Sattuipa olemaan Oulussa kahdet agikisat peräkkäisinä viikonloppuina, kun ensin KAS järjesti 2-päiväiset kisat 14.-15.9. ja seuraavana viikonloppuna 21.-22.9. omat kaksipäiväisensä järkkäsi puolestaan OKK. Molemmissa kisoissa oli tarjolla kaikille luokille 2 starttia kummallekin päivälle ja mie sitten menin ja ilmoitin meidät Jedin kanssa jokaiselle, eli yhteensä kisoista kertyi 4 starttia per viikonloppu.
Lisäksi KAS:n kisoissa oli lauantaina myös möllirata, jolla ratkottiin seuramestaruuksia. Mie en ole KAS:n jäsen, mutta se ei ollut este mölliradalle osallistumiseen, joten päätin ilmoittaa harjoituksen vuoksi Mörkön sille. Mörköhän täyttää tällä viikolla 25.9. sen "maagisen" 18 kuukautta, jonka jälkeen se saisi startata myös virallisissa agikisoissa.
Mie olen kuitenkin päättänyt, että vaikka Mörkö esteiden puolesta alkaisikin olla melko lailla ns. kisakunnossa, en aio sitä vielä oikeisiin kisoihin viedä, vaan haetaan kisakokemusta/rutiineja ensin epiksistä/mölliradoilta. Mörkö on nyt parilla viime kerralla osoittanut treeneissä sellaista ylitsepursuavaa energiaa ja intoa radalle, että meidän tähän astinen bravuurikin (lähdössä pysyminen) on meinannut parissa kohtaa pikkuisen unohtua..
Toisaalta ihan mukava nähdä, että Mörköltäkin selkeästi alkaa löytyä tietynlaista "paloa" agilityyn, kun aikaisemmin se on ollut välillä "vaan" vähän semmoista iloista hömpöttelyä. Mörkön kohdalla koitan kuitenkin olla tekemättä samoja virheitä kuin Jedin kanssa, eli yritän parhaani mukaan olla antamatta Mörkölle tilaisuutta oppia, että lähdöstä karkailu olisi sallittua sen kummemmin kisoissa kuin treeneissäkään. Ja tämän vuoksi on mun mielestä järkevämpää harjoitella/varmistaa sitä lähdössä pysymistä ensin epiksissä 5 euron ilmomaksulla kuin oikeilla radoilla (joissa ilmomaksut keskimäärin 12-14e/startti).
Mää tunnen itseni ja tiedän, että oikeissa kisoissa se kynnys keskeyttää rata alkuunsa, jos koira karkaa lähdöstä, on vaan ihan hemmetin paljon suurempi kuin epiksissä, joten parempi harjoitella aluksi epävirallisesti. :D Mutta toki koitan samalla saada itseni psyykattua semmoiseen moodiin, että keskeytys täytyy olla valmis tekemään myöhemmin myös virallisissa kisoissa, jos sille tarvetta tulee. Siis mikäli haluan varmistua siitä, ettei mulla kohta ole yhden sijaan kahta lähdössä varastavaa koiraa.
Mutta jospa sitten vähän sitä kisaraporttia:
KAS:n kisat 14.-15.9.
KAS:n kisat järjestettiin jälleen Virpiniemessä keinonurmikentällä, jossa on oikein miellyttävä juosta. Molempina päivinä kakkosluokat tuomaroi Tuija Kokkonen, eli sama tuomari kuin meillä oli edellisissäkin KAS:n kisoissa toisella radalla (hypäri). Mukava ja huumorintajuisen oloinen tuomari, joka korostaa aina kisojen alussa kiinnittävänsä erityistä huomiota koirien hyvään ja asialliseen kohteluun sekä radalla, että ratojen ulkopuolella. :) Sunnuntaina hän tosin toimi vain "takapiruna", kun ratojen pääasiallisesta tuomaroinnista vastasi tuomariharjoittelija (jonka nimeä en tiedä).
Kisat alkoivat meidän osalta varsin lupaavasti, kun ensimmäinen rata meni muuten puhtaasti, mutta harmillinen kieltovirhe tuli keppien aloituksesta. Ihanneaika 49 sekuntiakin alittui (keppisählingistä huolimatta) -1,32s, joten 0-tulos oli varsin pienestä kiinni. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.. :D Vaan ei hullumpi aloitus näille kisoille! Sijoitus tuolla radalla 4.
Kuva: Tiia Riikola
Radan jälkeen Ari lähti jäähdyttelykävelyttämään Jedin, kun mun piti jo juosta seuraavaan paikkaan, eli mölliradan rataantutustumiseen, joka oli juuri niillä hetkillä alkamassa. Mölleille oli suunniteltu sopivan helpohko 15 esteen rata, joka sisälsi vain hyppyjä, putkia ja pituusesteen. Minimöllejä oli radalla 5 ja Mörkö humputteli hienosti kolmanneksi! Yksi rima tipahti alas ja sen jälkeen tulleesta mutkaputkesta Mörkö juoksi jostain syystä ohi käyden pienen kierroksen putken takana, mutta muutoin Mörkön meno oli oikein sujuvaa - jopa niin sujuvaa, että ylimääräisestä "kunniakierroksesta" huolimatta Mörkön aika tuolla radalla oli kaikista nopein! Pieni maastoraketti. <3
Mörkö on kyllä siitä mukava, että se etenee ja irtoaakin radalla suht hyvin, mutta toisaalta se asettaa mulle pieniä haasteita, kun olen tähän asti tottunut ohjaamaan Jediä, joka taas on enemmän sellaista lähellä pysyttelevää sorttia ja reagoi mun ääneen ja kropan asentoihin yleensä niin nopeasti, että olen tottunut antamaan käskyjä radalla suht myöhäisessä vaiheessa. Mörkön kanssa mun täytyy opetella antamaan ohjausvihjeet huomattavasti aikaisemmin, jos meinaan ehkäistä väärille esteille syöksymistä. Puolensa molemmissa ja toisaalta ihan mukava päästä harjoittelemaan kahden aika erilaisen koiran ohjaamista radalla.
Video Mörkön mölliradalta: tulos 10
Seuraavaksi vuorossa oleva B-rata oli hyppyrata, eikä sekään mennyt mulla ja Jedillä yhtään hullummin. Yksi kielto napattiin ekalta putkelta, kun tein siihen kohtaan vähän typerän ohjauksen. Todennäköisesti Jedi olisi löytänyt putkensuun paremmin, jos olisin vaan suosiolla tehnyt muurin jälkeen vaikka valssiin ja ohjannut Jedin putkeen mun vasemmalta puolelta. Mutta häätyyhän se välillä koittaa vähän haastavampiakin juttuja.
Ajattelin, että tuollainen ohjaus olisi periaatteessa ihan hyvin voinut toimiakin, kun samantyyppisen ohjauksen putkeen tein myös viimeksi OKK:n kisoissa pituuden jälkeen ja silloin se onnistui yllättävän hyvin. Loppurata oli "ihan jees" (ei virheitä kepeiltä tällä kertaa), mutta pari kappaletta ystäviämme rimantiputuksia ilmaantui paikalle radan loppupuolella. Kokonaistulos siis 15 + pikkuinen 0,77s yliaika. Sijoitus 6.
(MUOKS: Hups, hoksasinpas näin kivasti jälkeenpäin, että ei meille sittenkään tainnut tulla kieltoa tuosta putkelta, vaan se yksi vitonen tulikin heti radan alusta, kun näemmä eka rima lensi komeasti alas. Mitenköhän en oo tuota aikaisemmin huomannut!? :D)
Kuva: Tiia Riikola
(5 + 5 + 5 + yliaikaa 0,77s)
Nämä oli vähän sellaiset kisat, että meidän suoritusten taso (jos katsotaan virheiden määrää) meinasi rata radalta laskea kuin se kuuluisa lehmän häntä.. :D Sunnuntain ekalla radalla (D) Jedi jostain syystä päätti, ettei rengasta voinutkaan hypätä oikein, vaikka edellisenä päivänä se oli mennyt ilman mitään ongelmia. Mulla lähtee oikeasti järki tuon esteen kanssa, kun tuntuu olevan ihan hakuammuntaa, että milloin se sujuu hyvin ja milloin ei. En ymmärrä, miksi samakin rengas voi jollain radalla olla ihan ok, mutta sitten taas seuraavassa hetkessä ihan "outo", jolloin loikitaankin kehikkojen läpi tai kierretään koko kapine. Vähän tuntuis olevan vaikutusta sillä, että jos rengas on radalla suht alussa, se tuntuu herkemmin menevän persiilleen kuin silloin, jos rengas on vasta loppuosassa tai keskellä rataa? Tiedä häntä ja saatan olla väärässäkin..
Nyt renkaalta tulla tupsahti peräti kaksi kieltovirhettä (+ aikaa kului kivasti) ja lisäksi muutama rima tuli alas. Kepit meni puhtaasti ja ohjasin ne tarkoituksella tuolta "väärältä" puolelta, vaikka radan jatkoa ajatellen toiselta puolelta ohjaaminen olisi ollut helpompi ratkaisu. Kuitenkin tuo "väärä" puoli tuntuu olevan kepeillä parempi Jedille, joten mentiin nyt sillä, vaikka se tiesikin mulle takaaleikkauksella puolen vaihtoa keppien jälkeen. Vaan eipä tuo näemmä ollut mikään hidaste, kun Jedi hyppäsi muurin ihan kyselemättä ja kääntyi sen jälkeen oikealla olevalle hypylle sujuvasti ilman silmukoita tms. Taitava Jedi! :)
Kahden kiellon, kahden rimantiputuksen ja yliajan jälkeen meidän kokonaistulos tuolla radalla oli 25,31. Hirveä pistehirvitys, vaikka rata kokonaisuudessaan oli mun mielestä ihan jees. Vaan eipä tuohon loppupeleissä vaadita kuin muutamia fiboja, niin johan virhepisteet kasautuu. :D Sijoitus jälleen 4.
Kuva: Tiia Riikola
(K + K + 5 + 5 + yliaikaa 5,31s)
Kisojen viimeisellä C-radalla Jedillä meinasi kierrokset olla alusta lähtien turhan korkealla. Tämän huomasi esimerkiksi siitä, ettei Jedi halunnut millään istua alas ja kerran noustuaan ei meinannut asettua enää takaisin. Ja lopulta istuttuaan, Jedi nousi samantien ylös kun mie käännyin pois. Huoh. Lentävä lähtö ja toka rima alas. Mun yllätykseksi Jedi ei myöskään ollut ihan suorilta syöksymässä puomin vieressä/alla olevaan putkeen, vaikka yleensä se menee paljon mieluummin putkiin kuin puomille. Kieltoa tuosta pienestä "keskustelusta" (HAUHAU) ei kuitenkaan merkattu.
Mutta Jedin räyhäroope-asenne jatkui vielä kepeille, joten eipä tullut yllätyksenä, että napattiin heti niiden alusta kielto. Ja toinen virheenmokoma tuli vielä keppien lopusta, kun Jedi jätti vikan välin pujottelematta! Sitä en tiedä, jäikö tuo jälkimmäinen töppi jostain syystä merkkaamatta meidän tulokseen (videolta ei näe, nostaako tuomari kättä virheen merkiksi), koska meille tuli radalla vielä yksi moka, kun Jedi tuli putken jälkeen ensin hypystä ohi, mutta silti meille on papereihin merkitty ratavirheiden määräksi vain 15, vaikka videon perusteella mun järjen mukaan pitäisi olla 20?
Oikeastaan meidän meidän meno tuolla radalla lähti sujumaan vasta puomilta lähtien ja jopa radalle "eksynyt" pöytä tuli suoritettua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein! Ja nyt rengaskin meni vaihteeksi ongelmitta. Hohhoi. :D Yliaikaa radalta tuli kaikkien alun sählinkien jälkeen odotetusti ja meidän papereihin merkattu kokonaistulos oli 22,81. Häiritsemään kyllä vähän jäi kisojen jälkeen videota katsoessa, kun meille tosiaan mahtoi jäädä yksi vitonen tulokseen merkkaamatta. Eihän se toki mun ja Jedin vika ole, mutta silti..
Kuva: Tiia Riikola
Video C-radalta: tulos 22,81 (tai 27,81)
(5 + K (+ 5) + K + yliaikaa 7,81s)
Kokonaistuntemukset noista viikonlopun radoista olivat positiiviset, vaikkei mitään suurta menestystä radoilta tullutkaan. Mukaan mahtui tyhmiä ja vähemmän tyhmiä mokia, mutta myös useita hyviä pätkiä. Selkeästi hommat alkaa menemään meillä enemmän plörinäksi, kun Jedi on liian kiihtyneessä tilassa (no ylläripylläri), jolloin sille iskee päälle tuo "räyhäroope" -moodi. Ja silloin taas, kun Jedi malttaa keskittyä, niin meno on huomattavasti parempaa. Kun vaan tietäisi jonkun taikatempun, jolla tuon räyhäroope-vaihtoehdon saisi kytkettyä kokonaan pois päältä. :D Onneksi noita ei kuitenkaan tule vastaan joka radalla, eikä välttämättä edes joka kisoissa, mutta onhan ne silti tympeitä.
OKK:n kisat 21.-22.9.
OKK:n kisoihin ajelin lauantaina kahdestaan Jedin kanssa, joten "hovikuvaajaa" ei ollut mukana. Eka rata saatiin kuitenkin videolle - kiitos Sonjan, joka oli kakkosluokkien alun katsomassa! :) Lauantain kakkosten radat olivat Minna Räsäsen käsialaa ja pakko sanoa, että minulta kyllä menee erityisrispektit hänelle, koska suurin osa radalla olevista hyppyrimoista olivat minimikorkeudessa (eli mini-koirilla käytännössä 25cm). Ainoastaan muutamat ns. helpommat rimat oli laitettu maksimikorkeuteen (35cm).
Minusta ihan järkevä veto, kun ottaa huomioon esim. sen, että agilityssä kisaa nykyään niin monennäköistä ja -kokoista koiraa, että erot samassa säkäluokassa kisaavienkin välillä voivat olla suht isoja (ääriesimerkkinä vaikkapa säkäluokan ylärajalla oleva sheltti ja päinvastaisessa suunnassa oleva venäjäntoy). Ei ole kyse siitä, etteivätkö pikkukoiratkin pystyisi hyppäämään itseensä nähden korkeitakin rimoja, mutta kysymys kuuluu ennemminkin, että onko se oikeasti tarkoituksenmukaista, kun matalampiakin rimavaihtoehtoja löytyy?
Ja en voi kieltää, etteikö ne matalat rimat ole toki ihan tervetulleita myös sellaiselle koiralle, jolla on taipumusta rimoja välillä tiputella. Tosin mulla on vähän semmoinen tuntuma, että Jedi kyllä onnistuu sille päälle sattuessaan tiputtamaan riman, vaikka se olisi maassa.. :D Ja noh, niin näissäkin kisoissa heti ekalla A-radalla meillä meinasi kopista jo toinen rima alas, vaikka se olikin 25-senttinen. Mie oikein kuulin selän takaa sen äänen, kun Jedin rintakehä(?) tai takajalat rouhaisi riman pintaa ja olin kyllä melkoisen yllättynyt, kun se jollain ilveellä olikin pysynyt paikallaan.
Se helpotus oli kuitenkin aika lyhytaikainen, kun meno tyssäsi jälleen renkaalle Jedin sujahtaessa kehikon ja renkaan välistä. Mun oli tarkoitus ehtiä ottamaan Jedi vastaan renkaan toiselta puolelta (että olisin saanut kädellä näytettyä renkaan aukon tyyliin "hyppää TÄSTÄ"), mutta videolta sen näkee aika selvästi, että myöhässä taisin olla pahemman kerran. Melkein näyttää taas siltä, että mie ennemmin näyttäisin Jedille, että pujahda vaan tästä kehikon läpi..
Renkaalta eteenpäin tehtiin puhdasta rataa loppuun saakka, joten lopputuloksena 5 + yliaikaa 4,3 sekuntia. Sijoitus 3.
(5 + yliaikaa 4,3s)
Seuraava rata (B) tuntui ehkä astetta haastavammalta kuin ensimmäinen. Tai ainakin siinä oli muutamiakin kohtia, joissa sai vähän miettiä, että mikä ohjaustyyli olisi juuri omalle koiralle paras/toimivin. Harmi, kun mulla ei ole videolta tuolta radalta, pitänee koittaa väsätä joku suuntaa-antava ratapiirros jossain vaiheessa.. Alkuosa radasta meillä meni oikein kivasti, mutta valitettavasti räyhäroope nosti aavistuksen verran päätään sopivasti ennen keppejä, joten keppien aloituksesta napattiin hau-hau-harmillinen vitonen kiellon vuoksi..
Harmillinen erityisesti sen vuoksi, että eiköhän me taas porskutettu loppurata puhtaasti ja jopa ihanneajan puitteissa! Ihanneaika alittui "huimat" 0,11 sekuntia, mutta sepä olisi puhtaalla radalla riittänyt LUVAan. Hieman on surkuhupaisaa, että ne kohdat, joissa monilla muilla tuli virheitä ja jopa hyllyjä, sujuivat meiltä hyvin ja sitten me onnistuttiin nappaamaan kieltovirhe tuollaisesta suht helposta kohdasta - suora lähestyminen kepeille ja vieläpä meidän "helpommalta" puolelta. :'D Lopputuloksena radalta 5 ja sijoitus 2.
Mutta näin se homma agilityssä etenee, pienestä on joskus pärjääminen kiinni. En mie silti osannut olla muuta kuin enimmäkseen tyytyväinen noihin kahteen lauantain rataan, koska kertaakaan ennen ei ole nollat tainneet olla kakkosluokassa meillä noin lähellä ja vieläpä useammalla radalla samoissa kisoissa!
Sunnuntaina Ari lähti mulle kisoihin mukaan kuskiksi ja "kameramieheksi". Radat tuomaroi Minna Väyrynen. Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata ja pitihän se arvata, että ystävämme rengas oli jälleen kuvioissa mukana, vieläpä heti toisena esteenä. "Jee". :D Ajattelin, että ainoa tapa hanskata radan alkusuora, olisi päästä ottamaan Jedi vastaan renkaan toiselle puolelle. Mutta mitenpä se käytännössä onnistuisi koiran kanssa, joka ei malta pysyä lähdössä?
Taisin myös tehdä pahemman luokan mokan omaa ratavuoroa odotellessa, kun menin Jedin kanssa ihan lähdön tuntumaan odottelemaan (ja nimenomaan odottelemaan, eli ei tehty mitään sen kummempaa), jolloin Jedi pääsi näkemään ja kuulemaan useamman meitä ennen vuorossa olevan koiran menoa radalla. Huomasin Jedin käytöksestä, että se kiihtyi tuosta melkoisesti, mutta en kuitenkaan osannut arvata, että ihan niin paljon kuin mitä se loppupeleissä oli kiihtynyt.
Lähdössä istumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään ja kun käännyin komentamaan Jediä takaisin istuma-asentoon, se vinkui, mokelsi ja tarjosi istumisen sijaan jopa maahanmenoa! Jedin kohdalla maahanmenon tarjoaminen on yleensä merkki siitä, että koira ei oikeasti pysy pöksyissään, vaan se on tilanteessa että ottaa niin sanotusti kaikki keinot käyttöön. Jedi kun ei kovin mielellään pistä maaten käskystä, mutta joskus se on aikaisemminkin tarjonnut maahanmenoa tuollaisissa kiihdyttävssä tilanteissa, kun muilla konstein ei niin sanotusti saa haluamaansa. Eihän se Jedin maahanmeno nytkään ollut mistään kohtaa mikään oikeaoppinen, vaan nimenomaan sellainen hätäinen yritelmä, josta singottiin ylös heti, kun mahdollista.. Eli toisin sanoen samantien kun minä yritin lähteä liikkumaan eteenpäin radalla.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisaampaa keskeyttää rata jo tuossa vaiheessa, mutta enpäs mää sitä tuossa tilanteessa älynnyt, vaan otettiin lentävä lähtö ja ei-niin-kovin-yllättäen Jedihän syöksyi taas renkaan sijaan kehikon läpi. Ja nyt kun tuohon muutenkin hankalaan renkaaseen yhdistettiin vielä tuo Jedin kiihtymys, niin ei tuota höpötystä voi kuvailla oikein muulla tavoin kuin: "RÄYHRÄYH -EN MEE RENGASTA -RÄYHRÄYH- MEEN PUTKEEN -RÄYHRÄYH". Eli Jedillä (kisaselostajan sanoja lainatakseni) keitti niin sanotusti "vähän" yli. Siinä vaiheessa, kun Jedi kieltäytyi tulemasta renkaalle takaisin, vaan oli syöksymässä omin luvin putkeen, minä totesin, että nyt sai tämä rata riittää meidän osalta -> eli ei muuta kuin suorinta tietä pois radalta ja koira hihnaan. En voi väittää, etteikö mua ois tuo tilanne kismittänyt, mutta pieni happihyppely/jäähdyttelykävely taisi hieman rauhoittaa sekä minun, että Jedin hermoja.
Yksi rata oli vielä jäljellä ja kieltämättä odotukset ei tuon ekan fiaskon jälkeen olleet kovin korkealla. Mutta ei se auttanut kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää olla uusimatta ekan radan (ja rataa edeltäneitä) mokia. Tällä kertaa pidin Jedin pienessä liikkeessä koko ajan rataantutustumisen jälkeen meidän starttivuoroa odotellessa. Ei menty ihan lähdön tuntumaan ja kävelyn lisäksi teetin Jedillä myös pieniä temppuja (perusasentoa, seuraamispätkiä, namien etsimistä maasta, lyhyttä paikallaoloa jne.), jotta saisin sen keskittymään johonkin muuhun kuin kierrosten kasvattamiseen.
Ilmeisesti tuosta oli jotain hyötyä, koska radalle tullessa Jedi oli selkeästi paremmin kuulolla ja "rauhallisempi" (noh, siinä määrin kuin rauhallisuudesta nyt yleensäkään voi puhua samassa lauseessa Jedin kanssa :D) kuin ekan radan alussa. Yritti Jedi taas nousta lähdössä ennen aikojaan, mutta nyt se kuitenkin istui uudelleen ja malttoi suht hyvin pysyäkin paikallaan, kun kävin sen kertaalleen palauttamassa takaisin istumaan. Ja vaikka lähdettiin taas Jedin kanssa melko samoihin aikohin juoksemaan, niin nyt olin kuitenkin päässyt ensimmäisen esteen toiselle puolella ja lähtö oli enemmän hallittu (= eka rima ei rytissyt alas).
Ja mun pienoiseksi yllätykseksi rata lähtikin rullaamaan varsin mukavasti! Kepeiltäkään ei onnistuttu virheitä napsimaan ja vaikka mie itse ryssin ohjaussuunnitelmaa sen verran, että keppien jälkeen unohdin tehdä valssin ja räpelsin tilalle jonkin takaaleikkauksen tapaisen, Jedi sujahti silti kuin ihmeen kaupalla seuraavalle hypylle takakiertona oikein! :D Videolta näkee aika hyvin, miten pienestä tuo oli kiinni..
Meidän vauhti ei ehkä ollut mitään päätähuimaavinta, mutta tehtiinpähän tällä kertaa tasaista ja virheetöntä rataa aina viimeiselle esteelle saakka - ja vielä senkin yli! Voi sitä ilon tunnetta, kun tajusin, että todellakin meidän ensimmäinen virheetön rata kakkosluokassa oli todellisuutta! :) Mie olin ihan varma, että ihanneaika ainakin olisi ylittynyt, mutta väärässäpä olin (ihanneaika alittui -1,96s), joten kyseessä todellakin oli ihkaoikea 0-tulos!
Meidän lisäksi myös kaksi muuta koirakkoa olivat tehneet radalla 0-tuloksen, joten arvasin jo etukäteen, ettei mun ja Jedin aika riittäisi LUVAan, kun kisaajien vähäisen määrän vuoksi sen saisi vain kaksi ensiksi tullutta. Mutta kieltämättä se pikkuisen kirpaisi, kun tulosten julkistamisen jälkeen selvisi, kuinka oikeasti pienestä se LUVA todellisuudessa jäi kiinni: meidän ja toiseksi tulleen koirakon välinen nopeusero oli nimittäin vain 0,16 sekuntia! :D Niin häviävän lyhyt aika, että tuon olisi varmasti saanut suht helpostikin kirittyä kiinni useammassakin kohdassa radalla, mutta eipä se auta näin jälkikäteen asiaa surkutella. :)
LUVAa eli ei, niin mie olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen, että saatiin tuo 0-tulos aikaiseksi! Eiköhän se todennäköisesti ole vain ajan kysymys, että ne LUVAtkin sieltä sattuu joskus kohdalle. Kunhan vaan planeetat on oikeissa asennoissa jne. ;)
Kokonaisuudessaan tästä(kin) kisaviikonlopusta jäi oikein positiivinen olo. Yksi rata meni hänekseen, mutta eiköhän nuo pari yhtä-estettä-vaille onnistunutta rataa ja yksi nollarata kuitenkin vedä kokonaissaldon kevyesti plussan puolelle! Kolmen parhaan joukkoonkin päästiin kaikilla kolmella tulokseen johtaneella radalla ja senpä ansiosta meillä on nyt kolme ilmaiseen starttiin oikeuttavaa kisalahjakorttia OKK:lle. Tulevat kyllä tarpeeseen!
Entä ilmenikö näiden kahden kisaviikonlopun aikana jotain sellaista asiaa, johon olisin ollut oikein erityisen tyytyväinen? Ehdottomasti yksi sellainen asia on ainakin se, että Jedin tilille ei kirjattu kumpanakaan viikonloppuna ainuttakaan kontaktivirhettä! 6 rataa (kokonaisuudessaan 8, mutta 2 oli hyppyratoja), eikä ainuttakaan kontaktivirhettä - mun mielestä se on aika hyvä saavutus, erityisesti juoksukontaktikoiralle!
Ja se on pakko myös erikseen mainita, että OKK:n puomiin on nyt sekä nousulle, että laskulle hommattu tukipalkit "väpättämistä" ehkäisemään ja lauantain ratojen perusteella sanoisin, että nuo tuet vaikuttaisivat kyllä pelittävän, koska Jedi ei ensinnäkään tippunut (tai edes meinannut tippua) puomilta kertaakaan, eikä sille iskenyt siinä samanlaista epävarmuutta kuin mitä aiemmilla kerroilla on ollut havaittavissa. Kerrassaan mainiota! :)
Kommentit