Oh noes, meillä on koiranpentu! :)

 

Viitisen viikkoa sitten käytiin "ihan vaan kattomassa" tutulla kasvattajalla (kennel Kompiaisen) olleita, silloin n. 7-viikkoisia länsigöötanmaanpystykorvan pentuja. Ajattelin, että olisi "turvallista" käydä ihastelemassa pentuja, koska miehän olin tässä alustavasti ajatellut kolmanneksi koiraksi narttua ja olin miettinyt koko pentuhomman olevan ajankohtaista vasta joskus myöhemmin.. Noista kahdeksasta pikkugöötistä ainoastaan 2 oli narttua ja niistä molemmat varattuja, joten eihän nyt 6 urosta voisi pentukuumetta kovin pahasti lietsoa.. Vaan kuinkas sitten kävikään? :D

 

Kaikki nuo kahdeksan minigööttiä vaikuttivat todella reippailta (ja terävähampaisilta..) koiranaluilta ja tulivat lainkaan arastelematta myös meitä ventovieraita ihmisiä ihmettelemään ja maistelemaan. Myös emokoira (ja kasvattajan muut koirat) suhtautuivat vierailijoihin hyvin lunkisti.

Yksi pennuista jäi minulle erityisesti mieleen. Kyseessä oli vaaleahko, ehkä hieman muita uroksia "sirompi" yksilö, jonka nappisilmissä oli todella sitä jotain.. Pennun erityistuntomerkkeinä oli toisessa etujalassa oleva valkoinen "sukka" ja pieni vaalea laikku niskassa. Luonteensa puolesta pentu vaikutti hyvin rohkealta ja toimeliaalta. Se myös tuntui olevan tosi kiinnostunut leluista/leikkimisestä; haki pentuaitauksessa olevia leluja ja tuli natustamaan niitä ihmisen syliin tai leikitettäväksi. :)
 

 

Vielä tuolloin en kuitenkaan ajatellut, että pentu meille olisi tulossa. Luulin nimittäin, että kyseisellä pennelillä oli jo koti tiedossa. Mutta sitten sainkin kuulla, että urosten kohdalla ei vielä oltu tehty päätöstä siitä, kuka muuttaisi mihinkin perheeseen. O-ou! Kotona kummasti huomasin vähän väliä ajautuvani katselemaan valokuvaa tuosta pikkunaperosta.. Ja niinpä lopulta uskaltauduin kysäisemään kasvattajalta pennusta vähän lisää tietoa ja sain samalla tietää, että pentujen tulevat kodit varmistuisivat viikonloppuna edessä olevan pentutestin perusteella.

 

Samaan aikaan kotona pähkäilin kuumeisesti omaa elämäntilannettani ja sitä, sopisiko pentu siihen mukaan? Päässäni latelin plussia ja miinuksia ylös ja yritin miettiä asiaa (ihan oikeasti! :D) myös järjellä pelkän tunteen sijaan. Lopulta tulin siihen tulokseen, että plussat päihittivät miinukset mennen tullen, joten kun kasvattaja ilmoitti, että juuri tuo niskalaikkupoika voisi muuttaa meille, ei lopullista päätöstä tarvinut enää kauheasti miettiä.
 

Niinpä sunnuntaina 27.5. - pentujen ollessa n. 9-viikkoisia - käytiin hakemassa pikkuinen niskalaikkupoika uuteen kotiinsa. Pennun virallinen nimi on Kompiaisen Baras Kaveri, mutta kutsumanimekseen se sai Mörkö. :) 

 

Nyt meillä on yhteistä taivalta takana useampi viikko ja Mörkö on sopeutunut laumaan hienosti. Nalalla meni aikaa n. vuorokauden verran, että se tottui ajatukseen siitä, että tuo napero on tosiaan tullut jäädäkseen (eli suunnilleen sama aika kuin aikoinaan Jedin tullessa taloon).

Toisin kuin olin etukäteen ajatellut, Jedillä meni sulatteluun hieman pidempään. Uskaltaisin väittää, että tämä johtui aika pitkälle siitä, että Jedi ottaa paljon vaikutteita Nalan käytöksestä. Ja kun Nala aluksi murisi pennulle, eikä päästänyt sitä lähelle, oletti Jedi, että tuossa pikkutirriäisessä on nyt jotain kamalaa ja sille kuuluu murista.. Ja ilmeisesti Jedillä sitten meni pari päivää pidempään sopeutua tilanteeseen vielä senkin jälkeen, kun Nala oli jo Mörkön hyväksynyt.
 

Alle viikossa meillä kuitenkin oli tilanne jo se, että kaikki koirat uskalsi jättää keskenään samaan tilaan kämpille, kun itse joutui lähtemään jonnekin (kuten töihin :D). Nauhoitettiin "yksinolon" aikana kuuluvia ääniä useiden päivien ajan ja esim. työpäivien aikana saattoi kuulua vain muutamia haukahduksia (todennäköisesti Mörkö haukkui saadakseen jonkun lelun Jediltä tai Nalalta).

Murinaa kuuluu nykyään lähinnä sellaisissa tilanteissa, kun Nalalla tai Jedillä on jotain ruokaa/puruluu, ja Mörkö koittaa tulla liian lähelle. Onneksi Mörkö kuitenkin aika hyvin uskoo isompien murinoita, että silloin ei kannata mennä liian lähelle. Mitä nyt Jedi on päättänyt opettaa pennulle, että haukkumalla saa tahtonsa läpi, kun se muutaman kerran on luopunut puruluustaan Mörkön alkaessa haukkumaan.. -___-
 

Mörkön kanssa on nyt kierrelty erilaisissa paikoissa ja opeteltu kaikessa rauhassa talon tavoille. Muutamassa viikossa Mörkö on jo oppinut aika hyvin esim. odottamaan lupaa ennen ruokakupille menoa ja ulko-ovesta kulkemista. Myös kontaktinottoa, lyhyitä matkoja "kontaktikävelyä" ja luoksetuloa on harjoiteltu, sekä lisäksi pöydällä olemista ja hampaiden näyttämistä.

Kynsienleikkauksesta Mörkö ei ainakaan vielä kauheasti perusta, mutta "väsytystaktiikka" on toiminut varsin hyvin - ihan kirjaimellisestikin. Mörkö ei siis pääse sylistä pois, ennen kuin se on rauhallinen ja kynnet on leikattu, jonka seurauksena Mörkö on tähän mennessä joka kerta kynsiä leikatessa lopulta nukahtanut mulle syliin.. :')

 

Että nyt sitä sitten ollaan kolmen koiran talous. Kiitos Tuijalle tästä pienestä Mörököllistä! :)