Päätettiin tässä yhtenä päivänä lähteä ottamaan Jedistä tuoreita seisomakuvia ulos, kun sattui aurinkoinen keli - ja mikäs olisikaan kuvien ottamiseen parempi paikka kuin Oulun Lammassaari? Tai näin minä erheellisesti luulin..

Vietimme Lammassaaressa lähemmäs pari tuntia, jonka jälkeen onnistuneiden seisomakuvien määrä oli edelleen pyöreä nolla. Joku jälkiviisas voisi vahingoniloisesti todeta, että mitä muuta voi olettaakaan, kun vie koiranpennun paikkaan, jossa se on aikaisemmin käynyt vain ja ainoastaan leikkimässä muiden koirien kanssa ja nyt yhtäkkiä pitäisikin malttaa poseerata hienosti kameralle?

Varsinkin, kun tähän asti olen harjoitellut seisomista Jedin kanssa lähinnä sillä lailla, että itse olen sen sivulla kyykyssä, ja nyt olisikin pitänyt tököttää niin, että minä olen koiran edessä (jolloin Jedi yleensä aina tarjoaa istumista), etten itse tulisi kuvaan mukaan. Muutaman kerran Jedi asettui seisomaan todella hienosti, mutta luonnollisesti oltiin silloin joko väärässä kulmassa kameraan päin tai vaihtoehtoisesti kamera itse päätti sanoa ERROR tai Timo ei jostain muusta syystä ollut valmiina räpsäisemään kuvaa.. *huoh*

Joten lopputuloksena valtaosa seisomakuvista oli siis jotakuinkin tällaisia:

Että mitäs tästä opimmekaan? Sekä omia, että koirien hermoja säästääksemme, seisomakuvat otetaan jatkossa jossain muualla kuin Lammassaaressa, joka olkoon jatkossa(kin) pyhitetty lähinnä leikkimiselle. Toiseksi minä otan nyt hommaksi harjoitella Jedin kanssa seisomista myös niin, että minä olen koiran edessä, enkä sivulla. Siinä riittäneekin työnsarkaa joksikin aikaa ja minä pääsen tosissaan harjoittelemaan oikea-aikaista palkitsemista - yritä siinä sitten ehtiä palkkaamaan seisomisesta, kun toinen on hemmetin nopea istuja.. :'D

Ja sanottakoon nyt vielä sekin, että vaikka tuolla Lammassaaressa vierähtikin se useampi tunti, niin ei me sentään "ihan" koko aikaa koitettu noita seisomakuvia ottaa, vaan suurimman osan ajasta koirat sai juoksennella ja leikkiä keskenään, ja aina välistä mie sitten tarjosin (lue: yritin tarjota) kummallekin koiruudelle mahdollisuuden saada nameja tai retuutusleikkiä, jos malttoivat keskittyä välistä minuunkin..

Tosin ilmeet seisomisharjoituksissa puhuvat puolestaan:

"Näytetään sulle ja sun seisomisille kieltä - blöööh"

Seuraavana päivänä kävin sitten Jedin kanssa Lammassaaressa uudemman kerran - tällä kertaa täysin ilman kunnianhimoisia suunnitelmia upeista seisomakuvista. ;) Sen sijaan Jedi pääsi telmimään Sulo- ja Bono -cardiganien kanssa, ja kaikesta päätellen hauskaa oli. Sattuipa paikalla olemaan myös eräs dogo argentino (sikäli kun tunnistin rodun oikein), pentu myöskin - joskin koosta päätellen jo jonkin verran Jediä vanhempi. Vaikka Jedi onkin viime viikkojen aikana kasvanut hurjasti, niin onnistui se silti kummasti näyttämään hyvin pikkuruiselta kävellessään suorin jaloin dogon mahan alta! :D

*     *     *

Torstaina oli vuorossa corgistien näyttelytreenit, jonne mekin päästiin vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa osallistumaan. Paikalla oli kaikkiaan 6 corgia ja yksi "melkein-corgi", eli tietysti Jedi. :) Sulo ja Bono on näto(= näyttelytottumus)treenien vetäjän, Minnan, koiria. Niiden, Jedin ja Nalan lisäksi treenaamassa olivat myös Lara-cardi, sekä Arttu- ja Lulu-pembroket.

Treeneissä harjoiteltiin oikeastaan kaikkia näyttelyiden osa-alueita; seisomista, pöydällä tutkittavana olemista ja oikeanlaista liikkumista. Jedi hoksasi yllättävänkin nopeasti, mistä hommassa on kyse: Ruokaa tulee, kun ravaa minun vierellä. Jedin liikkuminen saattoi tosin muistuttaa enemmän TOKO-seuraamista kuin näyttelyravia, mutta eipä tuo vielä tässä vaiheessa haittaa - toistaiseksi kun tavoitteena on lähinnä se, että Jedi keskittyisi minuun, eikä ympärillä oleviin koiriin. Myöhemmin sitten aletaan muovaamaan liikkumista "oikeampaan" suuntaan, jos tarpeen.

Pöydällä olemista Jedi ei tapansa mukaan arastellut yhtään, eikä se myöskään pistänyt pahakseen, että "vieras" ihminen katsoi hampaat ja tunnusteli sen pöydällä. Minnan Jedi on kyllä tavannut useasti ennenkin, mutta olipahan kerrankin hampaita katsomassa sentään joku muu kuin minä (tai eläinlääkäri).

Seisoakin Jedi malttoi ihan hyvin lyhyitä hetkiä kerrallaan, vaikka edessä ja takana oli muita koiria. Se juttu, missä tarvitaan varmaan eniten harjoitusta, on seisomisesta liikkeellelähtö, jos edessä on toinen koira. Silloin Jedille käy helposti niin, että se ei malta kuunnella minua, kun pitäisi saada se edellä juokseva koira kiinni.. Mutta siitä huolimatta olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen noihin ekoihin nätotreeneihin. Nyt uskaltaa jo vähän enemmän luottaa siihen, ettei Jedi mene "ihan sekaisin" muiden koirien läsnäolosta, vaan malttaa namipalkalla kuunnella myös meikäläistä - ainakin kun sille päälle sattuu.

 

Jedi & Nala - todisteaineistoa siitä, että osaa ne aina välillä kävellä hihnat löysällä.. ;D