Enpäs muista milloin viimeksi olisi tullut lähdettyä yhtä ekstempore-meiningillä mätsäriin kuin viikko sitten perjantaina 6.9.! Ajeltiin nimittäin Ylivieskaan Arin äidin luo vierailulle ja paikan päällä sainkin tietää, että siellä olisi sinä päivänä/iltana Kauppojen Yö -niminen tapahtuma, jonka yhteydessä järjestettäisiin myös mätsäri Pohjois-Pohjanmaan urheilu- ja työkoirat ry:n toimesta.

No hitsi, lähteäkö vai eikö lähteä? Kovin kauaa en ehtinyt asiaa mietiskellä, sillä ilmoittautuminen mätsäriin oli juuri alkamassa. Vähäsen kyllä arvoin, että maksaako vaivaa lähteä pyörähtämään kehässä 7 euron ilmomaksulla, mutta eihän sitä sitten kuitenkaan malttanut olla lähtemättä, kun pitkästä aikaa oli mahdollisuus mätsäriin Mörkön kanssa osallistua.. :)

Ainut vaan, että enpäs mie aiemmin sinä päivänä kotoa lähtiessä ollut yhtään osannut varautua siihen, että illansuussa oltaisiinkin menossa mätsäriin, joten mulla ei tietenkään ollut mukana sen kummemmin koirien rokotustodistuksia, näyttelyhihnaa kuin muitakaan "näyttelyvermeitä". 

Kerran (vuosia sitten) olen Nalan kanssa käynyt mätsärissä kengännauhoista askarreltua "näyttelyhihnaa" käyttäen, joten siihen verrattuna mun ei loppujen lopuksi tarvinut tällä kertaa edes kovin paljoa ruveta soveltamaan. Sattuipa nimittäin Arin äidin collien tavaroista löytymään sellainen hieman ohuempi/kevyempi perustalutin (tyylikkäällä army-kuviolla ;)) meille lainaan. Sen kun pyöräytti Mörkön kaulaan, niin avot! Makupaloja ja namitasku mulla sentään oli matkassa muutenkin, kun olin suunnitellut ottavani Jedin ja Mörkön kanssa Ylivieskassa hieman keppitreeniä agilityä varten, kun kerrankin oli mahdollisuus hyödyntää omakotitalon pihaa, jonne tuon mun aurauskeppiarsenaalin saa pystyyn (ja ne on muuten ihan varta vasten ostettu, eikä pöllitty mistään tienvarresta! :D).

Muut asiat olivat oikeastaan vaan järjestelykysymyksiä, mutta isoin ongelma oli se rokotustodistuksen puuttuminen. Sitä kun ei saisi mitenkään taiottua Oulusta Ylivieskaan. Mutta eipä se auttanut kuin lähteä paikan päälle kysymään, että saadaanko osallistua ilman rokotustodistusta vai ei. Ja saatiinhan me! Ilmoittautumispisteessä kysyivät vaan, että onko ne rokotukset kuitenkin voimassa, johon sain hyvällä omallatunnolla vastata, että voimassa ovat. :) Numerolapunpidikkeen puuttuminenkin ratkesi samalla, kun järjestäjillä oli ilmoittautumispisteessä hakaneuloja tarjolla.

Se, mikä hieman yllätti mätsäripaikalla, oli osallistujien määrä. Prisman parkkipaikka suorastaan parveili ihmisiä ja koiria! Mörkö sai pienissä aikuisissa numeron 21 ja ilmoittautumisjono (tai siis jonot, kun ilmoittautumispisteitä oli kaksi) jatkuivat vielä hyvän matkaa meidän jälkeenkin. Kehiä oli kaikkiaan kolme ja ennen mätsärin alkamista kehäalueella järjestettiin pienimuotoinen poliisikoiranäytös. Paikalla oli kaikenikäistä porukkaa lapsista aikuisiin.

Aikamme istuskeltiin parkkipaikan laidalla odottelemassa meidän kehävuoroa. Mörkö enimmäkseen alkuhäsellyksen jälkeen pötkötteli aloillaan, katseli välillä ympärilleen ja kerjäsi rapsutuksia selälleen pyörähtämällä. Mukava koira, kun osaa ottaa suht rennosti sellaisessa ihmis/koirapaljoudessa. :) Lopulta oli meidän vuoro mennä kehään ja Mörkö esiintyi oikein tiitteränä ja hyvällä asenteella. Pariksi meille sattui valkoinen pikkukoira (coton de tulear?), joka hieman arasteli tuomarin kosketusta, vaikka muuten esiintyikin hyvin. Mörkö sai parikehästä punaisen nauhan ja nauhan mukana rouhetikun (linkin takana kuva havainnollistamaan, millaista tikkua tarkoitan).

Mun ihmetykseksi Mörkö - joka välillä tuppaa olemaan varsin valikoiva syömistensä suhteen - innostuikin tuosta rouhetikusta oikein tosissaan, se onnistui jopa mun kädestä nappaamaan tikusta puolet suuhunsa kun juostiin pois kehästä! Ja olisi ehdottomasti halunnut loputkin, joten päätinpä hyödyntää tämän hieman puskista tulleen "superpalkan" ja säästää rouhetikunpätkän punaisen nauhan saaneiden ryhmäkehään mukaan otettavaksi. En kyllä aina oikein tajua tuon koiran aivoituksia, mutta ehkä mun ei tarttekaan.. :D

Kaikkiaan pieniä aikuisia oli ilmoitettu mätsäriin muistaakseni 31, mutta muutama oli lähtenyt pois paikalta ennen omaa kehävuoroaan. Kun kyseisiä koiria ei huhuiluista huolimatta kuulunut kehään, arvosteltiin niiden pariksi sattuneet koirat yksinään sen sijaan, että niille olisi otettu pariksi seuraavina numerojärjestyksessä olevat koirat (hieman erilainen käytäntö siis kuin mätsäreissä yleensä). Molemmat yksinään arvostellut koirat saivat punaiset nauhat, joten tästä johtuen punaisten nauhakehässä oli muutama koira enemmän kuin sinisissä.

Mörkö esiintyi myös nauhakehässä hyvin, eikä into laskenut (tai metronomihäntä pysähtynyt :D), vaikka jouduttiinkin aika pitkään seisoskelemaan paikallaan, kun tuomari mietti varmasti vaikeaa päätöstään siitä, kenet sijoittaisi ja kenet kättelisi ulos kehästä. Hieman Mörkön keskittyminen meinasi parissa kohtaa hetkellisesti herpaantua, kun se rupesi katselemaan meidän takana seisovaa/ravaavaa koiraa. Siinä vaiheessa oli aika napata THE rouhetikku taskusta ja sillä sain kuin sainkin Mörkön huomion käännettyä takaisin itse asiaan! 

Lopulta tuomari oli kätellyt kehästä pois kaikki, paitsi neljä sijoittuvaa koirakkoa ja Mörkön kanssa oltiin vielä mukana kuvioissa! Ja hups vaan, sijat 2-4 menivätkin muille ja tuomari tuli kättelemään meidät ykköspaikalle perustellen päätöksensä sillä, että Mörkö on niin kovin iloisen näköinen kehässä. :) Pitkä iltapäivä/alkuilta piteni siis vielä hieman, kun saatiin jäädä odottelemaan BIS-kehää. Pienten aikuisten kehän loputtua oli vielä isojen aikuisten kehä hieman kesken ja BIS-kehään mennessä ilta oli ruvennut jo kunnolla hämärtämään.

Muutama videokin meiltä löytyy tuolta kehästä (linkit tuossa edempänä), varmaan eka kerta ikinä kun tuli näyttelyjuttuja videoitua! Pitäis ottaa useamminkin tavaksi - ja kenties seuraavalla kerralla jossain valoisamman aikaan, niin näkisikin kunnolla.. :D Ekassa videossa Mörkö heiluttelee häntää tuolla kuudentena.

 

Video BIS-kehästä: Liikettä niveliin!

 

BIS-kehässä tuomarit kävivät vuorotellen tervehtimässä jokaista koiraa, jonka jälkeen kehää kierettiin yksin ja koko porukalla yhdessä. Tässä mätsärissä BIS-kehän kahdeksasta koirasta vain neljä sijoitettiin, joten tuomareiden hankala homma oli kätellä puolet porukasta pois. Lopulta kehään saivat jäädä irlanninsusikoira, amerikanakita ja pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira - sekä ainoana pienempien koirien edustajana Mörkö! Oli kieltämättä ihan hauskaa olla pikkutöötin kanssa siellä isojen koirien joukossa. :)

Tuomarit jakoivat sijoitukset ensimmäisestä aloittaen ja BIS-kehän voittajaksi kruunattiin komea irlanninsusikoira ja toiseksi amerikanakita. Seuraavaksi tuomarit osoittivat Mörköä ja yksi heistä sanoi, että "laitetaanpa tämä meidän ilopilleri kolmanneksi"! <3 Ja hollanninpaimenkoira sijoittui siis neljänneksi.

 

Video BIS-kehästä: Sijoittuneet

 

Olipahan ihan onnistunut 3,5 tunnin täsmävisiitti Ylivieskan mätsäriin! :D Mörkö esiintyi ja jaksoi mun mielestä koko pitkän illan erinomaisesti ja oli todella mukava nähdä, että myös tuomarit kiinnittivät siihen huomiota ja palkitsivat siitä. Se juuri onkin mun mielestä mätsäreissä tärkeää, että ulkonäön sijaan arvostellaan koiran käyttäytymistä, asennetta ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. Tottakai koirien on oltava mätsäreissäkin hyvin hoidetun näköisiä jne., mutta rodulla ja rodunomaisuudella tai ulkonäön yksityiskohdilla ei pitäisi siellä olla merkitystä (vaikka valitettavasti sellaista wannabe-ulkomuototuomarointiakin joissain mätsäreissä välillä näkee).

Mätsäristä saadut palkinnot olivat oikein ruhtinaalliset - sekä koira, että ohjaaja saivat osansa! Hauska idea oli, että BIS-kehän sijoittuneet koirat saivat kukin muistoksi huivit, joista kävi ilmi koiran saama sijoitus. Mörkön huivi oli kolmannen sijan mukaisesti väriltään keltainen ja siihen oli painettu teksti "Best In Show 3".

Kiitos meidän puolesta mätsärin järjestäjille, talkoolaisille ja tuomareille! Oli mukava päivä/ilta! Jos jotakuta blogin lukijaa kiinnostaa, niin mätsärin tulokset kokonaisuudessaan (sekä kuvia) löytyy muuten TÄÄLTÄ.

"Kukkuu! Mää kävin vähän mätsärissä"