Joo, näin pääsi käymään apauttiarallaa 9 kuukauden tauon jälkeen - viimeisen sertin metsästys jatkukoon! Tosin viime vuonna tuli sen verran paljon ravattua kehissä, että vieläkin meinaa olla vähän "näyttelyähky", joten tänä vuonna päätin suosiolla, että käydään vaan muutamia kertoja kehässä ja jatketaan sitten taas seuraavana vuonna, jos ei sertin suhteen tärppää. Hyrynsalmen ryhmänäyttelyn (23.5.) otin ohjelmistoon vähän alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, kun samana päivänä sattui Kajaanissa olemaan agilitykilpailut, joten ajattelin, että ne saisi suht näppärästi yhdistettyä yhdelle reissulle, kun samalla suunnalla olivat.

Ennen ilmoittautumista kyselin agikisojen järjestäjiltä päivän aikataulua, jotta en turhaa ilmoittautuisi monelle radalle, jos kisat ja näyttely näyttäisivät menevän pahimmoilleen päällekäin. Sain vastauksen, että kisat alkaisivat lauantaina klo 9 ja se sopikin mulle oikein mainiosti - hyvin pitäisi ehtiä pari rataa käydä juoksemassa ja sen jälkeen ajella Hyrynsalmelle näyttelyyn, kun mun aikataulutoive otettiin siellä huomioon ja göötit olisivat päivän viimeinen rotu kehässä.

Mutta näemmä koskaan ei saisi tuudittautua ennen aikojaan. Kävi nimittäin niin, että agikisojen kisakirjeestä mulle selvisikin - aiemmin annetusta "tiedosta" poiketen - että kisat aloitettaisiinkin vasta klo 10! Tässä tapauksessa tuo tunti olisi ollut hyvinkin ratkaiseva asia, koska nyt näytti enemmän kuin todennäköiseltä, että mun olisi pakko jättää jälkimmäinen agirata väliin, elleivät kisat olisi tosi paljon edellä aikataulusta. :(

Mutta kun ilmomaksut kerran oli maksettu, niin lähdettiin kuitenkin edes se yksi rata Kajaaniin juoksemaan. Päätin etukäteen, että JOS ekalta radalta tulisi 0-tulos, niin sitten jäätäisiin näyttelystä myöhästymisen uhallakin toiselle radalle tuplanollaa koittamaan.

No eipä siltä ekalta radalta mitään nollaa tullut, vaikka alku menikin melko lupaavasti. Yksi rima tipahti alas ja vähän sen jälkeen Mörkö meinasi lähteä pujottelemaan kepit väärin (edeltävän hypyn ja keppien väli oli melko lyhyt ja linja sellainen, että koiran olisi hypyn jälkeen pitänyt koukata kunnolla oikealle, että olisi päässyt oikeaan väliin pujottelemaan). Aloin tuota pujottelun aloitusta korjaamaan, jolloin Mörkö kävi hyppäämässä edeltävän hypyn uudelleen, eli HYL tulokseksi. 

http://youtu.be/jDq6ryDTlmc

Ekan radan jälkeen arvioidusta aikataulusta oltiin n. 20 minuuttia edellä, eli hyvällä tuurilla olisi saatettu ehtiä käydä myös sillä toisella radalla. Tilannetietoja saadakseni laitoin viestiä Tuijalle, joka jo oli Hyrynsalmella, että mikä vaihe siellä oli kehässä. Menossa oli jo toiseksi viimeinen rotu ennen gööttejä ja kehä eteni melkoista vauhtia.. Joten kun tuplanollaan ei enää näissä kisoissa olisi ollut mahdollisuuksia, päätettiin lähteä Hyrynsalmea kohti, jotta ei myöhästyttäisi kehästä. Ilmorahat meni siis tuon toisen radan osalta hukkaan, mutta ei voi mitään. :(

Hyrynsalmella (ja ilmeisesti melkeinpä kaikkialla muuallakin Suomessa) säätila oli suoraan sanoen ihan hirveä! Vettä tihuutti taukoamatta ja tuuli niin kovasti, että jopa näyttelytelttoja oli lähtenyt sen voimasta lentoon. Että semmoiset ulkonäyttelykelit Suomessa näin toukokuun lopussa! Kotimatkalla saatiin väistellä muutamia puita, jotka olivat myräkän voimasta kaatuneet autotielle ja Oulussa oli kuulemma lähtenyt joidenkin rakennusten kattojakin irti. Nice!

Mutta joo, takaisin näyttelypaikalle. Loppupeleissä meillä ei tullutkaan kehään edes kiire ja mietin siinä sateessa värjötellessäni ja Mörkön kanssa kävellessäni, että olisi varmaan ehditty se toinenkin rata Kajaanissa juosta, vaan minkäs teet, kun ei uskaltanut riskiä ottaa. Näyttelymaksu kuitenkin on yli puolet kalliimpi kuin yksi agistartti, joten sekin vähän painoi vaakakupissa. :D 

Göötit arvosteli virolainen Juta Haranen ja gööttejä oli kehässä neljä (kaksi urosta ja kaksi narttua). Mörkö oli arvosteluvuorossa ensimmäisenä ja saikin tosi kivan arvostelun ja laatuarvosanan erinomainen. Sitten oli vuorossa Mörkön veli, joka myöskin sai ERI:n. Kilpailuluokassa Mörkö jäi kuitenkin toiseksi, joten kun tuomari antoi molemmille SA:n, niin Mörkön lopullinen sijoitus oli siis PU2 ja varaserti. Mörkön kuudes sellainen..

Sijoitus oli tismalleen sama kuin meidän viime vuoden ekassa näyttelyssä Kajaanissa, jolloin valioituminen olisi ollut ekan kerran mahdollista. Ja TAAS se oli niiiiin lähellä, mutta ei. Ja tietenkin siinä sitten alkoi miettimään myös sitä, että olisi vaan pitänyt ilmoittaa Mörkö Kajaanin agikisoihin kaikille kolmelle radalle ja jättää tämä näyttely kokonaan välistä, kun periaatteessa se oli nyt kuitenkin hukkareissu. Oispa kristallipallo! 

Pettymys (tai turhauma, kumpi lie vaiko molemmat yhdessä) purkautui mulla kehän jälkeen itkuna, vaikka mistään vakavasta ei kyse ollutkaan. Mie vaan tuppaan olemaan aika itkuherkkä ihminen - jopa niin, että itteäkin välillä jo ärsyttää moinen taipumus.. Eli vaikka järki sanoo, että "ei tässä mitään, että tuleehan noita näyttelyitä ja uusia mahiksia", niin silti hanat aukes. :P Ja kun taustalla vielä pyöri ajatus siitä, että oltaisiin voitu olla agikisoissa yrittämässä sitä tuplanollaa, kun mahikset SM-tulosten keräämiseen kävivät koko ajan vaan vähemmäksi.. 

Noh, itkukohtaus meni onneksi ohi ja päästiin kotimatkallekin jossain vaiheessa. Kotona olo oli jo vaihtunut enempi sellaiseksi sisuuntumiseksi ja tympäisi, kun piti sillä lailla ruveta pillittämään turhasta asiasta. Eihän se varasertikään huono saavutus näyttelyistä ole, mutta ääääh silti. Ei niillä vaan tee mitään, vaikka ruusukkeet nättejä ovatkin. Kun ei niistä edes mitään varavaliotitteleitä anneta (ja tämä on sitten vitsi, jos joku ei sitä tajua) - muutoin Mörkö olisi jo tupla-sellainen! :D Neljä näyttelyä olisi vielä näillä näkymin tulevalle kesälle tiedossa, joten ei se auta kuin toivoa, että jossain niistä onni viimein kääntyisi meidän puolelle!

Mr. Tuplavaravalion palkintopose

Tällaisen arvostelun Mörkö sai Hyrynsalmelta:
"Hyvän tyyppinen ja -mallinen uros, jolla maskuliininen pää ja ilme. Hyvä rinnan leveys ja syvyys, hyvät kulmaukset, tyypilliset liikkeet." 
ERI AVK2 SA PU2 VA-SERT