Otsikkoon tiivistyykin mainiosti tunnelmat (tai pitäisikö sanoa ongelmat?) meidän viimeisimmistä agikisoista Jedin kanssa. Kisat pidettiin OKK:n pallohallissa sunnuntaina 24.11. ja 2-luokkien radat alkoivat vasta klo 14 jälkeen iltapäivällä. Saatiin siis nukkua mukavan pitkät yöunet ja sen päälle ehdittiin vielä Arin kanssa käydä lumisessa metsässä lenkillä koko koirakolmikon kanssa. Tai ainakin me luulimme ehtivämme..

Olin laskenut, että tulisimme lenkin jälkeen kisapaikalle suunnilleen puolituntia ennen ensimmäistä rataantutustumista, koska kisakirjeessä oli mainta, että ratoja voitaisiin aikaistaa maksimissaan sen 30 minuuttia, jos aikataulusta oltaisiin edellä. Tähän mennessä kertaakaan ei omalle kohdalle ole noin reipasta aikaistamista kisoissa sattunut, vaan kuinkas kävikään tällä kertaa? Meidän saapuessa kisapaikalle ilmoittautumaan, olikin rataantutustuminen jo päättynyt ja tutustujat juuri tulossa pois radalta! Ilmeisesti rataantutustuminen oli ollut jossain määrin vapaamuotoinen ja siellä oli yhtä aikaa sekä mini-, medi-, että maksiohjaajat, vaikka aikataulun mukaan maksien rataantutustumisen oli tarkoitus olla erikseen ennen minejä ja medejä.

Vaan nyt kävi näin Olli Hokkanen! Jos jotain positiivista haluaa tilanteesta hakea, niin onneksi kyseessä ei ollut mikään maailman vaikein hyppyrata ja ratapiirroksenkin tuomari (Esa Muotka) oli laittanut näkyville radan ulkopuolelle. Lisäksi ennen minejä starttasivat maksi- ja medi-koirakot (ja me Jedin kanssa olimme lähtövuorossa vasta minien viimeisenä), joten aika monta kertaa kerkesin radan katsoa sivustaseuraajan roolissa ja yllättävän hyvin sen näköjään oppi muistamaan silläkin tavoin.

Ei tuo "muiden radoista tutustuminen" tietenkään vastannut ihan samaa, kuin että omatoimisesti olisi itse sinne radalle päässyt tutustumaan ja kuivaharjoittelemaan eri ohjauksia, mutta tulipahan tämmöinenkin koettua. Sen voin ainakin sanoa, että ei kyllä pahemmin tarttenut enää muita ratoja sinä päivänä jännitellä, kun kaikki jännitys kulminoitui tuohon ekan radan stressaamiseen!

Rata pysyi suorituksenkin aikana suht hyvin mielessä. Ainoastaan yhdessä kohtaa radan loppupuolella putken jälkeen meinasi pikkuhetkeksi mennä sormi suuhun, kun mietin, että kummalle puolelle mun nyt pitikään koira ohjata. Se näkyy videoltakin aika hyvin.. Yksi virhe napattiin kepeiltä, kun sopivasti jäi viimeinen väli pujottelematta, mutta muutoin koko rata meni puhtaasti. Jopa rengas! Ihanneaika ylittyi viitisen sekuntia (jota en kyllä yhtään ihmettele, kun etenemäksi oli laskettu kohtuullisen tiukka 3,6m/s). Kokonaistuloksella 10,73 meille irtosi kuitenkin 3. sija.

http://youtu.be/J9q2YzVv-aU

Palkintojenjaossa sain tuomarilta kiitosta siitä, että olin "vaivautunut" tulemaan paikalle, kun muut palkintopallille päässeet olivat syystä tai toisesta jossain muualla. Tuomari mulle kätellessään vielä sanoi, että olisi mielellään meille sen nollatuloksenkin suonut, vaan näin tällä kertaa. Mulle jäi hyvä mieli sekä radasta, että tuomarista. :) 

Hyppyradan jälkeen meillä vaihtuikin tuomari ja päivän kaksi muuta rataa tuomaroi Mika Moilanen. Ennen seuraavaa rataa lähdin käymään Jedin kanssa pidemmällä kävelylenkillä, kun tuomari ei ollut vielä saapunut paikalle, eikä radan rakennusta päästy siksi aloittamaan. Vaan kieltämättä pikkuisen kyllä säikähdin takaisin hallille tullessa, kun siellä olikin jo tyyppejä tutustumassa rataan! Äkkiä piti tutuilta radan laidalla käydä kysymässä, että ketkä siellä nyt tutustuu ja onneksi tällä kertaa siellä olivat ainoastaan maksi-ohjaajat ja medien+minien rataantutustuminen olisi vasta maksien ratasuoritusten jälkeen. Huh. Olisihan se kieltämättä ollut aika lahjakasta, jos olisin samoissa kisoissa onnistunut skippaamaan toisenkin tutustumisen.. :D

Pikainen katsaus radalle osoitti, ettei siellä ollut ollenkaan puomia, eikä rengasta - jes meille! Sen sijaan heti radan alussa oli kohtalaisen haastava aloitus kepeille. Haastava meille sen vuoksi, että Jedille tuo suora lähestyminen on vaikea käsittää, se kun tahtoisi aina lähteä kiertämään ensimmäisen kepin ympäri. Ja niin tälläkin kertaa, vaikka yritin parhaani mukaan sitä ohjata oikeaan väliin. Toinen virhe sattui vielä keppien loppuosasta, joten eihän se nyt ihan puhtaasti mennyt. Paitsi sitten radan kaikilta muilta osin! 

Muutama vähän takkuilevampi kohta siellä oli, mutta enimmäkseen meno oli kohtuu sujuvaa. Keinulla Jedi ilmeisesti luuli, että olen antamassa sille palkkaa - se nimittäin haukkasi ohimennessään mua sormesta! Radallahan koiraan koskeminen on periaatteessa kiellettyä, mutta minkäs sille tekee, jos koira ite hyppää ohjaajaan kiinni.. :'D Eli palkkausta tuossa ei siis tapahtunut kuin korkeintaan Jedin mielikuvituksessa, vaikka se kieltämättä videolla vähän muulta näyttää. Tuomarilta ei sanomista kuitenkaan tullut.

Putken jälkeen alkava, hypyistä ja muurista koostuva, radan loppuosa tuntui monille koirakoille olevan suhteellisen haastava ja siinä tuli paljon ylimääräistä kiemuraa ja hidastelua. Sen vuoksi olin melko tyytyväinen, kun tuo oma ohjaussuunnitelmani toimi noinkin hyvin! Mietin rataantutustumisessa muitakin ohjaustapoja, mutta päädyin siihen, että tuo putken jälkeen tulevan hypyn ja muurin oikealta puolelta ohjaaminen olisi kaikkein sujuvin. Ja niin se varmasti meille olikin. :) 

Liekö sitten oli enimmäkseen tuon sujuvan lopun ansiota, mutta tämä oli meidän radoista se, jolla päästiin kaikkein lähimmäksi ihanneajan alittumista. Ihanneaika kun ylittyi tällä radalla "vain" 1,86 sekuntia, eli todennäköisesti ilman alkuradan keppisekoilua oltaisiin hyvinkin päästy ihanneajan sisään. Sijoitus tuolla radalla oli 4. ja kokonaistulos 11,86.

http://youtu.be/5ay2wC3g_lo

Kolmas rata jatkoi näille kisoille ah, niin tuttua kaavaa, kun koko höskän ainoa virhe nappastiin... rumpujen pärinää... KEPEILTÄ! Eli yksi väli meinasi jäädä pujottelematta keppien loppupuolella. Muilta osin rata sujui ihan ok, mitä nyt ajasta olisi muutamissa kohti saanut varmasti suht helpolla nipistettyä pikkuisen sekunteja pois. Nyt paukuteltiin taas ihanneajan yli melkein viidellä sekunnilla. Kokonaistulokseksi saatiin 9,81 ja sillä irtosi meidän sen päivän paras sijoitus, kun kivuttiin toisiksi.

http://youtu.be/6dPgtkbnNyw

Eikä muuten ollut puomia tällä viimeiselläkään radalla, joten voisi kaiketi sanoa, että nämä kisat oli monessakin mielessä kuin tehty meille. Poislukien ehkä ne tiukahkot ihanneajat ja keppisekoilut. Tottahan nuo kepeiltä napsitut virheet harmittaa - varsinkin, kun juuri viimeisimmässä kisapäivityksessä kerkesin hehkuttaa, että jotain edistystä taitaa olla niiden suhteen tullut. :D Mutta jos me onnistuttiin saamaan aikaiseksi kolme, keppejä lukuunottamatta, virheetöntä rataa, niin ei se minusta ihan huono suoritus ole sekään! 

Mie uskon, että meillä nuo keppiongelmatkin johtuu pääosin harjoituksen puutteesta. Niitä keppejä vaan yksinkertaisesti pitäisi päästä treenaamaan useammin kuin sen max. kerran viikossa, mitä meillä on ohjattuja treenejä, että saataisiin kunnolla edistystä aikaiseksi. Eli tarkoitus olisi jatkossa päästä treenaamaan keppejä useammin. Se, miten aion tuon käytännössä toteuttaa, on vielä vähän hämärän peitossa. Mutta onhan noita ilmeisesti vuokrattavia vapaavuoroja yms. eri seuroilla/halleissa, joten tuskin tässä mistään isosta ongelmasta on kyse, kunhan vaan saan aikataulut soviteltua. "Eteenpäin" sanoi mummo lumessa - tai Sanna kepeillä.. :)