Viikonloppu vierähti agilityn merkeissä, kun sattui sekä lauantaille, että sunnuntaille sellaiset kisat, joihin halusin osallistua: toiset oli lähikisat Oulussa ja toiset vähän kauempana Pellossa, mutta samalle reissulle voisi yhdistää sukuloimista.
Lauantaina kirmailtiin Oulussa KAS:n järjestämissä kisoissa, jonne olin ilmoittanut Mörkön ja Jedin kahdelle agilityradalle. Hyppyradatkin olisi ollut tarjolla, mutta kun tiedossa kerran oli ratoja myös sunnuntaille, totesin parhaaksi jättää lauantain startit kahteen per koira. Ykkösten ja kakkosten hyppyradat olivat peräkkäin, joten tulipahan sopiva muutaman tunnin tauko keskelle kisapäivää, jonka aikana ehdittiin käydä mutka kotona, eikä tarvinut molempia koiria ottaa mukaan koko päiväksi kisapaikalle palloilemaan. Mörkö-ykkönen oli mukana aamupäivän ja Jedi-kakkonen iltapäivän.
Ykkösten radat tuomaroi Mika Moilanen, jonka radoilla ollaan käyty aikaisemminkin (Jedin kanssa). Kyseisellä tuomarilla ykkösluokkien radat ovat yleensä aika suoraviivaisia, mutta tarkkana saa ohjauksen kanssa olla, ettei koira livahda "muka-helpolta" tuntuvassa kohdassa väärälle esteelle. Melko tyypillinen juttu hänellä tuntuu olevan myös se, että samoissa kisoissa toinen rata on ikäänkuin ensimmäisen radan peilikuva. Ja niin oli tälläkin kertaa. Säästyypähän ainakin aikaa, kun ei tarvitse koko rataa pistää uusiksi starttien välissä. Ja jännästi se sama rata voikin tuntua toisin päin ohjattuna aika erilaiselta..
Mörkön kanssa aloitettiin kisat melkein-nollalla, kun koko radan ainokainen virhe tuli puomin alasmenokontaktilta, joka oli radan kolmanneksi viimeinen este. Sivusilmällä olin katsovinani, että Mörkö olisi tullut kontaktin normaalisti alas ja videoltakin piti moneen kertaan tihrustaa, että loikkasiko se oikeasti vai ei. Mutta kylläpä se loikan puolelle taisi mennä, vaikka ei kyllä kovin monesta sentistä jäänyt kiinni, että olisi kontaktille osunu! Niin lähellä, mutta... :D
Keppeihin olin tällä radalla ihan supertyytyväinen! Hypyn jälkeen taisin ehtiä sanoa ääneen "kepit" ja olin juuri valmistautumassa ohjaamaan kepeille menon kädellä, kun tajusin, että "oho, koira meni jo". Ja Mörköhän meni just niinkuin pitikin: haki ite keppien aloituksen ja pujotteli nätisti loppuun saakka! Vau. En mää vaan osaa muuta kuin ällistellä tuota koiraa aina toisinaan. :)
Mörkön tulos siis tuolla radalla 5 ja sijoitus kivasti 2. (ihanneaika alittui -12,9s). Kaikille muille miniykkösille taisikin radalta tulla HYL. Mörkökin meinasi eksyä yhdessä kohtaa väärään putkeen, vaan sain sen käännettyä viime tipassa oikeaan suuntaan!
Mörkön A-rata:
http://youtu.be/VJo7Zt4Nyss
Seuraava rata oli tosiaan suunnilleen sama rata kuin ensimmäinen, mutta "lopusta alkuun" päin juostuna. Siinä napattiinkin vitonen heti tokalta hypyltä, kun Mörkö tuli siitä ohi. Hieman ihmettelin, että mikäs sen hypyn pisti kiertämään, mutta video paljasti, että olin jättänyt Mörkön lähtöön istumaan huonoon linjaan toiseen hyppyyn nähden: ei se mitään kiertoliikettä siinä tee, vaan juoksee ihan suoraan eteenpäin ja se suora vei hypystä ohi. Oma moka siis, pitää olla jatkossa tarkempi tuommosten kanssa. Puomin kontaktissa ei tällä kertaa mitään huomautettavaa, oikein näppärä juoksukontaktiosuma!
Vaan seuraavalla suoralla mää jäinkin sitten auttamatta jälkeen vauhdissa, enkä ehtinyt ohjaamaan Mörköä suoran viimeiselle hypylle, jolloin se kaarsi hypystä ohi, teki oikein tyylikkään takaakierron ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Tuloksena siis meidän eka HYL. Mutta ei huono HYL ollenkaan. Kepit oli jälleen mitä mainioimmat, mutta keppien jälkeen Mörkö päätti "vähän" irrota ja sinkosi ihan eri putkeen kuin oli tarkoitus. Oli kyllä niin näppärä sinkoaminen, että väkisin pisti naurattamaan. :D Ehkä Mörkö aatteli, että ei tämmönen suorien juokseminen oo mistään kotosin, joten piti keksiä vähän omia kikkailuja matkan varrelle.. x) Vauhtia oli kivasti ja sellainen mukava tekemisen meininki, joten jäi kyllä kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli molemmista radoista.
Mörkön B-rata:
http://youtu.be/T7UCt-5Kov4
Iltapäivällä olikin sitten Jedin vuoro astua areenalle. Kakkosluokkien agilityradat olivat Minna Räsäsen käsialaa. Hänenkin radoilla ollaan Jedin kanssa ehditty kertaalleen pyörähtää ja sieltä kisoista jäi positiivisena asiana mieleen matalat rimat. Sama teema oli käytössä nytkin, eli suurin osa rimoista oli minikoirilla 25cm korkeudessa. Muilta osin radat olivat kohtuu haastavia. Useampikin paikallaolija meinasi jopa, että haastavuudeltaan olivat enemmän 3-luokan tasoa..
Ensimmäisellä radalla mua hermostutti lähinnä radalla olevat takaakierrot, joiden tiesin hidastavan mun ja Jedin vauhtia (keppien lisäksi). Mutta ei se auttanut kuin lähteä yrittämään ja toivoa, että radan muissa osissa saataisiin kiritettyä aikaa vastaan. Ja niin saatiin myös Jedin kanssa aikaiseksi melkein-nollarata! Tuli kieltämättä vähän déjà vu -olo, kun myös Jedillä se ainokainen virhe tuli puomin alasmenokontaktilta. Muuten se olisi ollut nollatulos myös ajan puolesta.. Voin kertoa, että sillä hetkellä mun tuntemukset koko puomia kohtaan eivät olleet kovin hellämielisiä! Ois ollu ennemmin vaikka keinu siinä puomin tilalla, niin virheiltä olisi vältytty varmaan sekä Jedin, että Mörkön kohdalla. x) Juoksukontaktien ihanuus ja kamaluus.
Noh, tuloksena siis myös Jedille ekalta radalta 5, sijoitus 2. - ja lopuille HYL, kuten Mörkönkin ekalla radalla, eli hyvinkin identtiset radat tuloksien puolesta molemmille gööttipojille. :'D Jedillä ihanneaika alittui -0,75s.
Jedin B-rata:
http://youtu.be/JjQ-6S17XFs
Seuraavalla radalla varmistelin puomin kontaktia tekemällä puomin loppuun valssin. Aikaahan siihen meni, vaan tulipahan osuma kontaktille. Puomin alta kulkeva putki oli suunnattu seuraavana vuorossa olevan pujottelun keskivaiheille, eli ei todellakaan mikään helppo ohjaus kepeille.. Suunnittelin tekeväni siihen persjätön, jotta saisin ohjattua kepit siltä "meille helpommalta" puolelta, vaan enhän mää ehtinyt millään. Joten suunnitelmat uusiksi ja ohjaus toiselta puolelta. Ei mikään maailman sujuvin ohjaus, mutta eipä meillä kyllä kepeille ohjaukset taida olla juuri koskaan, joten ei mitään sinänsä uutta.. :D
A-esteen ylösmeno oli suomeksi sanottuna aika kamala, kun sujuvan ylöskiipeämisen sijaan Jedi päätti hypätä päin estettä. Toivottavasti ei ota tuommoista koheltamista tavaksi! Jedin menoon tömähdys ei onneksi vaikuttanut ja maaliin porskutettiin nollatuloksella. Ihanneaika alittui "huimat" -0,24 sekuntia, joten kun pari muutakin koirakkoa teki nollatuloksen, olin melko varma, ettei meillä olisi mahdollisuuksia LUVAan (tai meidän tapauksessa sertiin).
Lähdin Jedin kanssa käymään jäähdyttelykävelyllä ennen tulosten julkistamista ja se venähtikin hieman aiottua pidemmäksi, kun onnistuin jollain ilveellä puolieksymään hallin ympäristöön. Melko taitavaa.. Kun sitten vihdoin löydettiin takaisin hallille, Ari oli ulkona vastassa ja totesi, että seuraavana aamuna olisi sitten tiedossa aikainen lähtö Pellon kisoihin. Niin että mitäkä!? Pellossahan kolmosluokkien radat olivat aamulla ensimmäisenä vuorossa? Ja toden totta: Jedi oli 0-tuloksellaan sijoittunut radalla kolmanneksi ja koska osallistujia oli yli 10, saatiin kuin saatiinkin sillä sijoituksella SERTI, eli menolippu kolmosluokkaan!
Mulla oli totta puhuen agilitysääntöjen tuon kohdan osalta aukko sivistyksessä, koska luulin, että kakkosluokassa kolme nollatuloksen tehnyttä voi saada LUVAn vain siinä tapauksessa, että luokassa on vähintään 15 osallistujaa, mutta nyt mulle kerrottiin, että se onkin 1 LUVA jokaista alkavaa viittä osallistujaa kohden (tällä radalla osallistujia taisi olla sopivasti 11). Vaan emmää todellakaan valita, tämä oli enemmän kuin positiivinen yllätys! :D
Jedin A-rata:
http://youtu.be/MDS3Uz_1xlc
Että nyt sitä sitten ollaan kolmosluokkalaisia. Enpä olisi uskonut, että tässä käy näin, että lopulta ne nousunollat tulivat todellakin kaikki peräkkäisistä kisoista, kun vielä joku aika sitten kovasti tuntui siltä, että niitä nollia ei meinaa meidän kohdalle osua kakkosissa millään. Joskus vissiin asiat vaan osuu kohdalleen ja varmasti meillä on ripaus tuuriakin ollut matkassa. Onhan nuo meidän nollat olleet esim. ihanneajan puolesta aika pienestä kiinni, vaan kaikki lasketaan! :D
Mitään hulluja suoritustavoitteita ei kolmosluokkaan ole tarkoitus asettaa, koska kyllähän sen tietää, että ei me ajallisesti tulla niille kolmosten nopeimmille koirille pärjäämään, eikä siihen mun mielestä ole mieltä edes yrittää pyrkiä. Sen sijaan koitetaan saada aikaan vähävirheisiä ratoja ja nipistellään niitä sekunteja sieltä, mistä se meidän kohdalla on realistisesti ajatellen mahdollista - tärkeimpänä keppien sujuvuuteen panostaminen - ja katsotaan, mihin se riittää.
Sitä kolmosluokan korkkausta ei tosiaan kovin kauaa jouduttu odottelemaan, mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..
Kommentit