Päivitetäänpä vaihteeksi näitä ihan tuoreitakin kuulumisia.. Vanhempia asioita lisäilen tuonne matkan varrelle sitä mukaa, kun ehdin niitä kirjoitella valmiiksi (tulossa juttua mm. Jedin luonnetestistä).

Mutta joo, takaisin tähän päivään. Nalan kanssa korkattiin kesän näyttelykausi tänään Kempeleen ryhmänäyttelyssä. Viimeksi Nala on käynyt kehässä viime lokakuussa corgien erikoisnäyttelyssä, eli aikaa on vierähtänyt karkeasti laskien yli puoli vuotta! Eikä olla Nalan kanssa näyttelyhihnaan päin tuossa välissä vilkaistukaan tai muutenkaan kehäjuttuja treenattu yhtään.. :D

Pönötystä. Hieman huonosti jäi Nala seisomaan, mutta mitäs pienistä..

Ajattelin, että mennäänpä nyt suoraa kehään - meni syteen tai saveen. Nalalla kun on nuo näyttelyn "perusjutut" (vetämättä liikkuminen, paikallaan seisominen, pöydällä olo..) sen verran hyvin hallussa, että niiden kanssa en uskonut tulevan ongelmia, kunhan vain Nala ei alkaisi hermoilla mistään kehässä ollessaan. Ehkä tämmöinen totaalinen näyttelytauko voisi tehdä koiran esiintymiselle hyvääkin?

Ja niinhän siinä sitten kävi, että meikäläinen oli tällä kertaa se, joka stressasi ennen kehään menoa ja ihan suotta. Milloin kuuntelin bajamajojen paukkuvia ovia, milloin tuulessa rymiseviä näyttelytelttoja, milloin jossain lähellä työskentelevää kaivinkonetta jne.. Tietenkin yritin olla stressaamatta noista Nalan nähden tai sen kuullen, jotta se ei ottaisi minusta vaikutteita.

Vaan on tämä kyllä niin takapuolesta, että ääniherkän koiran kanssa sitä näköjään itsekin "herkistyy" tietyntyyppisille äänille ihan eri tavalla. Kaverikin siellä kehän laidalla totesi, että ei hän olisi esim. sitä työkoneen pitämää ääntä edes noteerannut mitenkään, jos en olisi asiasta maininnut.. :D

Mutta onneksi tuo oma jännittäminen osoittautui tosiaan turhaksi. Kehässä Nala oli nimittäin paremmin kuulolla ja reippaampana kuin pitkään aikaan! Ei merkkiäkään mistään tärinöistä, hermostuneesta läähättelystä tai kehästä pois vetämisistä. Namit maistui, eikä vire laskenut, vaikka kaivinkone vähän taustalla välillä kolisikin. Hieno tyttö! Ja oli kyllä tosi mukava aloitus tän kesän näyttelyille, toivottavasti jatketaan samalla linjalla muissakin kehissä.. :)

Nala lennokkaasti lentoon lähdössä.. :D

Ai niin, eikä tuloksissakaan sinällään ollut valittamista (vaikka sertiä ei tullutkaan :D): Nala sai erinomaisen ja sijoittui kolmen avo-nartun joukosta hienosti toiseksi! Tuomari veti pemunarttujen kohdalla SA:iden kohdalla aika tiukkaa linjaa, kun ainoastaan 2 junnunarttua ja 1 valionarttu sen saivat. Nuorten ja avoimen luokan nartut saivat jäädä kokonaan ilman, mutta näin tällä kertaa.

Tässä vielä Nalan arvostelu, tuomarina Alar Müürisepp (Viro):

"Hyväntyyppinen, hieman voimakas narttu. Otsapenger saisi olla pidempi, hyvä kaula ja selkälinja, hyvä rintakehä, hyvät etu- ja takaraajat, vapaat liikkeet, hyvä turkki, hyvä luonne."

ERI AVK2

Vieläkin tahtoo vähän hymyilyttää tuo maininta "hieman voimakas narttu". Tähän asti kun useimmat tuomarit on olleet lähinnä sitä mieltä, että Nala on turhan pieni/kevyt/tms. Liekö tuo turkillisuus vaikuttaa asiaan jonkin verran.. :)

Seuraavaksi meillä onkin vuorossa welsh corgien tän vuoden erikoisnäyttely Tampereella jokusen viikon päästä. Toivotaan, että säät suosii ja Nala on siellä yhtä tomerana kuin tänään Kempeleessä! Pienestä se voikin ihminen tulla näin hyvälle tuulelle. :))

Ravia!

Kuten olinkin jo aiemmin tuonne toiseen blogimerkintään kirjoitellut, onnistuin kuin onnistuinkin lopulta (kokonaisuudessaan liki parin vuoden yrittämisen päätteeksi) saamaan Nalalle luonnetestipaikan syksylle. Tämä testipaikka olisi ollut syyskuun toisena viikonloppuna, eli ajankohtansa puolesta melkoisen lähellä Nalan odotettua juoksujen alkamisaikaa. Siksipä en uskaltanut luonnetesti-ilmoittautumisia jättää tuon yhden varman paikan varaan, ja onnistuinkin saamaan paikan myös Kajaanin luonnetestiin.

Kyseisen testin kerkesin jo itse asiassa maksaakin, mutta JÄLLEEN KERRAN menot päättivät kasautua samalle viikonlopulle, joten jouduin testipaikan perumaan. Heh, voisin kuvitella, että jotkut varasijoilla olijat ovat varmaan hihkuneet riemusta tämän meikäläisen täyteenbuukatun kalenterin ansiosta.. :DD

Seuraavaksi yritin ilmoittautua Tervolan luonnetestiin (taisin lähettää ilmoittautumistiedot tapojeni mukaisesti jälleen n. minuutin yli puolenyön). Ja seuraavana päivänä vielä soitin ilmoituksessa mainitun kellonajan jälkeen varmistaakseni sähköpostini menneen perille. Ja olihan se perille mennyt ja vieläpä sen verran ensimmäisten joukossa, että meille järjestyi kuin järjestyikin varma paikka myös tästä testistä! :))

Ja koska Tervolan luonnetesti oli jo elokuun puolella, ei ollut vaikea valita, kumpi koirista sinne lähtisi. Nala ehdottomasti Tervolaan ja Jedi pääsisi siis Iisalmen testiin Nalan sijasta sitten syyskuussa.

(Nyt kun tuo Nalan luonnetesti on "turvallisesti" purkissa, niin uskaltaa ehkä jo vähän hehkuttaakin, että loppupeleissä mulla on käynyt varsin hyvä tuuri noiden luonnetestipaikkojen suhteen. Vaikka välistä epätoivo on meinannut iskeä ja ketuttanut armottomasti, kun on pitänyt varasijapaikkoja sivuuttaa ja varmojakin paikkoja perua, niin lopulta molemmille koirille järjestyikin testipaikat suht kivuttomasti ja hyville ajankohdille. Tarkoittaen siis sitä, että luonnetestien vuoksi ei ole tarvinut ruveta jotain sovittuja menoja perumaan tms. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nyt ainakin sanoa, että ei niitä paikkoja kukaan tule sulle yleensä tarjoamaan, jos et itse jaksa olla OIKEASTI aktiivinen ja yrittää useisiin eri testeihin paikan saadaksesi. :))

Tervolan testin suhteen piti hetken aikaa vielä jännittää sitä, että päästäisiinkö Nalan kanssa sunnuntaipäivälle, kun lauantaina meillä oli tuo Kokkolan ryhmänäyttely, johon olin jo Nalan maksanut - ja päästiinhän me. Ilmeisesti varsin hyvin oli pystytty ilmoittautujien toiveet ottamaan huomioon aikataulua laatiessa.

* * *

Tervolan luonnetesti järjestettiin Louella, Ammattiopisto Lappian piha-alueella. Paikka oli minulle ennestään tuttu, koska olen suorittanut Louella eläintenhoitajan ammattitutkinnon. Nalakin itse asiassa tuli minulle tuolla opiskeluni aikana, joten sekin on Louella asustellut osan elämästään. Ei tosin silloin liikuttu juurikaan tuossa päärakennuksen kulmilla, jossa testi järjestettiin, enkä kyllä oikein muutenkaan osaa sanoa, tunnistiko Nala paikkoja sen kummemmin..

Jedikin oli mukana testipaikalla, mutta se sai odotella autossa. Ennen testiä käytettiin koiria hieman kävelyllä, kun aikaa oli. Mielellään olisin tietty jonkun toisen koiran testin seurannut ennen omaa vuoroa (kun en ole koskaan luonnetestejä käynyt paikan päällä katsomassa), mutta eiköhän aikataulut osunut taas kerran sillä lailla, että meidän saapuessa paikalle, oli parahiksi tuomareiden ruokatauon aika - ja Nalan vuoro heti ensimmäisenä tauon jälkeen! :D

Testi alkoi alkuhaastattelulla (joka muuten on videolta suosiolla leikattu pois, koska puheesta ei saanut juuri mitään selvää). Tuomarit kyselivät hieman perustietoja koirasta, meidän elinolosuhteista/asuinpaikasta, perheen muista koirista, harrastuksista yms.

Sen jälkeen alkoi varsinainen testiosuus. Luoksepäästävyydessä Nala kävi kyllä kohteliaasti tervehtimässä tuomarin, mutta ei ollut mitenkään ylitsevuotavan iloisesti tekemässä tuttavuutta. Eli aika "perus-Nalaa", se kun on yleensäkin suht pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan (ainakin kun vertaa moniin muihin pemuihin).

Taisteluleikkiin Nala ei ruvennut sen enempää tuomarin kuin minunkaan kanssa, mikä oli myöskin odotettavissa. Nalalla ei ole kovin suurta saalisviettiä, eikä se yleensä juurikaan innostu leluista/leikkimisestä varsinkaan sellaisessa tilanteessa, jonka se kokee jotenkin oudoksi tai stressaavaksi. Pehmolelua Nala sentään hieman yritti jahdata, mutta taisteluhaluksi sitä ei kyllä oikein voinu sanoa. :D "Leikin" lomassa Nala myös vähän väliä rupesi tapittamaan mua kuin kysyäkseen, että mitä tuon kepin kanssa heiluvan miehen kanssa saa/pitäis tehdä.. :)

Seuraavana oli vuorossa kelkka-erikoiskoe, jolla havainnoidaan esim. koiran toimintakykyä. Kelkka ei ollut Nalan mielestä mikään mukava kapistus ja siitä pitikin yrittää päästä mahdollisimman kauas vetämällä toiseen suuntaan tai ainakin katselemalla muualle, josko hirvitys olisi siten lakannut olemasta. Mun tehtävä oli vaan seisoa paikallaan ja yhdessä välissä Nala kävi hyppimässä mua vasten kuin apua/tukea hakeakseen. Kelkan pysähdyttyä meni suht pitkään, ennen kuin Nala uskalsi tulla kelkan lähelle ja selvästi sille jäi tietty epäluuloisuus päälle vielä senkin jälkeen.

Kelkan jälkeen katsottiin, millaiset halut Nalalla on puolustaa meikäläistä uhkaavaa/hyökkäävää ihmistä vastaan. Toinen tuomareista, Jari Keinänen, toteutti hyökkäystilanteen varsin uskottavasti, mutta siitä huolimatta Nala otti haasteen vastaan ja veti mun eteen haukkuen ja häntä viuhtoen. Uhkaajan lähestyessä Nalaa kuitenkin rupesi hirvittämään ja lopulta se siirtyi mun taakse turvaan. Puolustushaluja selvästi kuitenkin oli, mutta sisu ei oikein riittänyt viedä tilannetta loppuun saakka.

Tilanteen jälkeen Nalan olisi pitänyt lähteä nyt ystävälliseksi muuttuneen tuomarin mukaan samalla, kun itse kävelin kauemmas. Mutta selvästi tuomari oli nyt päässyt Nalan "epäluotettavat ihmiset" -listalle, sen verran ponnekkaasti Nala yritti vetää pois tuomarin luota. Aggressiivisesti Nala ei kuitenkaan käyttäytynyt siinäkään tilanteessa. Lopulta Nala rauhoittui edes sen verran, että sain luvan kutsua sen luokse.

Tässä vaiheessa testiä Nalan hermostuminen oli jo selvästi havaittavissa. Vetäminen ja läähätys lisääntyivät, mitä pidemmälle testi eteni. Seuraava testiosio oli haalari, joka säikäytti Nalan ihan kunnolla. Häntä koipien välissä Nala yritti vetää eri suuntaan, kunnes oli aika kääntyä takaisin ja kävellä uudelleen haalarin ohi niin, että haalaria ei tällä kertaa nostettu ilmaan. Veto oli toki päällä edelleen, mutta nyt Nala veti sivulle/etuviistoon, eli yritti päästä pois päin siitä paikasta, missä haalari oli.

Melkein heti haalaripaikan ohitettuamme, laskettiin tynnyri meidän perään. Nala pelästyi ryminää ja singahti eteenpäin, mutta en tiedä ymmärsikö se ihan kunnolla, mistä ääni aiheutui, koska takaisin palatessamme se ei kuitenkaan tuntunut tynnyriä sen isommin arastelevan (siis siihen nähden kuinka hermostunut Nala jo tuossa vaiheessa testiä muuten oli). Myös haalaripaikalle Nala tuli mukana, vaikka yleinen vetosuunta olikin testialueelta pois.

Pimeässä huoneessa en itse nähnyt Nalan suorituksesta muuta kuin loppuosan, jossa se tuli mun luo, mutta tuomarien mukaan ovesta sisään päästyään Nala lähti pikkupaniikissa vaan painattamaan käytävää pitkin eteenpäin, kunnes lopulta hoksasi jäädä miettimään, että tarttisko täällä tehdäkin jotain. Muistaakseni en joutunut antamaan Nalalle huoneessa mitään vihjeitä mun sijainnista, vaan se löysi luokse oma-aloitteisesti, vaikka en ollutkaan käytävällä, vaan käytävän sivulla olevassa huoneessa.

Seinäkokeessa testattiin Nalan halua puolustaa itseään. Nala ei kuitenkaan osoittanut mitään halua nousta uhkaavaa ihmistä vastaan, joten uhkaus/hyökkäystilanne keskeytettiin melko nopeasti ja tuomari meni ystävällisesti tervehtimään Nalaa, jonka jälkeen sainkin jo luvan palata takaisin koiran luo.

Lopuksi vuorossa olivat vielä laukaukset. En tiedä, oliko Nala jo niin hermostunut testin lopussa, että laukaukset olivat "pikkujuttu" muihin kammotuksiin verrattuna, vai mistä lie johtui, mutta paukkuarkuudestaan huolimatta Nala ei loppupeleissä reagoinutkaan laukauksiin niin voimakkaasti kuin olin ajatellut. Toisaalta, laukaukset eivät kyllä olleet ääneltään ihan niin isoja kuin odotin. Ja koska niitä tuli kuitenkin vain muutama, ei Nala välttämättä senkään vuoksi ottanut niistä sen isommin itteensä.

Testin jälkeen tuomarit (Jari Keinänen ja Reijo Hynynen) vetäytyivät hetkeksi miettimään osa-aluearvioita ja loppupisteitä.

Ja tässäpä tuomio:

I Toimintakyky: -1 Pieni (-15p)
II Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (1p)
III Puolustushalu: +1 Pieni (1p)
IV Taisteluhalu: -1 Pieni (-10p)
V Hermorakenne: -2 Hermostunut (-70p)
VI Temperamentti: +3 Vilkas (45p)
VII Kovuus: -2 Pehmeä (-16p)
VIII Luoksepäästävyys: +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen (30p)
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

Tulos 77p - 111p = -34p.

VIDEOMATERIAALIA NALAN LUONNETESTISTÄ LISÄTÄÄN MYÖHEMMIN..

Hyvin Nalan näköiset pisteethän sieltä tuli, eivätkä varmaan tuomaritkaan enää testin edetessä ihmetelleet, miksi vastasin alkuhaastattelussa harrastuksista kysyttäessä, että agilityä ja tokoa on kokeiltu, mutta ei Nalalla oikein pää kestä "vakavampaa" harrastamista, koska se ottaa ympäristöstä sen verran paljon häiriötä ja paineistuu.

Nalan luonteen tuntien minulla oli sinällään aika realistinen kuva siitä, miten testi tulisi meidän osalta menemään. En siis todellakaan haaveillut mistään huippupisteistä (jos sellaiset jollain taikatempulla olisikin tupsahtanut, Nala ei olisi kyllä käyttäytynyt testissä yhtään luonteelleen tyypillisesti). Oli mulla pienoinen epäilys siitäkin, että testi saatettaisiin joutua jopa keskeyttämään. Ehkä joku toinen tuomari olisi siihen päätynytkin? Mutta hyvä, että saatiin mennä testi loppuun saakka.

Nalan luonteen puutteista huolimatta halusin sen kuitenkin luonnetestiin viedä, koska minusta on tärkeää, että myös näistä pehmeämmistä tai muuten hermorakenteeltaan puutteellisemmista koirista saadaan tietoa ihan mustaa valkoisella. Arkoja corgeja kun on tänä päivänä suht paljon, eikä asia siitä hyssyttelemällä miksikään muutu, pikemminkin päinvastoin.

Corgin (pembroken) kuuluisi rotumääritelmän mukaan olla avoin ja yställinen, ei koskaan hermostunut tai vihainen. Lisäksi määritelmässä mainitaan mm. rohkeus ja työskentelyyn soveltuvuus. Valitettavasti tiedän monia pemuja, jotka ovat aika kaukana edellämainituista ominaisuuksista. Eivät välttämättä 24/7 (ei Nalakaan ole), mutta tietyissä tilanteissa. Ja nämä tilanteet ovat kuitenkin yleensä sellaisia, jotka eivät "normaalilla" hermorakenteella varustetulle koiralle aiheuta sen kummempaa kuormitusta. Samaten nuo luonnetestin uhkatilanteet ovat minusta sellaisia, että pääkopaltaan normaalin koiran - myös seurakoiran - tulisi pääsääntöisesti selvitä niistä ilman isompia ongelmia esim. palautumisen suhteen.

Mun ei ole tarkoitus syyllistää tai haukkua ketään tällä kirjoituksella, koska haluaisin uskoa, ettei kukaan tarkoituksella "jalosta" huonohermoisia koiria. Tarkoitus on lähinnä yleisesti peräänkuuluttaa sekä kasvattajien, että pennunostajien vastuuta näissä asioissa (katsottaisiin niitä omia koiria realistisesti, eikä pinkit kukkalasit päässä). Ja kertoa vähän omia tuntemuksia, kun mulla tuollainen vähemmän hyvähermoinen karvakaveri nyt sattuu kotona asumaan.

Tiedostan myös sen tosiasian, että perimän lisäksi koiran luonteeseen vaikuttaa todella paljon myös kokemukset ja ympäristö, jossa koira elää. Varmasti olen itsekin tehnyt Nalan koulutuksessa paljon virheitä, joilla olen ehkä onnistunut näitä meidän ongelmia jopa pahentamaan. En kuitenkaan usko, että kaikki se on opittua käytöstä, koska Nala ei kuitenkaan ole elänyt missään tynnyrissä. Sen kanssa on kuljettu pentuna erilaisissa paikoissa, sitä on opetettu pääasiassa positiivisesti vahvistamalla, se on tavannut erilaisia ihmisiä ja koiria jne. Väittäisin, että olen Nalan sosiaalistamiseen ja perusopetukseen panostanut aikoinaan jopa enemmän kuin myöhemmin Jedin, mutta silti Jedillä ei ole vastaavia ongelmia kuin Nalalla (vaikka omat puutteensa toki silläkin).

Mutta siitä huolimatta, että Nala ei ole koirana sieltä rohkeimmasta päästä, on se silti mulle äärettömän rakas. Tottakai mua harmittaa, etten voi harrastaa sen kanssa oikein mitään (ainakaan ilman pelkoa persiissä, että milloin se mitäkin sattuu säikähtämään), mutta se ei tee Nalasta mulle yhtään vähemmän tärkeää.

Nalassa on sitä paitsi paljon myös sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan todella paljon. Monesti olenkin vitsaillut, että jos Nalan ja Jedin hyvät puolet voisi yhdistää, niin sitten mulla ois käsissäni kaikin puolin miltein täydellinen koira. :) Ja ei, en aatellut kokeilla, syntyiskö semmoinen koiruus, jos Nala ja Jedi sais pentuja! :DD

Ja niille, jotka on sitä mieltä, että Nala hermoineen on corgien joukossa harvoja poikkeuksia, heittäisin sellaisen haasteen, että osoittakaa se ihmeessä todeksi testauttamalla koirianne! :) Mie oikeasti olisin enemmän kuin helpottunut, jos tämä mun "mutu-tuntuma" turhan monista puutteellisilla hermoilla varustetuista corgeista ei pidäkään paikkansa. Itse ainakin uskaltaisin paljon turvallisemmin mielin ottaa koiran pentueesta, jonka vanhemmilla on näyttöä myös luonneominaisuuksista. Valitettavasti sellaiset pemu-pentueet, joissa edes toinen vanhemmista olisi luonnetestattu/MH-kuvattu, ovat vaan vielä tänä päivänä aika harvassa..

Entä aionko käyttää Nalan joskus uudestaan luonnetestissä? En usko. Ellei sitten harjoittelun myötä Nalan suhtautuminen sitä ahdistaviin tilanteisiin muutu selkeästi. Vaikka toisaalta, olisihan se toki mielenkiintoista nähdä, käyttäytyisikö se eri testipaikassa jotenkin eri tavalla ja/tai tulkitsisiko joku toinen tuomari sen käyttäytymistä jotenkin muuten. Noh, aika näyttää.

* * * * *

HOX!! NYT ON LISÄTTY JEDIN JA NALAN PAIMENNUSVIDEOT TUOHON AIKAISEMPAAN MERKINTÄÄN!

* * * * *

Meidän näyttelykesän viimeinen koitos koto-Suomessa oli Kokkolan ryhmänäyttely 20.8., jossa pembroket arvosteli Hilkka Salohalla. Näyttelyyn lähdettiin asenteella, että jos sieltä EH tulee, niin ollaan tyytyväisiä. Sitä kun jotenkin aina yrittää asennoitua "pahimpaan", kun on suomalaistuomari arvostelemassa.. ;)

Pönötystä. Kuva: Meiju Moilanen

Pemuja oli ilmoitettu Kokkolaan kaikkiaan 11, joista 3 oli uroksia ja loput narttuja (kuinkas muutenkaan, jostain syystä pemunarttuja tuntuu melkein poikkeuksetta olevan kehässä aina uroksia enemmän :D).

Avoimessa luokassa oli kaikkiaan 3 narttua, joista Nala yllättäen saikin ainoana erinomaisen, joten se sijoittui avoimen luokan ensimmäiseksi! SA:n tilannetta tuomari pähkäili pitkään ja hartaasti (minä olin itseasiassa jo kertaalleen menossa hakemaan arvostelua, kun tuomari mulle sanoi, että "elä nyt vielä sitä hae, kun hän tässä vielä miettii, että antaako SA:n vai ei" :'D).

Lisää pönötystä..

Tuomari juoksutti meitä muistaakseni pariinkin otteeseen kehän ympäri nähdäkseen liikkeet vielä kunnolla. Lopulta SA:ta ei Nalalle kuitenkaan herunut ja perusteena oli liikkeessä pettävä ylälinja. Noh, aina ei voi voittaa. Erittäin tyytyväinen olen jo tuosta erinomaisestakin ja arvostelukin on oikein mukavaa luettavaa! :)

Tässäpä siis vielä se arvostelu kokonaisuudessaan, tuomarina siis Hilkka Salohalla:

"Kooltaan ja mitt.suhteiltaan oikea feminiininen narttu, jolla oikeat pään mitt. suhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä eturinta ja rintakehä. Liikkuu muuten hyvin, mutta ylälinja saisi olla liikkeessä suorempi."

ERI AVK1

Iloinen kooki. :)