Mörkö vietti viime viikolla eräänlaista merkkipäivää, kun 25.9. tuli ikää plakkariin 18 kuukautta, eli 1,5 vuotta. Nopeasti on aika kyllä kulunut, eihän siitä ole kuin ohikiitävä hetki, kun tuo nuori tööttiäinen oli vasta pikkupentu! Viime vuonna näihin aikoihin kierrettiin vielä pentunäyttelyitä.. Eikä tuo enää niin kovin pienikään ole, Nalasta on säkäkorkeuden puolesta menty ohi jo aika päiviä sitten ja myös Jedi on jäänyt taakse. Mörkö on siis virallisesti meidän lauman pienistä isoin!
Mörkö (Kompiaisen Baras Kaveri) 18kk
Painon puolesta kaikki kolme koiruutta asettuvat tällä hetkellä aika sievästi 11-12kg välille, Nala kevyimpänä ja Mörkö "painavimpana". Olisin kyllä itse olettanut, että Mörkö saattaisi painaa jo enemmänkin (on syönyt viime aikoina niin hyvin), mutta ainakin meidän kotipuntari väitti muuta, niin ei kai se auta muu kuin uskoa. Vaikka eihän se paino loppujen lopuksi ole muuta kuin numero, tärkeintä että Mörkö on tällä hetkellä mun silmään oikein sopusuhtaisen näköinen ja kokoinen.
Mörkön kohdallahan on välillä saanut tuskailla tuon painoasian kanssa sen vuoksi, että sillä on ollut jossain määrin taipumusta nirsoiluun. Ihan outo tilanne meikäläiselle, kun ei Nalan, eikä varsinkaan Jedin kanssa ole tuollaista ongelmaa koskaan ilmennyt. Että koira jättää ruokaa kuppiin, olipa siellä nappulaa tai lihaa!? Välillä Mörkön olemus ilmettä myöten on ollut sellainen, että ei voisi vähempää kiinnostaa koko ruoka. Erityisen pahoja katseita aiheutti se, jos kuppiin oli eksynyt SEKÄ nappulaa ETTÄ lihaa tai jotain muuta - ja vielä niin, että ainekset oli SEKOITETTU keskenään! Myös piimä, öljyt tai esim. jotkut ravintolisät ovat aiheuttaneet useamman kerran samanlaisen reaktion. Valmiita raakaruokamixejä Mörkö ei suostunut muuta kuin närppimään ilmeisesti sen vuoksi, että niissä oli rehuja mukana ja niin edelleen. Onhan näitä esimerkkejä.
Jotkut sanovat, että koiran nirsoilu on aina enemmän tai vähemmän omistajan aiheuttamaa. Olen ollut hyvin pitkälle samaa mieltä itsekin, mutta nyt Mörkön myötä on nuo omat vakaat mielipiteet saaneet kieltämättä pienen kolauksen. Mitään en tietääksen ole tehnyt eri tavalla kuin Nalan ja Jedin kanssa: en ole syöttänyt jatkuvasti herkkuja, en ole vaihtanut ruokamerkkiä tai höystänyt sitä lisukkeilla jos koira jättää syömättä, olen ottanut syömättä jääneen ruuan pois ja tarjonnut saman ruuan myöhemmin, tai välillä antanut Jedin tai Nalan syödä nirppailijan eväät vahvistaakseni "kilpailutilannetta" -> jos ei syö itse, niin joku muu syö, ja niin pois päin - ja silti Mörkö nirsoili. Ei joka ruualla, mutta riittävän usein, että voidaan mun mielestä puhua nirsoilusta, eikä jostain hetkellisestä aivopierusta. Muilta osin koira oli normaali oma itsensä, joten mistään terveydellisestä jutustakaan en oikeasti usko olleen kyse.
Voin kertoa, että meikäläistä tilanne tympi, vaikka tiedostan kyllä, että mistään henkilökohtaisesta tuossa ei varmasti kyse ollutkaan. Jostain kumman syystä se vaan otti luonnolle myöntää, että kyllä, mulla on nirsoileva koira. Mutta tilanteet muuttuu, kuten sanotaan. Ja senpä vuoksi tuo edeltävä pätkä olikin kirjoitettu aika pitkälle menneessä aikamuodossa. Tällä hetkellä Mörkön syömistilanne on ollut jo pidempään sen verran hyvä, että uskallan asiasta kirjoittaa blogiinkin. Toivoa sopii, että tämä ei nyt kostaudu siten, että Mörkö jättääkin seuraavan ruuan syömättä!
Onko jokin sitten jossain vaiheessa meidän elämässä muuttunut? Itse koin eräänlaisen "valaistumisen", kun satuin netistä lukemaan erästä artikkelia, jossa todettiin koiran nirsoilun syynä olevan useimmiten yksinkertaisesti nälän puute (ellei taustalla ole esim. joku terveydellinen ongelma, mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen asia). Periaatteessa niin itsestäänselvä juttu kuin voi olla, mutta jostain syystä se piti lukea jonkun toisen kirjoittamana, että se oikeasti sisäistyi omaan tajuntaan.
Joten ei muuta kuin nälkää herättelemään ja nälkähän herää parhaiten, kun ei ole saanut "hetkeen" ruokaa. Koiralle tämän pitäisi olla suht helposti toteutettavissa, koska ihminen on (ainakin toivottavasti useimmissa kodeissa) se, joka päättää mitä, missä, milloin ja paljonko kotisesse saa syödäkseen. Monilla ihmisillä ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että koirien ruokaan ja ruokailuun suhtaudutaan liikaa tunteella. Ruokinta (tai tässä tapauksessa ruuatta jättäminen/annosten pienentäminen) on ihmiselle isompi ongelma kuin koiralle itselleen. Podetaan huonoa omaatuntoa, jos koira ei saakaan ruokaa kahta kertaa päivässä tai ruoka-annosta pitäisi pienentää jne.
Hieman aiheesta poiketen vähän samoja juttuja tuntuu monesti liittyvän myös ylipainoisten koirien laihduttamiseen. Turhan useasti olen kuullut sellaisenkin toteamuksen, että lihavan koiran omistaja kertoo koiransa olevan äärimmäisen nirso (ja liikakilot ovat kenties vain ilmestyneet koiralle jostain toisesta ulottuvuudesta?). Tällä nirsoudella perustellaan sitten sitä, ettei voida vaihtaa kevyempään ruokavalioon tai jättää herkkuja pois ("Kun ei se muuten söisi mitään!"). Tosiasia kuitenkin on, että harva perusterve koira itseään ruokakupilla nälkään tappaa, mutta omistajalta se vaatii tiettyä luonteenlujuutta ja kenties itsensä kovettamista, jotta tuloksia saadaan aikaan ja koira oppimaan uusille ruokailutavoille.
Mulla ongelma oli se, että pelkäsin Mörkön alkavan laihtua (liikaa), ravintoaineiden saannin kärsivän ja ongelman ruokkivan itseään, jos Mörkö (saisi) jatkaa nirsoiluaan, joten halusin löytää jonkin keinon ruokahalun nostattamiseen ja ruuan arvon kasvattamiseen koiran silmissä. Kesällä mulla oli koirat jonkin aikaa nappulattomalla raakaruualla, jonka aikana pidin koirille kokonaisia paastopäivä aina silloin, kun Mörkö alkoi osoittaa pieniäkään merkkejä siitä, ettei ruoka meinannut kunnolla kadota ääntä kohti.
Käytännössä koirat saivat siis ruuan aamulla, jonka jälkeen iltaruoka jäi väliin ja lisäksi ruuatta oltiin kokonaan seuraava päivä. Kummasti Mörkölläkin alkoi olla nälkä tuollaisen 48 tunnin ruuatta olon jälkeen. Asiasta viidenteen, sellaisen ihan kiinnostavan havainnon tein muuten noiden paastopäivien aikana, että Jedillä, joka yleensä nappularuualla on suht herkästi oksennellut tyhjää mahaa, ei noiden pidempien paastojen aikana ilmennytkään mahanesteiden oksentelua laisinkaan. Liekö ollut raakaruokinnan ansiota? Mistäpä sen tietää, mutta pistinpähän merkille.
Paastottaminen "tarpeen mukaan" tuntui todellakin toimivan ja nirsoilua ilmeni Mörköllä koko ajan vähenevissä määrin, mutta en tiedä missä kohtaa tai minkä vuoksi tapahtui se lopullinen käänne parempaan syömisen suhteen. Ehkä Mörkö vaan lopulta on tajunnut ruuan ja siitä nauttimisen syvimmän olemuksen? :D
Nyt meillä on kuitenkin jo useamman kuukauden ajan ollut se tilanne, ettei Mörkö ole jättänyt ruokaa kuppiin kertaakaan, saatika että olisi kieltäytynyt kokonaan syömästä. Mörkö ei myöskään enää kesken kaiken lähde kupiltaan vaeltelemaan, vaan pupeltaa kupin tyhjäksi ja nuolee vielä pohjan kaupan päälle. Mitään hillitöntä ahmimista Mörkön ruokailu ei edelleenkään ole (joitain poikkeuskertoja lukuunottamatta), eikä siitä varmasti pysyvästi sellaista koskaan tulekaan, mutta mulle on tärkeintä, että ruoka maistuu. Hitaasti, mutta varmasti.
Tällä hetkellä meillä koirat syövät taas pääasiassa kuivamuonaa, mutta lisäksi saavat myös raakaruokaa (esim. MUSHin 500g liha- ym. pötköjä, sekä hieman satunnaisemmin aitoja luita ja rustoja hammashuoltoa varten jne.). Tuohon sitten lisäksi ajanvietepuruluut ja treeninamit, joiden virkaa toimittavat yleensä joko kaupan valmismakupalat tai "itse tehdyt" namit, kuten keitetyt ja paloitellut kanansydämet, naudanmaksa, possunkieli tms.
Yleensä raakaruokaa menee kuppiin aamuisin ja nappuloita iltaisin, mutta tuo vaihtelee vähän tilanteen mukaan. Mörkö on nyt kokeellisesti ehtinyt rouskutella jo pikkupussin Canagania, Taste Of Wildia ja Carnilovea, eikä kuivaruokamerkin vaihtuminenkaan ole laukaissut nirsoilukäytöstä (tällä hetkellä taas Canagan menossa). No okei, sen verran huijasin, että Canaganista Taste Of Wildiin siirtyessä (kupissa oli samanaikaisesti molempia nappuloita) Mörkö jätti muutaman uusista nappuloista eka kerralla syömättä, mutta koska se jäi siihen yhteen kertaan, en oikeastaan jaksa edes laskea sitä "nirsoiluksi".
Muutaman kerran kupissa on ollut lihaa ja nappuloita samanaikaisestikin, eikä entisestä "hyi en syö, kun nämä on sotkettu sekaisin" -käytöksestä ole näkynyt merkkiäkään. Mörkö on myös hyvällä ruokahalulla testannut MUSHin uusia Vaisto-aterioita, joissa on mukana niitä kasviksiakin. Ruuan sekaan uskaltaa tätä nykyä laittaa myös lisukkeita (esim. piimää tai öljyä), eikä se ole enää vaikuttanut Mörkön ruokahaluun. Toki jatkamme tilanteen tarkkailua.
Todelliseen tulikokeeseen Mörkö-poikanen joutui tuossa elo-syyskuun vaihteessa, kun Nala aloitti juoksunsa. Olin ihan satavarma, että viimeistään ihanat tyttöhajut saisivat ex-nirsoilijan positiivisen syömiskierteen katkeamaan kuin seinään. Mutta niin se vaan kolmisen viikkoa oli meni ja juoksujen lopussa mie jouduin syömään sanani, kun Mörkö olikin vedellyt koko sen ajan tarjotut ateriat kitusiinsa paremmalla ruokahalulla kuin kenties koskaan tähän asti. Ehämmää toki valita, tämmösessä asiassa totesin mielihyvin olleeni erehtyväinen.
Saattaahan se toki olla, että intoilen tässä syömisasiassa nyt vähän ennen aikojaan, mutta pidän silti peukut pystyssä, että Mörkön välillä kadoksissa ollut ruokahalu olisi nyt tullut jäädäkseen. Välillä muistuttelen koirille mieleen nälän syvintä olemusta ihan kaiken varalta "unohtamalla" joskus antaa esim. aamu- tai iltaruuan, tai laittamalla kuppiin välillä pienempiä annoksia. En osaa sanoa, ovatko nämä "tukitoimet" osasyynä tuohon Mörkön nykyiseen, pysyvämmäntuntuiseen ruokahaluun, mutta eipä niistä ainakaan haittaa ole ollut.
Tässä vielä loppukevennykseksi video ex-nirsoilijan nykyisistä ruokarituaaleista, eli saanen esitellä:
Meikäläinen on niin tyytyväinen, kun Mörkö suhtautuu nykyään noin innokkaasti ruokaan, etten ole raaskinut saatika katsonut tarpeelliseksi yrittää tuohon balettiesitykseenkään puuttua. Siinäpä ilmaiskoon itseään tanssin keinoin, kunhan meno pysyy tuollaisena äänettömänä versiona ja kupille mennessä maltetaan yhä odottaa lupaa. Nuo nykyiset ruokailutilanteet on olleet sattuneesta syystä myös varsin hyviä hetkiä nopean maahanmenon harjoitteluun..
Kommentit