Kesällä oli kyllä tosi harvassa viikonloput, jolloin ei olisi ollut näyttelyitä (tai muuta koirahommaa) laisinkaan. Mutta toisaalta kesä on kyllä niin parasta aikaa kiertää näyttelyissä, kun ei tarvitse ahtautua meluisin halleihin, että pitää yrittää nauttia kun siihen on mahdollisuus. On tuo Suomen kesä kuitenkin niin lyhyt aika, että silloin mielellään käy mahdollisemman monessa näyttelyssä, kun talvi joka tapauksessa tulee olemaan sillä saralla huomattavasti hiljaisempaa aikaa.

Siispä arkiviikon verran huilailtiin kehähommista ja lauantaina 23.7. suunnattiin Tornion kansainväliseen näyttelyyn, joka oli muuten virallisesti ensimmäinen näyttely, josta sain toisen koiran alennuksen. Ja samalla kyseessä oli myös ensimmäinen näyttely, jonne Jedi ja Nala osallistuisivat molemmat samana päivänä.

Jännityksellä sain siis odotella aikataulujen julkaisemista, eli toisin sanoen tietoa siitä, sattuisivatko pemu- ja gööttikehät juuri parahiksi päällekkäin. Sinänsä ongelma ei olisi se, etteikö jommalle kummalle löytyisi tarvittaessa esittäjää kavereiden joukosta, kun porukalla oltiin kuitenkin näyttelyyn lähdössä. Mutta kun kumpikaan noista koiruuksista ei ole esitettävinä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, eli siis sellaisia jotka toimivat kuin ajatus olipa näyttelyhihnan päässä kuka tahansa.. Suoraan sanoen en tiedä yhtään, miten nuo jonkun toisen kanssa alkaisivat esiintymään, kun ei ole koskaan tullut kokeiltua.

Nalalla on ehkä nuo näyttelyn "perustaidot" paremmin hallussa (osaa kulkea nätisti vetämättä ja asetella itsensä suht hyvin seisomaan ilman isompia kommervenkkejä), mutta sen kanssa saa sitten ihan eri tavalla panostaa iloiseen esiintymiseen ja hallintaan/huomion kiinnittämiseen ja oikea-aikaiseen palkkaukseen, jos esim. kehän laidalla ilmenee jotain yllättäviä häiriötekijöitä.

Jedillä puolestaan ei tekemisen intoa puutu (eikä sen kanssa yleensä tarvi stressata siitä, että se säikähtäisi jotain mitätöntä juttua niin, että menisi lukkoon), mutta innokkuudesta seuraa toisinaan myös ylimääräistä häseltämistä, jonka vuoksi Jedi ei aina malta keskittyä kunnolla, joka taas saattaa näkyä esim. hihnassa sinkoiluna.

Jedin kanssa on myös oma tekemisensä siinä, että sen saa seisomaan ryhdikkäästi. Jedille kun herkästi käy niin, että takajalat jää liikaa kropan alle, jolloin selkälinja ei näytä suoralta. Kuitenkin Jedi olisi tärkeää saada seisomaan hyvin nimenomaan vapaasti, koska jos sitä alkaa asettelemaan, niin se näkyy yleensä siinä, että häntä nuupahtaa pois selän päältä ja ryhti muutenkin "lysähtää".

Puolensa siis molemmissa. :) Jedi ja Nala on myös aika paljon mun perään, mutta en tiedä minkä verran se esiintymisiin jonkun toisen kanssa vaikuttaisi. Ehkä parhaiten homma toimisi niin, että en ainakaan itse seisoisi missään näköetäisyydellä.

Kun aikataulut sitten lopulta julkaistiin, tilanne näytti tällaiselta:
Kehässä nro 7 alkaisi arviolta klo 12.30 sileäkarvaisten collieiden arvostelu, joita oli ilmoitettu näyttelyyn 10. Tämän jälkeen olisi vielä vuorossa 6 schipperkeä ja 11 cardigania, jonka jälkeen olisi pembrokeiden vuoro.

Kehässä nro 14 oli klo 12.30 merkitty alkavaksi mittelspitzien (muut värit, 12 koiraa) arvostelu, jonka jälkeen olisi vuorossa 1 valkoinen mitteli, sitten 3 pientä portugalinpodengoa ja lopulta göötit.

Jos siis aikataulu pitäisi paikkansa, klo 12.30 jälkeen ennen gööttejä olisi kehässä 16 koiraa ja ennen pemuja 27 koiraa (+ tietenkin kaikki ennen puolta yhtä arvosteluvuorossa olevat koirat, joita molemmille tuomareille oli merkitty melkein saman verran, 43 ja 44). Tuon perusteella ehkä äkkiseltään olisi vaikuttanut siltä, että ehtisin suht hyvin esittää Jedin ja sen jälkeen Nalan - varsinkin kun Jedi uroksena esiintyisi kehässä oman rotunsa ensimmäisten joukossa ja Nala avo-narttuna viimeisten.

Mutta eihän se tietenkään mennyt ihan niin helposti kuin olisi toivonut. Corgien ja gööttien kehät eivät sattuneet olemaan ihan vierekkäin, vaan välissä oli useampi kymmenen metriä, joten en voinut seurata molempia kehiä samasta paikasta. Aika pian siinä kehien välillä ravatessa huomasin, että göötti-tuomari hoiti arvostelunsa suht hitaalla kaavalla, kun taas corgituomarin arvostelu näytti liukuvan todella sujuvasti.

Tilanne näytti siis koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että Nala ja Jedi tulisivat olemaan kehässä just eikä melkein samanaikaisesti.. Siispä sovin alustavasti, että Siiri- ja Kerttu-pemujen emäntä, Sanna, veisi Nalan kehään, jos en itse ehtisi.

* * *

Göötti-uroksia oli näyttelyyn ilmoitettu vain 2, joista toinen oli junioriuros. Jedi oli siis avoimessa luokassa yksin. Aika hyvin osasin jo ennen Jedin vuoroa odottaa, mitä tuleman pitää, kun näin junioriuroksen arvostelun. Se kun oli selvästi suurempi ja kehittyneemmän näköinen kuin Jedi, vaikka ikää taisi olla vasta alle vuoden! Komean näköinen koira todellakin, ja kehän laidalla kuulin tuomarinkin toteavan koiran iän kuullessaan jotain sellaista, että "niin
nuori ja jo näin valmis?".

Seuraavaksi olikin sitten Jedin vuoro astella kehään. Arvostelua sanellessaan tuomari kysyi minulta pilke silmäkulmassa, että ruokinko Jediä kotona ollenkaan, kun se on niin pieni/hoikka. Englanniksi sönkötin vastaukseksi jotain, että kyllä se ruokaa saa vaikka kuinka paljon, mutta kun on sen verran aktiivinen kaveri kyseessä, ettei se näy missään. :'D

Jedi oli kehässä oma höntti itsensä. Paino sanalla "höntti", koska sekä liikkeet että seisominen menivät osittain pieneksi sähläykseksi.. Arvostelu sisälsi jonkin verran kritiikkiä, mutta laatuarvosanaksi silti Erittäin Hyvä, eli tyytyväinen olin! :)

Tässä vielä arvostelu suomennettuna, tuomarina Lars Adeheimer (Ruotsi):

"Melko hyvä pää, jossa kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvät korvat ja silmät. Tyypillinen purenta, joka ei ole tasainen. Hyvä kaula ja lapa. Hieman lyhyt olkavarsi vaikuttaa hänen liikkeisiinsä. Ikäisekseen riittävä runko. Selkä voisi olla suorempi."

AVO EH

* * *

Sinällään EH oli tässä tapauksessa jopa toivottu tulos, koska jos olisin joutunut jäämään PU-kehään, en olisi ehtinyt viemään Nalaa kehään. Ei siis paljon tiukemmalle olisi voinut aikataulu vetää! Tuomarin ojennettua mulle Jedin arvostelun ja muovinauhan, kiitin ja lähdin samantien pinkomaan corgi-kehää kohti.

Sanna olikin jo ottanut Nalan valmiiksi näyttelyhäkistä pois, koska avoimen luokan nartut olivat juuri alkamassa. Melkein kirjaimellisesti juoksin siis suoraa kehästä toiseen, koira vaan vaihtui välissä eriksi..

Avoimessa luokassa oli 2 narttua, joista Nala sijoittui erinomaisella ja SA:lla ensimmäiseksi! Paras narttu -kehässä oli Nalan lisäksi kaksi junioriluokan narttua. Tuomari mietti päätöstään tarkkaan ja lopulta siirsi Nalan letkan ensimmäseksi ja totesi, että tässä on järjestys!

Tämä tarkoitti siis suomeksi sitä, että Nala sai kuin saikin toisen sertinsä ja lisäksi ensimmäisen ihkaoikean cacibin! :)) Oli kyllä aivan mahtava fiilis tuon jälkeen, viimeinkin saatiin se oikeakin serti varasertien jatkoksi! :) Lopulta tuomari sijoitti Nalan vielä rotunsa parhaaksi. VSP oli Chief, Wales Tale's Done For Keep Going. Onnea myös Chiefin taustajoukoille!

Ryhmäkehissä ei enää sijoitusta tullut, mutta eipä sitä odotettukaan (taitaa tuo yksikin ryhmäsijoitus olla aika harvinaista herkkua). Kieltämättä olin myös aika helpottunut tästä sertistä, koska se oli meillä tämän kesän varovainen tavoite/toive, joka päätti sitten käydä toteen koko kesän toiseksi viimeisessä näyttelyssä! Että ei silleen tiukille mennyt tai mitään.. ;D

Tässä Nalan arvostelu, tuomari Lena Stålhandske (Ruotsi):

"Erinomainen tyyppi. Kaunis pää, hyvin asettuneet korvat, oikea purenta. Erinomainen ylälinja. Kunde ha mer tillbaka lagt överarm??? Erittäin hyvä runko ja takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella."

PN1 SERT CACIB & ROP


Lisäilen kuvia jossain vaiheessa..