Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen.. eikun "ei-niin-pieneen" farmariautoon porukkaa? Meidän uusi ennätys on 4 ihmistä ja 6 koiraa (+ 3 häkkiä, 1 näyttelypöytä ja kaikki muut reissussa tarpeelliset romut). Voin kertoa, että ahdasta oli, mutta onneksi sopu sijaa antaa! :D

Nelijalkaisista mukana Juukassa olivat Nala, Camo ja Frodo, sekä kannustusjoukkoina Jedi, Maya ja Nemo. Ennen sianpieremää lähdettiin taas liikenteeseen, muttei onneksi ihan niin aikaisin sentään kuin Tuusniemelle - tällä kertaa kehät kun alkoivat vähän myöhemmin.

Tuusniemen näyttelyn loppupuolen pienoisen fiaskon vuoksi en elätellyt tämänkään näyttelyn suhteen isompia toiveita.. Ajattelin, että varmasti Juukankin kasvihuoneissa olisi rämähtävät metalliovet ja kilokaupalla lunta katolla ja ties mitä kaikkea. Noh, eipäs ollutkaan!

Ovi oli suht kevyttä materiaalia, eikä siinä ollut jousia, jotka olisivat paukauttaneet oven kiinni kovaan ääneen. Ovi paukahti ääneen vain, jos joku ihminen sen itse paiskasi kiinni (onneksi sellaisia oli suht vähän, mutta heti Nala jäi niitä kuuntelemaan). Ja hallin katolta olivat ehtineet enimmät lumet sulaa jo ennen näyttelyä (yksi isompi satsi kyllä romahti alas, mutta onneksi se sattui ennen pemukehän alkamista).

Nala pötkötteli häkissä hieman vaihtelevilla fiiliksillä. Välistä se oli ihan rauhallinen, välillä kerjäsi nameja ja välillä tutisi, jos oli jäänyt kuuntelemaan jotain ääniä. Päätin, että otan sen häkistä pois vasta, kun olemme menossa kehään - meni syteen tai saveen.

Urosten nuorten luokassa Frodo esiintyi todella hienosti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi EH:n (oli varmasti tosi lähellä, etteikö sieltä olisi se ERI:kin napsahtanut). Avoimessa luokassa Camo päätti sitten räjäyttää koko potin, eli sai erinomaisen + SA:n, joten se pääsi myös Paras uros -kehään. PU-luokassa Camo sijoittui upeasti toiseksi jääden ainoastaan jo valioituneen isänsä Lucan perään. Tämä siis käytännössä tarkoitti sitä, että Camo sai viimeisen tarvitsemansa sertin ja siitä tuli samalla kertaa sekä Suomen, että Ruotsin muotovalio! Onnea vielä hurjasti Camolle ja Heidille! :)

Pian olikin jo meidän vuoro mennä kehään Nalan kanssa. Helpotuksekseni huomasin, että Nala oli kehässä ihan hyvillä mielin, reippaasti häntä ja korvat pystyssä ravatessa jne. Mutta yksilöarvosteluiden alkaessa tapahtui jotain, noh, aika odottamatonta: Toimitsijapöydän ääressä korkattiin suklaalevy. Ja kun kohmeisesta suklaasta katkotaan paloja pöydänpintaa vasten.. Herkän koiran mielestä siitä kuuluva ääni voi näemmä olla aika pelottava, varsinkin kun seisottiin melkein pöydän vieressä.

Samantien Nalan olemus muuttui kertaheitolla ja se yritti lähteä vetämään kehästä pois. Koska ennen meitä oli vielä muutama koira arvosteluvuorossa, lähdin Nalan kanssa kipaisemaan meidän häkin luona. Häkin luona annoin sen syödä hieman kissanruokaa, jota käytän "superpalkkana" ja onneksi Nala silminnähden hieman rauhoittui kun pääsi pois paikasta, jossa se oli napsahtelua pelästynyt.

Kun sitten menimme takaisin kehään, oli Nala jo melkein palautunut. Harmi vain, että arvioin kehän kulkua vähän väärin ja nostin Nalan pöydälle turhan aikaisin. Aluksi se seisoi pöydällä normaalisti ja söi nameja, mutta kun aikaa kului ilman, että mitään muuta tapahtui, se rupesi tapansa mukaan kuuntelemaan ääniä ja alkoi tutista, eikä tahtonut enää huolia namejakaan.. Ehdin jo ajatella, että tämä oli nyt sitten tässä. Että nyt tulisi uusinta siitä yhdestä Jyväskylän KV-näyttelystä, jossa Nala pelkäsi tuomaria niin, että yritti väistää.

Mutta nyt kävikin vähän päinvastoin. Kun tuomari sai meitä ennen olleen koiran arvostelun loppuun ja tuli tutkimaan Nalaa pöydällä, Nala näytti melkeinpä siltä, kuin olisi herätetty takaisin tähän todellisuuteen ("ai niin, tää oli tätä hommaa"). Se ei yrittänytkään väistää tuomaria, siihen sai jälleen otettua kontaktin ja namitkin maistuivat. Takajalat vielä hieman jatkoivat tutinaa, mutta selvästikään Nala ei siis pelännyt tuomaria, vaan ongelma olivat (jälleen kerran) hallin äänet.

Kehänkiertämiset sujuivat aavistuksen verran normaalia vauhkommissa tunnelmissa (+ Nala tähyili tuttuja ihmisiä kehän laidalta), mutta "loppuseisotukseen" (eli siis siihen, kun koiraa seisotetaan paikallaan sillä aikaa, kun tuomari sanelee arvostelun loppuun :D) olen enemmän kuin tyytyväinen: Tutina oli loppunut kokonaan, Nala piti hyvin kontaktia minuun, nappaili nameja ilmasta kiinni ja nosti jopa korvat pystyyn. :) Oikeastaan ainoa asia, josta Nalan pienoisen jännitystilan vielä huomasi, oli lievä lantion jännittäminen. Kehässä en sitä hoksannut, mutta jälkeenpäin sen näki valokuvista.

Arvostelun kirjaamisen jälkeen tuomari tuli vielä hetkeksi juttelemaan ja perusteli suullisesti, miksi koira sai sellaisen arvostelun kuin sai, mitä hyviä ja huonoja puolia siinä oli. Nalasta hän sanoi, että vaikka se selvästi on hieman peloissaan kehässä, niin silti se on todella ystävällinen ja suhtautuu ihmisiin hyvin. Tuomari oli sitä mieltä, että Nalan pelokkuus johtui hallin olosuhteista ja hän kehottikin meitä ihmeessä jatkamaan halleihin totuttelua.

Lisäksi tuomari sanoi, että Nala on hänen mielestään hieman kevyessä kunnossa. Voisin kuulemma huoletta antaa sille vähän enemmän ruokaa - mutta että ei saa lihottaa ylipainoiseksi. Ja meikäläinen kun on ollut huolissaan, että onkohan Nala liian paksu.. :D Toki jotkut tuomarit muutenkin suosii näyttelyissä mun makuun turhan tuhteja koiria, mutta varmaan voin sen verran huokaista helpotuksesta, että ei tuo Nala ainakaan mikään läski ole, kun siitä kerran erikseen mainitaan. Toki Nala on tällä hetkellä myös aika karvaton, joten sekin voi antaa siitä vähän tavallista hoikemman kuvan.

Nalan kirjallinen arvostelu oli kokonaisuudessaan tällainen, tuomarina Bo Skalin:

"Kiltti ja mukava narttu, joka on kehässä hieman hermostunut. Feminiininen pää. Voisi olla hieman leveämpi kallo. Hyvärunkoinen. Hyvä kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Rungossa voisi olla enemmän massaa. Hyvin kannettu häntä. Hyvät tassut ja väri."

AVO EH.

Hyvä arvostelu siis kaiken kaikkiaan ja olen kyllä tuohon tosi tyytyväinen. Pitää vielä näin blogissa erikseen mainita, että tykkäsin tuosta kyseisestä tuomarista todella paljon. Hän osasi käsitellä koiria asiallisesti, jutteli kehässä mukavia, ei ollut mikään lepsu arvosteluissaan (muistaakseni vain 3 urosta ja 4 narttua sai SA:n). Arvostelu myös sujui varsin jouhevasti - ja silti tuomarilla riitti aikaa myös antaa suullista palautetta kaikille osallistujille erikseen. Esimerkillistä toimintaa monessakin suhteessa!

Ja siitä olen myös helpottunut, että tämä Juukan näyttely sujui onneksi kokonaisuudessaan paremmin kuin Tuusniemi. Vaikka sijoitus ei ollutkaan samaa luokkaa, niin ainakin Juukasta jäi varmasti Nalalle huomattavasti positiivisempi mielikuva, koska se pääsi lähtemään kehästä ja hallista pois palkkauksen jälkeen ilman isompia mörköjä.

Todennäköisesti Juuka oli nyt meidän viimeinen hallinäyttely tälle keväälle. Seuraavan kerran toivottavasti pyörähdellään jo ulkokentillä, ne kun ovat monessakin suhteessa helpompia sekä Nalalle että meikäläiselle. Tavoitteena olisi päästä tulevana kesänä käymään näyttelyissä hieman useammin kuin viime kesänä, jolloin kiertelyt jäi harmillisen vähälle.. :)