Kesän näyttelyputki aloitettiin reissaamalla KV-näyttelyyn Ruotsin Jällivaaraan 18.6. Kun kerran keväällä tuli otettua (ja maksettua) Nalasta ne rabiesvasta-ainetestit, niin melkein pakkohan se oli tälle kesälle Ruotsiin lähteä - nyt kun ne vasta-ainetestit sinne vielä vaaditaan. ;) Muistaakseni kyseinen vaatimus poistuu olikohan ensi vuoden aikana tai joskus "lähiaikoina" kummiskin.

Pienellä jännityksellä odotin tuota ensimmäistä ulkonäyttelyä, koska mielessä toki pyöri vielä ne talven hallinäyttelyt, jotka ei aina ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla menneet esiintymisten suhteen Nalan pelästyttyä jotain. Toki ulkonäyttelyt ovat jo ihan tilan ja melutasonkin puolesta erilaisia, mutta sitä kun ei voi koskaan tietää, että milloin Nala yhdistää ne hallien epämieluisat kokemukset kaikkeen näyttelytouhotukseen.

Noh, onneksi omat pelkoni osoittautuivat jotakuinkin turhiksi. Siellä se Nala jolkotteli häntä pystyssä kehän laidalle ja ennen meidän kehävuoroa pötkötteli rauhallisen näköisenä häkissä. Mitä nyt piti tyypilliseen tapaansa tarkasti silmällä, että missä päin minä milloinkin liikuin. Kehässä Nala esiintyi reippaasti häntä pystyssä ja korvat höröllä, joten olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Narttujen avoimessa luokassa oli 2 pemua, Nala ja eräs toinen suomalainen koira. Nala sai ERInomaisen, mutta sijoittui avoimen luokan toiseksi, joten vaikka se sai myös SA:n, tiesin, ettei meille sertiä tulisi.

Paras narttu -kehässä oli yhteensä 4 narttua. Ensimmäiseksi tuli suomalainen valionarttu, toiseksi tämä avoimen luokan narttu (Puksipuun Poppaloora) ja kolmanneksi Nala. Ruotsalainen valiokoira sijoittui neljänneksi. Ei siis lainkaan hullummin ensimmäiseksi Ruotsin näyttelyksi! Vaikka toki tuo sertin meneminen ohi kuonon vähäsen harmittaa - se kun oli niiiin lähellä. Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta ja jospa se vielä joskus osuisi Nalankin kohdalle.. :) Onnea Emmalle Cacibista ja Iitalle sertistä!

Tässä Nalan arvostelu suomennettuna, tuomarina Karl-Erik Johansson (Ruotsi):

"Erinomainen tyyppi. Feminiininen pää. Hyvin kannetut/ryhdikkäät korvat. Keskiruskeat, hieman suuret silmät. Hyvä purenta. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen rintakehä. Hyvät kulmaukset. Hyvin asettuneet raajat. Erinomaiset liikkeet. Melko hyvä turkki."

Luonne: Erinomainen.

ERI AVK2 SA PN3 VASERT.

Nala Jällivaarassa. Kuva © Jutta Kilponen

*  *  *

Seuraavana päivänä suunnattiin sitten Haukiputaalle ryhmänäyttelyyn - Nalalle ainoa "kotinäyttely" tälle kesää. Ja olipas kyllä kerrassaan kummallista, kun näyttelyä varten ei tarvinut herätä ennen sian päristystä ja ajomatkaankin riitti reipas puolituntinen! :D

Tuomarina corgeilla oli suomalainen Lena Danker, joka näytti vetävän arvosteluissaan aika tiukkaa linjaa. Cardiganeissa esimerkiksi yksi valioluokan koira taisi saada T:n, koska oli tuomarin mielestä turhan hoikka. Myös kynsistä tuomari oli hyvin tarkka - liian pitkistä kynsistä sakotettiin tai vähintään huomautettiin.

Danker kuitenkin perusteli kantansa hyvin ja arvostelut olivat suht pitkiä ja kattavia. Nala sai tällä kertaa tyytyä laatuarvosanaan "hyvä", joten tämän viikonlopun aikana Nala siis pääsi oikein malliesimerkiksi siitä, miten sama koira voi lyhyen ajan sisään saada eri tuomareilta ihan erilaiset arvosanat. :D Riippuen esim. siitä, mitä asioita tuomarit koirassa painottavat ja pitävät tärkeitä. Itse en lähde spekuloimaan, kumpi tuomareista sitten on "oikeassa" ja kumpi "väärässä", sillä minusta kumpikin arvostelu on ns. Nalan näköinen.

Tässä Nalan Haukiputaan näyttelyn arvostelu, tuomarina siis Lena Danker (Suomi):

"3v narttu, joka antaa hieman lyhyen vaikutelman. Pää saisi olla kauttaaltaan pidempi. Kallossa pyör(eyttä). Hyvät korvat. Purenta ok. Toivoisin enemmän alaleukaa. Hyvin pysty lapa ja olkavarsi. Tästä johtuen hyvin köyhä eturinta. Hyvä selkä, hieman jyrkkä lantio. Liian pehmeä karva. Kokoonsopiva luusto. Erinom. käpälät. Liikkuu lyhyellä askeleella. Miellyttävä luonne."

AVO H.

 
Nala Haukiputaalla. Kuva © Meiju Moilanen