Vuosi 2015 on nyt taputeltu, joten otetaanpa taas hetkeksi katsetta taaksepäin ja niputellaan vuoden aikana tapahtuneita juttuja yhteen sanoin ja kuvin..

NALAN vuoteen ei ole kummoisia mullistuksia mahtunut, enkä usko sen niitä kovin kaipailleenkaan. Vuoden 2014 lopussa suunnittelin, että varmaan muutamissa näyttelyissä tullaan Nalan kanssa käymään, mutta eipäs sitten käytykään. Ajattelin (kerrankin..) lompakkoani, enkä ilmoittanut Nalaa mihinkään, kun ei kerran ollut "pakko". Odotellaan nyt niitä veteraanikehiä, jonne suunnataan näillä näkymin ensi kesänä, kun ulkonäyttelykausi taas alkaa. :)

Lokakuussa Nala täytti kahdeksan vuotta, eli siitä tuli virallisesti veteraani-ikäinen - mun eka oma vetsku. <3 Toistaiseksi Nala on pysynyt varsin terveenä ja täytyy vaan toivoa, että sama meno jatkuu mahdollisimman pitkään myös tulevaisuudessa, vaikka vuosia mittariin napsahteleekin. Toki sen samalla myös tiedostaa, että ihan nuoresta koirasta ei enää ole kyse ja lienee vain ajan kysymys, että ikä alkaa näkyä (muutenkin kuin valkoisina ripsinä). Jospa ei kuitenkaan ihan vielä ole sen aika.. Mummoksi Nalaa ei meillä kyllä vielä nimitellä, katsotaan tilanne uusiksi vaikka parin vuoden päästä!

* * *

JEDIN harrastamiset painottuivat tänä vuonna tuonne alkuvuoteen. Agilitykisoissa kävimme vain kerran ja treenienkin osalta tein päätöksen, että Jedi sai kevätkauden jälkeen jäädä niistä hommista tauolle. En tiedä, että palataanko vielä jossain vaiheessa takaisin agilityn pariin, mutta toistaiseksi mennään näin ja vaikuttaisi siltä, että olemme molemmat ihan tyytyväisiä tilanteeseen. Jedi ei haikaile agilityn pariin, vaikka lajista kovasti pitääkin. Hyvä puoli koirana olemisessa, kun elää hetkessä, eikä murehdi mennyttä tai tulevaa. :)

Alkuvuodesta pääsimme Jedin kanssa tekemään uuden lajivaltauksen, kun korkkasimme virallisen kisauran rally-tokossa. Ja saimme vielä hyväksytyn tuloksenkin kotiin viemiseksi! Kaikkiaan ehdimme alokasluokassa kisata neljä kertaa, kunnes saimme koulutustunnuksen RTK1. Avoimeen luokkaan emme ole Jedin kanssa ainakaan vielä lähteneet, koska siellä alkaa koiran sujuvalla takapään käytöllä olla niin paljon isompi merkitys, eikä käsi- ja vartaloapujakaan saa enää samalla tavalla käyttää kuin alokasluokassa, joten todennäköisesti meidän meno tyssäisi alkumetreille. :D Jedi ei kevään jälkeen ole ollut mukana missään treeniryhmässä, vaan treenaillaan kotona sen mitä treenaillaan ja muuten touhuillaan ihan muita juttuja. 

Toukokuussa Jedin ikämittariin napsahti 6 vuotta ja syksyllä se kävi jalostustarkastuksessa toteamassa olevansa kokonaistyypiltään erittäin hyvä. Terveenäkin Jedi on tänä vuonna pysynyt, eli on onnistuttu välttymään isommilta tapaturmilta, vaikka vauhtia onkin metsälenkeillä ja vähän muuallakin piisannut..

* * * 

MÖRKÖ onkin sitten harrastellut viime vuonna vähän Nalan ja Jedinkin edestä. Agilityssä saavutimme kevään aikana ne puuttuvat nollatulokset ja tuplanollan, jotta pääsimme kuin pääsimmekin osallistumaan agilityn SM-kisoihin Oulussa kesäkuussa! Se oli huikea kokemus, eikä näillä näkymin tule suinkaan jäämään meidän viimeiseksi arvokisakokemukseksi: Viime kesän ja syksyn aikana onnistuimme nimittäin haalimaan kasaan vaadittavat tulokset jo tämänkin vuoden arvokisoja varten! Tällä kertaa meillä on mahdollisuus lähteä SM-kisojen lisäksi myös MM-karsintoihin, kun saimme muiden tulosten lisäksi kokoon myös vaadittavat kaksi tuplanollatulosta (joista toinen oli itseasiassa triplanolla, mutta siitä ei saa lisäpisteitä :D) ja lisäksi voittonollan. 

Agilityn SM-kisojen yksilöradalta. Kuva: Susanna Turpeinen

Arvokisatulosten lisäksi kaikki varovaiset odotukset ja toiveet agilityn suhteen täyttyi tälle vuodelle senkin puolesta, että Mörköllä on nyt kaksi agisertiä 3-luokasta! Käytännössä valiokello siis tikittää ja sitä kolmatta agisertiä voidaan lähteä tavoittelemaan tämän vuoden elokuussa, tarkemmin sanottuna 22.8.2016. Aika huikeaa! Hyppysertejä meillä ei vielä ole, mutta katsotaan, josko nekin jossain vaiheessa osuisivat kohdalle..

Mörkön agilityn kisakirjassa tuli jo ensimmäinen sivu 0-tuloksia täyteen ja seuraavaakin sivua on jo aloiteltu, eli näkymä on melko erilainen kuin vuoden 2014 lopussa (vertailukuva löytyy tästä postauksesta).

Tokossa korkattiin kesän korvilla avoin luokka, mutta vaikka kisailtiin suhteellisen aktiivisesti, niin koulutustunnus sai jäädä vielä toistaiseksi haaveeksi. Yhden I-tuloksen saimme kesällä, joten on meillä nyt sentään osallistumisoikeus voittajaluokkaan, jos avoimen liikkeet alkavat jossain vaiheessa tursuta korvista. Vanhoilla säännöillä ehdimme kisata avoimessa luokassa kaikkiaan viisi kertaa ja uusilla säännöilläkin neljästi (tulokseksi sen yhden ykkösen lisäksi 1 x II-tulos, 4 x III-tulos ja 3 x ei tulosta). Onnistumiset eivät vaan tahtoneet osua samoihin kokeisiin, vaikka liikkeet periaatteessa hallussa onkin, joten jatkamme harjoituksia. Tokokokeisiin yritetään todennäköisesti eksyä seuraavan kerran vasta joskus maaliskuun korvilla.

Se täytyy vielä vuoden 2015 tokoiluista mainita, että pääsimme Mörkön kanssa osallistumaan ensimmäistä kertaa tokon piirimestaruuskisoihin Oulun Koirakerhon joukkueessa. Kyseessä oli samalla myös meidän ensimmäinen koe uusilla tokosäännöillä, jotka astuivat voimaan elokuun alussa. Ja OKK:n joukkue nappasikin noissa karkeloissa piirimestaruuskultaa!

Tokon rinnalle tupsahti vähän niinkuin vahingossa alkuvuodesta myös rally-toko. Ekat kisat korkattiin melkein treenaamatta maaliskuussa ja saatiin rimaa hipoen hyväksytty tulos. Seuraavan kerran pääsimme rallykisoihin vasta syksyllä ja silloin saimme peräkkäisistä kisoista kaksi hyväksyttyä tulosta lisää (joskin huomattavasti paremmilla pisteillä), eli myös Mörkön saavutuksiin vuodelle 2015 voidaan lisätä rally-tokon koulutustunnus RTK1.

Mörkön kanssa olimme kesän aikana rally-tokoryhmässä treenaamassa ja avoimen luokan kyltitkin alkoivat olla sen verran kivasti lapasessa, että kävimme loppuvuodesta kokeilemassa myös avoimessa kisaamista. Näiltä tuloksena yksi hyväksytty tulos ja kaksi 0-tulosta. Sinänsä pienestä oli hyväksytyt tulokset kiinni noilla jälkimmäisilläkin radoilla, joten jospa sen avoimen luokan koularin saisimme sitten nyt alkuvuodesta hankittua. Yritetään ainakin. :)

Ainiin! Saatiinhän me yksi valiotittelikin tälle vuodelle, kun näyttelyissä se kolmas serti osui viimeinkin Mörkön kohdalle Haapajärven ryhmänäyttelyssä kesäkuun alussa! Eli Mörköstä tuli Suomen muotovalio. Tämä vuosi olikin kaiken kaikkiaan vähän hiljaisempi näyttelyiden osalta, kun kävimme kehässä vain kuusi kertaa (kerran Ruotsissa) ja sertionni potkaisi näistä kolmannessa. Valioluokkaa ehdimme ihmetellä Kemin ja Ylivieskan KV-näyttelyissä ja näissä molemmissa Mörkö oli PU2 ja sai vara-cacibit. 

Harrastusvuosi 2015 ruusukkeiden muodossa

Kaverikoiravierailuilla kävimme vuoden aikana Mörkön kanssa harvakseltaan, muistaakseni kaikkiaan viidesti. Mun työajat on vähän sellaiset, ettei kovin usein ole mahdollisuutta vierailuille ehtiä, mutta ehdottomasti jatketaan silti vierailuilla käymistä silloin tällöin myös tänä vuonna! 

Mörkö täytti maaliskuussa jo kokonaista kolme vuotta. Syksyllä sekin kävi jalostustarkastuksessa ja erittäin hyvän sai kokonaiskuvaksi. Ja jalostukseen hyväksyttiin ilman mitään varauksia. Marraskuussa käytin Mörkön toistamiseen polvitarkastuksessa ja tulos oli edelleen 0/0. Nyt Mörkön polvilausunto on ns. pysyvä, kun alle 3-vuotiaana annettuna se on voimassa vain tietyn aikaa (olikohan 2 vuotta?). Terveenä Mörkö on pysynyt myös muilta osin ja toivottavasti sama meno jatkuu vastaisuudessakin!

Vuoden loppupuoliskon isoin juttu oli tietenkin Mörkön ja Yxan "pentuprojekti". Marraskuun alussa Ruotsissa syntyneet kolme pientä muskettikoiraa ovat nyt vuodenvaihteessa luovutusikäisiä ja muuttamassa tai jo muuttaneet uusiin koteihin.  Me kävimme Ruotsissa katsomassa pentuja ennen joulua ja niistä oli kyllä kasvanut todella kivoja göötinalkuja. Teen pennuille oman postauksen myöhemmin, kun on aikaa.. :)

Kaikki pennut jäävät asumaan Ruotsiin: harmaa narttu jää synnyinkotiinsa Evan, Leifin ja emonsa Yxan luo ja punertava narttu (joka on saanut kutsumanimekseen Freja) muutti vuoden vaihteen jälkeen jonnekin heidän lähiseudulleen. Uros ilmeisesti muuttaa jonnekin kauemmas, mutta toivottavasti senkin kuulumisia saisin tietää ainakin silloin tällöin!

Toivon sydämestäni kaikkea hyvää pentujen uusille perheille! Toivottavasti pennut tuovat heille yhtä paljon iloa ja onnea kuin Mörkö on tuonut minulle. <3 

* * *

Ja tässä loppuun vielä vuoden 2015 koottuja ryhmäposeja!