Koira2013 on nimi Kennelliiton vuoden suurimmalle koiratapahtumalle, joka järjestettiin menneenä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Kyseessä oli kolmipäiväinen näyttelytapahtuma, jonne kokoontui viikonlopun aikana yli 23 000 koiraa ja yli 50 000 kävijää. Viikonlopun aikana järjestettiin kolme kansainvälistä Voittaja/Winner-koiranäyttelyä: perjantaina 13.12. Helsinki Winner 2013, lauantaina 14.12. Nordic Winner 2013 ja sunnuntaina 15.12. (Suomen) Winner/Voittaja 2013. Näyttelyiden lisäksi messukeskuksessa oli myös paljon muuta nähtävää ja koettavaa, kuten lukuisat myyntikojut, eri koirarotuja ja -järjestöjä esittelevät ständit, erilaiset koiraharrastusnäytökset, luennot jne. Koiran kanssa liikkuessa ei vaan oikeastaan ehtinyt kunnolla keskittyä muuhun kuin siihen näyttelypuoleen - ja shoppailuun.

Mörkön ilmoitin messariin nuorten luokkaan kaikille kolmelle päivälle. Kallista lystiä, vaan jos kerran tuonne saakka joka tapauksessa lähdetään, niin samapa tuo. Mitään isompia odotuksia menestyksen suhteen ei ollut ("jos nyt ei EH:ta huonompaa tulis.." :D), mutta messari on tapahtumana sellainen, että kokemuksen vuoksi halusin sinne lähteä. Miehän olen käynyt messarissa vain kerran aiemmin, eli vuosi sitten, kun Mörkö osallistui vielä pentuluokkaan. Nyt oli siis meikäläisen eka kerta, kun pääsin messarissa osallistumaan oman koiran kanssa ihan viralliseen kehään. Mörkön lisäksi mulle lähti mukaan Kaisan Jeni-pemu.

Matkat ja majoitukset järjestyi kätevästi Posion Kennelkerhon järjestämällä kimppareissulla. Taisi olla meikäläiselle peräti toinen kerta, kun tuon tyyppiselle näyttelyreissulle osallistuin. Eka kerta oli näyttelyreissu Tromssaan vuonna 2011, eli ei näitä turhan tiuhaan tule vissiin harrastettua.. Täytyy kyllä sanoa, että oli aika luksusta, kun ei tarvinut itse huolehtia kyydeistä näyttelypaikalle, parkkipaikkojen metsästyksestä, päivän aikataulutuksesta tai muusta "mukavasta". Näyttelypaikalle mentiin joka päivä heti aamulla aikaisin, mutta olipahan ainakin hyvin aikaa siirtyä kehän laidalle ja varata häkeille ja muille tavaroille paikat. Todennäköisesti bussireissun kustannuksetkin olivat sitä luokkaa, että tuskin omin kyydein ja majoituskustannuksin olisi sen halvemmalla selvitty. Lähtisin kyllä ehdottomasti uudelleenkin.

Bussi poimi minut ja monet muut messariinmatkaajat kyytiin torstaina 12.12. aamulla, joten päästiin jo torstai-perjantaiyöksi hotelliin Helsingissä. Ihan hyvä järjestely (sen sijaan, että olisi oltu perillä vasta perjantai-aamuna), niin ei tarvinut samoilla silmillä pitkän bussimatkan jälkeen selvitä vielä kokonaisesta näyttelypäivästä, vaan pääsi välissä sänkyyn nukkumaan ihan kunnon yöunet. Matka Helsinkiin sujui hyvin, koirat enimmäkseen nukkuivat häkeissään.

Siellä ne järjenvalot loistaa..

Hotellissa majoituttiin samaan huoneeseen Paulan ja Uuno-göötin kanssa. Meillä oli siis samassa huoneessa kaksi leikkaamatonta urosta ja yksi ensimmäisiä juoksujaan lopetteleva narttu (luultiin, että juoksut olisivat ehtineet messariin mennessä jo hyvinkin loppua, vaan väärässä oltiin). Teoreettiset katastrofin ainekset varmasti, mutta onneksi Mörkö ja Uuno eivät ole uroksiksi sieltä machoimmasta päästä. Mörköllä meinasi alkuun ilmetä pieniä pullisteluhaluja, mutta kieltämällä älysi keskeyttää käytöksensä. Pikku-Uuno taas pääasiassa ignoorasi Mörkön purinat tai alistui, joten sen isompia tilanteita ei poikien välille kehkeytynyt. Lopulta gööttipojat intoutuivat kisuamaankin keskenään ja nukkuivat lähekkäin samassa sängyssä.

Videotakin tuli salaa kuvattua toisten kähinöistä. On ne sulosia. <3

http://youtu.be/mPEHACguO6Y

Jenin tuoksuista olisivat kyllä molemmat pojat olleet kovasti kiinnostuneita, eikä Jeni saanut olla hetkeäkään rauhassa kaikkien ollessa vapaana yhtä aikaa, joten päädyttiin ratkaisemaan tilanne niin, että Jeni ja pojat olivat vuorotellen häkeissä. Jeni varsinkin tuntui ottavan tämän ratkaisun mielihyvin vastaan ja nukkui häkissä ollessaan tyytyväisenä. Pojatkin olivat keskenään rauhallisempia, kun neiti tuoksupylly oli kaltereiden takana. Sen sijaan omista häkkivuoroistaan pojat eivät olleet kovin mielissään, mutta tyytyivät kohtaloonsa.

Mörkö löysi hotellihuoneessa göötin mentävän kolon mun sängyn vierestä:

Mutta tuoli osoittautui lopulta paremmaksi urvahduspaikaksi. :)

Vaan mitenkäs sitten siellä näyttelypaikalla meni?

Perjantaina Helsingin Voittajassa göötit tuomaroi ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe. Kaikkiaan gööttejä oli kehässä 20, mutta nuorten luokassa osallistujia oli vain kaksi. Näistä kahdesta Mörkö sijoittui toiseksi. Laatuarvosanaksi Mörkö sai erittäin hyvän. Arvostelu oli ihan mukava, erityisesti lopussa ollut maininta Mörkön luonteesta lämmitti mieltä.

Mörkön perjantain arvostelu (suomennettu näyttelyn käännöspalvelussa):

"Hyvä pää ja korvat. Toivoisin paremmat kulmaukset eteen. Hieman kevyt ja matala rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Suora selkä. Riittävä kinnerkulmaus. Ei täydessä turkissa. Liikkeissä voisi olla hieman enemmän voimaa. Pirteä ja ihana asenne." EH NUK2

Tyypit näyttelypaikalla värisuorayksiöissään

Lauantaina Pohjoismaiden Voittajassa göötit tuomaroi suomalainen Perttu Ståhlberg. Gööttejä oli kehässä kaikkiaan 28 ja Mörkö tällä kertaa ainoa osallistuja nuorten luokassa. Mörkön kanssa päästiin käymään Perttu Ståhlbergin kehässä alkusyksyllä myös Kajaaniin ryhmänäyttelyssä. Silloin Mörkö sai tulokseksi ERI:n, mutta tällä kertaa oli tyytyminen erittäin hyvään.

Arvostelu oli kuitenkin melko samantyyppinen molemmilla kerroilla, joten liekö esim. kovempi kilpailu  (= enemmän koiria, mitä verrata keskenään) vaikuttanut siihen, kuinka herkästi tuomari ERI:n antoi? Toisaalta mua myös jännitti nyt kehässä jostain syystä hirveästi ja jotenkin jäi sellainen olo, etten saanut Mörköä liikkumaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla, joten voi hyvin olla, että sekin ratkaisi tuon laatuarvosanan.

Mörkön lauantain arvostelu:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Pyöreät silmät. Niukasti kulmautunut edestä, paremmin takaa. Rungon tulee vielä vahvistua. Selkä ei liikkeessä vakaa. Liikkuu leveästi edestä. Hyvä karva ja merkit." EH NUK1

(Tässä vielä vertailun vuoksi myös se Kajaanin näyttelyn arvostelu: "Erinomainen tyyppi & mittasuhteet. Hyvä pää & ilme, riittävän tummat silmät, hyvä eturinta, lyhyt olkavarsi, köyristää hieman lanneosaa, riittävästi kulmautunut takaa, löysät kyynärpäät, liikkuu hieman leveästi edestä, hyvä turkki ja värimerkit, mukava luonne".) 

Jos ei näyttelystä heru menestystä, niin miten ois toko? :D 
Hotellissa kriittinen kolmenkopla testasi Uunon uusia, katu-uskottavia ruutuvermeitä.

Sunnuntain Voittaja-näyttelyssä esiintyi 27 gööttiä sveitsiläiselle Andrea Eicherille. Mörkö oli jälleen nuorten luokan ainoa osallistuja ja myös laatuarvosanan suhteen jatkettiin EH-linjaa. Kirjallinen arvostelu taisi olla Mörkön osalta viikonlopun paras, mutta uskoisin, että tällä(kin?) tuomarilla tuon laatuarvosanan ratkaisi lopulta Mörkön "kevyt" rakenne muihin uroksiin verrattuna. Jopa ennen Mörköä kehässä olleet junnu-urokset olivat rungoltaan selkeästi voimakkaampia, joten kyllähän tuo Mörkö varmasti siinä mielessä erottui joukosta.. :D

Mörkön sunnuntain arvostelu (saksalainen arvostelu suomennettu näyttelyn käännöspalvelussa): 

"Nuori, keskivahva uros. Oikea tyyppi. Pää voisi olla hieman vahvempi. Saksipurenta. Oikeanlainen/hyvä ylälinja. Hyvät kulmaukset. Tyypillinen turkinlaatu. Sujuvat liikkeet. Hyvä temperamentti." EH NUK1

Videopätkä sunnuntain kehästä:
http://youtu.be/ag7YhqQpo3E

Paulalle kiitos kuvaamisesta! Tämä taisikin olla ensimmäinen videopätkä meidän näyttelyhommista. Yleensä aina ollu vaan valokuvia.

Mörkö esiintyi kaikkina päivinä myös osana Kompiaisen kasvattajaryhmää ja ryhmä sai joka päivä hienot arvostelut, lauantaina myös KP:n. Mörkön osalta messarin tulokset olivat odotetunlaiset ja arvostelut Mörkön näköisiä. Olihan messarissa myös sellaisia koiria, joiden saamat laatuarvosanat vaihtelivat päivästä toiseen jopa H:sta ERI:in, joten voihan sen ajatella niinkin, että ainakin Mörkö oli tasaisesti erittäin hyvä kaikkina päivinä. :) 

Myös Jeni sai messarissa kaikkina päivinä EH:n. Göötti- ja pemukehät menivät pahimmoilleen päällekkäin sekä perjantaina, että lauantaina, joten Jeni oli enimmän osan ajasta pemukehän laidalla Sannan (jolla oli messarissa mukana Jenin äiti Kerttu ja sisko Hertta) ja Heidin hoivissa. Heidi myös esitti Jenin molempina päivinä. Valtavan iso kiitos tytöille vielä tätäkin kautta kaikesta avusta! 

Sunnuntaina pemu- ja gööttikehien välillä oli sentään useampi tunti aikaa, joten siellä kerkesin itse esittää Jenin. Myös Suukkosuulla oli kasvattajaryhmä sunnuntaina, joten Jeni sai viettää näyttelyalueella hieman pidemmän päivän, mutta Mörkön vein jo aikaisemmin bussiin, kun siihen tilaisuus tarjoutui. Bussikuskimme siis kävi päästämässä porukkaa autoon vain tiettyinä kellonaikoina ja oli muutoin nukkumassa, jotta jaksaisi näyttelyn jälkeen ajella meidät takaisin kotiin.

Isoimmat kiertelyt ja shoppailut oli ehditty tehdä jo perjantain ja lauantain aikana, joka oli oikeastaan vain hyvä. Kävi nimittäin niin, että pemukehässä vierähti sunnuntaina sen verran myöhään, että sen loputtua suurin osa myyntikojuista ja muista oli jo ehtinyt lyödä lapun luukulle tai sitten enimmät tavarat olivat loppuunmyytyjä.

Isoin hankinta messarista taisi omalla kohdalla olla uusi, "värillä on väliä" -kevytmetallihäkki (ks. kuva ylempää), jonka totesin ehdottoman tarpeelliseksi ja kävin ostamassa heti perjantaina. Muuten olisin nimittäin joutunut roudaamaan bussissa matkustushäkkinä Mörköllä ollutta häkkiä edes takaisin bussin, hotellin ja näyttelypaikan välillä sen ziljoona kertaa. Eikä siinä roudaamisessa vielä mitään, mutta kun se häkki olisi myös joka hemmetin kerta bussissa pitänyt irrottaa alla olevasta isommasta häkistä, jossa se oli kiinni mustekaloilla, purkaa läjään, kuskata bussin ahtaissa portaissa ja taas jonkun ajan kuluttua sama toisin päin, eli häkki takaisin bussiin, kasaus isomman häkin päälle ja uudelleenkiinnitys - ja koko ajan Mörkö ja Jeni olisi siinä jaloissa pyörimässä hihnoissaan.

Ehdottomasti helpompaa oli siis investoida toiseen, kokoa pienempään häkkiin, jota ei tarvinut kantaa bussin matkustamoon kertaakaan, vaan sen sai nakata matkojen ajaksi tavaratilaan. Jenin häkin kanssa jouduin kyllä tekemään tuota irrotus- ja kiinnitysrumbaa, mutta yhdelle häkille sen just ja just jaksoi vielä tehdä, kun vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi sentään Jenin häkki oli Mörkön matkustushäkkiä pienempi. :D Tietääpähän seuraavalla kerralla olla jo ennalta viisaampi ja ottaa alunperinkin kaksi häkkiä mukaan tällaiselle reissulle: toisen bussissa matkustamista varten ja toisen sitten muulle ajalle.

Ja löytyihän sieltä messarista häkin lisäksi vähän kaikkea muutakin pientä:

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina muistaakseni kuuden aikoihin iltapäivästä, kun kaikki bussilaiset olivat koiriensa kanssa valmiita. Ja Ouluun saavuttiin joskus keskellä yötä. Kotiin ja omaan sänkyyn pääsemisen jälkeen ei kyllä unta tarvinut pahemmin houkutella! Onneksi mulla oli reissun jälkeinen maanantai vapaapäivä, joten aamulla sai rauhassa nukkua niin pitkään kuin unta riitti.

Olihan tuo reissu omalla tavallaan raskas, mutta myös tosi mukava. Erityisen tyytyväinen olen Mörköön ja siihen, miten helppo ja mukava sen kanssa on matkustaa ja käydä tuollaisissa tapahtumissa. Mörkö vaan on niin reipas, eikä sen kanssa joudu suotta jännittämään, että miten se suhtautuu esim. liukkaisiin lattioihin, tungokseen, hälinään tai koviin ääniin - kun ei niihin Mörkön mielestä tarvitse erikseen suhtautua oikeastaan mitenkään. Ne vaan on normaaleja asioita muiden joukossa, ja hyvä niin! Olin jopa hieman yllättynyt, ettei Mörköstä huomannut väsymisen merkkejä vielä sunnuntainakaan. Kehässäkin mentiin mörkömäiseen tapaan häntä heiluen päivästä toiseen, eikä edes sunnuntain tuomarin käsidesille haisevat kädet saaneet hetkahduksia aikaan. Kyllähän tuollaisen tyypin kanssa kehtaa näyttelyissä(kin) kiertää! :)

Messarissa käytiin vierailemassa myös gööttiständillä, josta mukaan tarttui uusin Göötti-lehti, sekä vuoden 2014 gööttikalenteri.

"Noissa kansikuvatyypeissä on kyllä jotain tuttua", tuumaa Mörkö.