Lokakuun viimeisenä viikonloppuna yhdistettiin taas kätevästi työ ja huvi, eikäkö koiraharrastus ja "sukulointi", kun Kokkolassa sattui olemaan sunnuntaina 27.10. agikisat, joten mentiin niin sanotusti samoilla bensoilla viikonlopuksi vierailulle Arin äidin luo. Tiedä sitten johtuiko perjantain ja lauantain aikana omakotitalon pihalla vedetyistä ralleista, raitisilmamyrkytyksestä vai mistä, mutta Jedi tuntui sunnuntaina kisapaikalla olevan normaalia rauhallisempi. Tai rauhallinen on ehkä vähän väärä ilmaus, mutta jotenkin vähemmän häslä kuin yleensä? :D
Jedi oli myös melkoisen hyvin kuulolla ja keskittyikin kivasti, joten vältyttiin isommilta ylikuumenemisilta radalla. Varmaan aika pitkälle sen ansiosta mulle jäi kisoista päällisin puolin tosi kiva fiilis, vaikkei mitään huipputuloksia tahkottukaan. Jos sitä syypäätä noihin radoille eksyneisiin virheisiin haluaa hakea, niin peilistähän se löytyy. Omaan suoritukseen en ole kaikilta osin oikein tyytyväinen, mutta koira toimi hienosti.
Jedistä kyllä huomaa, että pikkuisen sitä tuommoinen hallissa oleminen jänskättää (varsinkin aluksi) ja meinasi se vähän säikkyä, kun kahvinurkkauksessa paukuteltiin pakastimen luukkua aina välillä. Se näkyy noissa kahdessa jälkimmäisessä videossakin radan alussa, kun Jedillä korvat pyörii ja katse pälyilee taaksepäin (se pakastin sijaitsi aika lähellä tuota lähtöpaikkaa, koiran selän takana). Jedissä on onneksi se hyvä puoli, että vaikka sitä pelottaa/jännittääkin, niin yleensä sillä kuitenkin toimintakyky säilyy - varsinkin, jos agilitystä puhutaan! Näkeehän sen noista videoistakin, että ei paljon pakastimet enää mielessä vilise, kun pääsee radalle juoksemaan.
Eli Jedi on omalla tavallaan "herkkä" koira, mutta kuitenkin melkoisen eri tavalla kuin vaikkapa Nala, joka pelästyessään menee sellaiseen paniikkimoodiin, että pyrkii vaan täristen äkkiä pois tilanteesta, eikä siihen silloin saa oikein mitään kontaktia. Jedi taas yleensä tavalla tai toisella taistelee tilanteista läpi. Luonnetestissäkin tuomarit muistaakseni sanoivat Jedistä jotenkin niin, että vaikka se on pehmeä koira, niin taisteluhalu on se sen "moottori", jolla se pääsee vaikeiden asioiden yli ja säilyttää yleensä toimintakykynsä. Sen mie kyllä allekirjoitan täysin. :) Ilman taisteluhalua elämä Jedin kanssa olisi todennäköisesti huomattavasti hankalampaa.
Vaan sepä niistä luonnepohdinnoista. Kolme rataa oli Kokkolassa juostavana ja näistä ensimmäinen oli varmastikin se meidän onnistunein. Ja takaaleikkaus oli näköjään päivän sana! Meillä taisi aiemmin samalla viikolla olla treeneissä oikein kunnon takaaleikkaussulkeiset ja siinäpä samalla tuli huomattua, että nehän sujuikin meiltä yllättävän hyvin. Joten pitihän niitä sitten kisoissakin testata, joskin ehkä vähän vähempikin takaaleikkausten viljely olisi riittänyt.. :D
Ekalla radalla meno oli minusta varsin mukavaa ja suurin osa niistä hemmetin takaaleikkauksistakin onnistui ihan hyvin. Radan ainoa varsinainen virhe oli yksi tipahtanut rima. Mie vähän jo rataantutustumisen aikana ounastelin, että jos siellä joku rima ropisee, niin sitten tuo. Tuollaiset hitaammat siivekkeen ympäri hypyt vaan tuppaa olemaan meille vaikeita.
Hieman yllättynyt (ja vähän pettynytkin) olin siitä, että vaikka meno radalla oli ihan jouhevaa, eikä isompia hidasteluja tullut edes keinulla tai kepeillä, niin silti meidän aika ei riittänyt ihanneajan sisään. Eli nolla olisi jäänyt tulematta ilman sitä yhtä riman tiputustakin. Ilmeisesti noissa ihanneajoissa on aika paljon tuomarikohtaisia eroja, koska tähän mennessä se meidän ainoa nollatulos kakkosluokasta on tullut radalla, jossa oli takeltelua huomattavasti enemmän kuin tällä radalla, mutta silti siellä ihanneaika alittui. Noh, ei se auta kuin toivoa, että ne virheettömät ratasuoritukset ja meille sopivat ihanneajat vielä joskus kohtaavat.. :D Rimasta ja pienestä yliajasta huolimatta Jedi nappasi tältä ekalta radalta sijoituksen 3/11.
(5 + yliaikaa 3,98s)
Toisella radalla mie kämmäsin itse heti alussa, kun unohdin totaalisesti mun "hienon" ohjaussuunnitelman kepeille. Eli tarkoitus oli vetää Jedi keppejä edeltävän hypyn yli ja jatkaa siitä koira mun oikealla puolella kepeille, jolloin saataisiin niille juuri sellainen meille sopiva lähestyminen. Yksinkertaista, helppoa ja tehokasta? No niinhän sitä luulis, mutta näemmä meikäläinen onnistui silti tilanteen jollain ilveellä sössimään. Yhtäkkiä yllätinkin itseni väen vängällä ohjaamasta koiraa hypyn jälkeen mun VASEMMALLE sivulle, joten kepeille saatiinkin aikaiseksi to-del-la huono ja takkuileva lähestyminen. Yllättävän hyvin Jedi sen keppien aloituksen silti hanskasi, vaikka yrittikin ensin lähteä kiertämään ensimmistä keppiä väärältä puolen (enkä kyllä tuollaisen kökköohjauksen jälkeen yhtään ihmettele, miksi).
Loppuosa kepeistä rullasi hyvin ja siitä eteenpäinkin rata sujui aina tuonne yhdelle hypylle saakka, johon eräs nimeltämainitsematon ohjaaja yritti vaihteeksi tunkea yhden takaaleikkauksen, vaikka järkevästi jälkiviisaana ajatellen valssi olisi siihen tilanteeseen sopinut huomattavasti paremmin. Ja kieltovirhehän sieltä tulla tupsahti. Loppurata humputeltiin taas puhtaasti, joten lopputuloksena siis pari kieltoa ja viitisen sekkaa yliaikaa. Tälläkin tuloksella napattiin sijoitus, tällä kertaa 2/11.
(2 x kielto + yliaikaa 5,15s)
Kolmas rata olikin sitten hyppyrata. Mukava rata muutamilla vähän vaikeammilla ansakohdilla varustettuna. Tältäkin radalta löytyi sellainen samantyylinen "tiukasti siivekkeen ympäri pyörähdys" -hyppy kuin ekalta radalta (tällä kertaa kyseinen hyppy sijaitsi ennen keppejä), mutta nyt yritin ohjata sen kunnolla kieli keskellä suuta ja kiirehtimättä, jotta rima pysyisi ylhäällä. Ja pysyihän se. Myös kepit meni puhtaasti.
Pian sen jälkeen rata kuitenkin harmillisesti hylkääntyi, kun Jedi sujahtikin muurin jälkeen sen takana ammottavaan ansaputkeen, kun olisi pitänyt kääntyä putken vieressä olevalle hypylle. Tuo kyseinen putki koitui kohtaloksi myös monelle muulle koirakolle, mutta en ollut jotenkin osannut odottaa, että meillekin kävisi niin. Jedi kun yleensä reagoi mun vartalon liikkeisiin ja ääneen sen verran säpäkästi, että tuollaiset väärille esteille sujahtamiset on meillä todella harvinaisia. Onkohan niitä ehkä kerran tai pari sattunut kisoissa aikaisemmin? Vaan nytpä sattui, joten tietääpähän seuraavalla kerralla, että kannattaa ehkä varmistella ohjausta vielä vähän enemmän.
Tuon hylyn jälkeen mulla meni jollain lailla vähän pasmat sekaisin ja se näkyi mm. meikäläisen juoksuvauhdista. Melko laiskanpulskeaa juoksentelua ja ohjausta! Ja mie tajusin sen ite oikeastaan vasta videota katsoessa, hyhhyh! Sapiskaa sietäisi tuollaisesta löllöttelystä saada. Jatkossa pitää kyllä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka rata ei ihan täydellisesti kaikilta osin menisikään, niin oma ASENNE ja VAUHTI pitää kuitenkin säilyttää loppuun saakka.
Video C-radalta (hyppyrata): tulos HYL
Summa summarum: Kokkolassa oli tarjolla kivat ja mentävät radat, mutta ihanneajat mun mielestä pikkuisen liian tiukat ratojen vaativuuteen/mutkaisuuteen nähden. Radalla toimimisesta Jedille plussat ja mulle miinukset, mutta kokonaisuudessaan hyvä fiilis jäi kisoista. Niin ja tuomarina oli muuten Anders Virtanen, se taisikin jäädä tuolla alussa mainitsematta. Kepit tuntui nyt tällä kertaa olevan kohtuu hyvin hanskassa, ehkäpä siis jotain edistystä on niiden opettelussa havaittavissa?
Palkinnot oli varsin käytännöllisiä, vai mitä sanotte sateenvarjosta, termosmukista ja tuollaisesta mikrokuitupyyhkeestä? HauHaun makupalatkaan tuskin meidän huushollissa vanhenemaan pääsee. :D
Kommentit