Niin se aika rientää, vajaa vuosi sitten maaliskuussa aloitettiin Jedin kanssa kisaaminen agilityssä ja nyt on ensimmäinen kisavuosi niin sanotusti paketissa. Mukaan on mahtunut onnistumisia ja epäonnistumisia, ja ollaan me ehkä tässä vuoden aikana vähän kehityttykin. 

Meidän viimeiset kisat tälle vuodelle järjestettiin Haukiputaalla Active Dog Areenalla KAS:n toimesta. Tarjolla oli kolme starttia ja ilmoitin meidät niille kaikille. Hetken aikaa jouduin pähkäilemään, että valitsenko ennemmin agikisat vaiko samaan aikaan järjestetyn Mia Skogsterin tokoseminaarin, mutta lopulta vaaka kallistui agilityn puolelle. Tosin päätöstä kieltämättä "helpotti" sellainen seikka, että tokoseminaari kerkesi kuulemani mukaan täyttyä varsin nopeasti.

Kakkosluokkien radat pidettiin 7.12. ja sopivasti edellisenä päivänä meillä sattui olemaan kaveriporukan pikkujoulut. Ilta venähti aika pitkäksi, mutta onneksi kakkosluokat alkoivat lauantaina vasta iltapäivästä. Tuomarina kisoissa toimi Rauno Virta ja kakkosluokkien päivä alkoi C-hyppyradalla.

Rata oli suhteellisen helppo "vauhtirata" ja ilmeisesti aika pitkälle samanlainen kuin ykkösluokkien hyppyrata oli ollut. Peräti seitsemän koirakkoa kolmestatoista teki virheettömän ratasuorituksen, mutta vain kolmella koirakolla alittui ihanneaika. Mun ja Jedin rata sisälsi sekä nopeampia että hitaampia kohtia. Kepit menivät tällä kertaa puhtaasti, vaikka aloitus olikin tuollainen meille hankala. Keppien jälkeen mie vaan lähdin vedättämään koiraa ihan väärän suuntaan, mutta onneksi kerkesin vielä korjata tilanteen ennen seuraavaa hyppyä. Kannattaisi ehkä pitää katse ennemmin radassa kuin koirassa.. 

Hyppyrimat pysyivät ylhäällä okseria myöten, mutta jostain syystä juuri ennen viimeistä hyppyä Jedi päättikin yhtäkkiä pysähtyä. Se siis löi jarrut pohjaan ja seisahtui niin, että rintakehä melkein hipoi viimeisen hypyn rimaa. Mie koitin maalista hihkuen kannustaa Jediä tulemaan eteenpäin ja onneksi se lopulta hyppäsi sen viimeisenkin riman yli (täysin ilman vauhtia, mutta ihme kyllä rima pysyi silti ylhäällä). Vaan kylläpäs tuo aika tuntui ikuisuudelta! Videolta katsottuna pysähdys ei sentään ihan hirveän pitkä ollutkaan, mutta joku tuomari olisi sen varmasti voinut tulkita kielloksi.

Jälkeenpäin kuulin, että Jedi ei ollut ainoa koira, joka oli tehnyt stopin tuohon viimeiselle hypylle. Todennäköisesti syynä saattoi olla se, että kyseinen hyppy oli suoraan suunnattu hallin seinään päin. Seinän ja hypyn välissä ei kovin montaa metriä ollut väliä, joten ehkä tuo koiran näkökulmasta tuntui siltä, että tässähän oltiin menossa kovasti päin seiniä.

Radan jälkeen menin ensimmäiseksi tiedustelemaan Arilta, että oliko tuomari nostanut tuolla viimeisellä esteellä kättä kiellon merkiksi ja kun käsi ei ollut noussut, oli kyseessä siis ratavirheetön suoritus. Ihanneaika oli ylittynyt vain harmilliset 0,22 sekuntia, eli hyvin lähellä oli puhdas nollatuloskin. Todennäköisesti aika olisi hyvinkin riittänyt ilman meikäläisen harhaanjuoksua keppien jälkeen ja tuota ennen viimeistä hyppyä sattunutta stoppia.. :D Vaan eipä tuolla sinänsä ollut isoa merkitystä, koska kahdella nopeimmalla 0-tuloksen tehneellä koirakolla ihanneaika oli alittunut yli 10 sekuntia ja kolmannellakin yli 5 sekuntia, joten LUVAan meillä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuuksia (LUVAn sai ainoastaan ensimmäinen koirakko). Mutta hyvä aloitus näille kisoille ja Jedin kanssa sijoituttiin tuolla radalla neljänneksi.

http://youtu.be/qjP9wjNaJkw

Seuraavana vuorossa ollut B-agilityrata olikin jo huomattavasti haastavampi, joskaan ei mikään mahdoton rata sekään. Semmoinen sopivan mutkikas, muttei kuitenkaan mitään älytöntä pyöritystä, joten vauhtiakin kerkesi radalla kerätä ihan kivasti. Radan alussa olleet pari hyppyä ja okseri näyttivät Jedillä videolta katsottuna minun silmään tosi hyvältä!

Jännittäviä hetkiä jouduttiin elämään keinulla, kun Jedillä lipesi ylösmenossa toinen takajalka keinun reunan yli (näkyy videollakin) ja eteneminen tyssäsi siihen. Suhteellisen pitkään se siinä paikallaan kökötti ja vilkuili keinulta alas selvästi miettien, että hyppäisikö suosiolla pois koko keinulta. Mie siinä vieressä koitin hulluna tsempata, kannustaa ja houkutella Jediä, ja lopulta se lähtikin kömpimään keinulla eteenpäin. Ei ole Jedi selvästikään mitään luovuttajatyyppiä, vaikka välillä sattuisikin vähän hankalampi paikka kohdalle. Ilmeisesti Jedi oli itsekin aika mielissään tuosta urhoollisesta keinun ylityksestä, kun intopinkeänä pomppi seuraavan putken reunaan pahki.. :D

Seuraava jännitysmomentti olikin kepit ja kas kummaa, ne menivätkin jälleen puhtaasti! Keppien jälkeen vuorossa olikin enää muutama hyppy ja taas porskutettiin maaliin ratavirheettömällä suorituksella. Mie olin ihan satavarma, että ei millään päästäisi tuolla radalla ihanneajan sisään, kun keinulla meni sen verran paljon aikaa. Mutta tulosten julkistamisen jälkeen Ari tulikin mun luo hehkuttaen, että ihanneaika oli kuin olikin alittunut - hieman yli sekunnilla!

Jedi sijoittui tuolla radalla kolmanneksi ja meidän tuloksen perässä komeili myös merkintä LUVAsta. Meidän onni, että tällä radalla minikakkosia oli kisaamassa juuri sopivasti se vaadittavat 15 koirakkoa, jotta kolmelle parhaalle pystyttiin LUVA myöntämään. Ja pienestä oli kiinni myös meidän ja neljänneksi tulleen koirakon väliset sijoitukset, kun ajallisesti eroa oli vain 0,11 sekuntia. Vaan nytpä on mun ja Jedin ensimmäinen LUVA kakkosluokasta tosiasia, eikä tarvitse varmaan edes sanoa, että olin aika mielissään! :)

http://youtu.be/ICusDR_E6rI

Kolmas rata (A-agilityrata) oli näistä radoista meille selkeästi se kaikista haastavin. Eikä vähiten sen vuoksi, että radalla oli puomi (ja puomin alla putki) ja puomi mentiin peräti kahteen kertaan! Kepit halusin päästä ohjaamaan tuolta meille helpommalta puolelta, joten päätettäväksi jäi, ohjaisinko Jedin keppien jälkeiselle hypylle valssilla vai takaaleikkauksella. Arvoin tuota asiaa vielä siinäkin vaiheessa, kun Jedi oli jo kepeillä pujottelemassa, mutta keppien jälkeen Jedi lähti niin hyvin eteenpäin, että päädyin lopulta takaaleikkaukseen. Ja läskiksihän se meni, kun Jedi ei sitten hypännytkään sitä edessä olevaa hyppyä, vaan sotkeuduttiin onnistuneesti toistemme jalkoihin. Tästä sekamelskasta tienattiin meidän eka kielto näissä kisoissa. :D 

Tällä radalla keinu oli jo huomattavasti sujuvampi kuin ekalla radalla ja olen ollut huomaavinani, että samoin on käynyt muutamissa aiemmissakin kisoissa. Eli eka kerralla Jedi enemmän tai vähemmän jännittää keinua, mutta seuraavalla radalla se menee jo enemmän rutiinilla.

Puomin alasmenolta napattiin kontaktivirhe, mutta puomin jälkeinen poispäinkäännös onnistui mukavan sujuvasti. Monet ohjasivat tuon kohdan puomin toiselta puolelta, jolloin ohjaus puomin jälkeiselle hypylle olisi ollut helpompi. Mulla se ei käytännössä olisi ollut edes vaihtoehto, koska Jedi tarvitsee puomilla mun tukea sen verran paljon, etten olisi voinut irrota siitä niin kauas kuin mitä ohjaus puomin vasemmalta puolelta olisi alla olevan putken vuoksi edellyttänyt. Puomin alla oleva putki kun oli asetettu siten, että suurin osa siitä oli puomin vasemmalla puolen, joten puomin oikealta puolen ohjaamalla pystyin pitämään oman juoksulinjan lähempänä puomia. 

Toiseen suuntaan puomia juostessa kontaktikin osui kohdalleen ja loppurata meni virheettömästi. Tuloksena tuolta radalta siis kielto, vitonen ja yliaikaa reipas kolmisen sekuntia, eli yhteensä 13,72. Sijoitus viides ja samalla oltiin viimeinen kyseisellä radalla tuloksen tehnyt koirakko, kun lopuilla rata hylkääntyi

http://youtu.be/fCTNQlAruP0

Kokonaisuudessaan ei olisi paljon paremmin voinut nuo tämän vuoden viimeiset agikisat mennä. Leveä hymy huulilla sai lähteä kotiin päin, vaikka tuo viimeinen rata ei kaikilta osin ihan putkeen mennytkään. Kepit meni tällä kertaa hitaasti, mutta puhtaasti kaikilla kolmella radalla, vaikkei edelliskertaisten OKK:n kisojen jälkeen oltu päästy treenaamaan niitä kertaakaan.

Ja erittäin positiivinen asia oli sekin, että Jedi pysyi näissä kisoissa tosi hyvin lähdössä! Mie sain ihan kommenttiakin radan laidalla, että ollaan näemmä Jedin kanssa saatu meidän lähtöönjätöt kuntoon. Noh, totta puhuen ne lähdössä pysymiset oli ylläri meikäläisellekin, kun viimeksi OKK:n kisoissa Jedi vielä varasteli ihan entiseen malliin. Liekö ollut noin iso vaikutus sillä, että tuolla hallissa oli yhteen nurkkaan rajattu aidoilla pikkuinen tila, jossa oli yksi lämmittelyhyppy, ja kävin ennen jokaista ratasuoritusta ottamassa sen luona muutaman lähtöönjäämistreenin? Oli miten oli, niin selkeästi nuo meidän radat alkoi kokonaisuudessaan paremmin, kun mie pääsin ottamaan vähän etumatkaa.

Tämä oli oikein mukava päätös meidän ekalle kisavuodelle siinäkin mielessä, että alkuvuonna ne meidän ihkaensimmäiset kisat olivat tuolla samaisessa hallissa ja silloin saatiin ykkösluokasta LUVA kotiinviemiseksi. Mikäs siis sen sopivampaa, kuin päättää kisavuosi samaisessa hallissa ja tällä kertaa kotiinviemiseksi eka LUVA kakkosluokasta? 

Nyt onkin aika pitää agilitystä vähän joulutaukoa ja ensi vuonna jatketaan taas uusin voimin! :)