Päivitetäänpä vaihteeksi blogiin jotain muutakin kuin näyttelykuulumisia. Tämä viikonloppu kului nimittäin varsin jännittävissä merkeissä, kun suunnattiin Kankaanpäähän asti paimennustaipumustesteihin! Göötit olivat vuorossa perjantaina ja lauantaina. Monille göötti-ihmisille nämä taipumustestit ovatkin jo tuttua puuhaa, sillä testi on järjestetty joka kesä vuodesta 2007 lähtien.

Corgeille puolestaan ei vastaavia testejä ole Suomessa aiemmin järjestetty, joten leuka loksahti melkein lattiaan, kun kuulin, että tänä vuonna myös corgit pääsisivät yhden päivän ajan testaamaan paimennuskykyjään! Ja vieläpä samana viikonloppuna kuin göötit, joten kun vuorokausi keväällä vaihtui ilmoittautumispäiväksi, pistin molempien koiruuksien ilmoittautumiset vetämään. Kello taisi silloin olla ehkä minuutin yli puolenyön.. :D

Ja muistaakseni jo seuraavana päivänä sain vahvistuksen, että molemmat koirat olivat päässeet testiin mukaan! Jedi vieläpä toivomalleni päivälle, eli lauantaille, joten aikataulut menivät matkustusten kannalta paremmin kuin hyvin: Lauantaina aamusta ajomatka Kankaanpäähän, koska Jedin paimennusvuoro oli vasta iltapäivän puolella. Yö paikallisessa hotellissa ja sunnuntaina Nalan vuoro suunnata laitumelle ensimmäisten joukossa, joten päästäisiin ihmisten aikoihin lähtemään paluumatkallekin.

Myöhemmin sain kuulla, että corgien testipäivä oli täyttynyt vuorokaudessa, joten en mie ihan turhaa ollut kelloa kyttäämässä silloin ilmoittautumispäivänä.. :D Ja kerrankin oli jotain hyötyä siitä, että nuo koiruudet edustaa eri rotuja: testissä nimittäin oli rajoituksena, että aluksi siihen otettiin mukaan vain yksi koira per ilmoittaja. Mutta koska corgien ja gööttien testit olivat sikäli erilliset, että ne järjestettiin omien rotuyhdistystensä alaisina, pystyin ilmoittamaan molemmat mukaan samantien.

Siispä kun odotettu viikonloppu vihdoin koitti, startattiin lauantaina aamutuimaan auton nokka kohti Kankaanpäätä. Edellisen illan olimme viettäneet eräiden ystävien tupareissa, josta johtuen en itse ollut aamusella ehkä kaikkein hehkeimmilläni. Sanotaanko vaikka niin, että autossa menin heti suosiolla takapenkille pötköttämään ja nukkumaan pääkipua pois. Ja nukuin kuulemma niin sikeästi, etten ollut herännyt edes poliisien puhallusratsiaan.. ^^' Kas kun poliisisedät eivät sentään olleet huomauttaneet väsyneestä takapenkin valtaajasta mitään (oli mulla sentään turvavyö köytettynä johonki lantion tienoille!). Mutta ehkäpä ei siitä aiheesta enempää.. :D

"Tuomarina" (tai ehkä oikeampi termi olisi testaajana) sekä gööttien, että corgien paimennustaipumustesteissä toimi ruotsalainen Örjan Skoglund, jolla on yli 30 vuoden kokemus paimennushommista gööttien kera, joten tämä mies kyllä hyvin todennäköisesti osaa hommansa! Hänellä oli omakin göötti mukanaan, jota käytettiin tarvittaessa apupaimenena muille koirille. Harmikseni en itse kerinnyt yhtään apupaimenen kanssa tehtävää suoritusta nähdä.. Olisi ollut vertailun vuoksi mielenkiintoista nähdä myös "ammattilaiskoiran" työskentelyä laitumella.

JEDI PAIMENTAA

http://youtu.be/A__Fz-1D6uI

Testipaikalle saavuimme muistaakseni joskus yhden maissa - sopivasti, kun tuomari ja muut toimihenkilöt olivat lounastauolla. Olin ajatellut, että olisimme paikalla sen verran hyvissä ajoin, että ehtisimme muutaman koiran testit katsoa ennen Jedin vuoroa, mutta näemmä erehdyin. Jedin vuoro oli nimittäin lounastauon jälkeen vuorossa ensimmäisenä, hui! :D

Onneksi jännitystä hieman lievensi se, että paikalla olevat ihmiset selostivat hyvin, miten testi etenisi. Ja itse osasin suhtautua testiin rennommin, koska testin tulkkina toimi Jedin kasvattaja, Halla.

Ennen lounastauon loppua ehdimme onneksi käyttää Jediä ja Nalaa pikaisesti juoksemassa läheisessä metsässä, jotta Jedi sai vähän purkaa pitkän automatkan aiheuttamaa stressiä ja ylimääräistä energiaansa. Ja takaisin maatilalle palattuamme Jedi ei ollut enää läheskään niin kierroksilla kuin ennen metsässä käyntiä - vain "normaali" innokas itsensä. :)

Ja pian olikin jo aika suunnistaa laitumelle hiehoja ihmettelemään. Hiehot olivat laitumen takaosassa, jonne lähdettiin rauhallisesti kävelemään koira aluksi hihnassa. Samalla Halla selitti testin kulkua ja neuvoi, miten ohjaajan pitäisi toimia missäkin tilanteessa. Kun olimme jo melko lähellä lehmiä, Jedi pinkaisi aluksi hihnanmitan verran pois päin ja haukahti samalla muutaman kerran.

Hallan ohjeiden mukaan aloin heti kehua Jediä, kun se reagoi lehmiin ja alkujärkytyksestä selvittyään Jedi huomasi, että se pystyi ajamaan hiehoja eteenpäin haukkumalla ja menemällä kohti. Pian saimmekin tuomarilta luvan irrottaa Jedin hihnasta ja se oli menoa sitten! Innosta puhkuen Jedi syöksähteli lehmien perään haukkuen samalla raikuvasti. Meinasi siinä olla hieman naurussakin pitelemistä, kun Jedi niin silminnähden innostui hoksatessaan, että sai ajettua lehmät liikkeelle - ja kerrankin HAUKKUMISESTA sateli kehuja! :D

Parhaimmillaan Jedi irtosi ehkä noin puolen laitumen mitan päähän minusta lehmien perässä liikkuessaan, mutta sitten tuli napanuoran mitta vastaan ja sen piti kääntyä ja tehdä koukkaus mun luona (tai vähintään jäädä hetkeksi odottelemaan), ennen kuin hommat taas jatkuivat. Pitihän se varmistaa, että tukijoukot on yhä menossa mukana.. :D

Itse olin sen verran puulla päähän lyöty Jedin testin aikana, etten itse tilanteesta kauheasti muista. Onneksi Ari oli laitumella kuvaamassa koko testin videolle - oli nimittäin varsin havainnollistavaa katsoa testi jälkeenpäin nauhalta! Uudestaan.. ja uudestaan! :D Siitä näkyi, että kyllä se Jedikin välistä teki "paimennusliikkeitä" lehmien takana, eikä se kuitenkaan kuumunut lehmistä niin paljoa, että koko homma olisi mennyt silkaksi jahtaamiseksi.

Jedi vaikutti myös olevan aika hyvin kuulolla koko ajan, joten sen kutsuminen luo tuskin olisi tuottanut isompia ongelmia missään vaiheessa testiä (kertaalleen sen itse asiassa vahingossa teinkin, kun yksi lehmä jumitti kulkuväylälle ja oletin, että mun pitäisi kutsua Jedi ajamaan se taas liikkeelle).

Lopuksi tuomari vinkkasi meidät laitumen keskelle, jossa sitten käytiin testin kulku läpi (onneksi oli Halla tulkkaamassa, meikäläinen kun ei ruotsia pahemmin jummarra). Jedi osoitti tuomarin mielestä testissä hyvää paimennustaipumusta. Osa-aluearviointi näytti seuraavanlaiselta:

Kokemus: Ei ole tottunut eläimiin

Kiinnostus: Syöksyy eläimiä kohti
Liikuttaa: Ryntää
Haukkuu liikuttaessa: Kyllä
Etäisyys eläimiin: Lähellä eläimiä
Näykkii/puree: Ei
Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Lähes koko ajan
Kerää: Kerää, mutta jättää yksittäiset eläimet
Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: Liikuttaa useita kertoja keskeyttäen
Työskentelyetäisyys: Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä
Painostus/itsetunto: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua
Työskentelytemperamentti: Kuuma

Koira on tänään osoittanut: Hyvää paimennustaipumusta
Sanallinen arvio: Ryntää kohti eläimiä ja kääntyy takaisin ohjaajan luokse.


Video Jedin testistä:
 

Jedin jälkeen oli vuorossa vielä 3 muuta Konnunkodon gööttiä: Etta (Hanna Kullanväärtti) osoitti hyvää paimennustaipumusta, Tuittu (Hilda Piukkapaula) välttävää (Tuittu tykkäsi "vähäsen" kuumua :D) ja Otso (Elendil) ei tänään osoittanut paimennustaipumusta.

Ihan loppuun asti ei lauantain paimennuksia pystytty katsomaan, koska meidän piti joutaa ruokakauppaan ennen hotellille menoa. Illalla käytiin vielä pienellä lenkillä koiruuksien kanssa, koska hotellin ympäristössä oli kivat metsämaastot, jossa koirat saattoi päästää irti. Nalakin käyttäytyi suht asiallisesti, vaikka mukana oli (Jediä lukuunottamaatta) vain sille vieraita koiria. Pariin otteeseen se ärähti ja vilautti hammasta, jos joku kävi liian lähellä nuuskimassa neidin kallisarvoista ahteria, mutta siihenpä se aika pitkälle jäi. Edes kepeistä ei onneksi saatu tappelua aikaiseksi. :D

NALA PAIMENTAA

http://youtu.be/Upc0NuGC1QY

Seuraavana aamuna herättiin puoli kahdeksan aikoihin, jotta ehdittiin testipaikalle yhdeksäksi, jolloin paimennukset sinä päivänä alkoivat. Nala olisi testivuorossa jo neljäntenä, joten halusimme olla paikalla hyvissä ajoin.

Corgeja testattiin sunnuntaina yhteensä 25, joista suurin osa (muistaakseni 16 tai 17?) oli cardiganeja ja loput 8 tai 9 pembrokeja. Olin ajatellut, että Nala mahdollisesti saattaisi jonkin verran pelätä lehmiä, mutta toisaalta tiesin, että siitä saattaisi löytyä myös yllättävää potkua "tiukan paikan" tullen. Siksi odotin Nalan testivuoroa suurella mielenkiinnolla: veisivätkö mahdolliset paimennustaipumukset ja joissain tilanteissa näkyvä terävyys ohi luonteen pehmeydestä/epävarmuudesta?

Laitumelle mentäessä hiehot olivat jälleen aivan laitumen toisessa päässä, joten saimme rauhassa kävellä sinne asti Nala hihnassa. Hallalla oli mukana pitkä keppi, jolla oli tarkoitus hätistellä tarvittaessa lehmiä eteenpäin, mutta Nalan mielestä keppi olisi paremmin sopinut retuutettavaksi, sen verran silmät kiiluivat kepakon suuntaan. Itse tulkitsin sen hyväksi merkiksi - ainakaan Nala ei toistaiseksi ollut paineistunut mistään, koska oli selvästi kiinnostunut leikkimisestä (Nala ei yleensä "poikkeavissa" tilanteissa rupea leikkimään, siksi esim. näyttelyissä ja treeneissä joudun poikkeuksetta palkkaamaan sitä vain makupaloilla).

Keppi laitettiin kuitenkin kaiken varalta piiloon, jotta se ei häiritsisi keskittymistä paimennettaviin. Nalankin kanssa saatiin mennä aika lähelle lehmiä ennen kuin se rupesi isommin reagoimaan niihin. Nala syöksähti hihanmitan verran lehmiä kohti ja haukahti muutaman kerran, joten alku näytti kenties jopa astetta lupaavammalta kuin Jedillä, joka tosiaan ensin vähän jarrutteli. Melkein samantien sainkin jo luvan irrottaa Nalan hihnasta.

Nala jännitti lehmiä jonkin verran ja se tekikin muutamat kunnon väistöspurtit, kun joku lehmistä - varsinkin eräs pilkullinen :D - sattui vilkaisemaan sitä päin tai tulemaan kohti. Selvästi lehmät kuitenkin Nalaa kiinnostivat, eikä se näyttänyt haluavan laitumelta pois, mikä kyllä saattoi ainakin osittain johtua siitä, että meikäläinen oli siellä lehmien seassa.

Hiehot olivat aluksi aika hujan hajan laitumen takaosaa, joten meni hetken aikaa, että pääsimme järjestäytymään kunnolla "paimennusasemiin". Minunkin piti vähän kysellä ohjeita, että mihin suuntaan laidunta pitäisi liikkua. Lopulta saimme lehmät liikkumaan haluamaamme suuntaan laitumen reunaa pitkin. Aluksi paimenen virkaa taisin tosin toimittaa ennemmin mie kuin Nala, joka vielä toistaiseksi pysytteli hieman taka-alalla.

Pienestä varovaisuudesta huolimatta se kuitenkin teki poikittaista kaarta hiehojen takana ja kävi siis myös hyvin lähellä lehmiä tullessaan minun luokseni (itse kävelin parhaimmillaan alle metrin päässä paimennettavista). Samalla kehuin ja rohkaisin Nalaa ja yritin itse näyttää itsevarmalta, vaikka kieltämättä ne lehmät varsinkin lähietäisyydeltä olivat hivenen pelottavia.. :DD

Lopulta Nala alkoi ottaa hieman välimatkaa meikäläiseen ja lähti jo itsenäisemmin kulkemaan lehmien perässä. Minkäänlaista ylikuumumista siinä ei ollut havaittavissa, vaan työskentely oli sellaista "rauhallisen innokasta". Nala myös selvästi pyrki pitämään hiehot kasassa (näkynee videollakin ainakin parissa kohtaa), josta olin itse erityisen ylpeä. :)

Nalan testivuoro päättyi huomattavasti lyhyempään kuin Jedin kanssa - kiersimme laidunta vain vajaan kierroksen, kun Jedin kanssa niitä taisi kertyä 3-4. Ilmeisesti Örjan katsoi saaneensa Nalan työskentelystä tarpeeksi informaatiota niinkin lyhyessä ajassa ja kutsui meidät laitumen keskelle. Minua ehkä hitusen harmittikin, koska Nala vaikutti vasta  kierroksen loppuvaiheessa kunnolla hoksanneen jutun juonen. Olipa se muutaman kerran lähdössä lehmiä kohti itsenäisestikin, mutta tuli kuitenkin kutsuttaessa takaisin, jolloin minua kehotettiin ottamaan Nala hihnaan.

Tämän jälkeen tuomari kuitenkin vielä halusi minun päästävän Nalan kertaalleen irti, jotta hän näkisi lähteekö se  kunnolla hiehojen luo ilman minuakin. Mutta ilmeisesti hihnaan kytkeminen oli tehnyt tehtävänsä ja laskenut Nalan innostusta sen verran, ettei se enää yrittänyt lähteä yksikseen jatkamaan hommia.

Myös Nala osoitti tuomarin mielestä hyvää paimennustaipumusta, mutta Nalasta sain vielä erikseen kommenttia, että tuomari oli tykännyt sen työskentelystä tosi paljon ja kuulemma Nalan arviointi oli lähellä myös erittäin hyvää paimennustaipumusta! Hallan sanoja lainatakseni: Jos testissä olisi voinut jakaa plussia ja puolikkaita, olisi Nalan taipumus ollut "hyvä½". :)

Tässä Nalan osa-aluearviointi (lomake oli hieman erilainen kuin gööteillä):

Kokemus: Ei ole nähnyt eläimiä aiemmin

Ensimmäinen kontakti kytkettynä: Vetää taluttimessa, syöksyy eläimiä kohti
Liikuttaa: Määrätietoisesti
Haukkuu: Kyllä, tarvittaessa
Etäisyys eläimiin: Pitää välimatkaa eläimiin
Aika/sitkeys liikuttaessa: Luopuu vähitellen/kutsuttaessa
Painostus: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua
Näykkii/puree: Ei
Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Koko ajan
Kerää: Kerää lauman

Loppukommentti/selvennykset: 4-vuotias. Hyvin kiinnostunut, työskentelee rauhallisesti, ei lähde kauas ohjaajasta (jättää yksittäiset eläimet).
Koira on tässä tilanteessa osoittanut: Hyvää paimennustaipumusta

Video Nalan testistä:


Oman vuoronsa jälkeen Nala "pääsi" (vai joutui?) häkkiin Jedin kaveriksi pötköttelemään siksi aikaa, kun itse jäin vielä toviksi seuraamaan muiden kookikoirien paimennusta. Ja löytyihän sitä taipumusta corgeiltakin! Koko viikonlopun ainoat erinomaiset paimennustaipumukset olivat kolmen cardiganin aikaansaannosta.

Ja lisäksi ilmeni useita hyviä (6) ja erittäin hyviä (6) taipumuksia. Karkeana yhteenvetona voisi siis tuon päivän saldosta sanoa, että enemmän tai vähemmän taipumuksia omaavia corgeja oli runsaammin kuin taipumuksettomia - mikä on mielestäni varsin hyvä saavutus roduissa, joita ei juurikaan enää nykyään ole jalostettu paimennusominaisuuksien perustella. :)

Puolen päivän aikoihin pakattiin omat koirat autoon ja suunnattiin nokka kotia kohti.

 

YHTEENVETO/AJATUKSIA TESTISTÄ

Kaipa tähän romaanin päätteeksi voisi koota vielä jotain yhteenvedon poikasta omista ajatuksista testiin liittyen. Ensinnä täytyy erikseen kiittää kaikkia testin järjestämiseen osallistuneita! Testin järjestelyt toimivat mielestäni varsin moitteettomasti, testipaikka ja paimennettavat eläimet olivat tarkoitukseen sopivia ja testin aikana vallitsi mukava ilmapiiri. Oli myös todella upeaa - kuten taisin tuossa jo aiemminkin hieman hehkuttaa - että tällä kertaa myös  corgi-harrastajille tarjottiin mahdollisuus paimennustaipumustestiin.

Itse olen testausmahdollisuudesta haaveillut melkeinpä siitä asti, kun corgi oman katon alle muutti ja nyt tämä mahdollisuus sitten toteutui. Toivottavasti paimennustaipumustesti saisi sen verran tulta alleen myös corgiporukoissa, että testejä voitaisiin järjestää jatkossakin!

Ainakin omasta mielestäni testi oli tavattoman mielenkiintoinen kokemus ja aivan varmasti tulen jatkossakin corgini ja gööttini käyttämään testeissä, jos vain siihen on mahdollisuus. Suosittelen samaa myös kaikille muille!

Paimennustaipumustestin ideahan ei sinällään ole verrata koiria keskenään, eikä asettaa niitä paremmuusjärjestykseen, vaan jokainen koira arvioidaan yksilöllisesti. Siksi ei mielestäni kannata suotta pelätä testiin menoa vain sen vuoksi, että "ei se kuitenkaan osaa paimentaa yhtään". Testi ei mielestäni mittaa koiran "paremmuutta" tai "huonommuutta", vaan kyseisen yksilön ominaisuuksia/soveltuvuutta paimennukseen ja toimii siten myös eräänlaisena
rodunomaisena kokeena.

Toki voidaan ajatella, että erinomaista taipumusta osoittava koira on SEN OMINAISUUDEN suhteen "parempi" koira kuin taipumukseton, mutta tällä ei todennäköisesti normaalielämän kannalta ole juurikaan merkitystä - ellet sitten esim. ole hankkimassa corgia nimenomaan paimennustehtäviin, jolloin tietenkin voi olla viisainta hankkia pentu yhdistelmästä, jonka vanhemmilta/suvusta paimennustaipumuksia löytyy.

Onko sitten "järkeä" testata sellaisten koirien paimennusominaisuuksia, joita ei enää juurikaan käytetä alkuperäisessä käyttötarkoituksessa? Minun mielestäni järkeä on monestakin syystä. Ensinnäkin on kiinnostavaa tietää, kuinka isolta osalta rodun edustajista vielä löytyy paimennustaipumuksia.

Minultakin on useaan kertaan kysytty, että sopiiko nykycorgi enää paimeneksi. Tähän asti olen joutunut vastaamaan, että suoraan sanoen en tiedä, koska vain kourallinen corgeja toimii enää paimennushommissa työkseen tai edes harrastusmielessä, eikä mitään tätä rotuominaisuutta mittaavia kokeita rodulle järjestetä (Suomessa).

Toki tämäkin yksittäinen testi edustaa vain pienen pientä osaa kaikista corgeista, mutta MIKÄLI taipumustestejä aletaan järjestää säännöllisesti, voitaisin testitulosten perusteella pikkuhiljaa ruveta vetämään kunnolla johtopäätöksiä paimennusominaisuuksien tasosta ja yleisyydestä. Tämänkertaisen pikkuotannan perusteella ominaisuuksia corgeilta vielä löytyy - on kasvattajien ja rodun harrastajien päätettävissä, halutaanko näitä ominaisuuksia vaalia
tulevaisuudessa.

Mie olen myös sitä mieltä, että vaikka jotain rotua ei enää alkuperäiseen käyttötarkoitukseen käytettäisikään, tulisi rodun edustajien silti olla ominaisuuksiltaan kyseiseen työhön sopivia - toisin sanoen rodunomaisia! Varsinaisen paimennustaipumuksen lisäksi testistä saa hyvin tietoa myös koiran muista (ihan jokapäiväisen elämän kannalta tärkeistä)  luonneominaisuuksista, kuten hermoista ja kovuudesta/pehmeydestä, sekä hallittavuudesta.

Vaikka koira ei varsinaista paimennustaipumusta testipäivänä osoittaisikaan, sen reaktiot lehmiin kuitenkin kertovat koirasta erinäisiä asioita. Onko koira kiinnostunut lehmistä? Miten koira reagoi, jos paimennettavat eläimet osoittavat uhkaa? Onko se rohkea vai pelokas? Paineistuuko se normaalista poikkeavassa tilanteessa? Kuinka lähellä ohjaajaa koira  pysyttelee jne.

Minusta oli tavattoman kiehtovaa seurata, kuinka sellaisetkin koirat, jotka eivät ole lehmiä eläissään nähneet tai paimennusta kokeilleet, syttyivät työskentelyyn ja "tiesivät" vaistomaisesti, miten lehmien kanssa käyttäytyä. Jopa tällainen meikäläisen kaltainen ummikkokin pystyi monista koirista erottamaan esim. paimentamisen ja jahtaamisen välisen eron, vaikka aivan varmasti monet "vivahteet" jäivätkin hämärän peittoon, eikä minulla ole samanlaista silmää paimennuksen suhteen kuin testin tuomarilla tai toimihenkilöillä, jotka ovat testejä enemmän olleet seuraamassa.

Ainakin omien koirieni kohdalla voin myös todeta, että en joudu potemaan huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että olisin ne nyt "sytyttänyt" paimennukseen, eivätkä ne välttämättä enää koskaan pääse sitä tekemään. Paimennustestin jälkeen ollaan palattu ihan normaaleihin arkirutiineihin, enkä ole huomannut, että testi olisi vaikuttanut koirien aikaisempaan käytökseen mitenkään. Ne eivät ole ruvenneet esim. jahtaamaan pyöräilijöitä tai tuijottamaan televisiosta kaihoisasti lehmäohjelmia - jos tällainen hieman inhimillistävä vertaus huumorimielessä sallitaan. Jedihän siis "tykkää" telkkaria katsella muutenkin ja pöhisemällä bongailee sieltä esim. koirat ja muut eläimet. :D

Ja nyt tää paimennusraportti saa luvan päättyä tähän (ellen sitten myöhemmin keksi vielä jotain lisättävää). Eli ei muuta kuin "end of story" - ja pointsit, jos kiinnosti lukea loppuun saakka! ;)