusten ääniä, johon en ollut kyllä yhtään osannut varautua, koska aikaisemmin taputusten kanssa ei ole vastaavaa ongelmaa ilmennyt.. :(

Tuli siinä sitten mieleen, että voisikohan tuo Nalan herkistyminen äänille johtua mahdollisesti siitä, että se säikähti uutena vuotena lähellä räjähtäviä raketteja? Aikaisemmin Nala ei nimittäin ole tuollaiseen pienempään paukkeeseen reagoinut mitenkään (ja esim. uutena vuotena oli siihen asti ihan rauhallinen - vaikka kauempaa kuuluikin jatkuvalla syötöllä vaimeampaa pauketta - kunnes raketteja rupesi räjähtelemään myös tässä meidän pihapiiriin lähellä, kun satuttiin kaikeksi onnettomuudeksi juuri silloin olemaan ulkonakin).

Paukkuarkuus on käsittääkseni sellainen vaiva, jota ei ihan niin vain koiralta pois opetetakaan, joten harmittaa ja surettaa kyllä ihan vietävästi, jos tuosta uudesta vuodesta jäi Nalalle jotkut pysyvämmät traumat, jonka seurauksena se nyt pelkää myös kaikkia pienempiä, paukkumista muistuttavia ääniä, joihin se ei ennen ole reagoinut. :(( Hemmetin raketit..

No joo, mutta jos sitten palataan takaisin tuohon näyttelyyn. Meidän oma arvosteluvuoro lähestyi, joten kannoin Nalan takaisin kehään. Häntä roikkui vieläkin löysänä takajalkojen välissä, mutta nyt Nala oli onneksi rauhoittunut sen verran, että pystyi kuuntelemaan ja suostui seisomaankin joten kuten näyttelyasennossa. Myös pöydällä Nala seisoi asiallisesti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida itsensä ongelmitta (onneksi! ei tullut toisintoa vuoden -08 Jyväskylän KV:stä). Liikkeet meni muuten ihan hyvin, mutta Nalasta huomasi kyllä selvästi, että se oli vieläkin vähän vauhkona ja yritti vetää meidän näyttelyhäkkiä kohti..

Kieltämättä olin lievästi sanottuna todella yllättynyt, kun tuomari sanoi kehäsihteerille, että koira saa ERI:n ja ojensi meille vaaleanpunaisen nauhan! Eikä siinä vielä kaikki.. Kun tuomari sitten rupesi kilpailuluokassa pudottamaan koiria kehästä pois ja sijoittamaan neljää parasta, sain lopulta huomata, että jäljellä olivat enää Nala ja Siiri - toisesta tulisi avonarttujen ykkönen ja toisesta kakkonen!

Tuomari tuli katsomaan koiria lähemmin, jolloin Nala sopivasti päätti, että nyt on seisottu tarpeeksi ja rupesi venkoilemaan hihnassa.. Ja heti perään tuomari ilmoitti, että Nala olisi kakkonen ja Siiri ykkönen. Kieltämättä vähän harmittaa, kun ei voi tietää, miten Nala olisi sijoittunut, jos esiintyminen olisi mennyt kaikilta osin nappiin. Mutta joka tapauksessa oli tällä kertaa meidän onnemme, ettei tuomari kuitenkaan tuon enempää näyttänyt laittavan painoarvoa koirien esiintymiselle/kehäkäytökselle.

ERI:n saaminen ja avoimen luokan kakkossija kymmenen koiran joukosta on kuitenkin huiman hyvä saavutus, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! :) PN-luokassa meidät käteltiin Nalan kanssa viimeisinä ei-sijoittuneina ulos ja sijoitukset menivät luokkavoittajille. Siiri oli PN-luokassa neljäs, superonnittelut Siirille vielä tätäkin kautta!! :) Jälkeenpäin vertailtiin koirien saamia arvosteluja, ja kovasti tuntuivat olevan samantyyppiset monilla ERI:n koirilla. Nalan ja Siirinkin arvostelut olivat lähes sanasta sanaan identtiset. :D

Ja tässä olisi vielä tuo Nalan arvostelu kokonaisuudessaan, tuomarina siis Helin Kasuk-Tenson (Viro):

"Erinom. tyyppi. Kaunis kettumainen ilme. Hyvä ylä- ja alalinja, hyvin kehitt. eturinta. Oikein kannettu häntä. Hyvät etu- ja takakulm. Hyvä luusto. Oikealaatuinen turkki. Vapaat liikkeet."

ERI AVK2.

Pääasiassa reissu oli mukava ja onnistunut. :) Nyt täytyy vain ottaa tarkasteluun ja työn alle tuo Nalan mahdollinen paukkuarkuus/ääniherkkyys. Toivottavasti saadaan se ajan kanssa siedättämällä ja totuttamalla hallintaan sillä tavoin, kuin tilanne oli ennen uutta vuotta..