Olipahan melko vauhdikas päivä tuo eilinen lauantai! Ihan tavoilleni epäuskollisena heräsin jo kahdeksan aikaan aamulla ja lähdettiin gööttilenkille. Mukana oli Mörkön ja Jedin lisäksi Tuija ja tätikoirat Maija, Karkki ja Bella, sekä vierailevana tähtenä Vili (Feuervale's Only You), joka on Tuijan luona hoidossa. Myös Otso ja Etta, sekä tietysti Susanna, liittyivät lenkille mukaan.

Lähdettiin lenkille aikaisin aamusta, koska samana päivänä olisi Oulun Koirakerholla (OKK) epäviralliset agilitykilpailut, joihin olin alustavasti suunnittellut Jedin kanssa lähteväni. Vaan jotenkin kummasti tuolla auringonpaisteisessa metsässä aika hurahti ja yhtäkkiä kello olikin niin paljon, että epiksiin ehtiminen vetikin melkoisen tiukalle, vaikka oltiin muka lähdetty lenkille niin hyvissä ajoin.. :D

Ilmoittautuminen kisoihin alkoi klo 11 ja mölliluokan rataantutustuminen alkaisi klo 12. Lenkiltä palattiin joskus 11.30 aikoihin, jonka jälkeen ajelin vielä takaisin kämpille, nakkasin Mörkön sinne ja nappasin vaihdossa agilitykassin matkaan (onneksi se on mulla suurinpiirtein aina pakattuna! Vesipullo vain täyteen ja rokotustodistus matkaan ja that's it).

Sitten vielä nopea kertaus siitä, miten sinne OKK:n pallohallille Haukkukeitaalla ajettiin ja eikun menoksi! Haukkiksella olen kyllä käynyt monen monituista kertaa aikaisemminkin, mutta vielä koskaan en ollut sinne itse ajanut ja "uusien" reittien ajeleminen on mulle vielä vähän jännittävää, kun ajokortti on ollut vasta niin vähän aikaa.

Onneksi tuo reitti on suht helppo ja perille saavuin niukin naukin ajoissa. Ajattelin, etten varmaan enää mölliradalle ehtisi ilmoittautua, mutta ilmoittautumisaikaa olikin kuulemma vielä ruhtinaalliset pari minuuttia jäljellä, joten ilmoitin meidät sitten sekä mölleihin, että ns. kisaavien luokkaan. 

Erona noissa radoissa on siis se, että mölliradalla ei ole kontaktiesteitä (puomi, keinu, A), eikä pujottelukeppejä ollenkaan ja muutoin rata vastaa yleensä vaikeustasoltaan suunnilleen 1-luokan rataa. Mölliradalla voi palkinnoille päästä vain sellaisia koirakoita, jotka eivät vielä ole startanneet virallisissa kisoissa, mutta toki harjoittelemassa voi mölliradallakin käydä kuka tahansa. Kisaavien rata puolestaan tuomaroidaan useimmiten "oikeiden" agilitysääntöjen mukaan ja radalla voi olla mitä esteitä vaan. Vaikeustasokin vaihtelee, mutta yleensä radat ovat kaiketi vaativuudeltaan ehkä jotain 1- ja 2-luokan tasoa, kun kisaajia voi siellä kuitenkin olla kaikista luokista.

OKK:n mölliradalle oli perushyppyjen ja putkien lisäksi otettu myös pussi, muuri ja pituuseste. Etukäteen ajattelin, että tuleekohan meillä Jedin kanssa taas ongelmia uuden pussin kanssa, mutta ei onneksi! Sujuvasti sujahti Jedi pussista läpi.

Hylky me kuitenkin tuolta radalta loppupeleissä saatiin, kun mie (hyvistä etukäteissuunnitelmista poiketen) teinkin radalla epähuomiossa persjätön kohdassa, jossa olisi ollut parempi tehdä valssi ja ottaa koira kunnolla haltuun. Nyt sitten kävi niin, että putkesta tullessaan Jedi livahtikin mun selän takana väärälle hypylle, joka taisi olla koiran kannalta loogisemmassa linjassa. Vaan sattuuhan näitä - omia mokia nimittäin. :D Kokonaisuudessaan meno radalla oli oikein vauhdikasta, ihanneaika oli 45s ja meidän aika 34,37s, eli alitusta yli 10 sekuntia. :) Möllirataa mie en valitettavasti enää muista kokonaan ulkoa, joten ratapiirros jäi tekemättä.

Josta tulikin mieleen, että hyvin kyllä havainnollistui tuolla epiksissä tämä yksin kulkemisen huono puoli, kun ei esim. saanut videopätkiä radoilta ollenkaan, kun en mie kehdannut kameraa ruveta tyrkyttämään kenellekään tuntemattomalle. Vähän aikaa panikoin senkin kanssa, että mihin laittaisin Jedin rataantutustumisten aikana (kun en häkkiä hoksannut/jaksanut autolta raahata mukaan), mutta onneksi paikan päältä löytyi mukavia ihmisiä, joille pystyin Jedin jättämään tutustumisen ajaksi, suuri kiitos siitä! :)

Kilpailevien rata olikin sitten astetta kinkkisempi. Vähän meinasi tuskan hikeä pukata, kun rataantutustumisessa joitain mutkia pähkäilin - vaikka toisaalta oli kyllä hauskaa päästä testaamaan muutamia treeneistä tuttuja ohjausjuttuja ihan käytännössä.

Tällaiselta näyttäis tuo kilpailevien rata ratapiirroksena:

Mittakaavat ja esteiden etäisyydet sun muut ei todennäköisesti vastaa täysin todellisuutta, mutta eiköhän tuosta kuitenkin saa radasta ihan hyvän käsityksen. Nuo S- ja F-viivat ei oo mitään esteitä, vaan koiran liikkeellelähtö- ja pysähtymiskohdat. Violetti viiva on jotakuinkin se linja, jota itse menin radalla, josko se vähän havainnollistaa mun ohjausta. 

Radalta tosiaan löytyi muutamia ihan mielenkiintoisia "kikkoja", kuten esim. heti tuo 2-hyppy, puomin jälkeinen 5-hyppy, sekä hyppyjen 16 ja 17 väli. Myös keinu ja A-este oli radalla aseteltu sillä lailla, että 12-hypyn jälkeen oli A-esteelle melko suora linja, joten muutamat koirat livahtivatkin ennemmin sinne kuin keinulle. Todennäköisesti myös Jedi olisi tehnyt saman, jos olisin koittanut ohjata tuon pituus-hyppy-keinu välin esteiden vasemmalta puolen. Oikealta puolen pääsin sen sijaan blokkaamaan tuon reitin A-esteelle, vaikka se tiesikin itselle hieman pidempää juoksukurvia.

Kokonaisuudessaan tuo rata onnistui meiltä jopa paremmin kuin olisin odottanut. Ainoa "fiba" sattui heti tuossa toisella hypyllä, kun rima tipahti alas. Meille tuli myös 5,13s yliaikaa johtuen rauhallisesti otetuista kepeistä ja keinusta. Keinun puolivälissä Jedi pysähtyi ja vilkaisi muutaman kerran ympärilleen sen näköisenä, kuin olisi tehnyt mieli hypätä alas kesken kaiken, mutta rohkaisevasti juttelemalla sain sen tulemaan keinun loppuun saakka. Ja kovasti oli Jedi tyytyväisen näköinen itseensä, kun jatkoi keinulta rinta rottingilla matkaa. :D 

Vitosen ratavirheestä ja yliajasta huolimatta sijoituttiin radalla kolmansiksi. Jedi sai palkinnoksi possunkorvan ja pari puruluuta, jotka tuo pieni duracell-göötti onkin jo ehtinyt vedellä parempiin suihin. 

Tuonne epiksiin lähdettiin alunpitäen sen vuoksi, että halusin nähdä, mitä mieltä Jedi olisi tuosta pallohallista, joka ei kisa- tai treenipaikkana ole koirille ihan sieltä helpoimmasta päästä. Hallissa on hämärää, suht ahdasta (varsinkin, kun suurin osa hallista on rajattu kisaradalle) ja aika hälyistä, kun ympärillä haukkuvien koirien äänet kaikuu hallin rakenteista, lämmityssysteemit hurisee jne. 

Aikaisemminkin ollaan Jedin kanssa tuolla hallissa käyty mm. tokotreeneissä, mutta viime käynnistä taitaa olla aikaa jo reippaasti yli vuosi. Mukava oli kuitenkin saada varmuus sille, että eipä tuo Jedi (vieläkään) ole noista hallin olosuhteista moksiskaan, saatika että ne vaikuttaisivat toimintakykyyn. Tämäkin tuli vahingossa testattua oikein viimeisen päälle, kun justiinsa mölliradan aikana lähti suoraa meidän yläpuolelta valumaan lunta kovalla ryminällä hallin kattoa pitkin alas, mutta Jedi ei tainnut koko asiaa edes huomata (tai ainakaan ei siitä mitään välittänyt).

OKK:lla on tuolla hallissa huhtikuun puolella myös viralliset agilitykisat, joten hyvillä mielin uskalsi kyllä Jedin sinne näiden episten jälkeen ilmoittaa! :)

Jedi ja Mörkö on kielimiehiä!