Vähiin käy ennen kuin loppuu - tämän kesän näyttelyt nimittäin ja tänä vuonna Joensuun KV oli niitä viimeisimpiä. Itseasiassa viimeinen sellainen näyttely, johon Mörkö ja Nala oli molemmat ilmoitettu. Se oli samalla ensimmäinen näyttely, johon sain ekaa kertaa ilmoittaa Nalan suoraan valioluokkaan, kun kaikki nuo aikaisemmat näyttelyilmot oli tehty ennen Nalan valioitumista ja tästä syystä se oli ilmoitettu avoimeen luokkaan. Ja niissä näyttelyissä mun piti sitten ennen kehää muistaa käydä kehäsihteereille sanomassa, että koira on nykyään valioluokassa. Jonkinlainen virstanpylväs siis kaiketi tämäkin! :D 

Nyt kun Nala oli saanut Tornion näyttelystä neljännen cacibinsa, ei se periaatteessa Joensuusta tarvinut enää mitään, mutta otin sen kuitenkin näyttelyyn mukaan, kun kerran ilmomaksu oli maksettu ja lisäksi göötit ja pemut sattuivat olemaan samalla tuomarilla, joten aikatauluongelmiakaan ei tulisi.

Olin ilmoittanut Nalan ja Mörkön 2-päiväiseen Joensuun näyttelyyn vain sunnuntaille 11.8., koska päätettiin samaan syssyyn tehdä kesälomareissu kavereiden luo Lappeenrantaan ja ilman lauantain kehiä saimme olla siellä suunnalla päivän pidempään. Joensuustakaan ei tarvinut enää erikseen ruveta hommaamaan yöpaikkaa, kun vasta sunnuntaiaamuna ajettiin paikan päälle ja kehien jälkeen päästiin lähtemään kotimatkalle. Jedikin oli mukana kannustusjoukoissa. :)

Pemut ja göötit tuomaroi Joensuussa norjalainen Eivind Mjaerum, joka ei ainakaan pemujen ja gööttien kohdalla tuntunut miltään kovin tiukalta tuomarilta. Kaikki koirat molemmista roduista taisivat nimittäin saada erinomaisen ja melko moni myös SA:n. Ei sillä, että tuo mua ois mitenkään haitannut, pistinpähän vaan merkille.

Nala sijoittui valioluokassa neljänneksi ja kaikki valioluokan neljä koiraa saivat myöskin SA:n. PN-kehässä ei enää sijoitusta meille tullut ja muilta osin mulla menikin narttujen tulokset vähän ohi. Sen vaan muistan, että varaserti ainakin jaettiin sijoittuneiden ulkopuolelle, kun sitä ei kukaan neljän parhaan SA:n saaneen joukosta voinut ottaa vastaan. Nalakin on kerran saanut varasertin vastaavanlaisessa tilanteessa. :D 

Nalan arvostelu, tuomari Eivind Majerum (Norja):

"Excellent type, nice head & expression, scissors bite, well angulated, strong topline, good bone, moves well, not in her best coat"

Käännös suomeksi:

"Erinomanen tyyppi, hyvä pää ja ilme, saksipurenta, hyvinkulmautunut, vahva ylälinja, hyvä luusto, liikkuu hyvin, ei parhaassa turkissa"

ERI VAK4 SA

Nalalla vauhti päällä kehässä.. :)

Nalan ja Mörkön "välissä" oli aikataulujen mukaan vain kolme koiraa, joten melkein heti pemujen PN-luokan jälkeen sainkin jo olla menossa kehään Mörkön kanssa, tosin ennen Mörköä kehässä oli yksi junioriluokan gööttiuros.

Kun tuli Mörkön vuoro mennä kehään, päätti tuomari jostain syystä teetättää Mörköllä kirjaimellisesti KAIKEN kehässä kahteen kertaan: eli ensin juostiin edes-takaisin ja kehän ympäri, sitten tutkittiin pöydällä, sitten juostiin taas edes-takaisin + kehän ympäri ja tämän jälkeen tuomari pyysi nostamaan Mörkön vielä uudelleen pöydällekin! o__o Mie olin jo vähän huolissaan, että mikäs tässä nyt on homman nimi, mutta ei ilmeisesti mistään elämää suuremmasta ollut sitten kuitenkaan kyse, kun Mörkö sai erinomaisen kera SA:n. :D Mörkö kyllä käyttäytyi pöydällä varsin erinomaisesti, joten eipä tuo tuplapöytäily sinänsä ollut mikään ongelma. Olisi vaan ollut ihan kiva tietää, että mikä tuomarin syy tuohon oli. :)

Pöytää lukuunottamatta Mörköä ei kyllä esiintyminen meinannut kiinnostaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla, kun muut göötit olisi TAAS kiinnostaneet enemmän (argh!). Liikkeet sentään meni ihan kohtalaisesti, mutta hieman oli nurmikon haisteluhalukkuutta havaittavissa. 

Paras uros -kehässä koirien seisoessa perätysten, meidän takana oleva koira haukahteli aina välillä, joten arvatkaa vaan, mihin suuntaan Herra Hönttipää olisi halunnut katsella.. Sentään tilannetta hieman tasapainotti se, että myös meidän edellä oleva koira haukahteli, joten se puolestaan houkutteli Mörkön katsomaan välistä eteenpäinkin. :'D Joo-o, tarvitaan todellakin Mörkön kanssa enemmän häiriötreeniä. 

Liikkeet menivät PU-kehässä ehkä astetta paremmin kuin yksilöarvostelussa, koska siellä Mörkö katseli edellä menevää koiraa sen sijaan, että olisi halunnut haistella nurmikkoa..

Lopulta tuomari sijoitti Mörkön PU-kehässä toiseksi ja koska ensimmäiseksi tullut koira oli jo Suomen valio, siirtyi serti Mörkölle! Eli nyt Mörköllä on kasassa kaksi alle 2-vuotiaana saatua sertiä, joten Joensuusta saatiin kotiintuomiseksi juuri se mitä toivottiinkin, huhhei! :)

Mörkön arvostelu, tuomari Eivind Mjaerum (Norja):

"Excellent type, not fully developed in chest & body yet. Eccept for that well build, nice head, scissors bite, strong topline, good bone, move well, coat ok. He just need more time"

Käännös suomeksi:

"Erinomainen tyyppi, rintakehä ja runko eivät ole vielä täysin kehittyneet. Sitä lukuunottamatta hyvin rakentunut, kaunis pää, saksipurenta, vahva selkälinja, hyvä luusto, liikkuu hyvin, turkki ok. Hän vain tarvitsee enemmän aikaa"

ERI NUK1 SA PU2 SERT & VARACACIB

Mun mielestä tuo oli jotenkin symppiksen kuuloinen arvostelu. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta mulle ainakin tuli tuosta sellainen mielikuva, että tuomari kyllä näkee, että Mörkö ei ole vielä valmis, mutta ei ole kuitenkaan tahtonut enempiä rokottaa siitä, että koira on vielä nuori ja sen vuoksi keskeneräinen, vaan on ottanut kehitysvaiheen huomioon ja arvostellut ja palkinnut koiran sen mukaisesti. :)

* * * 

Mörkö on nyt ehditty ilmoittaa vielä muutamaan näyttelyyn, mutta todennäköisesti ainakin toinen niistä (Rovaniemen ryhmänäyttely elokuun lopussa) tullaan jättämään väliin, koska se on ensinnäkin samana viikonloppuna kuin corgien erikoisnäyttely ja toisekseen sinne on mun tietojeni mukaan tulossa useampia serti-ikäisiä uroksia, joten vähän turhaa olisi meidän lähteä kilpailemaan sertistä, jota Mörkö ei enää tarvitse, kun mitään sen erityisempää syytäkään tuonne lähtemiselle ei ole. Eihän se serti välttämättä Mörkölle tulisi muutenkaan, mutta kuitenkin.. kun ei sitä koskaan voi satavarmaksi tietää jne.

Tähän väliin voisikin muuten vetää pienen paapatuksen yhdestä Suomen (ja käsittääkseni myös muiden Pohjoismaiden) valionarvo/näyttelysääntöjen osasta, koska mun mielestä on aika hölmöä, että alle 2-vuotias koira voi todellakin vastaanottaa sertejä mielin määrin, vaikka niistä ei käytännössä ole (ainakaan mun järjen mukaan) mitään hyötyä sen jälkeen, kun kaksi sertiä on kasassa. Koira kun voi Suomessa valioitua kolmella sertillä, mutta ainakin yksi niistä on saatava YLI 2-vuotiaana, joten kaikki siinä välissä saadut "ylimääräiset" sertit ovat yhtä tyhjän kanssa.

Eli miksi tuollaista käytäntöä ylläpidetään? Se kun voi "parhaassa" tapauksessa johtaa siihen, että toisilta koirilta menee sertit sivu suun, kun niitä nykysääntöjen puitteissa joudutaan jakamaan sellaisillekin, jotka eivät niillä tee mitään. Rahastaako tuolla halutaan, kun koitetaan saada ihmiset ramppaamaan mahdollisimman monessa näyttelyssä "turhaa" vai mitäkä? 

Minusta tuo käytäntö olisi järkevintä muuttaa sellaiseksi, että koira ei voisi saada enempää kuin sen kaksi sertiä niin kauan kuin on alle 2v. Eli samaan tyyliin kuin valiokoirakaan ei voi vastaanottaa sertejä enää sen jälkeen, kun on valioitunut, eli serti siirtyisi seuraavalle mahdolliselle koiralle, joka sen voi ottaa vastaan. Tällä tavoin vähenisivät ne ns. hukkasertit, kun sertit menisivät pääasiassa sellaisille koirille, joille niistä on todellista hyötyä. En tiedä kuinka yleistä tuo hukkasertien jakaminen on (toivottavasti ei kovin), mutta nykyisten sääntöjen mukaan se on täysin mahdollista, joten ehkä olisi aika päivittää sääntöjä/ohjeita tuon osalta?

Ja silloin vastaavasti puolestaan ne, jotka haluavat jo nuoren koiran kanssa kiertää enemmänkin kehissä, voisivat kahden sertin jälkeenkin jatkaa kiertämistä ilman, että tarvitsee potea huonoa omaatuntoa tai pelätä sitä, että vie sertin jonkun toisen koirakon nenän edestä. Minusta se ainakin toisi tiettyä tasapuolisuutta ja reiluutta näyttelykäynteihin ja eihän se itse näyttelysaavutuksen "arvoa" huonontaisi millään lailla, vaikka serti siirtyisikin seuraavalle koirakolle.

Vai ovatko jotkut ihmiset todella niin serti-addiktoituneita, että sitä pidetään jonain superhienona saavutuksena ja meriittinä, mitä enemmän sertejä koiralle on alle 2-vuotiaana onnistuttu kahmimaan? :P

Noh, ensi viikonlopun Kajaanin ryhmikseen ollaan Mörkönkin kanssa menossa - se vaan olisi huomattavasti vähemmän ristiriitaisia tunteita herättävää, jos tietäisin, ettei Mörkö voisi sertiä vastaanottaa, vaikka sattuisi pärjäämäänkin.. :D Kajaanissa on tuomarina yksi gööttien messarituomareista, joten haluan uteliaisuuttani vähän esimakua siitä, mitä kyseinen herra on Mörköstä nyt mieltä. Ja niinkuin tuosta kenties saattoikin päätellä, niin meillä on myös messariin lähtö harkinnassa joulukuussa. Sieltä tuskin mitään sen kummempaa menestystä on odotettavissa, mutta ollaanpahan ainakin kokemusta rikkaampana jos ei muuta.

Ja siihenpä ne tämän vuoden näyttelykäynnit taitaakin jäädä. Eli jäädään odottelemaan sinne Mörkön 2-vuotissynttäreihin asti, jonka jälkeen koitetaan lähteä "metsästämään" sitä viimeistä Suomen sertiä, jos ei mitään ihmeellisyyksiä tai mutkia ilmene matkan varrella. :)

Hymyillään kun tavataan! t. Kesämies-Mörkö