Niin se pääsiäinen tuli ja meni (turhankin nopeasti, jos multa kysytään). Me otettiin pääsiäisvapaiden loppupuolella tervetullut irtiotto arjesta ja Oulusta, ja suunnistettiin Arin ja Mörkön kanssa tuonne vähän etelämmäs pienelle näyttelytourneelle. Suuntana siis Korpilahden (Jyväskylän) ja Ruoveden ryhmänäyttelyt. Sen verran on meikäläiselle stressinpoikasta puskenut viime aikoina, että tuommoinenkin pikkureissu (ja vieläpä näyttelyyn :D) tuntui melkein luksuslomalta. 

Lauantai-iltana käytiin viemässä Jedi hoitoon ystävälleni Terhille (ja Anatolille :)) ja Nala "pääsi" lapsenlikaksi kaitsemaan 11-viikkoista Jeni-pemua (Suukkosuun Pink Passion) Kaisan tykö. Suuri kiitos vielä tätäkin kautta hoitoavusta! :) Pystyy aina itekin levollisemmin mielin lähtemään reissuun, kun tietää, että koirat on hyvissä käsissä.   

Nala ja Jeni (kuva: Kaisa Karppila)

Loppulauantai kuluikin sitten pakkaillessa ja mulle tyypilliseen tapaan kerkesin nukkua vain tunteroisen ennen kuin pitikin jo vähän ennen viittä konkoilla pystyyn ja pakkautua autoon. Kännykän kellokin oli oikein viksu ja päivitti itse itsensä kesäaikaan ja siitä huolimatta herätti minut niinkuin pitikin. Vaan ketuttaahan tuo vähän, kun ilman kesäaikaan siirtymistä olisin saanut nukkua edes tunnin kauemmin. Tiedä sitten, olisiko se tässä "konkurssissa" paljoa pelastanut.. :D 

Sunnuntaina 31.3. Korpilahden näyttelyssä gööttikehä oli merkitty alkavaksi joskus klo 11 jälkeen, eli ei onneksi ihan aamusta. Hirvaskankaan ABC:llä pysähdyttiin vähän huilimaan ja näyttelyalueelle saavuttiin sopivasti kymmenen jäljissä.

Oli muuten ihan jännä systeemi tuolla näyttelypaikalla, kun parkkimaksu ja näyttelyluettelo oli niputettu yhteen 5 euron maksuun. Monessa muussa paikassa jo pelkkä luettelo maksaa usein saman verran tai enemmänkin (ja parkkimaksua saatetaan periä vielä erikseen), jonka vuoksi mulla yleensä jääkin luettelot hankkimatta. Nyt luettelo tuli ostettua vähän niinkuin kylkiäisenä, kun eipä tuota autoa voinut oikein parkkeeraamattakaan jättää. Varmasti varsin järkevä veto järjestäjiltä saada luetteloita paremmin "kaupaksi". :)

Korpilahdelle Juha Putkosen arvosteltavaksi gööttejä oli ilmoitettu yhdeksän, joista 1 oli pentu, 5 urosta (2 junnua, 2 avoimessa luokassa ja 1 valio) ja 3 narttua.

Junioriuroksista Mörkö oli esiintymisvuorossa ensimmäisenä. Ja reippaasti ipana esiintyikin! Putkonen antoi tälläkin kertaa Mörkölle erinomaisen laatuarvosanan ja sijoitti sen myös junnuluokan ykköseksi kera SA:n, joten päästiin ensimmäistä kertaa Mörkön kanssa paras uros -luokkaan! 

Koska avoimen luokan uroksista vain toinen sai erinomaisen arvosanan ja yksi uros oli jo valioluokassa (eikä siis voisi ottaa vastaan sertiä), tarkoitti se käytännössä sitä, että Mörkölle olisi ainakin varaserti tulossa. Ja niinhän siinä kävikin, että Putkonen sijoitti avoimen luokan uroksen ensimmäiseksi (kyseinen koira valioitui saamallaan sertillä, onnea!), valiouroksen toiseksi ja Mörkön kolmanneksi kera sen varasertin. :)

Mörkön arvostelu (tuomari: Juha Putkonen):

"1v. Ihannekokoinen. Hieman pitkä. Kaunis pään sivuprofiili. Hyvä kallo-osa ja kuono. Hyväasentoiset korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Olkavarret tulisi olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman pitkä lanne. Hyvä karvanlaatu ja valjaskuviot. Valkoista eturinnassa ja -tassuissa. Sirppihäntä. Hyvät suorat eturaajat. Liikkuu takaa hyvin, etuaskel jää lyhyeksi."

ERI JUK1 SA PU3 VASERT

Arvostelu oli jälleen mukavaa luettavaa ja Putkosen linja piti hyvin edelleen: kovasti oli samantyyppistä tekstiä kuin Kajaanissa. Toivottavasti saisin joskus vielä tilaisuuden viedä Mörkön ainakin kertaalleen Putkosen arvioitavaksi, vaikkapa esim. parin vuoden päästä, kun ipana on tuosta todennäköisesti vielä vähän kasvanut ja kehittynyt lisää. :)

Arvostelussa tuo "ihannekokoinen" viittaa muuten Mörkön korkeuteen (tuomari mittasi koirat pöydällä), eli se ei ole ristiriidassa tuon seuraavan kohdan ("hieman pitkä") kanssa, vaikka sellainen mielikuva saattaisi tuosta ehkä äkkiseltään tulla.. :D 

Korpilahdelta jatkettiin matkaa kohti Tamperetta, jossa majoituttiin jo Tampereen pentunäyttelyiden aikana tutuksi tulleeseen Scandic Rosendahliin. Miksipä sitä hyväksi havaittua hotellia suotta vaihtamaan, kun Tampereelle kerran oltiin yöksi menossa? Hotelli sijaitsee hieman kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella ja sen ympärillä on ihan mukavat ulkoilumaastot näin koiraihmisen näkökulmasta. Hotellissa koira-asukasta on myös tapana muistaa mukavalla pikku tervetuliaisyllätyksellä. :)

Jos nyt joku miinuspuolikin pitää kehitellä, niin ainakin minun näkökulmasta katsottuna yksi ei-niin-kiva-juttu on se, että huoneet on varustettu kokolattiamatoilla. Se kun luo kieltämättä sellaisen oman pienen sisäsiisteys-jännitysmomenttinsa, erityisesti pentukoiran kanssa majoittuvalle. Ja eihän sekään ole kirkossa kuulutettu, etteikö niitä vahinkoja voisi varttuneemmallekin koiralle joskus sattua, jos vaikkapa maha sattuu menemään kuralle tms.. Mörkön vahinkosaldo hotelleissa on onneksi edelleen pyöreä nolla, joten toistaiseksi on vältytty matonpesulaskuilta! :D

* * *

Maanantain 1.4. Ruoveden näyttelyyn göötit oli laitettu kehän viimeiseksi roduksi ja arvostelu alkaisi vasta klo 12 jälkeen. Tarkemmin sanottuna puolenpäivän jälkeenkin oli vielä parisenkymmentä muunrotuista vuorossa, joten gööttikehän saattoi laskeskella alkavan vasta likempänä klo 14:ää.

Tampereelta Ruovedelle on matkaa vain reipas tunteroinen, joten kovin aikaisin ei siis jouduttu lähtemään liikenteeseen siitäkään huolimatta, että näyttelypaikalle piti kaikkien osallistujien saapua viimeistään klo 12 mennessä rokotusten tarkistuksia yms. varten. 

Ruovedelle gööttejä oli Paavo Mattilan arvosteluun alunperin ilmoitettu kymmenen, mutta yksi oli poissa, joten samoissa määrissä liikuttiin kuin Korpilahdellakin. Uroksia jälleen enemmistö; junnuissa 3, avoimissa 2 ja valioissa 1. Mie olin jotenkin etukäteen olettanut, että Korpilahdella ja Ruovedellä olisi mahdollisesti (jopa todennäköisesti) melkein samat osallistujat, kun "onhan nuo näyttelyt niin lähellä toisiaan", mutta sainpa huomata erehtyneeni aika lahjakkaasti. Mörkön lisäksi samoja koiria oli nimittäin ainoastaan yksi (valioluokan uros)! :D

Hirmuiset junnu-urokset, joita vastaan tuomari puolustautuu näyttelypöydällä? :D

Kun oli junioriurosten vuoro mennä kehään, meillä meni kaikki hyvin siihen asti, kunnes piti lähteä liikkeelle.. Jostain syystä Mörkö unohti sillä samaisella sekunnilla, että miten siellä kehässä on tarkoitus liikkua. Hyvin pian meikäläisestä alkoi tuntua pahasti siltä, että siististi ravaavan tai edes "kontaktikävelevän" koiran sijaan mulla oli siellä narun päässä jokin superpallon lähisukulainen..

Mörkö sinkoili vähän joka ilmansuuntaan, veti hihnassa, otti pomppuloikkia ja ties mitä! Ihan omituista käytöstä Mörkölle, joka tähän asti on mennyt kehässä niin siististi kuulolla ja kontaktissa. Sellainen tokoseurausta muistuttava hyeenakävelykin olisi ollut tätä parempi vaihtoehto! :'D 

En osaa varmuudella sanoa, mistä tuo superpalloilu johtui, mutta voisin kuvitella jotain vaikutusta olevan ainakin sillä, että oltiin nyt hallin sijasta pitkästä aikaa ulkokehässä ja meidän kehävuoron aikaan suunnilleen puolet kehästä oli muuttunut vesi-mutalätäköksi auringonpaisteessa ja koirakoiden liikkeessä. Mörkö-hienohelma ei ole mikään kuralätäköiden suurin fani, joten vaikka koitinkin parhaani mukaan olla viemättä sitä märimmille alueille, niin todennäköisesti se silti osittain vaikutti tuohon esiintymiseen.

Ja oma osansa saattoi myös olla noilla kanssakilpailijoilla, jotka olisi Mörkön mielestä olleet niiiin kiinnostavia ja ihania leikkikavereita. Aikaisemmin Mörkö ei ole kyllä ihan noin kiinnostunut ollut muista gööteistä kehässä, mutta kertahan se on ensimmäinenkin - ja toivottavasti jäisi jotakuinkin ainoaksi. :D Mutta jos ei, niin sitten vaan mennään vaikka jollekin näyttelytottumuskurssille hakemaan vähän tukiopetusta.

"Superpallona luokses pompin!"

Tuomarille kyllä isot kiitokset siitä, että hän antoi meille melkoisesti armoa kehässä noiden liikkeiden kanssa. Hän nimittäin juoksutti meitä niin monta kierrosta ympäri, että sinne vissiin joku sopivan hyvä pätkäkin eksyi joukkoon ja liikkeet sai arvioitua! :D

Mie olin kieltämättä melkoisen yllättynyt, kun tuomari tuon homppupomppu-esityksen jälkeenkin antoi Mörkölle erinomaisen laatuarvosanan ja arvosteluun tuli jopa maininta hyvistä liikkeistä, heh. Ja tottahan se on, että Mörkö liikkuu minunkin mielestä hyvin - silloin kun vaan malttaa! Mörkö oli kuitenkin tämän tuomarin makuun hieman kevyt urokseksi ja sijoittui junnu-urosten kolmanneksi. 

Mörkön arvostelu, tuomarina Paavo Mattila:

"Aavistuksen kevyt uros. Hyvän mallinen pää. Kaunis kaula. Hyvä runko. Köyristää hieman lanneosaansa liikkeessä. Hyvät raajat. Hyvä laatuinen karva. Miellyttävä luonne. Liikkuu hyvin."

ERI JUK3

Mörkön vuoron jälkeen jäätiin vielä katsomaan gööttikehä loppuun ja sen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Mie hyppäsin jossain vaiheessa ratin taakse, mutta muutaman tunnin ajon jälkeen oli ihan pakko jälleen luovuttaa ajovuoro taas Arille, kun silmät meinas painua väen vängällä kiinni..

Näyttelyssä oloa lukuunottamatta reissu sisälsi meikäläisen osalta muutenkin aika paljon nukkumista; Nukuin menomatkalla autossa, nukuin sunnuntaina hotellissa pitkät päiväunet, nukuin yöllä, nukuin maanantaina aamupalan jälkeen pikkunokoset ja kotimatkallakin autossa  vetelin sikeitä moneen otteeseen. Mutta mitäpä tuosta, saa kai sitä "lomalla" nukkua, kun kerrankin on tilaisuus.

Kaikin puolin oli kyllä oikein mukava ja onnistunut reissu. Ennen lähtöä edeltävänä perjantaina olin nähnyt hyvin todentuntuisen unen siitä, että Mörkö saisi Korpilahden näyttelystä EH:n ja Ruovedeltä H:n, joten nämä "odotukset" kyllä ylittyi mennen tullen palatessa, lol. :D

Seuraavaksi Mörkön kanssa suunnataankin nyt huhtikuussa Vaasan KV-näyttelyyn (13.4.) ja Pellon ryhmikseen (27.4.).

Möökö ja eka ruusuke virallisista kehistä :)