Tämä "tarina" alkaa keskiviikkoillasta, kun olin Mörkön kanssa kyläilemässä Milli-göötin ja isäntäväkensä luona. Siellä tulin vilkaisseeksi Mörkön hampaita ja samantien piti kyllä (kuvainnollisesti) hieraista silmiä - yksi yläetuhampaista oli poikki!

Mulla ei ole kerrassaan mitään hajua, että mitä tuolle hampaalle on sattunut ja milloin. Liekö katkennut luita tai leluja repiessä? Ilmeisesti kovin kauaa tuosta "haaverista" ei voi olla, koska Kajaanin tamminäyttelyssä hampaat olivat todistettavasti vielä ihan ehjät ja sen jälkeenkin olen muistaakseni ainakin pariin otteeseen suuhun itse kurkkinut.

Viimeisin noista kerroista taitaa olla jopa niinkin läheltä kuin viime viikolta. Mörkö nimittäin rupesi alkuviikosta yllättäen nirsoilemaan ruuasta (lue: ruokakuppia käytiin hyvä jos korvat luimussa haistamassa) ja tätä kesti oikeasti monen monta päivää! Silloin yritin tähyillä suuhun, ettei siellä sattumalta näkyisi mitään, mikä tuon syömättömyyden selittäisi. Kaipa mie olisin huomannut tuon katkenneen hampaan silloin, kun nytkin se kerran hyppäsi silmille samantien, kun purentaa nopeasti kurkkasin?

Tämmönen irvistys täällä tätä nykyä!

Noh, oli miten oli, Mörkön ruokahalu on onneksi palautunut jo kutakuinkin normaaliksi ja vähäsen mulla on sellainen kutina, että tämän yllättävän "laihdutuskuurin" saattoi mahdollisesti saada aikaan jonkun ihanan tuoksuisen tyttökoiran hajuviestit.. Vaikka kieltämättä kävi näin jälkikäteen mielessä tuo hammaskin, vaan ei Mörkön suu ole kyllä missään vaiheessa vaikuttanut kipeältä/aralta, joten tiedä siitä sitten.

Tänään (perjantaina) Mörkö pääsi esittelemään uutta hymyään myös eläinlääkärille, koska halusin tarkistuttaa hampaan tilanteen ja toisekseen saada siitä (Kennelliittoa varten) todistuksen nyt, kun hampaasta vielä suurin osa on paikallaan. Mistäpä tuosta tietää, vaikka joku kaunis päivä tipahtaisi kokonaan tai katkeaisi juureen saakka? Parempi varautua vähän ennakkoon, niin ei tartte sitten myöhemmin rutista.

Hammasta katsottuaan eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei sitä ainakaan tässä vaiheessa tarvitse ruveta poistamaan. Katsotaan sitten, jos hammas (tai ien sen ympärillä) alkaa oireilla/vaivata koiraa tai esim. näyttää tulehtuvan. Sama eläinlääkäri on nähnyt Mörkön purennan aikaisemminkin ja todennut sen silloin normaaliksi, mutta Kennelliiton hammastodistusta varten tehtiin tutkimus kuitenkin varmuuden vuoksi "kaikkien taiteen sääntöjen mukaan", eli Mörkö sai tainnutuspiikin takalistoon ja purukalustosta räpsäistiin parit röntgenkuvat "todisteeksi", että myös katkenneessa hampaassa on normaali juuri ja se sijaitsee siellä missä pitää. 

Sielläpä ne "etuleegot" juurineen tököttää..

Samoilla unilla otettiin kuvat myös Mörkön välihampaista, jotka on siis kaikki paikoillaan. Vaan meillä kun koirat rouskuttelee suht paljon esim. aitoja luita, repivät keppejä ja leluja, sekä törmäilevät kisutessaan toisiinsa välillä hampaatkin kolisten, niin voihan se olla, että joskus hammas tai pari jää kaikessa tuoksinassa kyydistä. Jos jatkossa uusia haavereita sattuukin, niin onpahan valmiiksi "mustaa valkoisella", että kyllä ne leegot on ainakin joskus olleet siellä missä kuuluukin. :D

Nyt sitten odotellaan Kennelliiton vahvistusta eläinlääkärintodistukseen. Harmi, kun se ei taida ihan Tuusniemen näyttelyyn (23.2.) mennessä mulle keretä, mutta täytyy vaan toivoa, että siellä tuomari ymmärtäisi ilman todistuksiakin, ettei tuo hammas luonnostaan voi olla tuon näköinen, vaan mennyt tapaturman seurauksena, eikä ainakaan sen vuoksi sakottaisi Mörköä arvostelussaan. Mutta sittenpä se nähdään. :) Ihan kätevää kyllä, kun nykyään noista "perusrauhotteista" tulee vaan se 7vrk doping-varoaikaa, niin ehti tämän röntgenkuvauksen hoitaa alta pois ilman, että tarvii tuota näyttelyyn menoa ruveta perumaan.

Kuvauksen jälkeen Mörkö sai heräteinjektion ja jonkin ajan kuluttua heräsi ensin Mörkön häntä, joka alkoi viuhua minne sattuu muun koiran pötköttäessä vielä kieli ulkona kyljellään! :D Lopulta myös loppuosa Mörköstä seurasi perässä ja konkoili ylös. Hieman oli koiruus krapulaisen näköinen ja oloinen, mutta onneksi iltaa myöten sai nukuttua päänsä selväksi. 

En kyllä muista, että Jedi tai Nala olisi ollut tuollaisen kevyehkön rauhoituksen jälkeen noin pitkään tokkuraisena, vaan ehkä tuolla Mörkön nuorehkolla (+10kk) iällä "ensikännien" aikana saattoi olla osuutta asiaan. Tai sitten rauhoitusaineet vaan vaikutti siihen hieman eri tavalla, onhan noissa yksilöllisiä eroja. Pääasia, että Mörkö on nyt taas oma itsensä. :) Seuraavat "kännit" Mörkö vetääkin toivottavasti vasta n. 2-vuotiaana virallisen lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen merkeissä.. 

"Mishhä mhää oikeen oonn?"