Viime viikonloppu oli vaihteeksi aika näyttelypainotteinen, kun lauantaina 17.5. oli welsh corgien erikoisnäyttely ja sunnuntaina 18.5. Oulun kansainvälinen koiranäyttely.

Corgierkkari järjestettiin nyt pitkästä aikaa Oulussa ja olin itsekin pienimuotoisesti mukana näyttelyn järjestelyyn liittyvissä asioissa (piirsin mm. erkkarin "logon") ja osallistuin näyttelypäivänä talkoohommiin. Oli kyllä ihan mukava kokemus! Mulla kun ei aikaisempaa kokemusta näyttelyiden organisoinnista ole, joten oli ihan hauska nähdä vähän sitäkin puolta. En mää toki vielä tämän perusteella osaisi itse näyttelyä pistää pystyyn, mutta kokemusta rikkaampana silti. :D Ja mikäs sen hauskempaa kuin viettää koiramainen päivä hyvässä seurassa. Varsinkin, kun säiden haltijakin päätti enimmäkseen suosia meitä viikonloppuna!

Aamupäivällä paistoi aurinko ja lämpötilakin taisi kivuta aika lähelle hellelukemia. Ihan hirveän kuuma tuolla näyttelypaikalla ei kuitenkaan tullut - siitä pitivät melko voimakkaat tuulenpuuskat huolen. Nala osallistui valioluokkaan ja taisi itse asiassa olla toiseksi viimeinen koira koko kehässä (Nalan jälkeen oli vuorossa enää yksi veteraaniluokan koira, jos oikein muistan). Pitkälle iltapäivään saatiin siis odotella omaa kehävuoroa, joten aamupäivän kerkesin toimia Sonjan "assarina" palkintojen järjestelyssä yms. pikkuhommassa. 

Meidän kehävuoron lähestyessä alkoi keli uhkaavasti muuttua harmaammaksi ja synkät pilvet kielivät jopa sateen mahdollisuudesta. Muutaman kerran olin kuulevinani myös jotain ukkosen jyrinän tapaista ja lisäksi voimakas tuuli aiheutti vähän väliä "mukavaa" meteliä paiskomalla kehätoimitsijoiden teltan helmoja niin, että teltassa eväskorit, tuolit ja muut tavarat lentelivät, joten kieltämättä mua rupesi tuleva kehäänmeno hieman hirvittämään. Olisipa kyllä niin mun tuuria, kun olen menossa Nalan kanssa näyttelyyn ekaa kertaa melkein vuoteen, niin tulee tällainen keli!

Onneksi vesisade, ukkonen ja isommat tuulenpuuskatkin malttoivat pysyä loitommalla meidän kehävuoron aikaan, joten saatiin pyörähdellä siellä suht rauhassa. Nalan kanssa ei olla treenattu näyttelyjuttuja oikeastaan yhtään koko sinä aikana mitä ollaan näyttelyistä oltu nyt tauolla, mutta Nalalla nuo näyttelyjutut tuntuvat luonnistuvan jo sen verran rutiinilla, että mitäpä sitä suotta treenaamaan. Pidempiaikaista seisomista ehkä voisi vähän koittaa muistutella mieleen, kun Nala meinaa tarjoilla kehässä istumista suht paljon, mutta eipä se ole niin kauhean vakavaa..  

Maailman suloisin kehäkettu <3

Nala esiintyi kehässä reippaasti ja erityisesti liikkeisiin olin enemmän kuin tyytyväinen. Huomasin, että hieman se seisottaessa kuunteli ympäristöstä kantautuvia ääniä (esim. bajamajojen ovien pamahdukset, näyttelypaikan ohi ajavat moottoripyörät jne.), mutta mitään isompaa hermostumista nuo äänet eivät onneksi aiheuttaneet. Korvat tai kuono saattoivat hetkellisesti kallistua ääntä kohti, mutta heti perään Nala otti kontaktin minuun, josta tietenkin palkkasin makupalalla ja kehumalla. Olen Nalalle koittanut tuollaista "huolestuttaviin ääniin" vastaehdollistamista harrastaa tilaisuuksien mukaan ihan normiarjessakin, kun mistäpä sitä tietää, vaikka se oikeasti jopa tuottaisi tulosta, kun puhutaan tuollaisista pienemmistä äänistä, jotka eivät aiheuta suoraan ns. paniikkimielentilaa.

Pemut tuomaroi hollantilainen Rachel Dijkhorst-Noj, joka oli mulle uusi tuomarituttavuus. Tämän kokemuksen perusteella aivan ihana tuomari minun mielestäni: käsitteli koiria kauniisti, arvosteli hymyillen, jutteli koiralle ja handlerille koiran ollessa pöydällä ja kirjoitutti arvostelupaperin täyteen! Ja arvostelut olivat koirien näköiset: jokainen oli omanlaisensa, eikä mitään sanasta sanaan toistensa kopioita. Lisäksi arvosteluissa oli mainittu sellaisia pieniä, persoonallisia yksityiskohtia, joihin tuomari oli erityisesti tykästynyt tms.

Mulla oli erkkarituloksen suhteen huimaakin huimemmat tavoitteet/toiveet: "jos nyt joku parempi laatuarvosana tulisi kuin viime vuoden erkkarin H, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen!". :D Pöydällä Nalaa tutkiessaan tuomari pisti merkille Nalan valkoiset "ripset" ja huudahti "Oh, I love her eye lashes!". Hieman yllätyin, että Nalan räpsyripsistä oli päätynyt maininta myös arvostelulomakkeeseen. :)

Tuomari antoi Nalalle ERI:n ja sijoittipa sen vielä valioluokan kolmanneksi kera SA:n! Paras narttu -kehässä ei menestystä enää tullut, mutta ei se mitään. Mulla joka tapauksessa ylittyi odotukset moninkertaisesti, eikä tarvitse varmaan erikseen edes sanoa kuinka tyytyväinen olen!

Tässäpä vielä Nalan arvostelu:

6,5 years. Nice bitch. Nice big ears but she is not using them to her advantage today (a bit wide). Lovely pigmentation and eye lashes. Lovely short muzzle, could do with a bit more filling under her eyes. Nice topline and prosternum. Nice substance and bone. Good overfeet. Good coat texture. Easy mover with nice tail carriage, still a bit wide in the front. I love her alertness. Nice rich red colour. Well-presented."

ERI VAK3 SA

Kuva: Petra Tiittanen

* * *

Seuraavan päivän Oulun KV-näyttelyyn olin ilmoittanut mukaan ainoastaan Mörkön. Gööttien kehä oli harmillisesti laitettu raviradan sijaan sen keskiosan nurmialueelle, josta arvelin koituvan ongelmia Mörkön esiintymiselle. Olisi edes lyhyt ja tasainen nurmikko, vaan tuo kun tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän sellainen muhkurainen alusta, jossa ruoho on epätasaista. Eikä tuo nurmi muutenkaan mikään helpoin alusta ole, kun Mörkö haluaisi siellä herkemmin ruveta haistelemaan maata.

Mutta syteen tai saveen, ei se auttanut kuin lähteä kokeilemaan, kun kerran on ilmo maksettu. Koitin ennen kehää Mörköä kävelyttää ympäri nurmikkoa, jotta se menettäisi isoimmat kiinnostukset hajuihin ja keskittyisi paremmin myös meikäläiseen. Kehän ulkopuolella Mörkö liikkuikin välillä jopa ihan mukavasti, mutta tällä kertaa ne mukavat liikkeet eivät valitettavasti seuranneet meidän mukana kehään saakka. :D

Seisomiset meni ihan ok, mitä nyt Mörkö koitti välillä aina kääntyillä katselemaan kehän laidalla olevia gööttejä. Mutta ravipätkät menikin sitten enemmän tai vähemmän plörinäksi, tai siis pomppimiseksi. Laatuarvosanaksi Mörkö sai EH:n ja tuomari Anneli Pukkila kävi perustelemassa sen mulle suullisesti sillä, että kun koira ei tänään oikein kunnolla ruvennut liikkumaan, eikä pysynyt ravissa. Harmittaahan tuo vähän, kun tiedän itse, että Mörkö osaa kyllä ravata sievästi nurmellakin, mutta siinä vaan tuppaa herkemmin tulemaan tuo laukkapomppu esiin.

Minusta tuntui, että ne liikkeet kehässä meni sen verran hänekseen, että olin oikeasti yllättynyt, kun valokuvien joukosta löytyi kuitenkin näinkin hyvä liikekuva - todistettavasti Mörkö siis otti kehässä ainakin muutamia raviaskeleita! :D

Mutta näin tällä kertaa. Ihan hyvän arvostelun Mörkö kuitenkin sai ja erityisesti arvostelun maininta Mörkön iloisesta esiintymisestä lämmitti mieltä. Ja miekin jopa sain kehuja hyvästä esittämisestä, vaikka ne liikkeet tällä kertaa menikin miten meni, eikä esiintyminen muutenkaan ollut ihan parasta mahdollista "meitä". Ilmeisesti tuomarin mielestä kokonaisuus oli kuitenkin plussan puolella. :)

Mörkön arvostelu:

"2 vuotias, mittasuhteiltaan oikea, mutta turhan kevytluustoinen uros, hyvä pää ja ilme, hyvä kaula, kokoon sopiva runko, hyvä lapa, lyhyt olkavarsi, jyrkkä lantio, niukat takakulmaukset, köyristää ylälinjaansa liikkeessä voimakkaasti, taka-askel jää lyhyeksi ja rungon alle, hyvä karva, iloinen esiintyjä, esitetään hyvin"

EH AVK1

Ja koska Mörköllä tunnetusti on näyttelyissä maailman fiksuimmat ilmeet, niin tässäpä siitä jälleen kerran todistusaineistoksi muutama kuva: