Eikun Gällivaarassa.. Jällivaarassa. No, Ruotsissa kuitenkin.

Mörkön kanssa tehtiin siis pieni reissu "ulkomaille" koiranäyttelyyn, joka oli sunnuntaina 29.6. En edes muista, milloin viimeksi olen joutunut lähtemään yhtä aikaisin näyttelyreissulle kuin tuonne! Joskus kyllä, mutta en ihan lähiaikoina ja sen huomasi. Lauantaiyönä en nukkunut silmällistäkään ja samat sävelet oli myös työkaverilla, jonka kanssa reissun päälle lähdettiin klo 3.30 jäljissä.. Ihme kyllä menomatkalla väsymys ei vielä kovin paljoa painanut ja meikäläinenkin taisi jopa pysyä hereillä koko matkan, mikä on melkoinen saavutus. Mua kun alkaa yleensä aina autossa väsyttämään jo lyhyelläkin matkalla.

Kerran onnistuttiin matkan aikana ajamaan harhaankin: meillä oli kyllä iso navigaattori melkein suoraa naaman edessä, mutta jotenkin meiltä oli silti onnistuneesti jäänyt huomaamatta, että se oli jossain vaiheessa neuvonut kääntymään.. Oma aikansa meni siinäkin, että lopulta älyttiin navigaattorin yrittävän käskeä meitä tekemään u-käännöksen. :D Tuosta harharetkestä aiheutui sellainen n. 40km mutka, mutta näyttelypaikalla oltiin onneksi silti hyvissä ajoin. En tainnut katsoa näyttelypaikalla kelloa kertaakaan, mutta arvelisin, että joku reipas pari tuntia meni gööttikehän alkuun. 

Gööttejä oli virolaisen Marko Lepasaarin arvioitavaksi ilmoitettu neljä: yksi narttu ja kolme urosta (1 x nuori ja 2 x avo). Mörkön kanssa avoimessa luokassa oli n. 4-vuotias ruotsalainen uros, joka näyttelyluettelon mukaan oli Norjan muotovalio. Hienon näköinen koira ja minusta sillä oli lisäksi tosi suloinen ilme. Ei siis tullut mitenkään yllätyksenä, että kyseinen koira voitti luokan ja siitä tuli myös ROP.

Mie olin kuitenkin tosi iloinen siitä, että myös Mörkö sai ERI:n. Mörkölle teki nurmikentällä selvästi hyvää, että meidän edessä meni kehässä toinen koira: nenä ei vetänyt läheskään niin kovasti ruohikon hajuja kohti mitä esim. Oulun näyttelyssä, vaan focus oli suuntautunut enemmän eteenpäin. Myös yksilöliikkeet meni yllättävän kivuttomasti, joten olen tämänkertaiseen esiintymiseen varsin tyytyväinen.

Mörkö sai tällaisen arvostelun:

"2 years old, corr size, enough strong bones, dark brown eyes, a bit rounded skull. Should have stronger topline + more forechest, a bit straight upperarm, just a bit long in loin, parallel hindmovement, nice breedtempr."

Eli suomeksi suunnilleen näin: 

"2 vuotta vanha, oikean kokoinen, riittävän vahva luusto, tummanruskeat silmät, hieman pyöreä kallo. Ylälinjan tulisi olla vahvempi ja eturintaa enemmän, hieman suora kyynärvarsi, vain hieman pitkä lanne, yhdensuuntaiset takaliikkeet, hyvä rodunomainen temperamentti".

ERI AVK2

Kotimatkalle päästiin lähtemään aika hyvissä ajoin: jo ennen puoltapäivää. Katsoin autossa kelloa hieman äimistyneenä, sillä jotenkin olin kuvitellut kellon olevan jo paljon enemmän. Matkaa varten haettiin läheisestä kaupasta naposteltavaa ja vielä lisää naposteltavaa myöhemmin yhdestä kahvilasta, mutta sekään ei enää siinä vaiheessa riittänyt pitämään väsymystä loitolla, joten suosiolla pysähdyttiin yhdelle vastaan tulleelle P-paikalle ottamaan pieni välikuolema. Mie olin niin kanttuvei, ettei mulla ole mitään muistikuvaa siitä, kun työkaveri lähti jälleen ajamaan.

Kotona oltiin joskus alkuillasta ja ennen yhtätoista meikäläinen oli jo ihan valmista kauraa yöunille. Hyvä, että jaksoin sohvalta siirtyä sänkyyn ja pestä siinä välissä hampaatkin. Hirveä ponnistus. Ja seuraavana aamuna "virkeänä" töihin.. Lauantainäyttelyt on kyllä tuossa mielessä paljon mukavampia kuin nämä sunnuntaiset. Silloin saa sentään yleensä seuraavana päivänä nukkua tasan niin pitkään kuin unta riittää! Vaan ei passaa valittaa, itsepähän sitä on harrastuksensa valinnut..

Kuvia mulla ei näyttelypaikalta ole, joten laitetaas tähän sen sijaan kuva eräästä erinomaisesta kainaloisesta, joka tyytyväisenä tuhisee koiranunta näyttelypäivän päätteeksi. :)

Ps. Jee, kävijälaskurin mukaan täällä blogissa on vierailtu jo yli 5000 kertaa!