Tämä kirjoitus on pakko aloittaa samoilla sanoilla kuin Facebookiin omalle seinälle laittamani päivitys tapahtumapäivänä: ME TEHTIIN SE!! 

Osallistuttiin Mörkön kanssa meidän molempien ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen Kemissä 20.7! Tämäkin päivä tuli siis nähtyä, vaikka aina välillä olenkin hieman skeptisesti suhtautunut koko ajatukseen tokossa kisaamisesta.

Tämä koe oli todellinen syy siihen, miksi halusin käydä sitä tokokoetta lauantainakin Kemissä Nalan näyttelyn yhteydessä kuikuilemassa. Kävin katsomassa koepaikan ennakkoon, jotta tietäisin sunnuntaina minne mennä ja ostin myös kisakirjan ennalta, jotta sunnuntaille jäisi mahdollisimman vähän asioita stressattavaksi. Sitä stressiä kun oli meikäläisellä ihan riittämiin muutenki..

"Stressi? Onko se jottain syötävää?"
tokokoe200714_4-normal.jpg

Jostain syystä toko on mulle lajina sellainen, että jo pelkkä ajatus kisaamisesta on vetänyt polvet veteläksi, joten on oikeasti eräänlainen saavutus, että ylipäätään uskalsin kokeeseen ilmoittautua. Näyttely- ja agilityjännityksestä ei voi mun tokojännityksen rinnalla puhua edes samassa lauseessa.

Hiljaa olen ihaillut sellaisia ihmisiä, jotka tokossa koiriensa kanssa kisaa ja saavat yhteistyön koiran kanssa pelaamaan niin hienosti, että koira tekee koko pitkähkön koesuorituksen hyvässä vireessä ja ohjaajaa kuunnellen - ilman muuta palkkaa koesuorituksen aikana kuin mahdollisesti ohjaajan kehut ja pienet taputukset/silitykset liikkeiden välissä. Eikä vain alokasluokassa, vaan myös niissä ylemmissä. Mulle kun jo tuo alokasluokan korkkaaminen tuntui vuoren kokoiselta kynnykseltä.

Koeilmoittautumista sähköpostitse laittaessa mulla muljahteli maha ympäri moneen kertaan ja mitä lähemmäs varsinainen koe tuli, sitä enemmän jännitys rupesi nostamaan päätään. Eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että koetta edeltävänä päivänä Mörkö tuntui yhtäkkiä unohtaneen liikkeestä maahanmenon kokonaan. Ja se on tähän asti ollut yksi meidän vahvimpia liikkeitä. Varsin lupaavaa.. 

Koetta edeltävän yön näin painajaisia kokeen paikallaolosta ja varmaan kaikista mahdollisista tavoista, joilla kyseinen liike voisi mennä pieleen. Uni alkoi siis kerta toisensa jälkeen ikään kuin alusta, eli jokaisen pätkän jälkeen säpsähdin hereille - vain, jotta hetken kuluttua nukahtaisin uudelleen ja paikallaolo voisi mennä persiilleen taas jollain toisella tavalla. Erittäin rentouttavaa (NOT) ja voin kertoa, että aamulla mulla oli heti herätessä maha mukavasti sekaisin.. 

Mutta ei se auttanut muu kuin pakkautua autoon ja lähteä Kemiä kohti. Koitin kovasti ajatella, että mennään rennolla fiiliksellä katsomaan, että millä mallilla meidän liikkeet koetilanteessa on, eikä se ole vakavaa, vaikka kaikki asiat ei yksilöliikkeiden osalta ihan täydellisesti menisikään. Helpommin tietty ajateltu kuin toteutettu käytännössä.

En ollut puhunut tästä mun tokokoesuunnitelmasta juuri kenellekään, koska ajattelin, että mitä harvempi ihminen tietää, sitä vähemmän suorituspaineita mulle kasautuisi (en siis tarkoita, että muut ihmiset niitä paineita mulle kasaisi, vaan ihan itse itselleni). Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta mun oloa se helpotti. Vaikka myöntää täytyy, että teki kyllä hiton tiukkaa pitää tätä hommaa pimennossa kokeeseen saakka, kun olisi vaan tehnyt mieli huutaa paniikkia koko maailmalle..

tokokoe200714_2-normal.jpg

Kisapaikalla keli oli melkein yhtä kuuma kuin edellisenäkin päivänä ja vesisateen tuntuakin oli ilmassa. Yksi jännitysmomentti sekin, että miten tuo säätila vaikuttaisi Mörkön vireeseen. Se kun ei ole mikään kuuman kelin superfani, kuten tännekin olen tainnut aiemmin kirjoittaa. Tuntui, että hirveästi oli sellaisia asioita, joita olisi pitänyt muistaa ja saada aikaiseksi treenata enemmän ennen koetta. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin oltiin.

Alokasluokan koiria oli kokeeseen ilmoitettu kaikkiaan 13. Porukka oli samaan aikaan olevan koiranäyttelyn vuoksi jaettu ja aikataulutettu kahteen osaan, jotta myös näyttelyyn ilmoittautuneet ehtisivät sekä kehään, että kokeeseen. Ensimmäinen porukka oli vuorossa aamupäivällä (siinä taisi olla neljä koiraa) ja loput yhdeksän - mie ja Mörkö mukaanlukien - sitten iltapäivällä. Mun ja Mörkön kisanumero oli 9 ja jotenkin sen perusteella päättelin, että oltaisiin oltu yksilöliikkeiden suoritusvuorossa viimeisiä. Mutta mitä vielä! Ilmoittautumisten vastaanottaja kertoikin mulle (hieman huvittuneena nähtyään mun eittämättä kauhistuneen ilmeen), että ette te mitään viimeisiä ole, vaan ihan ensimmäisiä! 

No, ei muuta kuin positiivista ajattelua peliin: ainakin saataisiin reunapaikka paikallaolossa, jos nyt sillä olisi lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Ja eipähän jäisi tuhottomasti aikaa jännittää niitä yksilöliikkeitä, kun oma vuoro olisi heti paikallaolon jälkeen. Tiesin, että ekana olosta huolimatta saisin paikallaolon jälkeen käydä "virittelemässä" Mörköä kehän ulkopuolella ennen yksilösuorituksia, joka hieman helpotti paniikkia. Tosin ei meidän vuoro muutenkaan alkanut paikallaolon jälkeen ihan suoraan, kun liike suoritettiin suuren osallistujamäärän vuoksi kahdessa porukassa. Ensimmäisessä poppoossa oli Mörkön lisäksi tanskandoggi, brienpaimenkoira (briardi) ja valkoinenpaimenkoira. Melko isoja koiria siis kaikki muut. 

Luoksepäästävyys meni hyvin. Tuomari Allan Aula kävi rapsuttamassa Mörköä kaulasta ja totesi sille tämän jälkeen, että "no niin, nyt voit sanoa emännälle, että hienosti meni!". :) Pisteiksi 10

Paikalla makaaminen ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä huomasin Mörkön ottavan vierustoverista (iso tanskandoggi) hieman häiriötä, eli se vilkuili sen suuntaan, eikä täysin keskittynyt mun kuuntelemiseen. Mörkö ei ollut ihan skarppina liikkeen alkaessa, joten jouduin käyttämään käsiapua saadakseni sen makuulle. Harmillinen juttu, mutta ei voi mitään. Jännityksellä odotin, että miten tuo vaikuttaisi pisteisiin vai menisikö liike jopa kokonaan nollille..

Varsinainen paikallaolovaihe meni hyvin. Hieman vilkuilua vierustoverin suuntaan, mutta ei mitään merkkejä siitä, että Mörkö olisi missään vaiheessa meinannut nousta ylös ja lähteä mua kohti. Meille sattui kyllä hyvä paikallaoloryhmä siinä mielessä, että kaikki koirat pysyivät koko vaaditun ajan makuulla paikallaan. Toisessa ryhmässä taisi nimittäin useampikin koira nousta ja osa lähteä myös liikkeelle ohjaajiaan kohti. Mun painajaisunet paikallaolon suhteen jäivät onneksi toteutumatta ja saatoin sen jälkeen hieman rentoutua!

Lopulta kaksiminuuttinen oli kulunut ja Mörkön viereen palatessa se singahti oma-aloitteisesti suoraan perusasentoon, mikä ei oikeastaan tullut yllätyksenä. Sitä kun on tapahtunut usein ennenkin, eikä harjoittelu ole ainakaan vielä tuottanut tuon suhteen tulosta. Se alun käsiapu oli tainnut jäädä tuomarilta huomaamatta, koska sanoi vähentävänsä yhden pisteen loppuperusasennon ennakoinnista (kuitenkin vierustoverilta lähti piste, kun käytti kaksoiskäskyä koiran saamiseksi makuulle). Paikallaolosta meille pisteiksi 9

Yksilöliikkeiden aikana huomasin, että alkuperusasennot eivät onnistuneet ihan niin sujuvasti kuin yleensä. Uskoisin, että tässä näkyi Mörköllä vahvimmin se helteen vaikutus. Eli vire ei ollut ihan niin optimaalinen kuin olisi voinut olla. Olin kuitenkin jo etukäteen koittanut psyykata itseni ajattelemaan, että mulla ei ole mitään kiirettä siinä liikkeen alussa, vaan rauhassa saan ottaa koiran perusasentoon ja varsinainen liike alkaa vasta sitten, kun olen vastannut myöntävästi liikkeenohjaajan kysymykseen "onko ohjaaja valmis?". Vaikka alkuperusasennot siis menivätkin hieman saikkaukseksi ja sain käyttää melko paljon käsiapuja niissä, en kuitenkaan menettänyt omia hermoja ja tällä oli varmasti vaikutusta myös Mörkön toimintaan. Jos olisin tuskastunut ja ruvennut äyskimään koiralle, olisi lopputulos voinut olla ihan toisenlainen. Täytyy antaa itselle tunnustusta, kun onnistuin jännittävässä tilanteessa hallitsemaan omat hermoni, vaikka vähän mutkia olikin matkassa. :D

Seuraamispätkät menivät meidän yleiseen tasoon nähden suht ok. Kytkettynä seuraaminen oli astetta parempaa, oikeastaan vain yhdessä käännöksessä Mörkö jäi kunnolla jälkeen ja hihna pääsi kiristymään. Vapaana seuraamisessa haahuilua olikin sitten astetta enemmän ja se näkyi myös pisteissä (tosin ei ehkä ihan niin paljon kuin olisin odottanut). Mörkön seuraamispaikka on enimmäkseen ok, mutta voisi seurata aavistuksen lähempänä mua. Perusasennot (yhtä lukuunottamatta) olivat suoria ja muutenkin ok. Pisteet menivät siten, että seuraaminen kytkettynä 8 ja seuraaminen taluttimetta 7. Minusta molemmat seuraamispätkät olivat parempia kuin esim. niissä meidän viimeisimmissä epiksissä kesäkuussa, joten kehitystä havaittavissa, vaikka tekemistä vielä onkin. Seuraaminen taitaa olla Mörköstä vähän tylsä liike, joten pitänee kokeilla ottaa lelupalkkausta siihen mukaan useammin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni mun helpotukseksi kokeessa ok, vaikka edellisenä päivänä liike olikin takkuillut oikein olan takaa. Hieman käytin normaalia painokkaampaa kehonkieltä käskyä antaessa (käänsin katsetta Mörköön päin) varmistaakseni maahanmenon. Tuomari mainitsi tästä, mutta sanoi, että vartaloapu oli sen verran pieni, ettei alokasluokassa vähennä siitä pisteitä. Joten 10 tulokseksi siitä!

Luoksetulo meni muuten ok, mutta loppuperusasentoon jouduin käyttämään käsiapua. Tämä saattoi johtua siitä, että siellä mun selän takana oli yleisöä ja muita koiria, joille Mörkö ei olisi halunnut kääntää selkää. Eli tätä pitäisi päästä treenaamaan enemmän häiriössä, koska ilman häiriötä Mörkö tulee perusasentoon yleensä hyvin. Pisteiksi 9.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni oikein kivasti, ei oikeastaan muuta huomautettavaa kuin liikkeen alku, kun Mörkö ei heti hoksannut lähteä mun mukaan. Yksi piste lähti tästä, eli tulokseksi 9

Estehyppy meni aika samalla kaavalla kuin viimeksi epiksissäkin. Tällä kertaa kylläkin otin Mörkön hihnaan ennen liikkeen alkua, jotta se ei taas kävisi oma-aloitteisesti hyppäämässä estettä ennen aikojaan (se kun tarkoittaisi liikkeen nollautumista). Mörkö ei suullisella käskyllä lähtenyt hyppäämään, joten käytin seuraavaksi pelkkää käsimerkkiä (en siis antanut toista suullista käskyä) ja sillä Mörkö loikkasi samantien, kuten epiksissäkin. Hieman meinasi liikahtaa mua vastaan, kun olin menossa koiran viereen, mutta ei pahasti. Pisteiksi 8. Ollaan epiksien jälkeen koitettu treenata hyppyä enemmän, että saisin Mörkön hyppäämään myös suullisella käskyllä, mutta lopputulema vielä hieman vaihtelee.  

Kokonaisvaikutukseksi saatiin täydet kymmenen pistettä! Tuomari perusteli tämän muistaakseni jotenkin niin, että iloista ja reipasta tekemistä ja taidotkin selvästi löytyy, vähän vaan joissain kohdissa pientä hienosäätöä, eli vartaloavut ja kaksoiskäskyt kun vielä saadaan pois. :) Ja sittenpä se kaikkien aikojen eka koesuoritus olikin purkissa! Mörkö sai palkkioksi kehän ulkopuolella riehutustuokion lelulla ja tämän hetkisen lemppariherkkunsa, eli kanafileetikun.  

tokokoe200714-normal.jpg

Kokeen jälkeen mulla oli tosi hyvä ja helpottunut fiilis. Virheitä tuli, mutta ei mitään maatakaatavaa (ehkä eniten jäi kaivelemaan ne paikallaolosta saadut pisteet, kun ei olisi ihan ysiä ansaittu. Mutta ensi kerraksi sitten tavoitteena paikallaolo ilman käsiapuja, kun me se kuitenkin osataan!). Mörkö teki hommia reippaasti häntä heiluen ja mie sain pidettyä oman jännitykseni koesuorituksen ajan kurissa, joten en voisi paljon tyytyväisempi olla. Hiottavaa löytyy tottakai, mutta nytpä on tuo ensimmäisen kokeen kynnys vihdoin ylitetty ja jatkossa toivottavasti vähän helpottaa. 

Niin ja saatiin me niitä pisteitäkin sen verran kivasti, että kotiinviemiseksi napattiin I-tulos! Eli 172 pistettä heti ekasta kokeesta. Wohoo! Mulle henkilökohtaisesti kyseessä on ehkä toistaiseksi meidän hienoin saavutus koiraharrastuspuolella. Ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri. :)

Tässäpä vielä videon muodossa todistusaineistoa siitä, että me todellakin oltiin siellä kokeessa, eikä kyseessä ollut vaan meikäläisen kaunis päiväuni.. Videossa ei ole ääniä, koska niistä ei vaan yksinkertaisesti saanut yhtään mitään selvää:

http://youtu.be/07EmkpiWAy0

Mörkö - minun pieni monitoimikoira <3
tokokoe200714_3-normal.jpg