Olimme viikonloppuna Mörkön kanssa Vantaalla HalliSM-kisoissa ja EO-karsinnoissa. Lisäjännitystä viikonloppuun toi se, että Mörkölle oli sovittu kisojen lomaan treffit Ruuti-göötin (Tulikäpälän Ronja Revontuli) kanssa. Alunperin nämä treffit oli tarkoitus toteutua jo viime syksynä, mutta silloin Ruutin juoksut alkoivat odotettua myöhemmin ja astutussuunnitelmat kaatuivat sillä kertaa logistisiin ongelmiin. Mutta jos viimeksi olikin ongelmia ajoituksen kanssa, niin tällä kertaa Ruutin juoksut alkoivat varsin passelisti, koska tärppipäivät näyttivät osuvan juuri sille viikonlopulle, kun olimme Ruutin kasvattajan (Milla, kennel Tulikäpälän) kanssa molemmat tulossa Vantaalle kisaamaan. 

Lauantaina kokeiltiin astutushommia ekan kerran, mutta silloin ei vielä hommat mennyt ns. loppuun saakka. Kiinnostusta oli kyllä molemmin puolin, mutta jotain jäi vielä puuttumaan.. Sunnuntaina sitten uusintayritys ja lopputuloksena n. 15-20 minuutin nalkki. Yritettiin pariskunnalle tarjota alustaksi sulaa (ja pitävää) hiekkakenttää, mutta eihän se kelvannut, vaan kenttää reunustavaan lumipenkkaan piti päästä touhuamaan. Ja kylläpä nuo näemmä itse tiesivät mitä tekivät.. 😅

Nyt sitten pidetään peukut pystyssä, että pennunsiemenet lähtevät itämään ja toukokuun lopussa Tulikäpälän kenneliin syntyisi kesäpentuja. 💖 Ruuti käytetään huhtikuun lopussa ultrassa, joten sinne asti pitää nyt malttaa odotella tietoa siitä, että onko pentuja tulossa.. Voin kertoa, että mulla tulee olemaan ikuisuudelta tuntuva kuukausi! 😬 

Pennuista kiinnostuneille lisää tietoa Tulikäpälän blogissa. 

Mites ne halliSM:t sitten? Lauantaina kisattiin minien osalta kolmesta karsintaradasta kaksi: agility- ja hyppyrata, jotka molemmat olivat ihan mukavia ja mentävissä. Hyppyradalla Mörkö meni yhden hypyn takaakiertona, kun en hoksannut näyttää sille vastakättä merkiksi, että olisi muuttanut linjaa mua kohti. Agirata oli muuten virheetön, mutta yksi harmillinen rima tipahti alas.. Hyppyradasta ei ole videota, mutta agiradat meille kuvasi Milla. Kiitos!

http://youtu.be/1FK4ojNFNhQ

Sunnuntaina aamusta oli sitten vuorossa viimeinen karsintarata. Tämä oli profiililtaan paljon haastavamman oloinen kuin edellisen päivän radat ja se näkyi myös radan tuloksissa. Mörkön kanssa onnistuttiin tekemään ihan mukiinmenevä nolla ja siinä vaiheessa mentiin muistaakseni tuloslistan neljänneksi. Jokaiselta karsintaradalta pääsi suoraan 10 parasta koirakkoa sunnuntai-iltapäivän halliSM-yksilöfinaaliin ja mie sain jännittää mun ja Mörkön sijoitusta ihan viimeisimpiin suorituksiin saakka.. Meidän lopullinen sijoitus oli 12/104 (pienellä yliajalla), eli finaaliin pääsy oli todella lähellä. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen, että selvittiin haastavasta radasta noinkin hyvin!

http://youtu.be/mNnHJiQAeIY

Yksilöfinaali koettiin siis katsojan roolissa jännittäen, mutta ei meidän kisapäivä vielä siihen loppunut. Päivän päätteeksi oli tiedossa vielä halliSM-joukkuefinaali, johon pääsi 10 minijoukkuetta aiempien karsintaratojen tulosten perusteella (kaikkiaan joukkueita oli ilmoitettu mukaan parisenkymmentä). Meillä oli mukana sama Oulun Koirakerhon minijoukkue kuin viime vuonnakin, eli Pao-sheltti, Muru-kääpiöpinseri ja Mörkö.

Lunastimme viikonlopun radoilta finaalipaikan joukkuekisaan, joten päivälle tuli vielä vähän lisämittaa ennen kotimatkalle pääsyä. Pientä säätöä vaan meinasi olla, kun meidän joukkue oli joistain syystä tippunut lähtölistalta pois kokonaan, vaikka numeroliivitkin olimme hakeneet, eli luulimme kaiken olevan ok. Aloimme ihmetellä asiaa vasta, kun emme kuulleet kisojen selostajan kuuluttavan OKK:a ollenkaan hänen kertoessaan joukkueiden lähtöjärjestystä.. No, pääsimme kuitenkin lopulta starttaamaan kisaan ihan oikealta paikalta.

HalliSM-joukkuekisa suoritetaan viestityyppisesti, eli joukkueen koirakot suorittavat vuorotellen samalla kentällä omat, toisistaan poikkeavat ratapätkänsä ja seuraava koira lähtee radalle heti edellisen tultua maaliin. Tämä on minusta varsin hauska idea, josta saatiin esimakua jo vuosi sitten, jolloin halliSM-kisat järjestettiin ensimmäisen kerran. Täksi vuodeksi kilpailuaformaattia oli muutettu sen verran, että joukkueen maksimikoko oli muutettu kolmesta neljään. Kolmellakin koiralla sai osallistua, mutta silloin yksi koirakoista juoksisi kaksi rataosuutta. Näin siis myös me OKK:laiset teimme. Onneksi ratojen lähtö- ja maalialueet oli suunniteltu viime vuotta järkevämmin, joten kolmella koiralla osallistuminen ei aiheuttanut isompia ongelmia lähtöjärjestyksen yms. päättämiseen. 

Mörkö ja minä lähdimme radalle joukkueesta toisena ja suoritimme hyppyrataosion. Se ei ollut mikään kovin hankala, joten pääsimme kunnolla baanailemaan. Fiilis radalla oli tosi hyvä, eikä minusta vauhtikaan ollut hidastunut, vaikka meillä Mörkön kanssa varsin aktiivinen viikonloppu olikin pohjalla. 😁 Harmillisesti yksi ylimääräinen putki osui Mörkön matkalle, joten HYL tulokseksi, muuten hieno rata. Meidän joukkue hyllytti radoista 3/4, joten jumbosijoille jäätiin, mutta hauskaa oli kuitenkin päästä osallistumaan. Omalta osaltamme pidettiin pohjoisemman Suomen lippua korkealla, koska muita joukkueita ei tältä suunnalta finaalissa ollutkaan.

Finaalin jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Fiilis oli väsynyt, mutta onnellinen. 😊