Eka (muttei näillä näkymin vika) "ulkomaankomennus" tälle näyttelykaudelle tuli lauantaina 18.5., kun suunnistettiin Tuijan, Mervin, kahden göötin, yhden corgin ja yhden amerikanakitan kanssa Piteån kansalliseen näyttelyyn Ruotsiin.

Jotain positiivista on kyllä tässä "pohjoisemassa" asuinpaikassa, kun tuonne Ruotsin puolelle on moniin paikkoihin Haaparannan kautta sen verran lyhyt matka, että automatkoihin kuluu vähemmän aikaa kuin moniin kotimaan näyttelyreissuihin.. :D Toki jonkin verran helpotusta tuo myös tuo kellojen siirtäminen tunnilla taaksepäin Ruotsiin siirryttäessä, niin ei tarvitse yleensä ihan niin aikaisin lähteä (Suomen aikaan) ajelemaan, kun voi ajatella, että kello on perillä oikeasti tunnin vähemmän.

Mulle tuli pienoisena yllätyksenä, että pemuja oli Piteån näyttelyyn ilmoitettu vain yksi - eli Nala! Tyrkyllä oli siis varsin hyvät mahdollisuudet sertiin - KUN vain sattuisi sellainen tuomari, joka Nalasta tykkää.. Piteåssa tuomarina oli Ricky Lochs-Romans -niminen nainen Alankomaista ja totta puhuen mua jännitti tällä kertaa kehään meno melkeinpä enemmän kuin silloin, jos paikalla on kanssakisaajia. Tuoreessa muistissa oli mm. tuo Pellon reissu, jossa Mörkö oli (toisella tuomarilla) ainoa uros ja sai ensimmäisen EH:nsa. Eli ei se ainoana olo automaattisesti tee autuaaksi. :D

Ja lisäksi olin netistä lukenut, että jossain muussa näyttelyssä samalle tuomarille oli ilmoitettu kaksi toisen rodun edustajaa ja näistä uros oli saanut ERI:n, mutta avoimen luokan narttu EH:n. Mie en siis lähtenyt henkseleitä paukutellen "hakemaan sertiä", vaan ennemmin olin asenteella, että toivotaan parasta, mutta koitetaan varautua henkisesti johonkin muuhun..

Ennen pemuja (tai siis tässä tapauksessa pemua) oli vuorossa 10 cardigania, jotka kerkesin katsoa alusta loppuun, kun olin tullut Nalan kanssa sen verran hyvissä ajoin kehän laidalle odottelemaan. Lopulta sitten koitti Nalan vuoro mennä kehään..

Pöydällä tuomari hymyili ja jutteli Nalalle ystävällisesti ilmettä ja hampaita katsoessaan. Minulta hän kysyi Nalan iän ja kävi sen jälkeen koiran läpi. Sitten kierrettiin kehä ympäri ja katsotiin edestakaisin-liikkeet, jonka jälkeen ohjasin Nalan seisomaan tuomarinpöydän eteen.

Nala ei oikein meinannut malttaa seisoa koko arvostelun aikaa, vaan pisti välillä makuulle ja kokeili istumista. Ohjasin Nalan tietysti aina uudelleen seisomaan, enkä tajunnut, että samalla liikuttiin koko ajan vähän taaksepäin - kunnes yhtäkkiä hoksasin, että oltiin edetty jo melkein ohi teltasta, jossa tuomari ja kehäsihteerit olivat (eli käytännössä tuomari ei varmaan enää edes nähnyt meitä). Hupsista. :D

Ilmeisesti tuomari oli kuitenkin nähnyt ihan tarpeeksi, sillä saatuaan arvostelun loppuun, hän tuli kättelemään meitä samalla, kun kehäsihteeri ojensi meille ROP-ruusukkeen! Eli kotiinviemiseksi tuli se, mitä toivoinkin, eli eka Ruotsin serti! :) 

Nalan arvostelu, tuomarina Ricky Lochs-Romans (Alankomaat):

"5 years. Very typ. WCP from nose to bottom. Lively, sturdy, enjoy life showing. Typ. line from nose, eyes and ears. Beautiful topline, ribcage. Lovely straight in frontlegs. Sublime in coat. Movement proud and easy. Typical joy life in move."

ERI AVK1 SA PN1 SERT ROP

Arvostelu ei ole ihan kieliopillisesti sitä täydellisintä englantia (tiedä sitten, johtuiko tuomarin sanelusta vai kehäsihteerin kirjoituksesta?), mutta ihan kohtuu hyvin tuosta kuitenkin sai selkoa.

Mie tajuaisin tuon arvostelun suomeksi jotakuinkin näin: 5-vuotias. Erittäin tyypillinen WCP (welsh corgi pembroke) kuonosta takapäähän. Eloisa, päättäväinen(?), elämäniloinen esiintyminen. Tyypilliset linjat kuonossa, silmissä ja korvissa. Kaunis ylälinja ja rintakehä. Ihanan suorat etujalat. Ylellinen(?) turkki. Liikkuminen ylvästä ja helppoa. Rodunomaista elämäniloa liikkeissä.

Ei se nyt ehkä ihan sanasta sanaan ole kirjaimellisesti oikein käännetty, mutta varmaan perusidea käy selväksi. :D Tuomari joka tapauksessa tuntui tykkäävän Nalasta kovasti ja kävi vielä arvostelun päätteeksi mulle sanomassa, että hän pitää erityisesti Nalan suorista etujaloista, kun tänä päivänä näkee niin monia pembrokeja, joilla eturaajat kääntyy ulospäin samaan tapaan kuin cardiganeilla (cardeilla etujalat saa rotumääritelmän mukaan olla hieman ulkokierteiset, mutta pemuilla niiden pitäisi olla suorat edestä päin katsottuna). Lopuksi tuomari vielä totesi hymyillen, että "I just love her!". Pisti kyllä itseäkin hymyilyttämään. :)

Tämä kyseinen tuomari tuomaroi myös paimenkoirien ryhmäkehän iltapäivällä, mutta sieltä ei enää sijoitusta Nalalle irronnut, vaan eipä tuo haittaa. Nala jaksoi ryhmäkehässäkin vielä esiintyä hyvin, eikä välittänyt edes kovaäänisistä kuuluvasta selostuksesta, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Gööttejä näyttelyyn oli ilmoitettu kuusi, joista Mörköä ja Assi-siskoa lukuunottamatta kaikki olivat ruotsalaisia. Göötit tuomaroi suomalainen Pirjo Aaltonen ja Mörkö oli arvosteluvuorossa ensimmäisenä. Pikkuisen meinasi päivän kuumuus näkyä Mörkön esiintymisessä, kun liikkeet eivät olleet ihan niin reippaat kuin Mörköllä yleensä, mutta häntä jaksoi kuitenkin helteestä huolimatta heilua seisoessa. Ja ainakin Mörkö nyt malttoi ravata kuono menosuuntaan ja ilman etujalkojen vispaamista, eli kenties jotain hyvääkin tuossa pienessä rauhallisuudessa.. :D 

Minusta itsestä kuitenkin tuntui, että esiintyminen ei ollut ihan kaikkein parasta "meitä", joten yllätyin positiivisesti, kun tuomari antoi Mörkölle erinomaisen! SA:ta ei Mörkö saanut, mutta  ei saanut gööteistä kukaan muukaan. Kaikki olivat kyllä erinomaisia, mutta SA:iden puuttuessa sertit jäi rodussa kokonaan jakamatta.

Mörkön arvostelu, tuomarina Pirjo Aaltonen:

"Young male, needs time, typical proportions but curved topline. Very nice head and expression, enough angulation, good coat, good move with longer steps."

ERI JUK1

Vaikka kyseessä oli suomalainen tuomari, niin arvostelu tuli englanniksi arvatenkin sen vuoksi, että Ruotsissa oltiin ja tuomarin pitäisi kohdella kaikkia näytteilleasettajia samalla tavalla, eikä hän välttämättä kaikista edes tiedä, että kuka on paikallisia ja kuka ei. Kehässäkin tuomari käytti puhuttelukielenä englantia (kysyi koiran iän). 

Suomeksi Mörkön arvostelussa sanotaan suunnilleen näin: "Nuori uros, tarvitsee aikaa, tyypilliset mittasuhteet, mutta kaareva selkälinja. Erittäin hyvä pää ja ilme, riittävästi kulmautunut, hyvä turkki, hyvät liikkeet pitkällä askelpituudella". Mie siis uskoisin, että tuossa viimeisessä lauseessa on tarkoitus lukea "long", eikä "longer", koska sillä lailla siinä olisi enemmän järkeä. :D

"Määpä olin tänään erinomainen!"

Ryhmäkehien jälkeen lähdettiin kotimatkalle, jolloin kello olikin jo likemmäs kuusi alkuillasta. Pitkä päivä, mutta kelit onneksi suosivat ja seura oli mukavaa, joten ei valittamista. Mitä nyt ensimmäiset aurinkonpolttamat tuli hommattua.. Kiitos Tuijalle ja Merville matkaseurasta! :) Minäkin taisin tällä kertaa nukkua autossa jopa suht vähän, menomatkalla en muistaakseni lainkaan ja paluumatkallakin ehkä korkeintaan jonkun tunteroisen? Ehkä mää tästä vielä kehityn niin, että uskallan jonain päivänä itekin ajella tuommosia pidempiä matkoja ilman rattiinnukahtamisen pelkoa. ;)