Onpa mennyt jo monta kuukautta ilman blogipäivityksiä! Syytä kirjoitteluun kyllä olisi, mutta ei muka silti meinaa ehtiä tai saada aikaiseksi päivittää. Pitäisi varmaan opetella sellainen hyvin lyhyt ja ytimekäs kirjoitustyyli, niin ei menisi tekstien kanssa ajallisesti niin kauaa, mutta jotenkin se juttu lähtee aina rönsyilemään..

Mun ja Mörkön alkuvuosi agilityssä on ollut parilla sanalla sanoen aika mahtava. Teen varmaan ainakin joistain kisoista jossain kohtaa ihan omatkin postaukset, mutta nämä muutamat kuukaudet voisi tiivistää vaikkapa niin, että ollaan tehty vähintään yksi nollatulos melkein kaikissa virallisissa kisoissa, joihin ollaan osallistuttu. Jotain kertonee sekin, että meillä on jo tässä vaiheessa vuotta kasassa enemmän nollatuloksia kuin mitä saatiin koko viime vuoden aikana tehtyä yhteensä!

Homman kruunasi eiliset kisat Raahessa, jotka olivat myös meidän ekat ulkokisat tälle vuotta. Mehän Mörkön kanssa mentiin ja polkaistiin ulkokausi käyntiin ekalla radalla komiasti voittonollalla! Tämä oli meille nyt kolmas voittonolla peräkkäisistä kisoista ja neljäs voitto, kun Kokkolassa voitettiin huhtikuun kisoissa yksi rata vitosella.. ^^' 

Ikävä kyllä videota mulla ei ole Raahen ensimmäiseltä agiradalta ollenkaan, kun meidän videokamera oli jotain alkanut kenkkuilemaan sopivasti h-hetkellä. Harmittaa vähän, kun minusta eka rata oli kokonaisuutena parempi kuin päivän toinen agirata, mutta minkäs näille mahtaa. Tekniikka petti ja sen kanssa pitää vaan elää. :)

Mun omille jaloille tuo Raahen kentän pohja tuntui ekalla radalla vähän raskaalta juosta, mutta jälkeenpäin totesin, että se taisikin johtua enimmäkseen siitä, että en ollut syönyt mitään koko päivänä (koska alitajuinen kisajännitys) ja nämä kisat kuitenkin alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä, eikä aamusta.. Ekan radan jälkeen käveltiin jäähdyttelylenkki läheiselle kaupalle ja kummasti marjasmoothie ja pala suklaapatukkaa auttoivat, eikä juokseminen sen jälkeen tuntunut enää yhtään niin tahmealta.

Toisella radalla Mörkön puomin alasmeno näytti vähän turhan ilmavalta (ekalla radalla Mörkö pysähtyi kontaktille ok). En nähnyt, että nostiko tuomari kättä virheen merkiksi, joten jatkettiin matkaa. Ennen A-estettä olevaan putkeen ohjaus meni vähän toisin kuin olin suunnitellut, kun poispäinkäännös ei onnistunutkaan normaalisti, vaan siitä muotoutui lennossa joku persjätön tapainen. :'D Mutta ei virheitä siitä, joten matka jatkui ja ihan sujuvasti pötkittiin maaliin saakka.

Maalissa menin tietty ensimmäisenä kysymään Arilta, että nostiko tuomari kättä puomilla, eikä ollut nostanut, joten sehän oli sitten tuplanolla! Videolta jälkikäteen katsottuna Mörkön etutassut näyttäisi osuvan iiiihan puomin kontaktin alaosaan, joten oikein tuomari oli nähnyt, kun ei virhettä meille tuominnut. :) Tällä radalla sijoituimme toiseksi.

http://youtu.be/-tNp4UA0Z6k

Sitten olikin enää hyppyrata jäljellä. Kuten olen tainnut tänne blogin puolellekin joskus kirjoittaa, niin meitä on tuntunut koko kolmosluokan ajan vaivaavan jonkinlainen hyppyratojen kirous. Joko ei onnistuta tekemään nollia hyppäreillä ollenkaan tai sitten kisaajamäärät on ollut niin pieniä, ettei meidän sijoituksilla sertejä ole irronnut (esim. pari viikkoa sitten olimme toisena 18 koirakon kisassa, eli pari koiraa lisää, niin serti olisi siirtynyt). Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.. :'D

Raahessakin oli sen verran vähän minikolmosia, että nolla ja voitto pitäisi osua kohdalle jos mieli sertin saada. Hyppyrata vaikutti rataprofiililtaan sellaiselta, että virheettömän suorituksen pitäisi ainakin teoriassa olla ihan mahdollinen, mutta mikään ei tietenkään ole itsestäänselvää - ei varsinkaan agilityssä. Ja kun nollan lisäksi pitäisi vielä saada se nopein aikakin..

Radalle mahtui mulla ja Mörköllä muutama jännempi kohta, mutta ei virheitä, eli nollatuloksella maaliin. Aika huikeaa, että olimme oikeasti tehneet triplanollan! Ollaan onnistuttu siinä vaan kerran aikaisemmin (vuonna 2015 Ylöjärvellä), joten mikään ihan pikkujuttu tämä ei meille ollut. 

Eikä siinä vielä kaikki.. Me nimittäin myös voitettiin se hyppyrata, joten eka HYPPYSERTI on kuin onkin todellisuutta! Ei oikein tahdo sanat riittää, mutta hienolta tuntuu. Ihan käsittämättömän hienolta! Nyt on kello saatu käyntiin sitä varten, että jos kaikki menee hyvin, niin vuoden päästä meillä on mahikset alkaa tavoitella hyppyvalion arvoa. Toki ennen sitä yritetään vielä se toinen mahdollinen sert-h saada jostain metsästettyä. No, aika näyttää, että kuin meidän käy. Nyt joka tapauksessa vähän rauhoitetaan kisatahtia ennen kesäkuun SM-kisoja. Toivottavasti saadaan pidettyä tämä hyvä kisafiilis ja tulostahti myös siellä arvokisoissa! :)

http://youtu.be/HJ1rAJ2yHOk

Näihin kuviin ja tunnelmiin. <3

"Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisena poimii,
saman rytminkö mukaan?"

(Anssi Kela - Miten sydämet toimii)