Melko tarkalleen kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun Nala sai toisen kerran elämässään rauhoituspiikin takalistoonsa. Ensimmäisestä kerrasta on aikaa jo nelisen vuotta (Nalan ollessa n. 2v) ja silloin tutkailtiin lonkkien ja kyynärien tilannetta röntgenillä. Tällä kertaa tiedossa oli astetta isompi operaatio, kun läpivalaisun lisäksi Nalalta poistettiin myös "turhat" varaosat, eli toisin sanoen lisääntymisvermeet. Nalan tapauksessa lisääntymisvermeet tarkoittivat käytännössä munasarjoja, sillä kohtu oli niin rauhallisen näköinen, että se sai jäädä vatsaonteloon surkastumaan omia aikojaan, kuten sterilisaatiossa nykyään on monissa paikoissa käytäntönä.

Ennen leikkauspöydälle kiikuttamista Nalan selkä röntgenkuvattiin samoilla unilla ja lisäksi siitä napattiin verinäyte Hannes Lohen koirien geenitutkimusta varten. Selkäkuvat otettiin virallisena, joten saadaan taas joku tovi jännittää, kun odotellaan selkälausuntoa Kennelliitosta. Vaan nytpä on koko corgi kuvattu virallisesti kaikilta niiltä osin kuin se nykyisellään on mahdollista, vaikkei kyseessä jalostuskoira olekaan. Mie kun koen koiran tutkituttamisen koiranomistajan velvollisuudeksi - huolimatta siitä, onko kyseiselle koiralle itselleen pentuja suunnitelmissa vai ei. Näidenkin "kotikoirien" tulokset kertovat kuitenkin rodun yleisestä tilanteesta ja esim. niiden sukulaiskoirien, kuten omien vanhempien ja sisarusten, jalostusarvosta.

Ja ennen kaikkea tulokset antavat tietoa myös koiran omistajalle itselleen: Näkee vähän, että minkälaisista rakennuspalikoista se oma sesse on rakennettu ja tarvittaessa tätä tietoa voi sitten hyödyntää arkielämän ja harrastusten suhteen. Monissa tapauksissa tieto voi lisätä tuskaa, kun koirasta saattaa tutkimuksissa löytyä esim. sellaisia luustomuutoksia, jotka eivät (vielä) näy tai oireile päällepäin. Mutta jos kerran valita saa, niin kyllä mie ainakin mieluummin olen tuskaisen tietoinen, kuin laput silmillä kuvittelen ja toivon koiran olevan jotain, mitä se ei välttämättä ole. 

Kaularanka + rintaranka
RTG_Nalan_kaularanka-normal.jpg

Rinkarankaa ja lanneranka
RTG_Nalan_selk%C3%A4ranka-normal.jpg

Lanneranka
(rekkarinumero näkyy tässä vähän huonosti, kun asetukset oli vähän erit kuin muissa kuvissa)
RTG_Nalan_lanneranka-normal.jpg

Lannerangan VD-kuva (sakraalialue)
RTG_Nalan_sakraalialue-normal.jpg

Nalan selkäkuvista näkyi, että ylimääräinen lannenikama, joka Nalalta löytyi jo lonkkakuvasta silloin neljä vuotta sitten, oli ylläripylläri edelleen paikallaan. Nikama on VD-kuvasta (eli "päältä päin") katsottuna muodoltaan symmetrinen, mutta sivukuvasta näkee sen olevan jonkin verran lyhyempi kuin normaalit lannenikamat. Muilta osin Nalan ruoto näytti jopa siistimmältä kuin mitä olin etukäteen pelännyt, mutta lopullisen tuomion esim. mahdollisista kalkkeumista antaa tietysti Kennelliitto.

Pembrokeille lausutaan nykyään selkäkuvista virallisena spondyloosimuutosten lisäksi myös mahdolliset rappeutuneet/kalkkeutuneet välilevyt (intervertebral disc disease, IDD) ja välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV), sekä ilmeisesti myös mahdolliset selkärangan nikamaepämuodostumat (vertebral anomaly, VA), joita tavataan esim. korkkiruuvihäntäisillä koirilla. Näistä tuo Nalan ylimääräinen lannenikama on yksi välimuotoisen lanne-ristinikaman muoto, jolloin KoiraNetiin tuleva "diagnoosi" on LTV4 = koiralla 6 tai 8 lannenikamaa.

Sakraalikuvassa näkyi myös Nalan lonkkien tilanne (lausuttu neljä vuotta sitten C/C) ja oli mukava huomata, että kuvat ovat edelleen pääpiirteittäin hyvin samannäköiset kuin silloin, eli lonkat eivät ole menneet huonommaksi. Löysäthän ne lonkkamaljat on edelleen, mutta nivelrikkomuutoksia ei ollut silloin, eikä niitä ole nytkään. Tässä vertailun vuoksi Nalan lonkat ennen ja nykyään:

Lonkkakuva vuodelta 2009
RTG_Nalan_lonkat_2009-normal.jpg

Lonkkakuva vuodelta 2013
(rajattu tuosta sakraalikuvasta, joten puolimerkit ja rekkarinro puuttuu)
RTG_Nalan_lonkat-normal.jpg

Erot kuvien laadussa johtuvat siitä, että vanhempi kuva on otettu "perinteisellä" röntgenillä, jolloin otin itse valotaululle asetetusta röntgenkuvasta valokuvan digikameralla, jotta sain kuvan talteen myös itselle (alkuperäinen kuva kun lähetettiin Kennelliittoon). Uudempi kuva on otettu digiröntgenillä, joten kuva on ja pysyy tallessa eläinlääkäriaseman järjestelmässä. Uudemmista kuvista sain itselle omat versiot sähköisessä muodossa, joten ymmärrettävästi laatu on parempi kuin tuollaisessa kameralla räpsityssä valokuvassa. Niin se tekniikka kehittyy. :)

* * *

Nalan sterilisaatioleikkaus sujui hyvin. Leikkauksen aikana selvisi sellainenkin seikka, jota en ole aiemmin Nalasta tiennyt - sillä nimittäin todettiin pikkuruinen napatyrä! Napatyrä ei ole näkynyt, eikä tuntunut päällepäin, mutta leikkauksessa se löytyi aloitusviiltoa tehdessä: vähäinen määrä vatsaontelorasvaa oli ujuttautunut pienestä lihasseinämässä olleesta reiästä "väärälle" puolelle. Kyseessä oli tosiaan niin pieni tyrä, ettei tuosta todennäköisesti olisi koskaan koitunut Nalalle mitään terveydellistä ongelmaa (eikä sitä todennäköisesti olisi koskaan ilman leikkausta edes havaittu), mutta kun kerran vatsaontelo nyt sterilisaation yhteydessä joka tapauksessa avattiin, korjattiin tyrä samalla.

Mielenkiinnolla olin sikäli odottanut Nalan sterilisaatiota, että halusin tietää, ovatko munasarjat ja muut vermeet ihan "normaalin" näköisiä. Nalalla kun ei ole koskaan ollut siinä mielessä normaaleja juoksuja, että siltä on tuntunut puuttuvan ns. tärppipäivät kokonaan. Juoksut ovat olleet suht säännölliset (kiimaväli hieman alle puoli vuotta) ja juoksuaikana Nala merkkailee tiheämmin ja ulkoiset kiimanmerkit (vulvan turvotus ja juoksuvuoto) ovat vaikuttaneet normaalilta.

Kuitenkaan Nala ei missään vaiheessa juoksua ole tuntunut sanottavasti kiinnostuvan uroksista - vaikka leikkaamattomia uroksia on juoksujen aikaan ollut samassa talossakin. Ikinä en ole nähnyt Nalan liehittelevän uroksia, kääntävän häntää sivuun tai näyttävän muitakaan tyypillisiä "tehdään pentuja" -käytöksiä. Myöskään Nalan luonne ei ole juoksujen aikana, eikä sen jälkeisenä ns. valeraskausaikanakaan muuttunut miksikään (eikä Nalalla ole ollut mitään näkyvää valeraskauskäytöstä). Ei sillä, helpothan nuo juoksut on olleet kun pentuja Nalan ei ole koskaan ollut tarkoitus saadakaan, mutta olen mie kieltämättä aina välillä miettinyt, että onkohan tämä kuitenkaan ihan "normaalia", ettei leikkaamaton koira tunnu olevan tuon kiinnostuneempi lisääntymisestä. :D

Joskus narttukoirilta, joilla on juoksuaikana ollut havaittavissa jotain poikkeavaa käyttäytymistä, on löydetty sterilisaation yhteydessä esim. kystamuutoksia munasarjoista ja näiden on arveltu osaltaan selittävän oireita. Nalan lisääntymisvermeet näyttivät kuitenkin silmämääräisesti katsottuna normaaleilta, joskin munasarjojen pinnalta puuttui jokin "kalvo", joka siinä yleensä (muttei aina) on. Sitähän voidaan sitten vain arvailla, onko tuo oikeasti viite mistään vai vaan sattumaa. Kohdunsarvet olivat ohuet ja "tyhjät", kuten nomaalisti tässä vaiheessa kiimakiertoa - eli suunnilleen juoksujen puolivälissä - kuuluukin. (En mie tiiä, kiinnostaako ketään oikeasti lukea näitä leikkausjorinoita ja pohdintoja, mutta onpahan nyt kirjattu asiat jonnekin ylös, niin voi ainakin itse tarvittaessa myöhemmin virkistää omaa muistia tähän liittyen.)

* * *

Leikkauksen jälkeen Nala oli jonkin aikaa tarkkailussa klinikalla ja kun tila näytti pysyvän stabiilina, sain luvan viedä sen kotiin. Herätettä Nalalle ei erikseen annettu, vaan se lähti kotiin "kantokunnossa", jotta saisi sitten rauhassa heräillä nukutuksesta tutussa ympäristössä. Pikkuisen Nala jo päätään nosteli, kun otin sen peittoihin käärittynä syliin, mutta pysyi rauhallisena, eikä vaikuttanut kivuliaalta. Nostin Nalan farmariauton peräkonttiin ja lähdin ajelemaan kotiin.

Ajokeli oli suoraan sanottuna ihan hirveä, taivaalta tihuutti vedensekaista räntää ja autotiet olivat jää- ja lumikerrostumien vuoksi kuin mitäkin pottupeltoa. Sillä hetkellä kieltämättä tympi, kun en ollut ottanut ketään apukuskiksi mukaan, jotta olisin itse voinut seurata Nalan vointia matkan aikana. Täytyi vaan toivoa, että potilas nukkui sen verran sikeästi, ettei lääketokkuroissaan säikähtäisi sitä yhtäkkistä "maanjäristystä". Ja ilmeisesti Nala todellakin oli nukkunut koko kotimatkan ajan, tai ainakin se peräkontin avatessani pötkötti taju kankaalla tismalleen samassa asennossa kuin mihin olin sen jättänyt. Huh. Kotona laitoin Nalalle paikan olohuoneen lattialle, jotta voisin seurata sen vointia illan mittaan.

Mörköä ja Jediä tämä kummallisessa olotilassa oleva Nala hieman kummastutti. Kumpikin kävi aluksi varovaisesti haistelemassa Nalaa ja molemmat olivat selvästi vähän ymmällään, kun Nala ei reagoinut siihen mitenkään. Jedi pysytteli Nalasta vähän kauempana, mutta Mörköä tilanne selkeästi kiinnosti enemmän. Se kävi haistelemassa Nalaa joka puolelta ja sen jälkeen yritti mennä syömään puruluuta Nalan PÄÄLLE! :D Sitä mie en sentään antanut tehdä, joten lopulta Mörkö sitten pisti pötköttämään Nalan viereen.

Kanttuvei-potilas ja gööttipojat kummissaan
Nalan_sterkka02-normal.jpg

Vierihoitoa :)
Nalan_sterkka01-normal.jpg

Nala nukkui pitkälle iltaan saakka. Muutaman kerran se tokkuroissaan yritti lähteä liikenteeseen, mutta ohjasin sen takaisin omalle pedille vällyjen väliin, jossa se sitten jatkoi nukkumista. Missään vaiheessa Nala ei vinkunut tai muulla tavoin valittanut kipua. Lopulta, kun rauhoitusaineet olivat sen verran haihtuneet, että Nala näytti pysyvän kunnolla pystyssä ja tajusi paremmin ympäristöään, käytin sen ulkona tarpeillaan. Muutoin pikkupotilas tepsutti omin jaloin, mutta portaat kannoin alas ja ylös (asutaan kerrostalossa). Onneksi Nala ei paina kuin 10,5kg!

Loppuilta meni muilta osin rauhallisesti, mutta jossain vaiheessa Nala kävi hieman levottomaksi ja se myös tärisi jonkin verran. En tiedä, johtuiko tuo kylmästä vai kivusta, joten annoin Nalalle varmuuden vuoksi ensimmäisen annoksen kipulääkettä. Nala ei enää tuossa vaiheessa suostunut makaamaan omalla paikallaan vaan vaelteli paikasta toiseen, joten otin sen sohvalle mun syliin peiton alle lämpimään ja siihen se onneksi rauhoittui nukkumaan (vaikkei Nala muutoin mikään innokkain sylissä olija yleensä olekaan) ja tärinä lakkasi. Muutama tunti katsottiin televisiota ja koko sen ajan Nala nukkui mun sylissä, eikä sen jälkeen tärinää ja levottomuutta enää ilmennyt. Yöksi laitoin Nalalle päälle mun vanhan t-paidan (joka kiristettiin sopivan kokoiseksi hiuslenkkien avulla), jotta se ei innostuisi yön pimeinä tunteina askartelemaan leikkaushaavan kanssa. 

Katu-uskottava Nightwish-yökkäri kantokahvoilla!
Nalan_sterkka03-normal.jpg

Jo leikkausta seuraavana päivänä Nalan vointi alkoi olla täysin entisellään. Kipeältäkään se ei ole vaikuttanut missään vaiheessa leikkauspäivän jälkeen, mutta annoin kuitenkin kaiken varalta kipulääkitystä ensimmäisten päivien ajan, koska kaikki koirathan eivät kipua kovin hyvin näytä tai pieniä kipusignaaleja voi ihmisten olla vaikea havaita. Alkuvaiheessa Nala pääsi käymään vain lyhyillä hihnalenkeillä, mutta hiljalleen ollaan palattu lähes normaaliin liikuntaan. Irtijuoksemista/riekkumista ja esim. autoon hyppäämistä olen kuitenkin vielä rajoittanut, jotta leikkaushaavat saavat varmasti parantua rauhassa. Nalan kannalta lienee ihan hyvä, että tämä joulukuu on ollut suhteellisen lämmin, eli keli on pysytellyt melkein koko ajan jossain nollan tuntumassa. Eipähän ole paljas masu ottanut kylmää ulkoillessa.

Ei liity varsinaisesti sterilisaatioon, mutta Nala päätti sopivasti pari päivää ennen leikkausta aloittaa kunnon karvanlähdön ja isot kasat karvaa olen siitä jo ehtinyt harjailla irti. Kaiken sen karvamäärän alta paljastui näemmä taas tämmöinen ihan solakan näköinen corgiotus. Täytyisi muistaa ottaa vertailukuvat vastaavasta kuvakulmasta sitten, kun Nala on taas kasvattanut karvat takaisin (jos ne nyt sterkan jälkeen samanlaisena kasvaa kuin ennen). Ero on meinaan melkoinen! Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että vähintään yksi ihminen aina Nalan karvanlähdön aikaan luulee sen laihtuneen.. :)

Nalan_sterkka09-normal.jpg

Nalan_sterkka08-normal.jpg

Leikkausalueesta (ja sen nuolemisesta) Nala ei ole ollut kiinnostunut oikeastaan missään vaiheessa, joten suojakauluria tai -paitaa ei ole tarvinut käyttää muuta kuin silloin, kun Nala on ollut ilman valvontaa, eli öisin ja kun ei olla oltu kotona. Voisin kuvitella, että Nala hyvinkin saattaisi olla sen verran "fiksu", että se älyää olla nuolematta leikkaushaavaa silloin kun ihmisiä on paikalla kieltämässä, mutta annas olla, kun valvova silmä välttäisi.. :D Nala on suojakauluriin onneksi tottunut jo aika hyvin ennestään, koska se on joutunut käyttämään moista kapistusta joskus aikaisemminkin tassuhaavan vuoksi.

"Nimeni on Nala, mutta voitte sanoa neiti Lampunvarjostin"
Nalan_sterkka04-normal.jpg

Kummoisempaa paikallishoitoa leikkaushaava ei ole vaatinut, mitä nyt säännöllisesti on tietenkin pitänyt tarkistaa, että haava näyttää siistiltä ja paranemisprosessi on etenevä. Märällä kelillä maha on kuivattu pyyhkeellä painelemalla ja lisäksi olen pyyhkäissyt haavan pinnan puhdistusliinalla. Pari päivää sitten huomasin, että leikkausalueen alkuosasta pilkotti ihon alta sulavan ommelangan solmu, jonka leikkasin pinsettien ja kynsisaksien avulla pois, jotta haava pääsee kunnolla umpeutumaan siitäkin kohdasta. Vaikka sulavasta tikistä kyse onkin, niin solmukohdassa lankaa on sen verran paljon yhdessä kohdassa, että sulaminen voi viedä suht kauankin. Siksi tuollainen myöhemmässä vaiheessa ihon pintaan puskeva langanpätkä on yleensä parempi napata pois, ettei koirapotilas ehdi siitä kiinnostua. Tarvittaessa koira kannattaa tietysti käyttää eläinlääkärissä tilanteen tarkistamiseksi ja tikinpätkä voidaan poistaa siellä. Nalalla solmunpoistokohta umpeutui kunnolla muutamassa päivässä.

Tämän parin viikon aikana leikkaushaava on kokenut melkoisen muodonmuutoksen: iho alkaa olla jo tosi hyvin parantunut/umpeutunut, eikä haava-alueella ole enää juurikaan kudosliimanjämiä, rupea tai mustelmaa jäljellä. Pientä karvansänkeäkin on kaljuksi ajeltuun masuun jo ruvennut kasvamaan. Toki siinä menee vielä oma aikansa, että kaikki ihon alla olevat langat sulavat ja leikkausalue tasoittuu kunnolla, mutta eiköhän tässä jo aleta kovasti voiton puolella olla. Loppuosa paranemisprosessia lienee lähinnä kosmeettista, kun odotellaan "pullotuksen" laskeutuvan.

Alussa leikkaushaavan suojana oli haavalappu:
Nalan_sterkka05-normal.jpg

Parin päivän kuluttua haavalappu napattiin pois:
Nalan_sterkka07-normal.jpg

2 vrk leikkauksesta: 
Leikkausalueen pinnassa hieman punoitusta ja verenpurkaumaa/mustelmaa (eihän se erityisen nätiltä näytä, mutta on kuitenkin alkuvaiheessa leikkauksen jälkeen ihan normaalia).
Nalan_sterkka06-normal.jpg

1 viikko leikkauksesta:
Leikkausalue näyttää jo paljon paremmalta, mutta vielä on "vetskari", eli haavan reunat, näkyvissä koko matkalta.
Nalan_sterkka10-normal.jpg

2 viikkoa leikkauksesta:
Leikkaushaava alkanut hiljalleen hävitä näkyvistä ja iho paranemassa. Masukarvat ovat alkaneet jo kasvaa takaisin. Todennäköisesti suojakauluria ei enää tässä vaiheessa tarvita, mutta tarkkailulinjalla jatketaan vielä, kunnes haava-alueen iho on täysin parantunut.
Nalan_sterkka11-normal.jpg

Nyt sitten vaan jännityksellä odotellaan, että mitä vaikutuksia sterilisaatiolla tulee olemaan ja vaikuttaako se esim. Nalan luonteeseen jollain tavalla. Painoa pitää tietenkin tarkkailla, ettei Nala pääse läskistymään ja myös mahdolliset muutokset turkinlaadussa mietityttävät. Mutta aika näyttää. Ainakin kohtutulehdusriski on nyt poissuljettu ja myös "Berliinin muurin" rakentamiset jäävät juoksuaikojen myötä pois meidän sekalauman ohjelmistosta.

"Voisikko jo kenties lopettaa sen kuvaamisen?"
Nalan_sterkka12-normal.jpg