Viime lauantaina (22.8.) kisailtiin Ylivieskassa agilityn merkeissä kolmen startin verran. Ajoimme lauantaina aamusta Arin äidin luo ja sieltä sitten suuntasimme kisoihin, jotka alkoivat minikolmosten osalta vasta puolenpäivän aikoihin.

Tuomarina kisoissa oli mulle uusi tuttavuus, Harri Huittinen. Ensimmäisenä vuorossa ollut agirata ei vaikuttanut mun mielestä miltään järjin vaikealta, kun vaan muistaisi tietyt kohdat ohjata kunnolla. Mörkö pikkuisen varasti lähdöstä, mutta olin tähän varautunut jo rataantutustumisessa, enkä siksi joutunut tekemään muutoksia ohjaussuunnitelmaan.

Keinun alastulo ei ollut kovin nätti ja hallittu, mutta osuma kuitenkin (tämä piti oman mielenrauhan takia tarkistaa videolta radan jälkeen, vaikkei tuomari siitä virhettä meille antanutkaan). Takaakiertohypyllä Mörkö törmäsi vähän mun jalkoihin, kun en tarpeeksi ketterästi pinkonut alta pois.. Mutta kokonaisuudessaan muutoin varsin sujuva rata ja nollahan sieltä tulla tupsahti! 

Olimme startanneet Mörkön kanssa jo kolmansina, joten en elätellyt isompia toiveita sijoittumisen suhteen. Osallistujia oli luokassa alle 20, joten sertin voisi saada ainoastaan voittaja. Ja olin varma, että kyllähän niitä nollia ehtisi tulla vielä vaikka kuinka monta, kun suurin osa koirakoista vasta odotteli lähtövuoroaan, eikä rata ollut mistään hankalimmasta päästä. Lähdin Mörkön kanssa jäähdyttelylenkille läheiseen metsään ja sieltä tulimme takaisin parahiksi, kun viimeinen koirakko oli hetki sitten saanut oman ratasuorituksensa päätökseen. 

Menin suoraan kysymään autossa odotelleelta Arilta, että moniko koira oli mennyt Mörkön edelle, että oltaisiinko päästy kuitenkin palkinnoille, mutta Ari sanoi, ettei hän tiennyt tilanteesta mitään, kun ei ollut seurannut kuulutuksia. No melkein heti perään kajahti kisojen selostajan ääni, joka tiedotti, että "tässä luokassa saatiinkin ainoastaan yksi nollatulos". Siinä vaiheessa mulla loksahti leuka maahan ja meni hetki, kun aivot yritti sisäistää kuulemaansa - siis se mun ja Mörkön tekemä nollatulos oli sittenkin jäänyt radan ainoaksi nollatulokseksi.. Ja sehän tarkoitti, että me oikeasti tulimme ykköseksi ja saisimme ensimmäisen AGISERTIN KOLMOSLUOKASTA!

http://youtu.be/4aVo8-R6Rb8
Pääkopassa seilasi sillä hetkellä vähän ristiriitaiset fiilikset - toisaalta teki mieli hyppiä riemusta (ja ehkä vähän hypinkin ^^'), mutta toisaalta en ihan täysin uskaltanut uskoa asiaa todeksi ennen kuin näkisin itse omin silmin tulokset paperilla. Kiertelin ilmoittautumispistettä varmaan kuin korppikotka odotellessani tulosten ilmestymistä ja hitsit, miten hienolta tuntui lopulta nähdä ihan mustaa valkoisella mun ja Mörkön nimet siellä 1. sijalla ja merkintä "SERT-A" meidän tuloksen perässä. :)

Sillä huikealla fiiliksellä olikin sitten hyvä leijailla kaksi jäljellä olevaa rataa läpi ja hyllyttelyksihän ne meni.. Toisella agiradalla tipahti yksi rima ja loppupuolella Mörkö irtosi yhdelle ylimääräiselle hypylle ennen puomia. Hyppärillä sitten hyllytettiin jo alkupuolella, kun Mörkö kerkesi käväistä putken suulla (vaan sainpahan sen myötä hyvän tilaisuuden testata kepeille lähetystä vähän uskaliaammin kuin olin ajatellut ja lisäksi persjättöä keppien loppuun). Ja kas kun ei jotenkin nuo hyllyt tuntunut missään, eikä haitannut pätkän vertaa! Eiköhän tämän voittonollan endorfiineilla pötkitä vielä pitkään.. :D

http://youtu.be/BGUqtl66npk

Jokunen päivä kisojen jälkeen sain mun yllätykseksi kuulla useammaltakin taholta, että Mörkö (ja minutkin) oli bongattu Kalajokilaakso-paikallislehdestä. Lehdessä oli juttu noista Ylivieskan agilitykisoista ja me olimme sattuneet Mörkön kanssa artikkelin kuvituskuvaan. Aika siistiä! En itse asu lehden jakelualueella, joten olisi helposti jäänyt koko asia minulta pimentoon, jos ei siitä olisi erikseen vinkattu, joten kiitos kaikille! 

Tästä lehdestä napatusta valokuvasta kiitokset Erja Rintalalle! :)
Alkuperäinen valokuva: Maija Pylväs