Blogi on ollut pitkään hiljainen, mutta nyt päätin kirjoitella vähän tokokuulumisia viimeisen puolen vuoden ajalta. Tänä vuonna olemme käyneet useammassa kokeessa kuin parina edellisvuotena ja näin jälkikäteen voin sanoa, että nyt se onneksi kannatti! 

Maaliskuun lopussa osallistuimme meidän 13:nteen AVO-kokeeseen, joka järjestettiin Torniossa. Tuomarina kisoissa oli Heli Kelhälä. Helin tuomaroimasta kokeesta olemme saaneet meidän ensimmäisen AVO1-tuloksen vuonna 2015 (vanhoilla säännöillä).

Alkuvuodesta sain yhdeltä meidän treeniryhmäläiseltä hyviä vinkkejä koiran viretilan kannatteluun kisoissa ja näitä pyrin nyt soveltamaan. Käytännössä vinkki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että keskity kehässä vain koiraan ja panosta sosiaaliseen palkkaan, vaikka tokossa sääntöjen puitteissa sallittua onkin vain "hillitty kehuminen" liikkeiden välissä. Kuitenkin jos koiran viretilalle hieman innostuneempi kehu on paikallaan, niin käytä sitä. Kyllä tuomari sitten huomauttaa, jos hänen mielestään menee överiksi.

Ja mehän Mörkön kanssa menimme tällä uudella asenteella ja en tiedä, että vaikuttiko se vai johtuiko jostain muusta, mutta kotiinviemiseksi saimme vihdoinkin meidän toisen I-tuloksen! Ja sijoitus 1/5. 🤩

Pisteet menivät näin:
Toko310318.jpg

Paikallaolosta lähti yksi piste siitä, että Mörkö oli pikkuisen levottoman oloinen (mm. haistoi jonkun kerran maata). Yksilöliikkeet näkyvät videolta, mutta eipä siellä isompia ongelmia ollut. Seuraamisissa Mörkö meinasi "vähän" keulia ja tästä tuomari sanoikin, että mie näytin ajoittain siltä, että joudun menemään käsijarru päällä (siltä se kieltämättä vähän tuntuikin). 😅 Ruutu meni nollille, mutta sekin onnistui nyt paremmin kuin vielä kertaakaan kokeessa, eli Mörkö lähti hyvin etenemään ruutua kohti! Usko vaan loppui vähän liian aikaisin kesken, jolloin Mörkö lähti tulemaan takaisin mun luo.

Video:

(Jos videot eivät näy, niin kokeile päivittää sivu)

Tuomari sanoi loppupalautteessaan, että mun ja Mörkön yhteistyöstä näkee, että meillä on hyvä suhde. Ja liikkuri sanoi, että hänestä oli ihana katsoa, kun ohjaaja hymyilee kehässä. 💜 Tämän kokeen jälkeen fiilis oli todella loistava ja mun tokomotivaatio ampaisi pilviin - koulutustunnuskin tuntui nyt huomattavasti realistisemmalta, kun oli enää yhden ykköstuloksen päässä!

AVO1_maaliskuu.jpg

* * * 

Seuraava koe meillä oli kesäkuun alussa Rovaniemellä. Siellä tuomarina oli Allan Aula. Tämä koe alkoi meillä todella loistavasti, kun tehtiin tasaista kymppiriviä. Mutta sitten tapahtui jotain ja kaikki irtoamisliikkeet (ruutu, merkin kierto ja nouto) menivät jostain syystä plörinäksi. Saimme siis tällä kertaa tyytyä III-tulokseen. Ehkä se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, jos se kolmas ja viimeinen I-tulos olisi tullut heti edellisen perään.. 😂

Toko030618.jpg

* * * 

Vuoden kolmas koe olikin meillä - ei enempää eikä vähempää kuin - tokon SM-kilpailut Limingassa elokuussa. Alkuvuoden I-tuloksella lunastimme paikan Oulun Koirakerhon joukkueeseen, joten pääsimme ensimmäistä kertaa kokemaan Suomenmestaruuskisojen tunnelmaa myös tokossa (aiemmat SM-kisakokemukset meillä on agilitystä).

SM-kisat poikkesivat normaaleista kisoista ehkä eniten siinä, että yhtä luokkaa oli arvioimassa useampi tuomari ja luokka oli jaettu useampaan kehään. Esimerkiksi avoimen luokan tuomaroi kolme tuomaria kolmessa vierekkäisessä kehässä. Minusta tuntuu, että avoin luokka on nykyisellään todella pitkän tuntuinen, joten itse tykkäsin tuosta luokan jakamisesta useampaan kehään. Joissain normikisoissakin yksilöliikkeet on jaettu nykyään kahtia, mutta meidän kohdalle ei yhtään sellaista koetta ole vielä sattunut. Siksi oli mukava päästä kokeilemaan, että miten tuollainen jaettu koesuoritus vaikutti Mörkön tekemiseen. Oli se ainakin vaihtelua jos ei muuta, kun pääsi palkkaamaan koiraa kehien välissä.

Kehät pyörivät kaikki samanaikaisesti, joten häiriötä oli vähän eri tavalla kuin normikisoissa. Mörköä tämä ei onneksi tuntunut haittaavan - liekö se edes huomasi, että viereisissäkin kehissä oli koiria tokoilemassa. Poikkeavaa oli sekin, että aamulla jokaisen kisoihin osallistuvan koiran piti läpäistä eläinlääkärintarkastus (tämä vaatimus on kaikissa Palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa). Kaikkien koirien piti siis tulla heti aamusta paikalle, vaikka oma kisavuoro olisikin vasta myöhemmin päivällä. Aika kuitenkin kului kisapaikalla varsin nopeasti ja me olimme Mörkön kanssa sattuneet avoimen luokan alkupäähän, joten odottelua ei ihan älyttömästi tullut.

TokoSM01_MariaMelinaV%C3%A4yrynen.jpg
Kuva: Maria-Melina Väyrynen

TokoSM03_MariaMelinaV%C3%A4yrynen.jpg
Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Osa luokista järjestettiin Limingan urheilukentän keskusnurmella ja tämä vähän jännitti minua etukäteen, koska pelkäsin, että nurmikko saattaisi houkutella Mörköä haistelemaan. Toki kyseessä oli ihmisten urheilukenttä, joten siellä ei ainakaan pitäisi mitään muiden koirien hajujälkiä olla häiriötekijänä. Kävimme myös ennen SM:iä treenaamassa muutamilla eri nurmikentillä ja hyvin Mörkö silloinkin työskenteli, joten ehkä tämä mun haistelupelko on osittain turhaa.. 

TokoSM02_MariaMelinaV%C3%A4yrynen.jpg
Kuva: Maria-Melina Väyrynen

TokoSM04_MariaMelinaV%C3%A4yrynen.jpg
Kuva: Maria-Melina Väyrynen

Haistelun sijaan nurmikentän ongelmaksi muodostuikin vesisade, joka oli edellisenä iltana ja yönä kastellut kisakentän läpimäräksi. Ja koska kyseessä ei ollut normaali luonnonnurmi, ei vesi ollut kisapäivän alkuun mennessä ehtinyt imeytyä tai haihtua, vaan kenttä oli ihan litslätsmärkä. Tämän huomasi varsinkin silloin, kun katsoi muutamien isompien koirien suorituksia: esimerkiksi luoksetulossa ja noudossa vesi vaan lensi kaaressa, kun koirat tulivat vauhdilla ohjaajien luo ja jarruttivat perusasentoon. Märän kentän liukkauden vuoksi seuraavan päivän EVL-finaalikin päädyttiin siirtämään keskikentältä läheiselle luonnonnurmelle, joka ei olisi niin liukas vauhdikkaille suorituksille.

Mörkö ei todellakaan ole mikään märän nurmikon fani, joten ennen meidän kisavuoroa mietin, että saan olla tyytyväinen, jos yksikin perusasento tai maahanmeno tulee onnistumaan.. No, tyytyväinen täytynee olla, kun mun yllätykseksi Mörkö tekikin perusasennot aika normaalisti! Maahanmenot kuitenkin olivat liikaa: liikkeestä maahanmeno meni nollille ja ruudussa Mörkö istui (sain sen kuitenkin ohjattua ruutuun asti!) ja kaukoissa maahanmenot vaativat ylimääräisiä käskyjä. Näistä huolimatta ylsimme kuitenkin ihan hyvään II-tulokseen! Voisipa jopa sanoa, että yhdestä liikkeestä jäi ykköstulos kiinni, eli lähellä oltiin ja olen kyllä todella iloinen, että isoissa kisoissa ja märällä kentällä onnistuimme näinkin hyvin. 😊  

Video ja osa-aluepisteet:

TokoSM2018.jpg

* * *

Lokakuun 13. päivä oli vuorossa meidän neljäs tokokoe tälle vuodelle. Koe oli Kokkolassa ja tuomarina Allan Aula. Käytännössä mun fiilis oli, että jos se ykköstulos ei tule tänään, niin sitten se varmaan taas jää hamaan tulevaisuuteen. En kuitenkaan uskaltanut ladata tähän kokeeseen juurikaan odotuksia, koska niin monta kertaa ennenkin on rimaa hipoen epäonnistuttu. Fiiliksen kuitenkin pyrin pitämään positiivisena ja omasta mielestä siinä ihan hyvin onnistuinkin. Kisapaikalla mulle ojennettiin numerolappu, jossa koreili numero 13. Onnekasta! 😆 

Paikkikseen jouduttiin vähän heittämällä, koska kisat olivat niin hyvin etuajassa, että avoin luokka pystyttiin aloittamaan käytännössä melkein samantien, kun me saavuimme paikalle (olimme paikalla n. 35 minuuttia ennen arvioitua luokan alkamisaikaa). Sen verran pyysin odottamaan, että ehtisin käyttää Mörkön tarpeillaan. Hallissa oleiluun/totutteluun aikaa ei juurikaan jäänyt, joten odotetusti Mörkö oli paikalla istumisessa turhan kierroksilla ja levoton. Pysyi kuitenkin istumassa, joten pisteitä saimme 8. Huh! 

Yksilöliikkeissä olimme suoritusvuorossa kolmantena. Olin jo ensimmäistä koirakkoa seuratessa pistänyt merkille, että liikkurointi oli jossain määrin aika erilaista kuin mitä meidän aiemmissa kokeissa on ollut. Oli ehkä meidän onni, että ei oltu ensimmäisenä suoritusvuorossa, niin osasin näihin poikkeamiin pikkuisen varautua etukäteen, eikä mennyt pasmat ihan sekaisin.

Liikkeet lähtivätkin rullaamaan aika kivasti. En kovin tarkasti seurannut meidän saamia pisteitä, kun keskityin pitämään mun ja Mörkön "kuplaa" yllä. Koska meillä on jo useamman kerran jäänyt I-tulos kiinni niinkin helposta liikkeestä kuin liikkeestä maahanmeno, niin tällä kertaa päädyin varmistelemaan sitä aika isoilla avuilla (koska huonommatkin pisteet ovat parempi kuin ei pisteitä ollenkaan). Ja koska ruutu todennäköisesti tulisi myös menemään nollille, ei muihin nolliin olisi varaa.. Mutta ei meidän ruututreenit ilmeisesti ole ihan harakoille menneet, koska liike onnistuikin yli odotusten: saimme ruudusta täydet kymmenen pistettä!

Muutamia isompia ja pienempiä kauneusvirheitä meidän liikkeisiin eksyi, mutta kokeen lopussa mietin häkeltyneenä, että yksikään liike ei tainnut mennä nollille, eikä meille tainnut kasia huonompaa tulla arvosanaksi mistään. Joten tämän kai oli pakko tarkoittaa sitä, että meidän kolmas I-tulos ja TK2 olisi oikeasti tosiasia?!

Oli kieltämättä tunteet aika pinnassa ja hyvä, ettei itku (ilosta) päässyt kehässä. Tunnekuohussa olin jo syöksymässä pois kehästä, kun tuomari vielä pysäytti minut ja sanoi kaikille yleisesti, että "tässä näette koiran, jolla on aina tosi hauskaa kehässä". Näihin sanoihin voisi kaiketi kiteyttää tämän meidän tähän astisen tokotaipaleen. Välillä onnistutaan paremmin ja välillä huonommin, mutta järkiään aina ollaan saatu tuomareilta positiivista palautetta meidän yhteistyöstä ja koiran innokkuudesta tehdä töitä mun kanssa. Mörkö 💕

Pisteitä saimme tästä kokeesta huimat 301,5 eli ylivoimaisesti meidän parhaimmat pisteet tähän saakka ja se oikeutti myös kunniapalkintoon ja sijoitukseen 3/7. En olisi ikinä uskonut, että meidän muutamien aallonpohjien ja kaikkien "läheltä piti" -tulosten jälkeen saadaan lopulta päättää avoin luokka tällaiseen huippuonnistumiseen! 😍

tk2_lomake.jpg

TK2_vignet_face.jpg
💚 TK2 Kompiaisen Baras Kaveri 🏆