Ei, tämä kirjoitus ei liity mitenkään jouluun (mutta mainitaan nyt silti, että jouluun on enää reilu pari kuukautta aikaa, hihii!), vaan kyse on Jedin "kulkusista" - joita ei siis enää ole. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin nimittäin varaamaan Jedille kastraatioajan tämän viikon keskiviikoksi, joten sinne jäi killuttimet nipsnaps eläinlääkärin roskikseen (samoilla unilla Jedistä otettin myös uudet selkäröntgenkuvat virallista spondyloosilausuntoa varten kun ensimmäiset kuvat otettiin aikoinaan alle 2-vuotiaana, sekä verinäyte Hannes Lohen koirageenipankkiin tutkimustarkoituksiin).

Leikkaustoipilas-Jedi ei omasta mielestään ole yhtään toipilas. Ensimmäisenä iltana leikkauksen jälkeen Jedi oli toki alkuun hieman tokkurainen, mutta pystyi kuitenkin itse kävelemään rappuset ylös ja alas, sekä tekemään tarpeensa jalan nostamista myöten normaalisti. Myös ruoka ja vesi on maistunut, eikä tuo vaikuta pahemmin kipeältäkään. Kipulääkettä saa silti kaiken varalta aamuin illoin, kun eihän nuo koiruukset aina välttämättä kipuaan meille ihmisille suostu näyttämään..

Kauluri eli tötterö eli häpeäkaulus eli lampunvarjostin on Jedin mielestä vähän tylsä keksintö, kun ei sillä vissiin pystynytkään vastaanottamaan viestejä ulkoavaruudesta.. Mutta varsin nopeasti Jedi tuon kanssa elämiseen sopeutui. Syömisen ja ulkoilun ajaksi tötterö kuitenkin otetaan päästä pois, jotta ei mene töötin elämä liian monimutkaiseksi.

Jonkin verran normaalia enemmän Jedi on kyllä nyt kitissyt, mutta uskaltaisin väittää, että sen aiheuttaa leikkausta suuremmalla todennäköisyydellä Nalan juoksut, jotka alkoivat vajaa pari viikkoa sitten. Jedi-reppana ei ilmeisesti vielä tajua, että siltä puuttuu nyt jotain oleellista tuolta jalkovälistä, kun sen verran innokkaasti koittaa vielä Nalaa liehitellä tilaisuuden tullen.. :'D Mutta eiköhän tuo ajan myötä helpota, kun testosteronit elimistöstä hupenee. Taitaa vaan tällä kertaa Nalan juoksut ehtiä loppua aikaisemmin, mutta jospa seuraavat juoksut jo ois Jedillekin sitten "helpommat", kun ei tartte toivon mukaan enää naisia isommin mietiskellä. 

Tosin ei nuo Nalan juoksut nytkään mitään hankalia ole sanan varsinaisessa merkityksessä olleet, kunhan vaan pidetään koirat juoksujen aikaan portilla toisistaan eristettynä (eikä päästetä Jediä liikaa fiilistelemään Nalan tuoksuilla, ettei eturauhanen ala kummitella). Jedillä ei Nalan juoksut oo esim. koskaan vaikuttaneet ruokahaluun tai nukkumiseen, eikä se yritä väkisin tunkea portin toiselle puolelle, vaan hyväksyy "kohtalonsa".. noh, ei nyt ehkä mukisematta, mutta kuitenkin vain suht vähän normaalia enemmän kätisemällä. 

Hieman kyllä jännittää, että miten tuo kastraatio tulee vaikuttamaan esim. Jedin luonteeseen tai olemukseen. Kyse kun kuitenkin on peruuttamattomasta toimenpiteestä - ja minä tyypillisenä pessimistinä pelkään aina pahinta. Mutta katsotaan nyt rauhassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Todennäköisesti elämä saman katon alla nartun ja kahden uroksen kanssa tulee ainakin olemaan helpompaa, kun edes yksi noista on leikattu.. Toivotaan, että elämä pysyy nyt jatkossakin yhtä rauhallisena noiden kolmen välillä, mitä se on tähän asti ollut. Ettei tarttis pelätä mitään machoilukärhämiä poikien välillä Mörkön kasvaessa isommaksi.

Ja jos nyt jostain uskallan olla suhteellisen varma, niin siitä, että Jedi tuskin pallejaan tulee ainakaan kaipaamaan. Ties vaikka tuolta löytyisi ihan oikeat aivotkin nyt, kun "ykkösajatteluvehkeistä" on hankkiuduttu eroon! ;D Vitsi vitsinä..