Sunnuntaina (18.7.) suunnattiin sitten jo toista kertaa Suomen rajojen ulkopuolelle näyttelyyn, kun vuorossa oli Piteån kansainvälinen näyttely Ruotsissa. Jedi pääsi päiväksi hoitoon mun vanhempien luo (siltä kun ei oo rabiesvasta-aineita otettu) ja aamuyöstä startattiin auton nokka kohti Kemiä, josta poimittiin Jutta ja Frodo kyytiin.

Oltiin arvioitu ajomatkan kesto "hieman" yläkanttiin, koska saavuttiin näyttelypaikalle jo joskus kahdeksan jälkeen aamulla - eli siis useamman tunnin ennen pemu-kehän arvioitua alkamisaikaa. Oispahan ainakin ollut aikaa eksyä, mitä ei kyllä sitten kuitenkaan tehty. :D Noh, ehdittiinpä ainakin hyvin metsästää Piteåsta pankkiautomaatti, jotta saatiin kruunuja nostettua ja parkkimaksu näyttelypaikalle maksettua.

Piteåån (noinko se kirjotetaan??) oli ilmoitettu muistaakseni 4 pemua, joista Frodo oli ainoa uros. Narttuihin oli ilmoitettu Nalan lisäksi 2 muuta koiraa, joista toinen oli Iita (Puksipuun Poppaloora) ja toinen se sama ruotsalaisnarttu, joka oli myös Jällivaarassa. Ruotsalainen narttu oli kuitenkin syystä tai toisesta päättänyt jättää Piteån näyttelyn välistä, joten pemukehä meni - jälleen - aika suomalaispainotteiseksi. :)

Jossain vaiheessa sitä melkein rupesi näyttelyalueella toivomaan, että oltaisiin sittenkin eksytty matkalla edes vähäksi aikaa - kävi nimittäin ilmi, että sen lisäksi, että oltiin paikalla jo muutenkin tosi hyvissä ajoin, pemukehä tulisi myös olemaan hyvin reippahasti myöhässä arvioidusta aikataulusta.

Muistaakseni pemujen arvosteluvuoro koitti vasta puolen päivän jälkeen, mutta onneksi sää näyttelypaikalla oli aurinkoinen ja lämmin, joten sikäli odotteluolosuhteet olivat varsin ihanteelliset (paitsi ehkä koirille, mutta onneksi nekin saivat näyttelyhäkeissään pötkötellä varjossa). Viilennykseksi sekä neli-, että kaksijalkaisille kelpasi myös kotona pakastettu vesipullo, jonka sisältämä jää suli sopivan hitaasti, jotta sitä sai hörpittyä janoon, mutta samalla se pysyi myös mukavan viileänä.

Kehässä Frodo sai ruotsalaisen Per-Erik Wallinin arvostelussa EH:n, ilmeisesti siitä syystä, että tuomarin mielestä Frodo oli paimenkoiraksi turhan matala. Muilta osin arvostelu taisi kuitenkin olla positiivinen, joten harmitti kyllä Frodon ja Jutan puolesta, kun kerranki ois ollu kehässä niin vähän kilpailua..

Frodon jälkeen olikin jo Iitan ja Nalan vuoro kipittää kehään. Molemmat tytöt sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja vielä SA:nkin - eikun anteeksi CK:n, kun kerta Ruottissa ollaan! :D Eli siis Certifikat kvalitet. Narttujen ykköstä valitessa tuomari juoksutti meitä kehässä ees sun taas ja lopulta sijoitti Iitan ensimmäiseksi ja Nalan kakkoseksi. Etuliikkeiden vuoksi, sanoi tuomari. Jälleen tuli siis todettua, että ei tuo nurmikenttä oo Nalan liikeiden kannalta paras mahdollinen alusta..

Näin sitä askelletaan samaan tahtiin kehässä.. :)

Iitasta tuli siis paitsi PN1, myös ROP! :) Ja Nala sai (humm.. taas vaihteeksi) tyytyä vara-sertiin ja vara-cacibiin. Kieltämättä rupesi tuon näyttelyn jälkeen tuntua jo vähän epätoivoiselta, kun vara-ruusukepino senkus vaan kasvoi kasvamistaan niiden "oikeiden" antaessa vielä odottaa itseään. :'D Kesän näyttelyputki kun alkoi pikkuhiljaa olla loppusuoralla..

Kummasti kuitenkin lohdutti mieltä, kun tuomari vielä kehän jälkeen kävi mulle erikseen kertomassa, että Nala on hänen mielestään tosi söötti koira. :)) Ja siis kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen Nalan näyttelytuloksiin tänä kesänä, vaikka ne oikeat sertit onkin toistaiseksi menneet ohi kuonon. Tämä "ERI-putki" on kuitenkin ollut jotain aivan mieletöntä, kun aikaisemmin on useimmiten totuttu näyttelyissä saamaan EH-nauhaa käpälään! :)

Nalan Piteån arvostelu, tuomarina Per-Erik Wallin (Ruotsi):

"Todella suloinen, feminiininen narttu, kaunis pää ja erinomaisen hyvät korvat, kauniit silmät, upea ylälinja, ihana eturinta, pitkä hyvänmuotoinen rintakehä, sopiva luusto (pass. benstomme?), erinomainen etuosa, liikkuu mukavasti sivulta, hieman leveästi edestä, erinomainen turkki, mukava luonne."

ERI AVK2 SA PN2 VASERT & VACACIB.

Ja kuten näkyy, niin oli tuomari muistanut Nalan suloisuuden mainita myös kirjallisessa arvostelussa! ;) Ja suloinenhan se on minunkin mielestä, ei siitä vaan pääse mihinkään. :)

Tää on kai sitä vapaasti seisottamista, kun hihnakin maassa? :D

Alkuun tiedotus, että onnistuin paikallistamaan Nalan Kokkolan KV-näyttelyn arvostelun ja se on nyt päivitetty omalle paikalleen kyseistä näyttelyä käsittelevään blogikirjoitukseen!

* * *

Lauantaina 16.7. oli vuorossa Jedin toinen näyttely, eli Oulun kansainvälinen. Nalaa en ilmoittanut Ouluun tänä(kään) vuonna, koska lauantaina tuomarina oli Anneli Sutela, jolla Nala on jo kerran käynyt arvostelussa (tuloksena EH). Vaikka toisaalta, olisihan se ollut ihan mielenkiintoista hakea arvostelu sellaiselta tuomarilta, jolla ollaan jo kertaalleen käyty, kun tähän asti kaikki tuomarit on sattuneet olemaan erejä. Mutta eipä se auta näin jälkikäteen itkeä. Olipahan ainakin helpompi olla näyttelyalueella kun tarvitsi huolehtia vain yhden koiran kehäänviennistä sun muusta!

Sunnuntaille olin puolestaan ilmoittanut Nalan Piteån kansainväliseen näyttelyyn Ruotsiin, joten sattuneesta syystä Oulun näyttely sai siltäkin päivää jäädä väliin.

Oulussa säätila lauantaina näytti todella epävakaiselta ja niinhän siinä kävi, että saatiin viettää näyttelypäivä vesisateessa (noh, onneksi ei sentään kirjaimellisesti ihan koko päivää, vaan se parisen tuntia, joka näyttelyalueella vierähti)! Äimäraution ravirata muuttui ihanaksi mutaliejuksi, jota tuntui eksyvän joka paikkaan, vaikka kuinka yritti varovasti kävellä ja suojautui sateenvarjolla.. :D

Ouluun oli gööttejä ilmoitettu "jonkin verran" enemmän kuin Kemiin: uroksia 4 ja narttuja 8. Kemin näyttelyn fiilistelyistä olin ehtinyt viikossa palautua sen verran maanpinnalle, että hylsyn mahdollisuus hiippaili jälleen mielessä.. :D Joskaan ei ehkä ihan niin isona peikkona kuin aiemmin. Aattelin, että ehkä nyt tällä kertaa olisi sen H:n vuoro?

Avoimessa luokassa oli 3 urosta, joista Jedi arvosteluvuorossa viimeisenä. Kehässä sen muuten huomasi hyvin, kuinka paljon pienempi ja rimpulampi Jedi on moniin muihin uroksiin verrattuna.. :D Mutta hitaasti hyvä tulee. Tuskin tuosta mitään "mörssäriä" kasvaa missään vaiheessa, mutta massaa se on pikkuhiljaa saanut lisää. Muita harrastuksia ajatellen tuo "pienuus" voi olla monessa suhteessa jopa hyödyksi ja omaa silmää miellyttää muutenkin enempi sellaiset astetta sirommat/ketterämmän näköiset urokset.

Kehään mennessä Jedillä oli hieman liikaa virtaa ja alkupuolen liikkeet menivätkin vähän sähellykseksi, kun Jedi olisi halunnut mennä vauhdikkaammin kuin kehässä pääsi. Pöydällä tuomari vilkaisi ensin Jedin purennan vain hyvin nopeasti, mutta nosti sitten huulia uudemman kerran, kun taisi ehtiä huomata, ettei siellä ollut kaikki palikat ihan kohdillaan.

Tämän jälkeen tuomari pyysi vielä juoksuttamaan Jedin kehän ympäri, mutta ei hän enää siinä vaiheessa meitä kovin tarkasti katsonut, vaan saneli arvostelua kasvot poispäin. Harmi sinänsä, koska vasta siinä yksilöarvostelussa sain Jedin vihdoin ravaamaan asiallisesti. :'D

Sitten kehäsihteeri ojensi meille sinisen nauhan ja sanoi, että purennan vuoksi tämä. Sininen nauhahan siis nykysäännöillä tarkoittaa erittäin hyvää, joka on erinomaisen jälkeen toiseksi paras laatuarvosana - parempi kuin H (hyvä)! Jälleen siis odotukset ylittyi, eikä tämäkään tuomari pitänyt purentaa niin isona virheenä, että olisi ankarammin tiputtanut arvosanaa, vaikka löysi Jedistä purennan lisäksi muutakin huomautettavaa. Huh!

Tämänkertainen kirjallinen arvostelu oli kyllä kieltämättä ehkä turhin mitä näyttelyistä on omille koirille tullut. Turha siis siinä mielessä, että se sisälsi vain muutaman parin sanan "lauseen" ja 2 niistäkin oli samasta asiasta. En tiedä, onko tuomari oikeasti sanellut noin, vai onko sanelussa tullut kommunikaatiokatkos tuomarin ja kirjoittavan kehäsihteerin välille?

Mutta oli miten oli, niin rahoille ei kyllä oikein tällä kertaa tullut vastinetta. Yksi syy näyttelyissäkäynneille kun on, että saisi eri tuomareilta kattavan arvion oman koiran ulkomuodollisista ominaisuuksista. Nyt tuosta ei kauheasti jäänyt käteen muuta kuin tunne, että Jedin arvostelu vedettiin purkkiin vähän "vasemmalla kädellä", kun kyseessä ei ollut tuomarin ihanneyksilö. :/ Harmi sinänsä, koska minusta kaikki koirat pitäisi näyttelyissä arvostella tasapuolisesti, vaikka niillä jotain selkeitä virheitä tuomarin mielestä olisikin. Vaan kokemusta rikkaampana jälleen.

Tässä tuo Jedin arvostelu, tuomarina Rui Oliveira (Portugali):

"Good head. Acceptable front. I'd prefer better bite. Good front. Should move better."

AVO EH

Eli suomeksi suunnilleen, että:

"Hyvä pää. Hyväksyttävä etuosa. Toivoisin paremman purennan. Hyvä etuosa. Pitäisi liikkua paremmin."

Oulun näyttelystä ei ole valokuvia, koska kamera unohtui ottaa matkaan. Hups! :D Eikä siellä varmaan kuvaaminen olisi kovin hyvin vesisateen vuoksi onnistunutkaan.

Niin se Kemin ryhmänäyttelynäyttelyviikonloppu (9.-10.7.2011) sitten koitti. Viikonloppu siitä syystä, että pemut ja göötit sattuivat tietysti eri päiville. Tai no, ihmekös tuo, kun periaatteessa kyseessä oli kaksi erillistä ryhmänäyttelyä siitäkin huolimatta, että näyttelyillä oli yhteiset nettisivut, eikä siellä ollut mitään mainintaa erillisyydestä, vaan asia selvisi siinä vaiheessa, kun yritin saada näyttelyilmoittautumismaksuista saman omistajan toisen koiran alennusta..

Showlinkin netti-ilmoittautumisjärjestelmä antoi minun kyllä ilmoittaa näyttelyyn molemmat koirat ja laski Jedin ilmoon kiltisti alennukset sun muut. Jäin kuitenkin ihmettelemään, kun sähköpostiin tulleessa ilmoittautumisvahvistuksessa puhuttiin vain lauantain näyttelystä, joten pistin näyttelytoimikunnalle sähköpostia. Ja sitä kautta sitten selvisi, että näyttelyt ovat erilliset, joten en ollutkaan oikeutettu toisen koiran alennukseen. Damn! Ja minä kun olin aatellut, että ekaa kertaa pääsisin hyödyntämään tuota alennussysteemiä, mutta enpäs päässytkään. :'D

Noh, vaihtoehtoina oli kuulemma puuttuvan osan maksaminen tai sitten Jedin ilmoittautumisen peruminen, jolloin osittain maksamani ilmomaksu olisi palautettu minulle. Vaan eipä tuo muutaman euron maksaminen taloutta kaatanut, joten maksoin puuttuvan osan ja pian sainkin vahvistuksen, että nyt molempien koirien ilmoittautumiset olisivat ok. Kuulemma aikoi tämä mulle sähköpostitellut ihminen myös pistää ajatusta eteenpäin, josko jatkossa nuo Kemin kaksipäiväiset näyttelyt laskettaisiinkin yhdeksi kokonaisuudeksi.

LAUANTAI

Lauantaina suunnistettiin Kemiin Nalan kanssa. Mentiin samalla autolla Sannan ja Kertun kanssa. Myös Heidi, Emppu, Camo, Nemo, Mimmi ja Saffi kuuluivat samaan seurueeseen, mutta Kertun juoksujen vuoksi päätettiin kaiken varalta mennä eri autoilla, ettei menisi Camo- ja Nemo-poikien päät liian täyteen rakkautta. Nala, Kerttu, Mimmi, Nemo ja Camo pääsisivät pyörähtelemään kehässä ja Saffi oli mukana kannustusjoukoissa.

Kaikkiaan pemuja oli näyttelyyn ilmoitettu 11, joista suurin osa tuttuja pohjoisen corgeja. Sukupuolet menivät suunnilleen tasan, uroksia 5 (joista Nemo pentuluokassa) ja narttuja 6 (ei pentuja).

Corgit arvosteli puolalainen erikoistuomari, cardigan-kasvattaja Dorota Paz. Nala oli tällä kertaa ainoa avoimen luokan narttu ja sai erinomaisen + SA:n. Paras narttu -kehässä Nala sijoittui vielä hienosti kolmanneksi! Nartut voitti junioriluokassa kisannut Iitu (Lilium) ja toiseksi sijoittui myöskin junioriluokassa ollut Mimmi (Suukkosuun Kiss Me) saaden vara-sertin. Onnea vielä Mirkalle ja Empulle tyttöjen menestyksestä!

Ruusukkeita ei siis tällä kertaa Nalalle tullut kotiinviemiseksi, mutta arvostelu oli hyvä ja erityisesti mieltä lämmitti kohta "kauniisti esitetty". Oli meinaan eka kerta, kun tuollainen maininta Nalan arvostelussa näkyy! :)

Tässäpä vielä Nalan arvostelu kokonaisuudessaan, tuomarina siis Dorota Paz (Puola):

"Hyvät mittasuhteet, hyvä koko. Hyvä pää. Toivoisin silmien olevan vähemmän ulkonevat ja kallon vähemmän pyöreä. Hyvä purenta. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä, suora ylälinja. Syvä rintakehä. Hieman suorat kulmaukset. Oikea hännän asento. Mukava luonne. Kauniisti esitetty."

ERI AVK1 SA PN3

Kuva © Meiju Moilanen

SUNNUNTAI

Pitkään ei tosiaan maltettu Kemistä pysyä pois, kun jo seuraavana päivänä matkattiin sinne takaisin - tällä kertaa Jedin kanssa. Vuorossa oli siis Jedin kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen koitos kehässä. Ja minuahan tietenkin jännitti niinkuin en olisi koskaan näyttelykehässä käynyt! Göötit arvosteli puolalainen Maciej Kozber, josta minulla ei ollut mitään ennakkotietoa, mitä nyt kuvan olin saanut katsottua Googlen kautta.

Sinänsä meillä kävi hyvä tuuri, että Jedi sattui olemaan ainoa Kemiin ilmoitettu uros. Narttuja oli neljä, joista kaikki sattumoisin vanhoja tuttuja: Etta, Bella, Cilla ja Ava. Ennen kehiä koitin vähän vielä treenata liikkeitä Jedin kanssa ja ihan mukavasti ne menivät. Kai. :D

Hirvitti kieltämättä melkoisesti, kun joutuisimme Jedin kanssa gööteistä ensimmäisinä kehään! Nalan kanssa kun olen päässyt tottumaan siihen, että se tuskin koskaan on näyttelyssä ensimmäisenä kehävuorossa, koska urokset esitetään aina ennen narttuja (ja tähän mennessä kaikissa näyttelyissä, joissa Nala on käynyt, on ollut mukana uros/uroksia).

Ja nyt mulla olisi itsellä uros esitettävänä. Ensimmäistä kertaa. Ja suoraa avoimessa luokassa. Mun pieni vinohampainen töötinrääpäle isojen koirien luokassa! :D Tosiaan tuon Jedin purennan vuoksi ei isoja toiveita sijoittumisen suhteen ollut (muistan miettineeni, että nyt jos koskaan ois ollu niiiin hyvät mahikset sijoittua, JOS Jedillä olisi normaali purenta).

Toivoin, että saataisiin kuitenkin laatuarvosanaksi edes H, jotta tulevaisuudessa ei olisi estettä muissa lajeissa (toko, agility) valioitumiseen. Mutta samalla olin henkisesti valmistautunut myös hylsyn mahdollisuuteen, koska riippuisi varmasti hyvin paljon tuomarista, kuinka vakavana virheenä kukakin tuota Jedin purentaa pitää. Ja mulla ei todellakaan ole niin paljon kokemusta/tietoa näyttelytuomareista, että osaisin ennakkoon arvioida, kuka on tiukka hampaista ja kuka ei (tai miten yleensäkään tuollaisiin epämääräisiin purentoihin suhtaudutaan kehässä).

Jotkut ihmiset on mulle sanoneet, että kuulemma tosi monet tuomarit ei koirien purentaa edes tarkista, mutta omat - toki suhteessa vielä aika vähäiset - kokemukset kehistä on kyllä ihan päinvastaiset: en muista yhen yhtä näyttelyä, jossa hampaita EI olisi katsottu. Näyttelykäyntejä mulla on toistaiseksi kasassa vissiin joku reilu parikymmentä ja muistaakseni jokaisessa on ollut eri tuomari. Ja eipä sillä, minusta ne hampaat kuuluukin kehässä tarkistaa, koska onhan ne aika oleellinen osa koiraa.

Mainittakoon tässä vielä kertaalleen, että Jedillä ei siis ole ylä- tai alapurenta, eikä oikeastaan edes tasapurenta, vaan periaatteessa purenta olisi leikkaava, mutta osa hampaista on painunut rivistä pois ilmeisesti siitä syystä, että Jedin kuono on suht kapea ja hampaat isoja, joten ne eivät ole mahtuneet kasvamaan siististi riviin. Käytännössä suunnilleen puolet etuhampaista on oikeilla paikoillaan ja puolet ei. Pitäisi joskus laittaa tänne blogiinkin kuva tuosta purennasta, niin se ehkä selkeyttäisi asiaa hieman. Sen verran pienestä vinksottamisesta on kuitenkin kyse, että se tuskin tulee aiheuttamaan Jedille mitään terveydellisiä tms. ongelmia.

Mutta back to the show.. Kehässä Jedi oli varsin hyvin kontaktissa, mutta tokoseuraamiseksi liikkeet ei sentään menneet, vaan välillä kuono taisi osoittaa jopa ihan menosuuntaan. Ja nurmikentästä huolimatta mun kesti itekin "ravata" ilman, että Jedi innostui laukkaamaan. Tää siis tuntui kummalliselta lähinnä siksi, kun Nalan kans pitää nurmella liikkua yleensä tosi varovasti, että malttaa mennä asiallisesti.

Varmaan on jonkin verran vaikutusta tuolla jalkojen pituudella/lyhyydellä. Kuvittelisin, että yleisesti ottaen mitä lyhkäsemmät popot, niin sen hankalampi on mennä nurmikolla sujuvaa ravia. Jos tämmönen ihmisvertaus taas sallitaan, niin koitappa ite juosta sujuvasti ja kauniisti heinikossa, joka yltää liki polviin saakka!

Itse asiassa mie menin Jedin kans kehässä välistä turhankin vauhdikkaasti, kun tuomari siitä erikseen mulle oikein huomautti. Tai siis YRITTI huomauttaa, jos oisin saksasta(?) jottain ymmärtäny! Kehäsihteeri sitten lopulta tulkkas mulle. Jotenkin tuli kehässä muutenki semmonen olo, että tuomari varmaan aatteli mun olevan ekaa kertaa koiraa esittämässä, kun tuli jotain ihme jännitysmöhlejä jatkuvasti.. :'D

Jediltä onnistuu myös kuonon kiillotus kesken vauhdin!

Tuomari ei seisottanut koiria maassa ollenkaan, vaan saneli arvostelun liikkeet katsottuaan koiran seisoessa pöydällä. Ei paras mahdollinen tilanne meille, koska Jedi ei pöydällä seiso yhtä ryhdikkästi kuin maassa. Siinä sitten jännitettiin pöydän vieressä hyvä tovi. Voin kertoa, että on aika piinallista, kun kuulet tuomarin sanelut kokonaisuudessaan, mutta et tajua siitä lausettakaan! Tai mun kohdalla ei voi puhua kyllä edes sanoista..

Valehtelematta voin sanoa, että yks mun koiraharrastusten parissa viettämäni ajan mieleenpainuvimmista ja yllätyksellisimmistä hetkistä oli se, kun kehäsihteeri lopulta ojensi meille sinivalkoisen sertiruusukkeen! En mie osannu siinä tilanteessa tehdä muuta kuin hymyillä pöljänä ja ääni täristen hihkaista tuomarille kiitokset muistaakseni englanniksi tai ruottiksi.

Mutta joo siis: H:ta lähdettiin hakemaan ja serti tulla tupsahti, huhhuh! Melkoinen näyttelydebyytti Jedillä todellakin! :)) Toki väkisinkin hiipii mieleen ajatus, että antoiko tuomari kenties vähän säälipisteitä, kun Jedi oli ainoa uros, mutta toisaalta taas: eipä niiden tuomareiden ole tosiaankaan mikään pakko palkita koiria, jotka eivät heidän mielestään ole sen arvoisia. Näitä tapauksia olen sattunut näkemään useitakin, että jopa ainoa rotunsa edustaja on voinut jäädä ilman ROP-titteliä. Samaten olen nähnyt myös sellaisia tilanteita, että esim. uroksia on ollut kehässä useitakin, mutta mikään niistä ei ole miellyttänyt tuomaria niin paljon, että parasta urosta olisi valittu.

Eikä tämä kyseinen tuomari ollut kyllä mikään "ERI-maattikaan", vaan mitä muiden rotujen arvosteluja seurasin, niin siellä viuhuivat monenväriset nauhat. Sen vuoksi uskoisin, ettei hänelle olisi ollut mikään ongelma antaa Jedillekin jokin muu kuin erinomainen laatuarvosana, jos olisi katsonut sen tarpeelliseksi. 

Narttujen ykköseksi tuomari valitsi Avan (Von Sarisheim Be My Bravestar), josta tuli myös ROP. ROP-kehässä tuomari ei pahemmin Jediä enää edes vilkaissut, mutta eipä tuo suoraan sanoen kauheasti yllättänyt. :) Jedistä tuli siis ainoana uroksena VSP! Toinen Konnunkotolainen, Etta (Hanna Kullanväärtti) sijoittui narttujen kakkoseksi ja sai myöskin sertin. Oli kyllä mukava soittaa kasvattajalle niin hienoista tuloksista!

Jedin arvostelu oli varsin mukavaa luettavaa (siis sitten, kun sain sen kotona nettisanakirjojen suosiollisella avustuksella suomennettua). Ainoat "miinukset" tuli tosiaan purennasta ja takaosasta, joka voisi tuomarin mielestä olla kehittyneempi - mitä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan. Erityisen leveän hymyn sai aikaan maininta dynaamisista liikkeistä.

Jedin arvostelu suomennettuna, tuomarina Maciej Kozber (Puola):

"Erittäin hyvät mittasuhteet. Tyypillinen pää. Otsapenger hyvin kehittynyt. Ei selkeää saksipurentaa. Silmät ovat tummat ja hyvin sijoittuneet. Korvat hyvässä asennossa, samoin muut(?). Erittäin dynaaminen liikkeessä. Hyvä karvapeite. Takaa voisi olla kehittyneempi."

ERI AVK1 SA PU1 SERT & VSP

Ja tässä arvostelu vielä alkuperäiskielellä (saksaksi), kun tuossa on tuo yksi kohta, jota en ole osannut kääntää suomeksi:

"Gut mit gute proportioner. Typische kopf. Stop gut ausgebrigt (pitäis kai lukea ausgeprägt?). Nichts klare schieren gebiß. Augen sind dunkle und gut angesetzen. Ohren gut stehende, gut anandere(???). Sehr dynamische in bewegung. Gut haarkleid. Hinter konnte besser entwinkelte (entwickelte?) sein."

Kehien jälkeen napattu posetuskuva palkintopossusta.. ;)

Konnunkotolaiset Jedi & Etta