Taas tämmöinen sekalaisempi päivitys luvassa..

Alkuun voisi mainita vaikkapa sen, että Nala sijoittui kuin sijoittuikin tuossa Best Friendin joulukuvakilpailussa kolmanneksi! Suuret kiitokset kaikille äänestäneille. :) Nyt vain sitten odotellaan palkintoa (vuoden herkut koiralle) saapuvaksi. Ei se ihan jouluksi näemmä ehtinyt, mutta jospa se tässä jossain vaiheessa ilmaantuu..

Joulu vietettiin koirien kanssa vanhempieni luona ja kyseessähän oli siis Jedin ensimmäinen joulu. Jouluaatto ei meillä muuten kovin paljoa poikkea koirien osalta muista päivistä, mutta jouluaterialla tavaksi on muodostunut tarjota niillekin pienet annokset ihmisten jouluruuista, kunhan ollaan ensin itse saatu syötyä. Ja hyvin kelpasi kinkku ja muut pöperöt nelijalkaisille.

Joulupukkikin oli muistanut koiruuksia ja toi pienet paketit itse kullekin (Jedille, Nalalle ja vanhempieni Manta-bichonille). Koirat tietysti saivat itse avata omat pakettinsa ja Jedin mielestä lahjapapereiden repiminen oli niin kivaa hommaa, että se päätti silputa pienemmäksi myös meidän muiden jo avattujen lahjojen kääreet. :D

* * *

Nalalla alkoi tuossa joitain päiviä ennen joulua juoksut, joten nyt ollaan sitten vähän jännätty, jotta miten Jedi-mies asiaan suhtautuu. Ikäähän Jedillä on tällä hetkellä suunnilleen kahdeksan kuukautta, joten periaatteessa se taitaisi olla ainakin fyysisesti valmis lisääntymishommiin. Onneksi henkiset ominaisuudet ei näytä vielä yltäneen ihan sille tasolle, eli ei ole vielä näiden juoksujen aikana tarvinut ruveta koiria sen kummemmin toisistaan eristämään, ainakaan silloin kun ollaan itse paikalla pitämässä tilannetta silmällä.

Nalan hajut kyllä selvästi jo vähän pikkumiestä kiinnostaa (esim. nuoleskelee välillä lattioita niistä kohdista, joissa Nala on käynyt istumassa/makaamassa), mutta ei ole jatkuvasti tunkemassa kuonoaan Nalan ahteriin, eikä ole näyttänyt mitään merkkejä, että aikoisi ruveta hyppimään selkään tms.

Jedi ei siis ole vielä koskaan yrittänyt nylkyttää sen kummemmin toisia koiria kuin kodin irtaimistoakaan, ihmisistä nyt puhumattakaan. Toivottavasti tilanne pysyy yhtä hyvänä tulevaisuudessakin - toki sitten isompana saa olla "normaalin" kiinnostunut juoksunartuista (eihän se muuten mikään normaalilla sukupuolivietillä varustettu uros ole, jos ei tytöt yhtään kiinnosta), mutta toivottavasti vietit pysyy silloinkin hanskassa, eikä mene överiksi.

Nalasta mie en oikein ota selvää, että missä vaiheessa sillä juoksut on, kun se ei ole sellainen hormoonihyrrä, joka muuttuisi juoksujen aikaan mitenkään hirveän radikaalisti. Merkkailee kyllä tavallista enemmän ja on kiinnostuneempi hajuista, mutta luonteeltaan on aika lailla samanlainen kuin muulloinkin, ehkä vain aavistuksen verran "enemmän ajatuksissaan".

Sen olen kyllä pistänyt merkille, että Nala ei nyt juoksujen aikaan ole juurikaan leikkinyt Jedin kanssa. Mutta ei kyllä sen puoleen ollut erityisen äkäinenkään. Tosin eipä Jedi mikään kauhean "tyrkky" ole ollut, joten ehkä Nala ei vaan ole kokenut tarpeelliseksi rähistä esim. takalistonsa koskemattomuuden puolesta. Tiedä sitten, mikä tilanne olisi, jos Jedin sijaan paikalla olisi joku aikuinen, ei-meidän-laumaan-kuuluva uros.

Tuossa muutama päivä sitten havahduin siihen, että Nala ja Jedi pitkästä aikaa  kisusivat keskenään (ne harrastaa sisällä yleensä semmoista suht matalatempoista pötköpainia -> vähintään toinen, ellei molemmat, on pötköllään ja muka-näykkivät toisiaan kuonosta ja kaulasta jne. On muuten hauskan näköistä touhua :D).

Noh, tällä kertaa sain huomata hommassa sellaisen uuden piirteen, että Nala meinasi leikin lomassa ruveta astumaan Jediä. Asia, jota Nala ei ole koskaan aikaisemmin harrastanut missään tilanteissa! Tuli siinä sitten vain mieleen, että olisikohan tuo mahdollisesti joku merkki siitä, että tärppipäivät alkavat olla käsillä.. Toivottavasti kyse on jostain tuollaisesta ohimenevästä jutusta, joka unohtuu viimeistään juoksujen loppumisen myötä.

Varsinaisia "seisomiseleitä" en ole Nalasta huomannut vielä yksienkään juoksujen aikana. Siis mitään tyyliin sellaista, että narttu tärppipäivien aikaan tarjoaa takapuoltaan uroksille (tai joissain tapauksissa myös muille nartuille ja jopa ihmisille), kääntää häntäänsä sivuun ja on muutenkin sen näköinen, että "helou, täällä olisi tavaraa tarjolla". :D

* * *

Nalan kanssa käytiin tiistaina KAS:n agilityn alkeiskurssin lähtötasotestissä. Muiden juoksunarttujen tapaan (Nala + 2 muuta) saatiin suorittaa annetut tehtävät vasta ihan viimeisenä ja se aika, kun muut koirat suoritti testiä, odoteltiin hallin ulkopuolella (autossa), ettei urokset häiriintyisi hemaisevista tuoksuista.

Testiin kuului aluksi muutama ryhmäliike, jotka suoritettiin porukassa (muut koirat yhdessä ja juoksunartut omana ryhmänään). Ensin koirakkojen piti asettautua riviin n. parin metrin etäisyydelle toisistaan ja testinvetäjä kävi kättelemässä jokaisen ohjaajan ja jutteli koiralle, jotta näki sen luoksepäästävyyden. Koiran ei tarvinut olla käskyn alla, lähinnä tuossa osiossa katsottiin, ettei koira ole arka tai aggressiivinen, eli se sai  halutessaan käydä moikkaamassa testinvetäjää jne.

Nala kävi moikkaamassa testinvetäjää (hyppäämällä mm. häntä vasten), mutta siirtyi sitten melko nopeasti takaisin mun viereen, johon testinvetäjä kommentoi, että nakit on kiinnostavampia kuin hän (tiedä sitten, oliko se hyvä vai huono asia  kurssille pääsyä ajatellen :D). Seuraavaksi jokainen koira ja ohjaaja kävivät kiertämässä kahdeksikkoa muiden koirakkojen ympärillä, jotka pysyivät siis sen aikaa paikallaan. Tarkoituksena oli, että sekä kiertävä ohjaaja, että paikallaanpysyjät saivat pidettyä kontaktin omaan koiraansa. Tämä osuus meni minusta Nalan kanssa hyvin. Nala piti hyvin kontaktia, eikä pahemmin välittänyt muista koirista sen kummemmin paikallaanpysymis- kuin kiertämisvaiheessakaan.

Tähän asti olin testin onnistumisen suhteen vielä aika luottavainen. Mutta ryhmäliikkeiden jälkeen olivat vuorossa yksilöliikkeet, ja me Nalan kanssa oltiin vuorossa ensimmäisinä (siis ensimmäisinä "juoksukolmikosta"). Muut koirakot lähtivät suorituksen ajaksi ulos, jolloin hallin ovi paukahti todella lujasti kiinni (tuo ovi on minun mielestäni  KAS:n hallin yksi huonoimpia puolia - se kun paukahtaa todella kovaäänisesti, jos sitä ei sulje rauhassa loppuun asti, vaan antaa sen mennä kiinni itsestään). Ja nyt kävi sitten niin, että Nala säikähti tuota paukahdusta niin, että loppuosa meidän testistä meni enemmän tai vähemmän harakoille..

Nalan olemus muuttui kertaheitolla epävarmaksi, se vilkuili hermostuneesti ovelle päin ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain siihen otettua minkäänlaista kontaktia. Ja sittenkin "kontakti" oli lähinnä jonkinlainen kuuntelukanava - katsekontaktiksi sitä ei voinut juurikaan sanoa, koska Nalan silmät vilkuilivat edelleen vähän väliä ovea. Noh, ihan toimintakyvyttömäksi Nala ei sentään mennyt, vaan se pystyi vielä ottamaan käskyjä vastaan ja suoritti annetut tehtävät sinänsä moitteettomasti, mutta olemuksesta paistoi selvästi pelko/epävarmuus, ja testin alussa mukana ollut innokkuus oli melko lailla tipotiessään..

Ja myönnettäköön, että minä olin suoraan sanoen aika yllättynytkin, että Nala tosiaan pysyi olotilastaan huolimatta paikallaan sen vaaditun ajan, että mie kävin n. viiden metrin päässä ja palasin takaisin sen luo. Ja luoksetulon testauksessa pysyi paikallaan, kunnes kutsuin sitä kauempaa (tuli vieläpä juosten, mutta ei ihan niin vauhdikkaasti kuin yleensä). Ja suostui lopuksi vielä hyppäämään vaaditun esteenkin yli. Myös toinen testinvetäjä halusi (arvatenkin siitä syystä, että huomasi Nalan säikähtäneen) testata Nalan luoksepäästävyyden ja häntäkin Nala meni moikkaamaan häntä heiluen ja sinänsä normaalisti, vaikka itse olisin arvellut sen pakittavan häntä koipien välissä pakoon.

Mutta nähtyäni Nalan reaktion tuohon oven paukahdukseen, osasin jo olla aika varma, että meille ei paikkaa tuolta agilityn alkeiskurssilta irtoaisi, niinkuin ei sitten irronnutkaan. Illalla tuli tekstiviesti, että valitettavasti teitä ei tällä kertaa valittu kurssille mukaan. Harmittaahan se, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, että kurssille otetaan mieluummin sellaiset koirat, joilla ei ilmene hermojen kanssa tuollaisia ongelmia niinkuin Nalalla testitilanteessa. :(

Varsinkin, kun se varsinainen agilitykurssi järjestetään tuolla samassa hallissa, joten oven paukkumista olisi todennäköisesti luvassa varsinaisissa treeneissäkin. Mie itse olen aika varma, että Nala tottuisi tuohon oven paukahteluun varsin nopeasti, jos se vain pääsisi käymään tuolla hallissa useammin ja puuhailemaan siellä samalla jotain mukavaa, mutta kurssin vetäjäthän eivät sitä voi tietää, kun eivät Nalasta tiedä muuta kuin sen, mitä tuon testin aikana kävi ilmi.

Vaan nyt ei sitten auta muu kuin ruveta etsimään agilityn alkeiskurssia jostain muualta. Tokoa jatketaan Nalan kanssa ohjatussa ryhmässä helmikuun loppupuolella Koirakoulun järjestämällä alkeiskurssilla. Ja siihen asti tietysti tokoillaan kotioloissa.

* * *

Jedistä voisi vielä tähän loppuun mainita, että ipanalla meinaa vissiin mörköikä pikkuhiljaa puskea päälle, kun on ruvennut säikkymään vähän ihme asioita. Autoista Jedi ei (vieläkään) ole kauhean innoissaan (ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan menee autojen lähellä yleensä hankalan näköiseksi ja alkaa jumitella - kummallinen poika :'D). Mutta nyt se on lisäksi meinannut muutamalla kerralla ruveta ihan kunnolla jumittamaan  (tyyliin iskeny jarrut pohjaan suostumatta kävelemään), kun ollaan oltu ylittämässä paria siltaa, joita on menty ees sun taas vaikka kuinka paljon koko Jedin tähänastisen elintaipaleen ajan - ja aikaisemmin siis ilman mitään ongelmaa, vaikka toisen sillan yli menee kävelytien lisäksi suht vilkkaasti liikennöity autotie ja junaratakin.

Nyt se on sitten ruvennut jänistämään noilla silloilla kävelyä ilman mitään selkeää/näkyvää syytä. Toistaiseksi ollaan päästy kyllä silloista yli ihan suht "mukavasti", kun olen vain itse käyttäytynyt normaalisti, enkä tehnyt numeroa Jedin luimistelusta ja kyyryssä hiippailusta. Ja sillalla olen myös eleettömästi nakellut maahan kuivamuonanappuloita, jotka Jedi kyllä hotkii hyvällä ruokahalulla, joten jospa tuo mörköily hiljakseen asettuisi, kun Jedi hoksaa, että eipä nämä sillat olleetkaan mistään kohtaa vaarallisia. :D

Pikkuhiljaa Jedi on myös ruvennut haukkumaan enemmän ja enemmän. Lähinnä tilanteissa, joissa on kiihtynyt (esim. kun "lässytän" Nalalle tai kun joku tulee ulko-ovesta sisään tai kun ulkona näkee muita koiria). Viimeksi mainittu noista tietenkin rasittavimpana ja siitä koitetaankin nyt koulutuksella päästä eroon. On kieltämättä hieman turhauttavaa, että Jedi muistuttaa aika paljon noiden haukkumistensa kanssa Nalaa: kun se näkee yhden tai kaksi koiraa, niille pitää haukkua. Mutta sitten, kun koiria on kerralla paljon (esim. mätsärissä tai tokotreeneissä), ei haukkumista yleensä ilmene.

Toisaalta hyvä, että on paljon sellaisia tilanteita, joissa Jedi (ainakin vielä toistaiseksi) osaa olla hiljaa, mutta nuo vastaantulijoiden haukkumiset kieltämättä harmittaa. Ne kun on  vieläpä usein semmoisia yksittäisiä haukahduksia, jotka saattaa putkahtaa ilmoille siinä vaiheessa, kun minä jo olen ehtiny ajatella, että ohitus onnistui..

Meidän pitäisi varmaan päästä harjoittelemaan noita ohitustilanteita lavastetusti, mutta kuitenkin niin, että tilanteet vaikuttavat Jedin mielestä aidoilta. Se kun on jo moneen kertaan tullut huomattua, että nuo arkipäivän ohitustilanteet eivät vastaa Jedin mielessä samaa asiaa kuin ohitusharjoitukset esim. toko- tai näyttelytreeneissä. Treeneissä ohitukset kyllä sujuu hyvin, mutta normitilanteissa ei - ja koska Jedi niissä tilanteissa haukkuu, en saa sitä kunnolla palkattua oikeasta käytöksestä, jolloin kierre on valmis.

Mutta jospa tämä tästä pikkuhiljaa alkaisi sujua.. Ei kai elämän kuulukaan olla liian helppoa. :'DD