Nytpä se on takana päin - nimittäin Nalan ensimmäinen kerta näyttelyiden veteraaniluokassa! Ja itse asiassa se oli myös minulle ensimmäinen kerta, kun pääsin veteraanikehässä koiraa esittämään. Ja vieläpä omaa koiraa, aika hienoa. :) 

Nalan viimeisimmästä näyttelykäynnistä alkoi olla jo parisen vuotta aikaa, joten kieltämättä vähän jännitti, että miten hyvin kehähommat olisivat vielä muistissa. Tai ei minua oikeastaan se mietityttänyt, että osaisiko Nala vielä ravata, pönöttää ja olla pöydällä nätisti (kaikkien perusjuttujen luulisi olevan aika hyvin selkärangassa niiden n. 60 näyttelyn pohjalta, jotka meillä on takana). Mutta Nalan äänikammo on ottanut viime aikoina taas jonkun verran takapakkia, enkä voinut mitenkään tietää, että heijastuisiko se jotenkin myös tuonne näyttelytilanteeseen. Sisänäyttelythän meillä on ollut jo pitkään poissuljettuja, kun Nala niissä ahdistuu, ja tokihan sitä tulee mietittyä, että milloin se yleistää pelkonsa myös ulkokehiin.. 

MUTTA ainakaan vielä ei ollut sen aika! Nala oli heti sunnuntaiaamuna (5.6.) innokkaana lähdössä mukaan, kun kerrankin se pääsi yksin "reissuun" ja gööttipojat jäi kotiin. Nala myös tykkää autoilusta, joten melkoinen kiskominen oli parkkipaikalle, kun aavisti (näyttelykassista?), että ollaan lähdössä autoilemaan. Auton nokka suunnattiin kohti Kajaanin ryhmänäyttelyä..

Näyttelypaikalle Nala asteli reippaasti häntä tötteröllä ja siinä vaiheessa uskalsin jo hieman huokaista. Ainakaan ihmis- ja koiravilinä ja siitä aiheutuva sekameteli ei siis aiheuttanut ahdistusta. Parkkeerasimme Nalan häkin lähelle corgikehää ja Nala sai mennä "yksiöönsä" pötköttelemään ja omaa vuoroa odottelemaan. Ennen pemuja olivat vielä vuorossa cardiganit, joten hyvissä ajoin olimme tulleet paikan päälle. 

Pemuja oli näyttelyyn ilmoitettu kaikkiaan 15, joista peräti 10 narttuja. Tuomarina oli Hilkka Salohalla. Nala on joskus avoimessa luokassa saanut tältä tuomarilta ERI:n, mutta SA jäi silloin kiinni siitä, että nurmikentällä Nalan selkälinja ei ollut ollut niin vakaa/suora kuin tuomari olisi toivonut. Arvelin, että asfalttipohjalla ainakaan sitä ongelmaa ei pitäisi olla.

Veteraaninarttuja oli kaksi, joten vähän kilpailua oli omassakin luokassa. :) Nalan esiintymiseen olin oikein tyytyväinen, reippaasti teki kaiken mitä piti ja koppaili keitetystä possunkielestä tehtyjä makupaloja hyvällä ruokahalulla. Tuo possunkieli on sellainen spesiaaliherkku, jota teen Nalalle aina näyttelyihin mukaan, kun se siitä niin kovasti tuntuu tykkäävän. 

Possunkielen siivittämänä Nala misseili itsensä veteraanikehän ykköseksi ja sai erinomaisen + SA:n. Paras narttu -kehässä oli mukana neljä koiraa ja näiden joukosta tuomari sijoitti Nalan toiseksi. Eli Nalan sijoitus kokonaisuudessaan oli siis ERI1 SA PN2 ja ROP-VET! Ei yhtään pöllömpi veteraanikehien korkkaus. :)

Näin Hilkka Salohalla lausui Nalasta:

"8½v. Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, hyväkuntoinen veteraani. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Riittävä eturinta ja hyvä rintakehä. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen luusto. Hyvät käpälät. Riittävät kulmaukset. Erinomaiset liikkeet."

Suukkosuun kasvattajaryhmäänkin osallistuimme ja ryhmä palkittiin kunniapalkinnolla. Isoista kehistä ei menestystä herunut, mutta eipä tuo haitannut. Kiva oli käydä veteraanien ryhmäkehässäkin ekaa kertaa pyörähtämässä. Mitä nyt vesisade päätti juuri silloin kastella koko näyttelyväen, mutta Nala ei onneksi ole sokerista, kunhan vaan ei ala ukkostamaan ja siltä onneksi vältyttiin.. :D 

Mukava ja onnistunut näyttelypäivä kaiken kaikkiaan ja luulenpa, että Nalakin tykkäsi, kun pitkästä aikaa pääsi kehäkettuilemaan. Nala onkin jo ilmoitettu myös muutamaan muuhun näyttelyyn, joten kesemmällä sitten jatketaan!