Huh, kauheaa aikaa tämä kesäloma - ei edes blogia meinaa ehtiä päivittää, kun jatkuvasti pitää olla jossain menossa tai on muuten vaan muuta tekemistä! :D Eli tämä päivitys on kirjoitettu oikeasti vähän myöhemmin kuin julkaisupäivänä näkyy, mutta tokkopa tuo mitään haittaa.

Viimeisimmän näyttelyreissun jälkeen jäimme Ylivieskaan Arin äidin luo vielä muutamaksi yöksi, koska tiistaina (21.7.) meillä oli tiedossa lähtö kohti Tamperetta ja Ylöjärveä. Eli helpompi ja lyhyempi oli lähteä sinne Ylivieskasta kuin ajella välissä takaisin Ouluun. Nala ja Jedi jäivät Ylivieskaan hoitoon, mutta Mörkö lähti reissuun mukaan, koska meidän määränpäänä olivat Ylöjärvellä järjestettävät agilitykilpailut, jonne olin ilmoittautunut.

"Kato, löydettiin jonkun keppijemma!"Yl%C3%B6j%C3%A4rvi_tripla03.jpg

Työnvalvontajoukot paikalla.. 
Yl%C3%B6j%C3%A4rvi_tripla05.jpg

"Joko mennään?"
Yl%C3%B6j%C3%A4rvi_tripla04.jpg

Ylöjärvellä oli tiistai-iltana tarjolla kolme starttia ainoastaan kolmosluokan mineille (medit ja maksit olivat eri päivinä). Mie itse tykkäsin tästä järjestelystä. Ihan virkistävää vaihtelua, kun ei tarvinut muita säkäluokkia odotella välissä. Aika kisapaikalla meni tosi jouhevasti, kun omien starttien välillä ei tullut juurikaan ylimääräistä odottelua (lämmittelyt ja jäähdyttelyt ehti kuitenkin tehdä hyvin ja muutamia muiden minien suorituksiakin seurata alkupäästä, kun olimme Mörkön kanssa lähtövuorossa viimeisimpien joukossa).

Tuomarina kisoissa toimi Johanna Wüthrich, joka oli uusi tuomarituttavuus minulle. Siksikin oli ihan kiva käydä vaihteeksi vähän eri suunnalla kisoissa, niin pääsi taas kokeilemaan uudenlaisia rataprofiileja. Mun ensivaikutelma radoista oli, että ne eivät tuntuneet miltään älyttömän vaikeilta, vaikkakin tarkkuutta vaativia kohtia oli jonkin verran. Ihanneaika agiradoilla ei ollut kovin tiukka, ekalla radalla 3,4 m/s ja toisella 3,5 m/s. Hyppärillä etenemä nostettiin jo astetta tiukemmaksi, eli 3,7 m/s. Rimat taisi olla kaikilla radoilla 30cm.

Se mua pikkuisen mietitytti, että mitenköhän ruosteessa meillä Mörkön kanssa agilityhommat mahtaisi olla, kun mitään agilityyn liittyvää emme olleet tehneet sen SM-kisaviikonlopun jälkeen, joka oli kesäkuun puolivälissä. Mutta toisaalta, onhan meillä perustaidot kuitenkin olemassa, jotka tuskin reilussa kuukaudessa mihinkään häviävät (varmaan taukoilu tekee silloin tällöin jopa ihan hyvää).

Radoille mennessä mulla oli itsellä varsin rento ja mukava fiilis. Oli vaan tosi kiva päästä tekemään agilityä "pitkästä aikaa". Jotenkin tämä väliaika on tuntunut paljon pidemmältä kuin se oikeasti onkaan - ehkä johtuen osittain siitä, että keväällä tuli kisattua sen verran ahkerasti? :D

Ekalla radalla Mörkön tassut näytti muutamissa kohdissa vähän sutivan, mutta jälkimmäisille radoille tämä mun mielestä korjaantui. Ehkä Mörkö tarvitsi sen ekan radan siihen, että sai oikeanlaisen tuntuman alustaan? Ja virheitä ei noista(kaan) liukastelukohdista tullut, joten maaliin porskutettiin puhtaalla radalla! Sijoitus 12/32 ja etenemä taisi olla 3,81 m/s.

Toinen agilityrata alkoi ja loppui samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, mutta muilta osin se oli aika erilainen. Nollia ei tullut niin paljon kuin ekalla radalla ja muistaakseni aika moni koirakko hylkääntyi keppien jälkeiselle hypylle. Mörkön kanssa ei onnistuttu tupeksimaan radalla mitään, joten tehtiin myös tällä radalla nolla! Sijoitus tällä kertaa 7/32.

Tämä rata tuntui mun omasta mielestä jotenkin sujuvammalta kuin se ensimmäinen, joten olin vähän yllättynyt siitä, että etenemä oli kuitenkin piirun verran hitaampi: 3,78 m/s. Vaikka eipä tuossa iso ero ole kyseessä. :D Puomi varmasti verotti nopeudesta noilla molemmilla agiradoilla aika paljon, mutta näillä nyt toistaiseksi mennään. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Mörkö malttoi (treenitauosta huolimatta) pysähtyä kontaktialueelle, eikä roiskinut alasmenoa kummallakaan radalla.

Radan jälkeen mulla oli lievästi sanottuna vähän pöllämystynyt olo. Me oikeasti tehtiin tuplanolla! Ja vieläpä heti meidän ekoissa kisoissa SM:ien jälkeen. Nyt meillä on siis jo tässä vaiheessa vuotta tuplanolla ensi vuoden SM:iä varten takataskussa. Ja niin tiukassa kuin se silloin keväällä tuntui olevan! Ehkä siinä on oikeasti jotain perää, että sitten kun sen ekan tuplanollan onnistuu kisoissa saamaan aikaiseksi, niin seuraavat tulee sitten jo huomattavasti helpommin, jotenkin "siinä sivussa"? :D

Hyppäri oli vielä agiratojen jälkeen jäljellä ja sinne saikin lähteä ilman mitään varsinaisia tulostavoitteita. Olihan noilta agiradoilta jo saavutettu paljon enemmän kuin mitä uskalsin varovasti edes toivoa. Hyppäri oli profiililtaan näistä radoista mun mielestä haastavin: oli suht tiukkoja käännöksiä, takaakiertoja, esteet suht lähellä toisiaan ja joidenkin esteiden kohdalla hieman kinkkisiä lähestymiskulmia. Esim. keppien aloituksessa tuli aika paljon virheitä, vaikka se ei äkkiseltään kovin hankalalta ehkä näytä. Samoin pituudella ja sen jälkeisellä hypyllä. Koirat kun vauhdilla tulivat putkesta, niin niiden linja meinasi viettää pituudesta ohi. Tätä kun ohjaaja sitten alkoi kiireessä korjaamaan, niin aika monen koiran linja vietti pituuden jälkeisen hypyn taakse.

Mie muka olin käyttävinäni ennen putkeen lähetystä putkijarrua, jotta saisin Mörkön kääntymään putkesta tiukemmin, mutta ei se ihan onnistunut niin kuin suunnittelin (tai sitten vaan unohdin antaa sen putkijarrun tarpeeksi hyvissä ajoin). Joten myös mun piti jäädä varmistelemaan, että Mörkö hoksaa tulla pituuden kautta ja siinä en sitten päässyt niin paljon edelle kuin olin suunnitellut. Varsinaisia ratavirheitä tuosta kohdasta ei tullut, mutta sen sijaan, että olisin ehtinyt tekemään pituuden jälkeisille hypyille persjättöjä (kuten olin suunnitellut), jouduinkin lennosta vaihtamaan ne takaaleikkauksiksi. No, Mörköllä onneksi pystyy noita takaaleikkauksiakin suht hyvin käyttämään, mutta vauhdin ne kyllä söi tuossa kohtaa melkein kokonaan.

Mutta virheitä ei tullut ja aikakin riitti, joten nolla pätkähti meidän kisakirjaan myös tältä viimeiseltä radalta, huhhei! Eli kotiinviemiseksi Ylöjärveltä ei pelkästään tupla, vaan myös meidän ihkaensimmäinen triplanolla. :) Voipahan ainakin sanoa, että kannatti lähteä kisaamaan! Sijoitus hyppärillä 8/34 ja etenemä 3,81 m/s, eli sama kuin ekalla agiradalla.

Videot radoista:

http://youtu.be/QPB3NfZ7cmw

Kisojen jälkeen ajettiin tyytyväisin mielin Tampereelle, jossa olimme yötä meidän "vakkarihotellissa" eli Scandic Rosendahlissa. Sinne mennään aina, kun ollaan koiruuksien kanssa reissussa Tampereen suunnalla. Eikä ilmeisesti olla ainoat koiraihmiset, jotka tuohon hotelliin on tykästyneet - sen verran paljon tuli käytävillä muitakin koiria vastaan. :)

"Toin sulle kengän sänkyyn, saanko ruokaa?"Yl%C3%B6j%C3%A4rvi_tripla02.jpg

Mörköstä on kyllä pakko (taas?) todeta, että se on mitä helpoin ja mukavin reissukaveri! Se on autossa hiljainen ja pidemmillä matkoilla enimmäkseen nukkuu. Hotellissa se ei arastele mitään lattioita, liukuovia, hissejä tms., vaan menee reippaasti meidän ihmisten edellä kaikkialle niinkuin kotiinsa astelisi. Hotellihuoneessa Mörkö rauhoittuu nukkumaan silloin kun mekin, eikä hästää muutenkaan turhia. Eikä hauku muista huoneista tai käytävältä kuuluville äänille. Mörkön voi myös ilmeisen huoletta jättää hotellihuoneeseen yksin esimerkiksi siksi aikaa, kun käydään itse syömässä tai hakemassa ruokaa. Enpä ole kuullut, että se silloinkaan siellä mitään ääntelyä pitäisi, kun tarkoituksella olen sitä vähän yrittänyt kuulostella. Hotelleissa kun aina silloin tällöin tulee vastaan niitäkin koiria, jotka huutaa huoneessa kurkku suorana, jos ne jätetään sinne hetkeksikään yksin (tai vaikka koirakaverin seuraan). Ei kovin kivaa koirille, eikä ihmisillekään..

"Nää on varmaan mulle?"Yl%C3%B6j%C3%A4rvi_tripla01.jpg