Niin se aika rientää, meidän pieni Beikkopoika-Mörkö täyttää tänään jo kokonaista 1v! Synttärionnittelut myös muille Kompiaisen B-pennuille!

Paljon on ehtinyt vuodessa sattua ja tapahtua, onneksi enimmäkseen niitä positiivisia asioita! On päästy mukavasti (ja myös ihan lupaavasti) harrastelun alkuun, tutustuttu uusiin ja vanhoihin koirakavereihin ja ihmisiin, matkusteltu ja kyläilty, sekä vastapainoksi völlätty kotona, ulkoiltu reippaasti ja vierailtu pariin otteeseen eläinlääkärissäkin - ei sentään minkään isompien juttujen vuoksi kuitenkaan, vaan lähinnä rokotuksilla, katkenneen etuhampaan vuoksi ja kerran haettiin silmätippakuuri sarveiskalvovammaan. 

Mörkö on vuodessa kasvanut ja kehittynyt suht tasaiseen tahtiin. Meille tullessaan Mörkö painoi kolmisen kiloa ja nykyään painoa löytyy piirun verran alle kaksitoista kiloa (jos tarkkoja ollaan, niin 11,9kg näytti vaaka tämän päivän kotipunnituksella). Säkäkorkeus on epävirallisesti rullamitalla mitattuna jotain 32-33cm paikkeilla, eli aika sopusuhtaisen kokoinen pakkaus. Ei mikään ruipelo, muttei mörssärikään! :D

Luonteeltaan Mörkö on yhä vieläkin todella avoin ja suhtautuu suurin piirtein kaikkeen leppoisasti häntäänsä heilutellen - Mörköstä sanotaankin, että sillä on maailman iloisin häntä. :) Tämä kaiffari ei turhista stressaile, eikä vedä herneitä nenään. Uhmaiältä ja niin sanotulta mörkökaudeltakin (heh :)) ollaan ainakin vielä toistakseksi vältytty. Mörkö on vilkas ja tykkää puuhastella niin ihmisten kuin toisten koirienkin kanssa, mutta osaa myös yleensä tarpeen vaatiessa ottaa rennosti ja pistää vaikka päiväunille.

Mörkö on sellainen koira, jonka katsomisesta mie ainakin tulen melkein pakostakin hyvälle mielelle. Se vaan yksinkertaisesti on maailman paras Mörkö ja mie olen niin onnellinen, kun tämä pieni hönttiäinen on osa meidän laumaa. 

Mr. Päivänsankari

Synttärisankari itse on varmaan juhlapäivästään autuaan tietämätön ja melko normaaleissa merkeissä tämä päivä enimmäkseen hurahtikin. Aamulla Mörkö kävi metsälenkillä Nalan ja Jedin kanssa ja illalla mun työpäivän jälkeen oli vuorossa agilitytreenit, joissa Mörkö tapansa mukaan viipotti menemään kuin vanha tekijä. 

Ennen agilitytreenejä päivänsankari pääsi kuitenkin Mustiin & Mirriin valitsemaan itselleen synttärilahjalelun. Yhteistuumin päädyttiin tuollaiseen valkoiseen pupuleluun, josta jälkeenpäin selvisi, että siinä ilmeisesti pitäisi olla sisällä joku ultraäänivinku, jonka vain koira kuulee.. 

Lelun sisällä oleva "vinku" päästää mun korviin sellaisen tuhahtavan äänen (jollainen yleensä kuuluu rikkipureksituista vinguista..), mutta mistäpä sitä tietää, reagoiko koirat siihen tuhahdukseen vai kuulostaako tuo niiden korvaan muka oikeasti vinkuvalta? :D Vaan oli miten oli, pääasia kuitenkin, että lelu on koiralle mieluinen (äänestä tai äänettömyydestä huolimatta).

Uuden lelun göötinkestävyystesti käynnissä..