Mitähän kaikkea sitä tulikaan puuhasteltua? Oma pää muistaa ehkä hyvässä lykyssä eiliseen saakka ja sillä on myös taipumusta sekoittaa eri vuosien tapahtumia keskenään, joten ei se auta kuin ottaa avuksi KoiraNet, Facebook, vanhemmat blogikirjoitukset yms. muistinvirkistysvälineet ja ruveta kaivelemaan kevyesti menneitä. :D
 

 

Nala vietti synttäreitään lokakuussa ja nyt vuosia on kertynyt mittariin jo kokonaista 5 ja risat! Ei kyllä uskoisi, että siitä on jo noinkin pitkä aika, kun mulle ensimmäinen koira tuli. :) Nala on Nala on Nala. Sympaattinen "peruskoira", joka ei pahemmin kaipaa elämäänsä jännitystä, vaan asiat on varsin mallillaan, kunhan pääsee sopivasti ulkoilemaan, välillä puuhastelemaan pienten aktivointiaskareiden parissa, ruokatarjoilu pysyy kunnossa ja rapsutuskiintiö täyttyy. Siinä Nalan avaimet mukavaan elämään. :D

Onhan me toki pienesti koitettu harrastellakin. Käytiin Nalan kanssa kevään, alkukesän ja alkusyksyn aikana agilityn alkeis- ja jatkokurssi, sekä yksissä agilityepiksissä. Vaan hallikauden alettua sai tuo agility sitten jäädä, kun tahtoo tuo Nalan ääniherkkyys olla kuitenkin sitä luokkaa, että se stressaa turhan paljon kaikkia paukkumista muistuttavia ääniä. Agilitystä itsessään Nala tuntui kyllä tykkäävän, mutta ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole syttynyt lajiin siinä määrin, että unohtaisi äänipelkonsa. Enkä tiedä, tapahtuuko sitä koskaan, mutta harrastellaan sitten vaan omaksi iloksi silloin tällöin, ja vaikka pelkästään kesäaikaan, kun treenejä pidetään enimmäkseen ulkokentillä. 

Näyttelyissä kierrettiin kesäaikaan suht aktiivisesti, kaikkiaan 12 kertaa. Pisimmät reissut taidettiin tehdä corgien erikoisnäyttelyyn Tampereelle, KR-näyttelyyn Tuuriin ja Kuopion kolmipäiväiseen Savo Show'hun. Muilta osin pyöriskeltiin sitten näissä "lähikekkereissä" Rovaniemi-Kemi-Oulu-Paltamo-Kokkola-akselilla. Mitään valtavan hienoja tuloksia ei tällä(kään) kaudella kahmittu, parhaimmistoksi taisi jäädä Tuurin PN2-sijoitus varasertillä. :) 

Erinomainen putki oli tällä kaudella kuitenkin sikäli kirjaimellisesti päällä, että Nala sai (kolmea EH:ta lukuunottamatta) tasaisesti melkein pelkästään erinomaista laatuarvosanaa. :) Myös muutama luokkavoitto osui kohdalle, mutta valitettavasti silloin tuomarit päätti sopivasti vetää tiukkaa linjaa, eivätkä jakaneet avoimen ykkösille SA:ta laisinkaan. Ja osuipa kohdalle ainakin yksi sellainenkin tuomari, joka antoi SA:t vain valioluokkalaisille, eli serti jäi kokonaan jakamatta.

Mutta tämmöistä tämä on, monta kertaa valioituminen on ollut niiiin lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana. Vaan mihkäs tässä kiire on, jospa se viimeinen serti tupsahtaa vaikka sitten arvokkaasti veteraaniluokassa.. :D

Eikä se todellakaan mikään maailmanloppu ole, vaikkei se serti osuisi kohdalle koskaan. Nalaanhan se MVA-titteli ei vaikuttaisi mitenkään, eikä nuo näyttelymeriitit muutenkaan ole mulle sinällään kovin "arvokkaita", vaikkakin - kohtuullisessa määrin - ihan kivoja "lisiä" sinne koiran nimen eteen. Ja onhan noissa näyttelyissä kiva käydä, tavata tuttuja ihmisiä ja koiria, sekä kuulla eri tuomareiden mielipiteitä omasta koirasta. 

Erityisen mukavaa näyttelyissä on silloin, kun saa yhteistyön koiran kanssa pelaamaan erityisen hyvin, esiintyminen menee nappiin ja parhaassa tapauksessa saa vielä tuomariltakin positiivista palautetta koiran luonteesta/käyttäytymisestä. Tottakai myös se lämmittää mieltä, jos oma koira sattuu pärjäämään - ja saahan sieltä silloin myös kivoja ruusukkeita ja pokaaleja vitriinin koristeeksi. ;D

Nalalla on vuosi mennyt varsin hyvin myös terveysrintamalla, joskaan ihan täysin ilman eläinlääkärikäyntejä ei olla selvitty. Tuosta sarveiskalvovammaepisodista kirjoittelinkin tänne blogiin jo aiemmin ja sen lisäksi on tosiaan aikaisemmin tarvitty yksi silmätippakuuri, kun silmät ilmeisesti pölyn tms. seurauksena rupesivat vuotamaan ja punoittamaan. 

Mitäpä sitten vuonna 2013? Mulla ei yleensä ole mitään järjin suuria tavoitteita tapana asetella, mutta eiköhän me taas kesän korvilla aktivoiduta noihin näyttelyihin. Tuloksia sitten tulee jos on tullakseen. Josko pääsisi muutaman kerran käymään vaikka jossain Suomen ulkopuolellakin? Silmät ja polvet olisi myös tarkoitus tarkastuttaa Nalalta uudemman kerran. Selkäkuvauksen ajankohtaa en ole vielä päättänyt (voi olla tai olla olematta tänä vuonna). Olen myös ilmoittanut Nalan konekarhutestiin helmikuulle..

 
 

Jedi täytti toukokuussa 3 vuotta ja yhä edelleen se on samanlainen iloinen hönttipää kuin aina ennenkin. Jedin ainokainen aivosolu etsii pääkopassa kaveria, ellei ole jo aikapäiviä sitten singahtanut koheltamisen myötä korvasta ulos. Vaan mitäs moisista pikkujutuista, ei se tahtia haittaa. :)

Vuoden aikana pyörähdettiin Jedin kanssa kaikkiaan kuudesti näyttelykehässä ja saatiin (yhtä EH:ta lukuunottamatta) kasaan tyylikäs ja tasainen (Helkkarin) H(yvä)-suora! :D Vaikka Jedi omaan silmään monesta kohtaa ihan kivalta ulkonäöllisesti näyttääkin, niin (useimpia) tuomareita ei tuollainen sporttimallin uros vinksinvonksin-purennallaan vaan viehätä. Mutta sepä asia on tiedossa ja sisäistetty, joten eipä nuo tulokset mitenkään yllärinä tule/ole tulleet. Silti Jediä on ihan kiva käyttää silloin tällöin kehissä ihan omaksi mielenkiinnoksi. Joku voisi kaiketi sanoa, että onhan tuo yhdenlaista rahanhukkaa, mutta kaipa ne rahansa voisi johonkin tyhmempäänkin käyttää. Ehkä. 

Kenties parhaiten kesän näyttelyistä jäivät mieleen Esa Ruotsalaisen kommentit Jepajeestä: Ensin hän suullisesti kertoi mulle perusteluja, miksi Jedi sai H:n, vaan loppuun kuitenkin totesi, että "mutta on tämä kyllä tosi terhakka esiintyjä!". Ei ne "huonommatkaan" tulokset jää niin harmittamaan, kun tuomari perustelee kantansa hyvin ja muistaa myös mainita niistä koiran hyvistä puolista. Arvostan! :)

Täällä blogissa on nuo näyttelykäynnit tahtoneet olla sen verran paljon esillä, että meidän "salattu agilityelämä" on tainnut jäädä aika lailla pimentoon (osittain tähän on toki vaikuttanut myös tuo mun ajoittainen bloginpäivityslaiskuus). Jedin kanssa on tosiaan reilun vuoden verran treenailtu agilityä ja se onkin tällä hetkellä meidän niin sanottu ykköslaji, jossa toivottavasti päästään (lähi?)tulevaisuudessa korkkaamaan myös viralliset kisat. Sana "myös" edellisessä lauseessa tarkoittaa siis käytännössä sitä, että epävirallinen kisaura tuli startattua menneenä kesänä ja nyt epiksiä taitaa olla takana kolmet tai neljät. Mitään ihan täydellisiä ratoja ei olla niissä paukutettu, mutta kehitystä silti havaittavissa vuoden ekojen (toukokuussa) ja vikojen (marraskuussa) epiksien välillä. Viimeisimmistä epiksistä Jedi nappasi ykkössijan sekä mölliluokassa, että "kilpailevien" luokassa! :)

Yksi syy siihen, miksi agilitystä on varsin nopeasti tullut/tulossa yksi meikäläisen suosikkilajeista, on se, miten kovasti monet koirat siitä pitävät. Jedi varsinkin tykkää touhusta tosi kovaa! Piileehän agilityssä toki omalla tavallaan vauhdin myötä vaarallisiakin tilanteita, mutta toisaalta on myös palkitsevaa katsoa, kun koira nauttii tekemisestä ja radalla juoksemisesta. Puolensa ja puolensa.. 

Jedille agility on varmaan sarjassamme sellainen laji, johon se ei välttämättä tarvitsisi mitään varsinaista palkkiota laisinkaan. :D Sitten taas huonona puolena lajiin syttymisestä on Jedille seurannut eräänlaista ylikuumenemista, joka on alkanut purkautumaan treeneissä haukkumisena ja mun komentamisena. Tähän on sitten yritetty ja yritetään vastaisuudessakin puuttua, että saataisiin se keskittyminen suunnattua kunnolla itse rataan ja esteisiin.

Agilitylisenssin pyrin hommaamaan varmaankin joskus alkuvuodesta, mutta aika näyttää milloin loppuviimein todella ollaan kisavalmiita. Nyt ollaan oltu vajaan kuukauden verran yhdistetyllä joulu- ja toipilastauolla, kun Jedi onnistui vuoden viimeisissä treeneissä joulukuun alussa tippumaan puomilta niin, että loukkasi jotenkin oikean takajalkansa/lanneselän alueen. Tärsky oli sen verran kova, että useampi päivä meni siten, ettei Jedi kunnolla varannut painoa oikealle takajalalleen, joskaan mitään selkeää aristuskohtaa tai esim. turvotusta ei ole ollut.

Treenejä seuraavana päivänä käytin Jedin eläinlääkärin tarkastuksessa, mutta mitään "isompaa" vikaa ei onneksi kliinisessä tutkimuksessa löytynyt, eli kyseessä kaiketi oli jonkinlainen revähdys/venähdys tms. pehmytkudoksiin liittyvä trauma. Hoidoksi kipulääkettä ja sairaslomaa 3-4 viikkoa. Eli sinällään sattui sopivaan saumaan tuo haaveri, kun joka tapauksessa olisi ollut kuukauden treenitauko edessä. Mutta harmittaahan tuo silti. Ja suoraan sanoen säikäytti hemmetisti. :(

Kun nyt sitten palataan treenikentälle ens viikolla, niin pähkäilynaiheena lienee, että miten saataisiin moiset vahingot vältettyä vastaisuudessa. Ja mun pitäis uudelleen opetella luottamaan koiraan ja siihen, että kyllä se osaa sen puomin suorittaa myös tippumatta. Vaikka jos totta puhutaan, niin kyseinen este sais kyllä mun puolesta olla jonku kymmenkunta senttiä leveämpi tai vaihtoehtoisesti huomattavasti matalampi. Puomista en ole esteenä oikein koskaan tykännyt sen vuoksi, että siinä jos jossain koiralla tuntuu olevan suht iso riski loukata itsensä (myös vakavammin) jos jotain menee sitä suorittaessa vikaan.

Jedi onneksi tuntuu toipuneen kommelluksestaan hyvin. Ollaan jo jonkin aikaa uskallettu käydä pidemmilläkin lenkeillä ja koirat on saaneet juosta rallia metsässä ja järvenjäällä, eikä jalka ole enää oireillut. Mutta koputellaan silti varmuuden vuoksi puuta.

Muilta osin Jedi on tainnut pysyä koko vuoden terveenä kuin pukki. Maha sillä tahtoo mennä silloin tällöin kuralle, mutta eläinlääkärissä ei ole jouduttu muistaakseni käymään muuten kuin kertaalleen tarkastuttamassa korvat - ja sekin oli tavallaan turha reissu, kun terveen paperit tuli. Meikäläinen vaan vähän hysterisoi, mutta sainpahan ainakin mielenrauhan. :D Niin, ja pallithan Jediltä lähti lokakuussa, mutta sepä ei varsinaisesti liity yleiseen terveydentilaan. Paitsi tietty siltä osin, että nyt ei ehkä tartte enää jatkossa pelätä, että eturauhanen alkaisi kummitella tyttötuoksujen vuoksi. Kastraation yhteydessä Jedistä napattiin myös viralliset selkäkuvat, jotka oli sekä kuvanneen eläinlääkärin että Kennelliiton mielestä puhtaita, eli ei esim. spondyloosimuutoksia havaittavissa. :)

Vuoden 2013 tavoitteisiin voisi pistää vaikka virallisen silmätarkastuksen. Harrastuspuolella jos päästäisiin niihin virallisiin agilitykisoihin jossain vaiheessa ja saataisin lisää varmuutta takaosan hallintaan (jolloin toivottavasti vältettäisin jatkossa myös lipsumiset puomilla). Näyttelyissä käydään jos käydään. Tokoinnostusta voisi kenties koittaa jossain vaiheessa vähän herätellä, jos  jostain löytyisi aikaa/viitseliäisyyttä paneutua maahanmenon kanssa tappelemiseen. :D Niin, ja konekarhutestiin ollaan näillä näkymin menossa myös Jedin kanssa helmikuussa!

 

Kuva: Eevaliisa Takalahti     

Lauman uusin tulokas. Iloinen pikkujäbä, jonka heilurihäntä ja nappisilmänapotus ei toistaiseksi oo tainnu jättää vielä ketään kylmäksi. :) Vuosi 2012 on ollut Mörkön ensimmäinen tällä pallolla ja ikää ehti vuodenvaihteeseen mennessä kertyä hieman päälle 9kk. Kovasti on pikkumies kasvanut siitä 3-kiloisesta pallerosta, joka meille toukokuussa muutti - tällä hetkellä painoa löytyy jo melkein 12kg. Iso pieni rakkauspakkaus. :)

Mörkön kanssa on aloiteltu näyttelyharrastusta mätsäreiden ja pentunäyttelyiden merkeissä, ja varsin mukavasti on tullut menestystä molemmissa. Kaikkiaan on käyty viidessä mätsärissä ja jokaisesta on Mörkö napannut sijoituksen (SIN4, SIN2, PUN1 & BIS1, PUN3, PUN4). 

Pentunäytelyissä/luokissa on käyty käpsyttelemässä seitsemän kertaa, joista tuloksena 1 x PEK2, 1 x VSP & KP, sekä 5 x ROP-pentu & KP. Pentuluokkailu päätettiin Helsingin messukeskuksessa Winner- ja Voittaja-näyttelyissä 8.-9.12., joissa Mörkö oli siis molempina päivinä ROP-pentu (joskin myös ainoa pentuluokan osallistuja). Oltiin Mörkön kanssa molemmat ensikertalaisia messarissa. :D

Kehäkettuilun lisäksi Mörkö on päässyt tutustumaan myös agilityn alkeisiin pentukurssin muodossa ja varsin lupaava alku on ollut. Intoa ja pikkuhiljaa vauhtiakin ipanalla piisaa ja palkkioiksi kelpaavat yleensä niin namit kuin lelutkin. Tällä hetkellä ollaan pisimmillään menty sellaisia 10-13 esteen radanpätkiä pentukoiralle mukautettuna (ei isoja hyppyjä, puomi matalana jne.) Katsotaan, mihin tulevaisuus meidät vie tämän lajin parissa. :)

Eläinlääkärissä Mörkö on käynyt toistaiseksi vain rokotuksilla ja punnituksilla. Toivotaan, että tilanne pysyy yhtä hyvänä myös tulevina vuosina.

Mörkö vaikuttaisi tällä hetkellä olevan varsin mukiinmenevä pakkaus vähän kaikin puolin ja jos mietin asioita taaksepäin, niin mua varmasti harmittaisi ja kaduttaisi ihan suunnattomasti, jos Mörkö ei olisi meille toukokuussa muuttanut. Siitäkin huolimatta, että kolmessa koirassa on toki enemmän työtä kuin kahdessa jne. :)

Vuonna 2013 jatketaan Mörkön kanssa agilityn alkeiden opiskelua. Näyttelyissä ensimmäinen koitos junioriluokassa tulee olemaan Kajaanin KV reilun viikon päästä (13.1.). Ja varmasti muissakin näyttelyissä tulee vuoden mittaan käytyä, mutta sen tarkempia suunnitelmia ei vielä ole. Koirakontakteja pyrin pitämän yllä myös jatkossa, jotta Mörköllä säilyisi mahdollisimman hyvin tuo leikkisä ja avoin suhtautuminen koirakamuihin. Joululahjaksi saamani koirakirjan (Tavoitteena täysi kymppi) avustuksella saan toivottavasti itseäni motivoitua hieman enemmän myös tokon suuntaan. Mitä nyt oon pienesti muutamien liikkeiden alkeita/osasia Mörkön kanssa testaillut (maahanmeno, metallikapula..), niin niiden perusteella voisi Mörköltä hyvinkin löytyä palikoita myös tokoon, kun vaan ohjaaja saisi itsensä aktivoitumaan.

Tähän loppuun kiitos ja anteeks kaikille kavereille ja tutuille kuluneesta vuodesta! Oli melkeinpä kaikin puolin mukava vuosi koirien/koiraharrastusten parissa ja koirien lisäksi siihen vaikuttaa suuresti myös mukana olevat ihmiset. Vaikka sanotaan, että koirapiirit on hiekkalaatikkoleikkeineen melkein kuin jostain helvetin esikartanosta, niin kyllä näistä porukoista löytyy paljon myös todella mahtavia ja mukavia ihmisiä! Hymyillään ja jutellaan koirista kun tavataan - ja toivottavasti ens vuonnakin on tiedossa runsaasti mukavia reissuja erinäisiin häppeninkeihin, sekä mukavia mettälenkkejä ja koiratreffejä rakkaiden karvakamujen kanssa! :)

Ja tässä vielä hieman vuoden 2012 kuulumisia kuvien muodossa:

Juostaan kilpaa!