Mörkön kanssa käytiin päivää ennen "agility-täysikäisyyttä" eli tiistaina 24.9. Lakeuden Koiraharrastajien järjestämissä agiepiksissä, joissa osallistujien ikärajana oli epiksille tyypilliseen tapaan 15kk (virallisissa kisoissa 18kk). Mörkö pääsi humputtelemaan peräti kahden radan verran, kun ilmoitin sen sekä "super-mölleihin" (radalla vaan hyppyjä ja putkia) ja "aloittelevien" radalle (1-luokan tasoinen rata, jossa kaikki esteet mahdollisia).

Supermöllien rata oli varmaan suht helpoksi tarkoitettu rallittelu, jossa juostiin lähinnä suoria linjoja pienillä kaarroksilla. Eli toisin sanoen rata oli mun makuun kaikkea muuta kuin helppo. :D Emmätiiä mikä noissa "näennäishelpoissa" radoissa mättää, mutta mulle ne on yleensä vaikeampi ohjata virheettömästi kuin sellaiset mutkikkaammat..

Alkupuolisko radasta meni meillä puhtaasti, mutta lopussa oli sellainen (ks. "havainnollistava" ratapiirros alla) useamman hypyn oikealle kaartava suora, jossa Mörkö kaarsikin viimeisestä hypystä ulkokautta ohi. Korjattiin tuo kyseinen hyppy, mutta sen jälkeen Mörkö liihotteli hyppypätkän jälkeen olevan suoran putken viertä pitkin ja sujahti muistaakseni sisään väärästä päästä.. Hienosti irtos, eipä siinä mittään. :D Eikun uusi yritys tällä kertaa oikeaan päähän putkea ja vielä viimeisen hypyn kautta tuuletellen maaliin. Yritys hyvä vai miten se meni!

Siis tää on ehkä maailmankaikkeuden tyylikkäin ratapiirros..
M%C3%B6rk%C3%B6_agiepikset240913_1-norma

Toinen rata olikin sitten esteiden ja haastavuuden puolesta jo ihan ns. "oikea" agilityrata ja oman kokemuksen mukaan ehkä jopa pikkuisen vaikeampi kuin mitä esim. virallisissa kisoissa kohdalle osuneet ykkösluokan radat keskimäärin on olleet. Mie olin kuitenkin lähinnä helpottunut, että tämä rata ei ollut pelkästään suoraa juoksemista..

Mörkö pysyi hyvin lähdössä, vaikka juuri meidän starttivuorolla lähtöalueen takana pari auspai-pentua pistivät sellaiset äänekkäät riiviöpainit pystyyn, että hetken aikaa mää oikeasti ajattelin Mörkön sinkoavan lähtöluvan saatuaan U-käännöksellä leikin tuoksinaan ennemmin kuin radalle mun kanssa.. Onneksi tuo jäi kuitenkin vaan mun päänsisäiseksi kauhuskenaarioksi ja pikkutöötti suuntasi luvan saatuaan juuri sinne minne pitkin, eli radalle!

Puomia jännitin radalla olleista esteitä ehkä eniten, koska sitä ei oltu ihan hirveän montaa kertaa ehditty täysikokoisena vielä harjoitella (reeneissä on ollut käytössä sellainen säädettävä puomi, jota on pikkuhiljaa nostettu korkeammaksi). Ei sillä, että Mörköllä olisi puomilla mitään juoksukontakti(npomppimis)ongelmia kummempaa ilmennyt, mutta Jedin tippumisten vuoksi mulla hakkaa takaraivossa semmonen pysyvä, pieni pelko tuota koko estettä kohtaan..

Vaan suottapa minä tuota puomia jänskätin, Mörkö kipitteli sen yli sujuvasti kuin vanha tekijä ikään. Sivusilmällä näin, että juoksukontaktikin osui just eikä melekeen kohdalleen! Liekö sitten tuuria vai taitoa, mutta väliäkös hällä! Melko pian puomin jälkeen tuli suht tiukka käännös vasemmalla olevaan mutkaputeen. Sen jälkeen toiseen mutkaputkeen, jonka jälkeen vuorossa olikin keinu. 

Mörköllä oli keinulle syöksyessään kaasu vähän turhankin pohjassa, enkä yrityksistä huolimatta ehtinyt omalla liikkeellä tai äänellä sitä juurikaan jarruttamaan, joten tuloksena oli melkein-lentokeinu Mörkön tajutessa ilmeisesti vasta ihan keinun "harjalla" mikä este olikaan kyseessä. Keinu pamahti alas ja Mörkö pysyi vain töin ja tuskin kyydissä loppuun saakka. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, eikä Mörkökään tainnut pahemmin itseensä tuosta pienestä jännitysmomentista ottaa, koska keinun jälkeen meno jatkui normaalisti. Taisi ohjaaja säikähtää tuota tilannetta enemmän kuin koira itse..

Keinun jälkeen mun piti melkein lennosta vähän muuttaa ohjaussuunnitelmia, kun mie en ollut rataantutustumisessa huomannut ollenkaan, että sielläpä olikin keinun jälkeen vielä pituuseste pikkuisen sivussa ennen muuria. Hehheh, vaan eipä tuosta onneksi isoa mutkaa tullut matkaan ja puhtaasti selvittiin. Muurin jälkeen parin hypyn kautta kepeille ja suunnilleen keppien puolivälissä napattiinkin sitten radan ensimmäinen virhe-vitonen, kun vauhtia oli enemmän kuin malttia. :) Mutta kepit meni joka tapauksessa paremmin kuin odotin ja erityisen tyytyväinen olin siihen, että niiden aloitus sujui puhtaasti!

Kepeiltä sitten suoraan putkeen, jonka jälkeen melkein samassa linjassa edessä päin oli päätöshyppy, MUTTA sinnepä ei saanutkaan ihan vielä juosta, vaan piti vielä tehdä tiukka käännös vasempaan, suorittaa putken vieressä oleva hyppy ja sitten uudelleen putkesta sisään ja maaliin. Olin positiivisesti yllättynyt, että sain kuin sainkin Mörkö-sprintterin käännytettyä putken jälkeen ilman, että se kävi etukäteen joutessaan pyyhältämässä tuon viimeisen hypyn kautta!

Eli yhdellä virheellä maaliin ja olettaisin, että melkoisen hyvällä ajallakin. Meidän loppusijoitus suht isosta osallistujamäärästä oli kivasti toinen. 

M%C3%B6rk%C3%B6_agiepikset240913_2-norma

Harmittaa vähän, että mulla ei ole videota noilta radoilta, mutta ei se auta kuin turvautua tällaisiin summittaisiin, ulkomuistista sutaistuihin ratapiirroksiin ja omiin selityksiin/muistikuviin radan sujuvuudesta.. Mörkön kanssa haetaan epiksistä kokemusta erilaisista esteistä ja ympäristöistä ja mulle itsevarmuutta ja kisarutiinia "uuden" koiran kanssa toimimiseen. Pakko sanoa, että tällä hetkellä olen meidän yhteistyöhön kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa! :)

* * *

12.10. käväistiin Mörkön kanssa vaihteeksi epävirallisissa missimittelöissä, kun Kaisa ja Jeni houkuttelivat meidät Pohjois-Suomen Shelttien järjestämään mätsäriin. Mörkö osallistui pieniin aikuisiin, joita oli kaikkiaan vähän päälle kolmisenkymmentä.

Parikehässä Mörkö esiintyi tyypilliseen tapaansa reippaasti ja iloisesti häntäänsä vispaten. Mitä nyt muutamia kertoja meinasi hypätä mua vasten, kun nameja ei sekunnin tönötyksestä herunutkaan. Mutta jos multa kysytään, niin mieluummin toivon koiralta tuollaista hippusen "röyhkeän" innokasta asennetta kuin sellaista "aijaa, en saanu makupalaa, tee sitten yksinäs, EVVK" -meininkiä.

Hyvästä kontaktista ja tekemisen meiningistä huolimatta Mörkön liikkeet ei kuitenkaan menneet etujalkojen nakkeluksi kuten joskus on käynyt, vaan se ravasi enimmäkseen nenä menosuuntaan tai sitten sellaista suht kevyttä "silmänurkkakontaktia" pitäen. Jes!

Tuomarin kommentit/perustelut nauhojen väreille hieman kummastutti, kun hän suoraan sanoi, että tykkää todella paljon "tämän göötin" energiasta ja asenteesta, ja jos pelkästään esiintymisen perusteella päättäisi, niin göötti olisi ehdottomasti voittaja. Mutta koska toinen koira miellytti anatomisesti enemmän hänen silmäänsä, saa se tänään punaisen nauhan. Noh, mie olen edelleen sitä mieltä, että mätsäreissä nimenomaan esiintymisen pitäisi olla se ratkaiseva asia ulkonäöstä viis, mutta näin tällä kertaa. Kiva kuitenkin, että tuomari noinkin suorasanaisesti perusteli päätöksensä, eipähän jäänyt itselle sellainen olo, että ainakaan Mörkön esiintymisestä olisi touhu jäänyt kiinni. :) Eikä sillä, ei se meidän parinakaan ollut koira mikään huono esiintyjä ollut missään nimessä, vähän erilainen vaan Mörköön verrattuna, sellainen rauhallisempi. Ja tuomari sanoikin, että molemmat koirat olivat luonteeltaan tosi mukavia ja antoivat hyvin käsitellä jne.

Sinisen nauhan saaneiden ryhmäkehässä tuomari suullisesti kaikille osallistujille kertoi, että hän arvostaa todella paljon hyvin esiintyviä koiria ja painotti myös ohjaajan merkitystä tässä asiassa: jos ohjaaja hermoilee ja/tai ei osaa kertoa koiralle mitä siltä halutaan, se yleensä näkyy kokonaisuudessa. Tuomari sanoi tällä kertaa sijoittavansa koiria, jotka olivat esiintyneet kauniisti ja oikealla asenteella ja joita oli kohdeltu ohjaajien toimesta kehässä esimerkillisesti. Kaikki sinisen nauhan saaneet koirat (joita oli n. 15) olivat tuossa vaiheessa mukana kehässä ja tuomari valitsi neljä sijoitettavaa koiraa suoraan, kättelemättä ketään ensin pois. Tuli kyllä aika hyvä mieli, kun Mörkö sijoittui noiden perustelujen jälkeen koko porukan kakkoseksi!

Eli pienesti ristiriitaiset, mutta kuitenkin enimmäkseen positiiviset fiilikset jäi tuosta mätsäristä. Ja Mörköllä oli kehässä selvästi kivaa, sehän se kuitenkin loppuviimein on tärkeintä ja siihen on koitettu nyt ensisijaisesti panostaa. :) 

M%C3%B6rk%C3%B6_m%C3%A4ts%C3%A4ri121013-