Joo-o, joskus sattuu hassuja asioita silloin, kun niitä vähiten odottaisi..

Nalaa en ole tänä kesänä käyttänyt pahemmin näyttelyissä, ainoastaan erkkarissa käytiin toukokuussa ja siihenpä se on toistaiseksi jäänyt. Näissä lähinäyttelyissä pemu- ja gööttikehät on nyt tuntuneet menevän pahimmoilleen ristiin (kehät eri päivinä jne.) ja kun Nala ei kerran näyttelyistä tällä hetkellä mitään ns. "tarvitse", niin ollaan sitten kierretty kehiä vaan Mörkön kanssa. Olen mie siinä sivussa koittanut säästää vähän rahaakin, kun ei nuo ilmomaksut ole mitään kovin halpoja.

Päätin kuitenkin ilmoittaa Nalan Kemin kansainväliseen koiranäyttelyyn. Taka-ajatuksena mulla oli oikeastaan se, että halusin mennä lauantaina (19.7.) pällistelemään samassa paikassa järjestettäviä tokokisoja, joten siinähän se Nappula kulkisi mukana ja pääsisi sekin vaihteen vuoksi harrastusreissulle mukaan. Se on näyttänyt mulle vähän pitkää naamaa joka kerta, kun olen Mörkön tai Jedin kanssa lähtenyt jonnekin treenikassin tai näyttelyrepun kanssa..

Nalahan oli sopivasti aloittanut karvanlähdön tätä Kemin näyttelyä varten, mutta onneksi karvaa oli toistaiseksi irronnut huomattavia määriä lähinnä keskikropasta. Seuraavat kuvat nähtyään uskoo ken tahtoo..

KemiKV2014_2-normal.jpg

Nalan karvanlähdön seurauksena meillä onkin nykyään neljä koiraa!
KemiKV2014_6-normal.jpg

Pemuja oli näyttelyyn ilmoitettu kaikkiaan 13 ja sukupuolijakauma pisti hieman naurattamaan: ainoastaan yksi uros ja kaikki loput narttuja! :D Corgit tuomaroi samainen Birgitta Svarstad, joka arvosteli göötit viikkoa aikaisemmin Oulun näyttelyssä, joten tiesin odottaa suht tiukkaa linjaa arvostelun suhteen. Oli oikeastaan aika mielenkiintoista seurata, että "rokotettiinko" corgeja samoista jutuista kuin gööttejä. Eri rotu tottakai kyseessä, mutta tarkoitan tässä nyt sellaisia yleispätevämpiä asioita, kuten koiran yleiskunto, voimakkuus/raskasrakenteisuus jne.

Jo cardeja seuratessa kävi ilmi, että myös corgeissa tuomari näytti pitävän sellaisista melko sopusuhtaisen/keskikokoisen kokoisista koirista, eli isoimmat/raskaimmat eivät pärjänneet parhaiten. Jos koira muuten oli tuomarin mielestä hyvä, saattoi hän antaa sille ERI:n, mutta ei välttämättä SA:ta jne. Laatuarvosanat vaihtelivat H:sta ERI:in (pemuissa EH-ERI). 

Pemunartuissa SA:n sai kaikkiaan kuusi koiraa - Nala mukaanlukien. Nala sijoittui valioluokan ensimmäiseksi ja mun yllätykseksi tuomari olikin tykästynyt Nalaan niin kovasti, että päätti pistää sen koko porukan kärkeen ja Nalasta tuli myös ROP! Ja meikäläinen oli siinä vaiheessa hieman äimän käkenä, vaikkakin aika iloisena sellaisena. Ei ole ihan arkipäivää meille nämä ROP-sijoitukset kuitenkaan. :)

Saletisti ROP!
KemiKV2014_5-normal.jpg

Tällaisen arvostelun Nala sai (vapaasti ruotsinkielisestä suomennettuna):

"Hyvät mittasuhteet korkeus-pituus. Kiilamainen (arvostelussa lukee skillformat -> olisiko tarkoitettu kilformade?) pää. Hyvä silmien muoto. Erinomainen purenta. Puhtaan valkoiset hampaat. Hyvin asettuneet, hieman suuret korvat. Hyvä kaula. Hyvä runko. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Vahva luusto. Hyvät tassut. Liikkuu tasapainoisesti. Riittävä askelpituus. Erittäin hyvä karvanlaatu. Hyvin esitetty."

ERI VAK1 SA PN1 ROP

Ihana oli lukea erityisesti tuo maininta puhtaista hampaista. Mukavaa, että jotkut tuomarit kiinnittävät tällaisiinkin asioihin huomiota, koska nehän liittyvät koiran yleiseen hyvinvointiin. Eli ei riitä, että leegoja on suussa oikea määrä ja oikeassa järjestyksessä, vaan ne pitää olla myös hyvässä kunnossa.

KemiKV2014-normal.jpg
Kuva: Johanna Flinck

Nala oli mukana myös Suukkosuun-kasvattajaryhmässä, jossa oli mukana neljä koiraa neljästä eri pentueesta - ja KP tuli! Joten seuraavaksi saatiin jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. Onneksi pemut olivat arvosteluvuorossa muutenkin loppupäässä päivää, joten ihan hirveän pitkäksi päivä näyttelyalueella ei sentään venähtänyt. Säätila olisi kyllä voinut olla hieman armollisempi: hiostava kuumuus yhdistettynä kuurottaiseen vesisateeseen ja ukkosen jyrinään ei ehkä ole se kaikkein otollisin keli viettää ulkosalla. Nalan kasvattajan seurueella oli onneksi teltta mukana, jonne mekin päästiin sadetta ja aurinkoa pakoon. :)

Nalan puolesta mua hieman hirvitti taustalla jyrisevä ukkonen, mutta neitipä yllättikin minut positiivisesti, eikä ollut jyrinästä moksiskaan! Kuumuus vaikutti hieman yleiseen vireystilaan (näkyi lähinnä ravin "hitautena"), mutta muutoin Nala esiintyi vielä ryhmäkehässäkin varsin tiitteränä, joten en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Paimenkoiraryhmän (FCI 1) tuomaroi unkarilainen Istvan Laszlo, joka itseasiassa arvosteli pemut vuosi sitten Oulun näyttelyssä ja Nalan tulos oli tuolloin ERI VAK3 SA (eli ei mitään ihmeempää menestystä silloin).

Ykkösryhmän ryhmäkehässä on yleensä aika paljon koiria, joten ei mulla ollut pahemmin odotuksia siellä pärjäämisen suhteen. Tuomari poimi aluksi koko porukasta kuusi koiraa jatkoon - ja kuudes jatkoonpääsijä olikin Nala! Nalan lisäksi pienemmistä paimenkoirista oli jatkoon päässeissä mukana vain sheltti ja muut olivat isompien rotujen edustajia. Tuomari juoksutti isommat koirat kehän ympäri, mutta Nala ja sheltti saivat sen sijaan esitellä tuomarille edes-takaisin-liikkeensä. Siinä vaiheessa, kun tuomari ohjasi sheltin neljännelle sijalle, olin ihan varma, että muut sijoittujat olisivat niitä isompia rotuja. Vaan kuinkas kävikään: seuraavaksi tuomari tulikin ohjaamaan meidät kolmospaikalleVoi-han rä-kä

KemiKV2014_4-normal.jpg

Tämä oli vasta Nalan neljäs ROP-sijoitus Suomessa, mutta silti jo toinen ryhmäsijoitus. Nala oli ensimmäistä kertaa ROP kaikkien rotujen näyttelyssä Kemissä vuonna 2010 ja silloin sijoituksena oli RYP4. Tänään sitten sijoitus napsahti vielä pykälää paremmaksi, kun kyseessä oli KV-näyttely ja RYP3-sijoitus

Tuntui ja tuntuu vieläkin aika hienolta! Varsinkin, kun esiintyminenkin meni niin hyvin, eikä Nala ottanut turhaa ressiä esim. siitä ukkosesta tai vaikka yleisön taputuksista ja kuulutuksista, jotka nekin joskus on vaikuttaneet, mutta eivät enää nykyään (ehkä miekin olen siis tehnyt jotain oikein). Se on mulle tosi iso asia, koska ei ne hyvätkään sijoitukset tunnu niin hienoilta, jos koiralla ei ole ollut kehässä niin mukavaa kuin olisi itse toivonut. Nyt jäi hyvä mieli kaikin puolin varmasti sekä mulle, että Nalalle. :)

Kotiinviemiseksi saatin ruusukkeiden ja pokaalien lisäksi myös 14,5kg Hill'sin koiranruokasäkki, joten kenties tämä oli yksi niitä harvoja näyttelyitä, joista ilmomaksuun käytetty raha tuli "takaisin" palkintojen muodossa. Ei sillä, että se olisi näyttelyiden ideakaan, mutta kävipähän mielessä, kun aina toisinaan kieltämättä huvittaa ne rahamäärät, joita noihin näyttelyilmoittautumisiin tulee tuhlattua. :D

Ryhmäkehien lopuksi oli vuorossa vielä parhaiden kasvattajaryhmien valinta ja nämä tuomaroi Irina Poletaeva. Ja niin vaan Suukkosuun ryhmä nappasi siellä(kin) kolmannen sijan, eli vallan loistava päivä näyttelyrintamalla monellakin tapaa! Onnea vielä Pinjalle kasvattien hienosta menestyksestä!

Ja eipä ne viikonlopun positiivisuudet vielä tähän loppuneet, mutta siitä lisää sitten seuraavassa kirjoituksessa..

KemiKV2014_3-normal.jpg