Blogi on viettänyt taas vähän hiljaiseloa, mutta kirjoitellaanpa hommat ajan tasalle ainakin kesän osalta. Raahen agikisojen jälkeen ehdittiin käydä vielä muutamissa kisoissa ennen kesäkuun puolivälin SM:iä, mutta niistä ei jäänyt sen isommin raportoitavaa jälkipolville: hylkyjä, muutama vitonen ja yksi kymppi. Ei siis saatu ihan niin lentävää lähtöä ensi vuoden SM-nollien metsästykselle kuin viime vuonna (tuplanolla heti ekoista mahdollisista kisoista), mutta onhan tässä vielä toivottavasti hyvin aikaa. :)

Kes%C3%A4kuun2017_blogi05.jpg

Agilityn SM-kilpailut pidettiin tänä vuonna Lappeenrannassa 16.-18.6. Se sopi meille paremmin kuin hyvin pitkästä matkasta huolimatta, koska meillä asuu siellä suunnalla monia kavereita. Eli saatiin yhdistettyä samalle reissulle mun harrastukset ja kaukana asuvien kavereiden kanssa hengailu. Mikäs sen kivempaa. <3 Nala ja Jedi jätettiin matkan varrella hoitoon Arin äidille ja vain Mörkö lähti reissukoiraksi mukaan. Se on niin helppo ja vaivaton reissukaveri, ettei kyllä parempaa voisi toivoa!

Kes%C3%A4kuun2017_blogi.jpg

SM-kilpailut avattiin perinteisesti perjantaina normaaleilla 3-luokan kisoilla, johon oli kaikilla vapaa pääsy. Me osallistuimme Mörkön kanssa vain hyppyradalle, kun muuten olisi pitänyt aamulla lähteä ajamaan niin hirveän aikaisin. Hyppyrata oli Anne Saviojan käsialaa ja mukavan vauhdikas rata olikin. Mörkön kanssa tehtiin tulokseksi 5 (yksi rima tipahti) ja sillä sijoituksemme oli 48/102. 

Lauantaina oli sitten joukkuekilpailun vuoro. Olimme Mörkön kanssa tänäkin vuonna mukana oman seuramme (Oulun Koirakerho) joukkueessa ja starttasimme kakkoskoirakkona. Meidän joukkueemme teki tasaisen hylkysuoran, poislukien viimeisenä startannut ankkurikoirakko, joka teki hienon nollan. :) Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja tästä kertoi myös tuloslista: muistaakseni mineissä ei kovin montaa sellaista joukkuetta ollut, jossa kaikki koirakot olisivat yltäneet nollatulokseen. Olisikohan sellaisia ollut vain yksi? Minien joukkueradan tuomaroi Sandra Deidda Italiasta.

AgiSM_2017.jpg
Kuva: Niina Koho

Sunnuntaina oli sitten SM-yksilökilpailun vuoro, joka aloitettiin hyppyradalla. Hyppyradan perusteella karsittaisiin varsinaiselle finaaliradalle pääsijät. Me ollaan Mörkön kanssa onnistuttu tekemään ratavirheetön suoritus kummallakin aiemmalla kerralla, kun ollaan SM-kisoihin osallistuttu, mutta pienoinen yliaika on tiputtanut meidät lopulta finaalista. Tällä kertaa rata oli sen verran haastava, että kerrankin myös yliaikanollalla olisi päässyt finaaliin.. Mutta tietenkin juuri tällä kertaa meidän ratavirheettömyysputki katkesi! :D Muurin palikat tipahtivat ja sen lisäksi Mörkö tuli ohi yhdestä hypystä, eli lopputulokseksi saatiin 10 (sijoitus 86/206). Olin kuitenkin tosi mielissään, että ne kohdat, joita pidin itse radan haastavimpina ja joihin monen huippukoirakonkin meno tyssäsi, selvitettiin ongelmitta! Eli hyvä fiilis jäi tästäkin kerrasta SM-kisoissa.

Jäin itse seuraamaan minikoirien finaalin loppuun saakka ja kyllä se kieltämättä kysyi pienoista urheiluhenkeä, kun siellä katsomossa melkein taukoamattomassa vesisateessa hytisin sateenvarjon alla monen monituista tuntia shortseissa ja lenkkareissa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni!? :D :D Kivasti oli syväjäädytetty olo siinä vaiheessa kun vihdoin lähdin pois kisapaikalta. Onneksi kavereiden luona oli sauna lämpiämässä!

Viivyttiin Lappeenrannassa vielä muutama päivä, kun meillä alkoi sopivasti kesäloman eka pätkä tuosta viikonlopusta. Käytiin mm. ekaa kertaa elämässä pelaamassa frisbeegolfia ja Mörkökin siellä hengaili mukana. Lappeenrannan torilla piti tietenkin käydä testaamassa Vedyt! Vai atomiko se nyt oli ilman munaa..? :D Oli hyvvää!

Kes%C3%A4kuun2017_blogi03.jpg

* * *

SM-reissun jälkeen saatiinkin sitten jäädä odottelemaan kesän toisia arvokisoja, eli MM-karsintoja, jotka järjestettiin heinäkuun ekana viikonloppuna Turussa. Mörkön agituloksilla menolippu noihin karkeloihin irtosikin loppuviimein aika helposti (taisimme parhaimmillaan olla agilityrankingin sijalla 68/712, jos en ihan väärin muista). Mutta meidän osallistuminen kariutuikin aivan kalkkiviivoilla, kun Mörkö loukkasi karsintoja edeltävänä päivänä toisen etujalkansa ulkona Jedin kanssa riehuessaan ja alkoi sen seurauksena ontua.

Ontuminen onneksi hävisi muutamissa päivissä, mutta olemme silti varmuuden vuoksi pitäneet taukoa agilitystä ihan näihin päiviin saakka (n. 1,5kk) ja muutenkin liikuimme alkuvaiheessa varovaisemmin, jotta todennäköinen pehmytkudosvamma saisi parantua rauhassa. Takapakkeja ei ainakaan vielä ole tullut missään vaiheessa, joten toivottavasti tämä episodi alkaa jo olla taputeltu.

* * *

Heinäkuun puolivälissä käväistiin Mörkön kanssa sen verran pyörähtämässä Oulun KV-näyttelyssä lauantaina, että kävimme vastaanottamassa kaverikoiramitalin ja diplomin, jotka myönnetään kaverikoirille, jotka ovat olleet mukana toiminnassa riittävän pitkään ja käyneet vähintään tietyn määrän itsenäisillä vierailukäynneillä eri kohteissa. Jokainen kaverikoira voi saada tämän muistamisen vain kerran elämässään ja nyt oli sitten Mörkönkin vuoro olla mukana palkitsemistilaisuudessa. Mörkö ja minä olemme olleet kaverikoiratoiminnassa mukana vuodesta 2014 lähtien. :)

Kaverikoirapalkitseminen2017.jpg

* * * 

Kun loppukesän kisasuunnitelmat agilityn osalta menivät tuon karsintoja edeltäneen loukkaantumisen vuoksi plörinäksi, ollaan sen sijaan keskitytty Mörkön kanssa tokon ja rally-tokon treenaamiseen (tietty alussa varovasti, ettei etuosa kuormittuisi liikaa).

Heinäkuussa uskaltauduttiin jopa korkkaamaan rally-tokon mestariluokka, eli käytiin yksissä kisoissa. Eihän sieltä mitään hyväksyttyä tulosta tullut, vaikka rata sinällään ei ollut edes vaikeimmasta päästä.. Onnistuttiin silti mm. sössimään -10p arvoisesti kahdella alokasluokan kyltillä! Ja käytösruudun paikkamakuussa Mörkö aivasti, jonka seurauksena se nousi hetkeksi istumaan, eli -10p siitäkin. Ja näiden lisäksi useita pienempiä virheitä. Voisi sanoa, että pikkuisen turha reissu, mutta tulipahan käytyä. :'D Pisteitä saatiin kaikkiaan "huimat" 51 ja tuomarin kommentti "Lievää hössötystä. Iloinen koira, hyvä ohjaus".

RT_MES_07_17.jpg

Totesin tuon kisan jälkeen Virkkua selatessani, että onneksi tässä syksyn mittaan näyttäisi kuitenkin noita rally-tokokisoja olevan ihan kivasti tarjolla, eli jospa se hyväksytty tuloskin jostain niistä onnistuttaisiin taiteilemaan!

Itse asiassa toisenkin kerran ehdittiin jo käydä mestariluokkaa kokeilemassa kuluneella viikolla, kun tässä lähellä järjestettiin kisat arki-iltana. Tuomarina oli mulle kokonaan uusi tuttavuus Taru Leskinen. Hän oli suunnitellut tosi mukavan tuntuisen radan, joka ei kuitenkaan silti vaikuttanut ihan helpolta (rata sisälsi mm. kohtuu paljon oikealla seuraamista sisältäen myös useita oikeaan käännöksiä, jotka on meille vielä aika haastavia).

Pelkäsin, että myös kisakenttä aiheuttaisi omat haasteensa, kun se oli sellainen vanha urheilukaukalo, jossa oli pehmeähkö hiekkapohja ja paikoitellen kentän pohja oli ihan ruohotuppaiden peitossa. Eli sellainen hajuista kiinnostuneen uroskoiran painajainen - näin tiivistettynä. :D Kuulemma monella alempien luokkien koirakolla oli mennyt koko suoritus pieleen juurikin tuon pohjan ja sen hajujen vuoksi, joten olin melko varma, että Mörkönkin kanssa saisin keskustella radalla useaan otteeseen siitä, että pidetäänkö se nokka maassa vai ilmassa. Mutta vielä mitä! Mörkö ei ole varmaan vielä kertaakaan pitänyt niin hyvin rallykisoissa kontaktia kuin tuolla! Nenä ei tainnut laskea maahan kertaakaan, eikä muutenkaan ilmennyt sellaista yleistä häseltämistä, mitä Mörköllä toisinaan saattaa olla kun innokkuus vähän ylitsepursuilee.

Olin jotenkin niin shokissa (hyvällä tavalla) tuosta koko asiasta, että huomaamani virheetkin jätin kokonaan uusimatta, joka sitten kostautui loppupisteissä. Olin itse laskenut, että meille tuli kaksi -10p virhettä, mutta rata tuntui muilta osin menneen niin hyvin, että uskoin meidän silti yltäneen hyväksyttyyn tulokseen. Mutta tuomari olikin huomannut radan loppupuolella vielä kolmannen -10p arvoisen virheen, jota en itse ollut hoksannut ollenkaan, joten siihen kaatui se hyväksytty tulos. Noiden kolmen kympin lisäksi saimme vain yhden -1p ja yhden -3p virheen, joka kertonee jotain siitä, miten kivasti tuo rata muuten sujui. Yleensä meidän pistelappu ei todellakaan näytä virheiden osalta noin tyhjältä! :D

RT_MES_08_2017.jpg

Meidän loppupisteet oli siis 66, eli hyväksytty tulos jäi neljän pisteen päähän. Jälkeenpäin tietenkin harmittaa, kun ajattelen, että jos olisin uusinut edes jomman kumman noista huomaamistani virheistä, niin onnistuneella uusinnalla tulos olisi ollut hyväksytty. Mutta tietenkään ei ole sanottua, että radan hyvä fiilis olisi jatkunut samanlaisena enää uusinnan jälkeen, joten ehkä tämä oli miinuksista huolimatta ihan hyvä päätös.. Ei auta kuin toivoa, että tällaisia "flow-ratoja" tulee eteen vielä vastaisuudessakin ja jospa ne sitten joku kerta palkittaisiin hyväksytyllä tuloksella. Mörkö ainakin olisi sen ansainnut, vaikka se ei itse noista pisteistä mitään ymmärräkään. :)

Kes%C3%A4kuun2017_blogi04.jpg